Lastenruokaa ilman mitään ylimääräistä – Lilja approved!

Kaupallisessa yhteistyössä Organix.

Jos Lilja saisi päättää, mitä hän söisi välipalaksi hän söisi marjoja, hedelmiä, jogurttia, puuroa – mieluiten kaikkea yhdessä! Jos minä äitinä saisin päättää se, mitä hän söisi olisi kaikki luomua, ilman lisättyä sokeria, väri- tai säilöntäaineita. Mahdollisimman terveellisesti.

Organix -välipalapussit ovat juurikin tätä ja olleet osana meidän ruokailua jo siitä asti, kun Lilja on ollut puolivuotias! Organix luomu hedelmä- ja marjasoseet sekä -jogurtit sopivat kaikille lapsille kuudesta kuukaudesta eteenpäin. Oletteko te jo kokeilleet näitä? Makuvaihtoehtoja löytyy monia ja jokainen yhdistelmä kuulostaa herkulliselta!

Maaliskuussa kauppoihin tuli neljä uutuusmakua, jotka ovat:

• Päärynä - vadelma -hedelmäsose
• Omena - mansikka - mustikka -hedelmäsose
• Omena - banaani -hedelmäjogurtti
• Omena - mansikka -hedelmäjogurtti

Uutuuksissa maistuu vastuullisesti kasvatetut luomuhedelmät ja -marjat sekä luomujogurtti. Jogurttituotteet ovat täyteläisiä ja samalla vähemmän makeita. 

Me aikuiset kiiinnitämme entistä enemmän huomiota pakkauksiin ja hiilijalanjäljen pienentämiseen. Miksi emme tekisi sitä lapsemmekin ruokien kanssa, kun se on mahdollista?

Nämä uutuusmaut ovat saaneet myös uuden pakkauksen, jossa on yli 50% pienempi hiilijalanjälki! Pakkausmateriaali tehdään pääosin sokeriruo'osta ja on yli 70% kasviperäinen. Tämä pakkausmuutos vähentää esimerkiksi muovin käyttöä 54 tonnilla vuosittain. Tämä pakkausuudistus on iso askel kohti vastuulllisempaa pakkaamista ja yrityksen tavoite onkin, että vuoteen 2023 mennessä heidän kaikki pakkaukset olisivat sataprosenttisesti kierrätettävissä.

Itse arvostan myös pakkauksessa kaunista ulkonäköä. Ihanan värikkäät ja kauniit pakkaukset!

Tämä luomuruokatuotesarja on varmasti jokaisen lapsen mieleen! Minä äitinä haluan tarjota vain parhaita raaka-aineita lapselleni ja samalla hyviä makuelämyksiä. Meillä oli hieman aikoinaan hieman hankala siirtymä kiinteisiin ruokiin, kun Lilja oli todella nirso. Nämä maut hieroivat selkeästi hänen makunystyröitä, sillä nämä menivät mukisematta alas! Tykkään itse näistä valmispusseista, sillä ne on myös helppo ottaa mukaan. Kotonakin näitä syödään etenkin silloin, kun aika on kortilla eikä ole aikaa valmistaa mitään – ihanan helppoa!

Tuottteita löytyy useimmista ruokakaupoista ja Instagramissani (@lottawin) on nyt meneillään arvonta, missä voit voittaa Organix -tuotepaketin!

Valokuvaajan vinkit perhekuvaukseen

Valokuvaus saatu yhteistyössä valokuvaaja Susanna Hynynen kanssa.

Me käytiin ensimmäisen kerran ammattivalokuvaajan studiolla ottamassa kuvia Liljasta hänen ollessa vain kaksiviikkoinen. Meille oli päivänselvää, että halusimme ikuistaa vauvan ensimmäiset hetket, mutta havahduin siihen, etten tiennyt yhtään vauvakuvaajaa enkä ollut ajatellut, että kuvauksen olisi voinut varata ennen vauvan syntymää. Valokuvaajana työskentelevä ystäväni antoi muutaman suosituksen, mutta kaikki olivat varattuja, sillä yritimme tosiaan varata aikaa valokuvaamiseen vasta vauvan synnyttyä. Päädyimme googlaamalla yhteen studioon. Pääasia on tietysti se, että saimme kuvia pienestämme ja meistä uutena perheenä, mutta jäi vähän harmittamaan se, ettei kuvat olleet oikein meidän tyylisiä. Vuotta myöhemmin olin vähän enemmän kartalla näistä asioista, kun aloin miettimään Liljan 1-vuotiskuvausta. Tiesin heti keneen ottaa yhteyttä.

Susanna Hynysen Instagramtili tuli vastaan viime kesänä ja pidin sitä heti yhtenä kauneimmista tileistä, mitä oli (still is!). Hänen kuvissa on aina ihan mieletön tunnelma ja hänellä on taito ikuistaa tunteita kuvaan – siihen vaikuttaa myös hänen studionsa Helsingin Metsälässä, joka on ihanan boheemi ja kodikas. Studiossa on valtavasti eri rekvisiittaa, esimerkiksi eri peittoja, harsoja, puulaatikkoja ja koreja. Studiossa on yksinkertaisesti helppo rentoutua, koska hän on onnistunut tekemään siitä niin kodikkaan. Susannalla on jopa asiakkaille kuvien tyyliin sopivia lainavaatteita sekä asusteita. Voidaan siis puhua oikeasta täyden palvelun valokuvaamosta.

Monia askarruttaa muutama asia ammattivalokuvaajan palkkaamisessa ja siksi päätinkin kysyä muutaman kysymyksen Susannalta. Tässä tulee valokuvaajan vinkit onnistuneisiin kuvauksiin!

Miten aikaisin kuvaus kannattaa varata?

Susanna: Usein kalenterini on lähes loppuunmyyty 1-2 kuukautta eteenpäin. Kuvaan ainoastaan kaksi päivää viikossa ja siksi aikoja on tarjolla hyvin rajallisesti.

Lotta: Me varattiin syyskuun lopussa Liljan 1-vuotis- ja perhekuvaus siihen yhteyteen. Kuvaukset olivat joulukuussa.

Entä milloin newbornkuvaus kannattaa varata? 

Susanna: Newbornkuvaus tulee varata ennen vauvan syntymää, sillä kuvaus tulee toteuttaa vauvan ollessa alle kahden viikon ikäinen. Mielellään viimeistään kuukautta ennen, jotta pystyn tarjoaman ajan. Ennen kuvausta sovitaan alustava kuvausaika, mutta sitä muutetaan tarvittaessa suuntaan tai toiseen.

Millaiset vaatteet kannattaa valita kuvaukseen?

Susanna: Se mitä puet, voi olla yksi kuvan tärkeimmistä yksityiskohdista. Perhe- ja sisaruskuvia varten huomioikaa oma vaatetus, jonka tulisi olla mahdollisimman yhtenäinen ja neutraali. Suosittelen yksinkertaisia sävyjä, jotka sointuvat yhteen. Tytöille ja äideille suosittelen ilmavia mekkoja, pitsiä, villaa ja pellavaa. Miehille suosittelen neutraaleja ja luonnonläheisiä sävyjä. Välttäkää kylmiä sekä mustia sävyjä sekä printtikuvioita ja logoja paidoissa sekä täysin yhtenäisiä asuja keskenään.

Lähetän asiakkaalle aina ohjeet, jotka sisältävät vinkkejä pukeutumiseen ja sähköpostin yhteydessä on linkki Pinterestiin, mihin olen kerännyt esimerkkejä asuista. Pinterestistä löytyy myös galleria, joka sisältää studioni lainarekin asuja.

Lotta: Meillä oli perhekuvauksessa useampi oma asu mukana, mutta päädyimme lainaamaan myös Susannan lainavaaterekistä Liljalle pari asua. Susanna kertoi, että hän suosii lainarekkiä studiossaan, koska haluaa asiakkaiden välttävän erillisten kuvausvaatteiden ostamista vain yhtä kuvaushetkeä varten. Minusta tämä oli ihan loistava idea ja vähensi myös meidän asukriisiä.

Miten olla luonteva kameran edessä? 

Susanna: Kenellekään se ei ole luontevaa, eikä sitä pidä stressata. Teen kaikkeni, että tilanne olisi mahdollisimman rento ja luonnollinen. Kuvaajana minun tehtäväni on neuvoa ja ohjata kokoajan. Luonnollisuus kameran edessä tulee yhteisten hetkien ja leikkien kautta.

Lotta: Itse koen, että ympäristö vaikuttaa paljon siihen, miten luonteva osaan olla kuvissa. Jos olen varma siitä, että tausta tulee näyttämään hyvältä kuvissa, silloin minunkin on helpompi rentoutua. Minusta on myös ihanaa, kun kuvaaja ohjaa mahdollisimman paljon, koska en voi itse nähdä kameran toiselle puolelle. Huomasin myös, että lapsen kanssa kuvassa ollessa huomio kiinnittyy lapseen ja silloin tulee itsekin helposti oltua luontevampi, kun ei keskity poseeraamiseen. Susanna on myös ihanan iloinen kuvaaja, joten hänen seurassaan on helppo rentoutua.

Miten saada lapsi olemaan rauhallinen ja hyväntuulinen kuvauksissa?

Susanna: Vanhempien tulee itse olla rauhallisia. Lapset peilaavat vanhempiaan ja mikäli vanhempi alkaa stressaamaan, lapsi tekee samoin. Minä teen kaikkeni, jotta lapsi viihtyy ja olen siinä tosi hyvä.

Lotta: Allekirjoitan tämän täysin! Susanna sai meidän Liljan täysin pauloihinsa ja hänellä oli myös leluja, jotka sai kameran ympärille samalla, kun kuvasi. Nerokasta! Susannalla on ihan mieletön taito saada kaikki viihtymään kuvauksissa. Olen myös huomannut, että lapsi on usein vieraskorea, kun joku muu kuin vanhempi kuvaa heitä. He käyttäytyvät monesti rauhallisemmin ja paremmin, kuin silloin kun yrität kotona yksin heitä kuvata.

Miten usein suomalaiset yleisesti käyvät ammattivalokuvaajalla kuvattavana? Missä tilanteissa?

Susanna: Newbornkuvaukset ovat yleistyneet todella paljon, siitä usein aloitetaan ellei jo raskausaikana oteta kuvia. 1-vuotiskuvaus on hyvin yleinen ja tämän jälkeen otetaankin amattikuvaajalla vasta rippikuvat. Sillä välin tyydytään usein vuosittaisiin päiväkoti- ja koulukuviin.

Lotta: Minulla on muutamia ammattivalokuvaajan ottamia kuvia lapsuudestani (päiväkoti- ja koulukuvien lisäksi siis!) ja sen lisäksi minusta on otettu ammattilaisen toimesta rippi- ja ylioppilaskuvat. Myöhemmin ammattilainen on ottanut meistä hää-, newborn-, perhe-, 1v- ja uudestaan perhekuvia. Me panostetaan mielellämme hyviin kuviin, joten aiomme jatkossakin käydä ottamassa perhekuvia. En missään nimessä aio tyytyä vain päiväkoti- ja koulukuviin jatkossa. Minua vähän harmittaa, etten ottanut ammattilaisen luona raskauskuvia, joten se on asia, jonka aion ehdottomasti tehdä, jos joskus olen uudestaan raskaana.

Miten kuvaukseen voi valmistautua?

Susanna: Lähetän ennakkoon ohjeet valmistautumiseen ja aina saa kysy mikäli jokin asia arveluttaa.

Lotta: Omat neuvoni olisi se, että huomioi lapsen päiväuni- sekä ruokailuajat. Älä kiirehdi, koska stressi ja kiire ei kaunista ketään. Tärkeää on myös, että kaikilla on hyvä fiilis kuvissa, sillä se heijastuu kuvissa. Valitse myös vaatteet, joissa tiedät ja tunnet näyttäväsi hyvältä.

Perhekuvaus Susannan studiolla oli ihana kokemus ja voin suositella häntä kaikille. Mikäli innostuit varaamaan kuvausaikaa Susannalta, tästä pääset ottamaan yhteyttä häneen!

Saimme Susannalta yhteistyönä kuvauksen, mutta päädyin ostamaan häneltä koko meidän perheestä kuvaaman gallerian, koska en mitenkään osannut valita 10 parasta kuvaa. Valokuvat ovat muistoja, joita ei koskaan voi olla liikaa. Kiitos Susanna, että ikuistit meidän perheen niin kauniisiin kuviin ja loit meille ihanan muiston siitä, kun Lilja oli 1-vuotias! ♥

Päiväkodissa aloittaminen – teidän ja meidän päiväkodin omat vinkit!

Kaupallisessa yhteistyössä Tarramonsteri.fi kanssa

Kysyin joku aika sitten Instagramin puolella teiltä, mitä kannattaa ottaa huomioon lapsen aloittaessa päiväkodissa. Kaikki kun on niin uutta ja jännittävää, kun on esikoinen kyseessä! Teiltä tuli ihan älyttömän paljon vinkkejä ja moni teistä myös toivoi, että jakaisin vinkit eteenpäin. Mahtavaa, että niin monella teistäkin on lapsen päiväkodin aloitus ajankohtaista niin voidaan yhdessä elää tätä aikaa ja antaa toisillemme vertaistukea.

Oli ihana huomata, miten seuraajieni joukossa on paljon äitejä mutta myös päiväkodissa työskenteleviä. Tällä tavoin sain varmasti kerättyä itselleni ja teille mahdollisen kattavasti vinkkejä siihen, mitä huomioida ennen ja kun lapsi aloittaa päiväkodissa.

Nimitarrat lapsen vaatteisiin

Tämä oli vinkki, jonka lähes jokainen antoi! Lapsen nimen merkkaaminen omiin tavaroihin on varmasti edellytys sille, jos koskaan haluat saada vaatteet takaisin kotiin päiväkotipäivän jälkeen. Olen kuullut, että ihmiset kirjoittavat tussilla nimet vaatteiden pesulappuihin, apteekista ostetaan ihoteippiä, mihin kirjoitetaan nimi ja on vaikka mitä viritelmiä, mutta kaikista suosituin vaihtoehto vaikutti olevan nimikointitarrat! Nimitarroja itseasiassa kaikki te, jotka vinkkejä annoitte, suosittelitte!

Tilasin Liljan vaatteisiin söpöjä nimitarroja tarramonsteri.fi -verkkokaupasta, missä tarrat sai suunnitella itse. Värin, mallin ja fontin lisäksi sai valita vielä söpön kuvan tarraan! Verkkosivulla näkee, miltä suunnittelemasi nimitarra tulee näyttämään. Heiltä löytyy myös valmiita teemapakkauksia ja omaan tilaukseeni kuului myös tämä "Prinsessan elämää" -teemainen tarrapakkaus, joka sopii meidän perheen omalle prinsessalle varsin hyvin. Tähän pakkaukseen kuuluu 80 kpl pyöreää tarraa eri väreissä, joita nimen lisäksi koristaa eri prinsessateemaan sopivaa kuvaa. Huomasin vaatteita nimikoidessa, että näitä kannattaa tilata kerralla paljon. Yhdellä arkilla ei vielä tee mitään, kun ottaa huomioon, että oikeasti lapsen kaikki tavarat on nimikoitava!

Nimitarrat ovat myös vaatteen jälleenmyyntiä ajatellen hyvä vaihtoehto. Kirpputoreilla törmää aina välillä tusseilla nimettyihin tuotteisiin ja ne voivat sitten aiheuttaa hämmennystä. Liljan käytettyinä ostetuissa kurahousuissa lukee esimerkiksi isolla "Estelle". Pitääkin muistaa peittää se nimi ja iskeä päälle oma Lilja-tarra!

Miten kiinnittää nimitarra ja nimilappu?

Valikoimasta löytyy liimattavia nimitarroja sekä silitettäviä nimilappuja. Liimattavat soveltuvat lähes minkä tahansa vaatteen, asusteen, kenkien, tavaran tai esineen nimikointiin. Liimattava tarra kannattaa kiinnittää kiiltäväpintaisiin ja ohuisiin pesuohjelappuihin. Liimattavaa tarraa ei kannata kiinnittää suoraan vaatteen kankaaseen, sillä ne eivät silloin yleensä kestä pesukonetta. Oikein kiinnitettynä tarra kestää hyvin kulutusta ja pesukonepesua. Kengissä tarra kannattaa kiinnittää kantapään kohdalle tai sisäpuolelle kengän varteen.

Silitettävät nimilaput kannattaa kiinnittää sellaisiin vaatteisiin tai asusteisiin, joihin liimattavat nimilaput ovat hankalia kiinnittää. Tällaiset ovat esimerkiksi sukat, fleecekangas, villahanskat, vaatteet sekä asusteet ilman pesulappuja, joihin tarran voisi kiinnittää.

Tarramonsteri.fi löytyy monenlaisia nimitarroja ja -lappuja. Omat suosikit olivat minipilkut pupun kuvalla, Prinsessan elämää -teemapakkaus sekä monsteritarra piparin kuvalla.

Minulla on teille myös alennuskoodi "LIFOL20", jolla saatte 15% alennusta Tarramonsteri.fi -verkkokaupan tuotteista. Koodi on voimassa perjantaihin 6.3.2020 asti.

Ei pitkiä hyvästejä

Lapsen jättäminen päiväkotiin tuntuu varmasti aluksi pahalta, varsinkin jos lapsi rupeaa itkemään. Hyvästit kannattaa sanoa mahdollisimman nopeasti, jotta asiasta ei tehtäisi isompaa numeroa. Meillä tämä hoidetaan vielä niin, että mieheni vie Liljan aamuisin ja se tuntuu olevan Liljalle vähän helpompaa, koska hän on enemmän minun perääni. Olen päiväkodissa huomannut, että useammalla lapsella päiväkotiin tuominen hoidetaan juuri näin, että isä tuo.

Teippivaipat päiväkotiin

Meidän päiväkodin johtajan kanssa puhuessa kävi ilmi, että päiväkodin henkilökunta toivoo, että päiväkodissa käytettäisiin teippivaippoja. Tätä en ollut edes miettinyt aikaisemmin ja oli hyvä, että asia tuli puheeksi, sillä meillä käytetään muuten vain housuvaippoja. Teippivaippojen käyttöön löytyy täysin looginen syy, sillä ne ovat paljon nopeammat ja helpommat vaihtaa ilman, että esimerkiksi pihalla tarvitsisi riisua kaikkia vaatteita ja kenkiä.

Päiväkotiin viedään oma vaippapaketti ja tarkistetaan aina, että lapsen lokerossa/kaapissa on niitä tarpeeksi. En ollut jotenkin aikaisemmin miettinyt, että Liljalla olisi päiväkodissa joku oma paikka tavaroille repun lisäksi.

Paljon vaihtovaatteita

Tätä kaikki sanovat. Mikä on paljon? Mikä on sopivasti? Mikä on liikaa? Onko esimerkiksi kolme vaatekertaa hyvää? Sen verran minä ajattelin pakata reppuun. Mitä olen katsonut muiden hyllyjä Liljan päiväkodissa ja puhunut muiden äitien kanssa se vaikuttaa olevan aika normaali määrä.

Ulkovaatteet joka säähän

Päiväkodissa ulkoillaan säällä kuin säällä – tämä tuli selväksi heti ensikättelyssä! Aikaisemmin olen usein voinut valita lähdemmekö Liljan kanssa ulos huonolla säällä ja siksi meillä ei aikaisemmin ole käytetty esimerkiksi kurahousuja. Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei ole huonoa säätä, on vain huonoja vaatteita. Me hankimme siis päiväkotia varten sadeasun, johon kuului sadetakki ja kurahousut. Tämän lisäksi ostin myös kurahanskat ja kumisaappaat saimmekin Liljan serkulta. Liljalla on toppahaalari, fleecehaalari, merinohaalari, softshellhaalari – let's face it, kaikki haalarit! Ja jokaiselle on aikansa ja paikkansa, joten sanoisin, että nämä kaikki on hyvä olla.

Ulkovaatteiden lisäksi on hyvä olla useammat käsineet, koska niitäkin hukkuu. Tietysti on oltava myös eri käsineitä eri säille. Mietin myös, että pitäisikö ostaa Liljalle kevääksi sadehattu.

Turvaesine

Monella lapsella on päiväkodissa mukana turvaesine. Liljan tärkein esine on ehdottomasti hänen pupupehmolelunsa, jonka nimi on kekseliäästi "Puppe". Me tehtiin niin, että ostettiin Puppe 2.0, koska ei haluttu ottaa riskiä, että maailman tärkein lelu hukkuu. Rehellisesti sanottuna ei myöskään haluttu ottaa riskiä, että Pupesta tulisi bakteeripesäke, joka toisi kaikki päiväkodin pöpöt meille kotiin. Hänen käsiään kun ei voi pestä. Harmiksemme emme löytäneet saman väristä pupua, vaan uusi on vaaleanpunainen, kun taas the original Puppe on harmaa.

Meidän päiväkodissa on myös seinällä julisteet, missä on jokaisen lapsen perheen kuvia. Jokaisella lapsella on siis oma juliste, minkä vanhemmat ovat askarrelleet ja julisteesta lapsi voi sitten yksin tai yhdessä hoitajan kanssa katsoa kuvia vanhemmista tai muista tärkeistä ihmisistä. Olen kuullut, että joissakin päiväkodeissa on käytössä myös valokuva-albumi.

Sisätossut

Meillä on Liljalla Slipstopit, mutta totesin aika nopeasti, että paksummat tossut olisivat hyvät, sillä päiväkodissa pestään itse käsiä kokoajan ja silloin Slipstopit kastuvat helposti. 

Suora yhteys hoitajien ja vanhempien välillä

Jos joku askarruttaa, kysy. Jos haluat, että tietyissä tilanteissa toimitaan tietyllä tavalla, kerro siitä heille. Joskus voi olla vaikea sanoa suoraan, mutta päiväkodin henkilökunta ei ole mitään ajatuksen lukijoita. Minua on helpottanut paljon se, että henkilökunta on kysynyt paljon kysymyksiä meistä ja tuntuu, että Lilja kohdataan päiväkodissa yksilönä. Mulla on myös tärkeää kysy heiltä, miten Lilja käyttäytyy, kun en ole paikalla. Se on usein nimittäin täysin eri tavalla, kun mitä minä näen.

Päiväkotiin tutustuminen

Helsingin kaupunki suosittelee kahden viikon tutustumisjaksoa päiväkotiin. Tässä on hyvä huomioida se, että ainoastaan yksi viikko on ilmainen ja toisesta viikosta eteenpäin päiväkotimaksu alkaa rullaamaan. Toisella viikolla ei siis myöskään voi nostaa Kelalta esimerkiksi kodinhoidontukea.

Ensimmäisenä viikkona kävimme aluksi vain tunnin päivässä leikkimässä päiväkodin pihalla ja loppuviikosta pidensimme päiväkodissa oloa niin, että olimme pihaleikkien lisäksi tunnin sisällä leikkimässä. Minä olin kokoajan mukana ja tällä ensimmäisellä viikolla lapsi oli kokonaan minun vastuullani.

Toisena viikkona aloimme harjoittelemaan sitä, että minä poistun hetkeksi ja päivä päivältä olen pidempään poissa. Tällä viikolla mukaan kuvioihin tuli myös lounaat, päiväunet ja välipalat. Voisin kirjoittaa tästä tutustumisesta ihan oman postauksen, koska tämä oli ainakin minulle se asia, mikä herätti eniten kysymyksiä ja olin yllättynyt, miten tutustuminen toteutettiin.

Usealla paikkakunnalla, kuten Helsingissä ruotsinkielisellä puolella, päiväkodin työntekijät tulevat myös kotikäynnille ennen päiväkodin aloitusta. Silloin he tutustuvat lapsen tarpeisiin, perheeseen ja teillä on mahdollista kysyä teitä askarruttavia asioita. Tämä on mielestäni ihan loistava käytäntö ja harmi, ettei se ole jokaisella paikkakunnalla käytössä.

Puhu lapselle päiväkodista

Meillä Lilja aloitti ruotsinkielisessä päiväkodissa, joten yritän päivän mittaan toistaa paljon sanaa "dagis" = päiväkoti. Aina, kun lähdetään kotoa kohti dagista, kerron sen hänelle. Kun tullaan portista sisään kerron, että nyt ollaan dagiksessa. Päiväkodin henkilökunta suositteli myös, että ennen tutustumisjaksoa voisi käydä katsomassa päiväkotia silloin, kun se on kiinni. Me ei ehditty tätä tekemään, kun aloitus tuli niin vauhdilla sen jälkeen, että saimme tietää paikasta.

Iltojen rauhoittaminen

Illat kannattaa suosiolla rauhoittaa aloituksen yhteydessä. Päiväkodissa oleminen on lapselle paljon raskaampaa, kun kotona oleminen, joten lapsi väsyy enemmän. Me olemme pyyhkineet kalenterimme ainakin ensimmäisen kuukauden osalta ja sopineet mieheni kanssa, että päiväkodista tullaan suoraan kotiin. On mahdoton vielä sanoa, milloin Lilja sopeutuu päiväkotiin ja siksi mulle onkin ollut tärkeää ilmoittaa myös läheisille ja ystäville, että tullaan hetki olemaan vain perheen kesken iltaisin kotona eikä olla niin sosiaalisia, kuin yleensä.

Huomenna minä palaan töihin ja on luvassa Liljan ensimmäinen ihan oikea pitkä päiväkotipäivä. Jännittää, surettaa, mutta silti on sellainen fiilis, että asiat menee hyvin. Onko teidän lapsi juuri aloittamassa päiväkotia? :)

Ikea DUKTIG -leikkikeittiö DIY

Ajattelin aikaisemmin, että leikkikeittiö ja sen leikit on isommille lapsille sopiva – ei missään nimessä yksivuotiaalle kiinnostava leikki. Yksi ilta laitoin ruokaa keittiössämme samalla, kun odotin miestäni töistä kotiin. Jalassani roikkui yksi taapero, joka turhautui, kun äiti ei ottanut syliin  kuuman hellan lähellä ja toisaalta taas joka toinen sekunti halusi tyhjentää keittiömme kaikki kaapit. Tämä ruoanlaittohetki ei todellakaan ollut mitenkään mukava kummallekaan meistä, mutta aika tavallinen meidän arjessa. Aloin mielessäni miettimään, miten saisin Liljalle keittiöön mieluista puuhaa, jotta saisin samalla hetken rauhassa valmistaa ruokaa meille. Siitä se ajatus sitten lähti. Keittiövälineet selkeästi kiinnosti Liljaa, joten päätös leikkikeittiön hankinnasta tuntui luonnolliselta.

Aloin miettimään, että tuunaisin Ikean DUKTIG -leikkikeittiön meidän sisustukseen sopivaksi. Innostuin tästä projektista niin paljon Pinterestiä selatessani, että projekti tuntui enemmänkin olevan minua varten, kuin lapselleni.

Maalasin keittiön kaikki osat jo ennen kokoamista Tikkurila Helmi -kalustemaalilla vaaleanharmaalla sävyllä. Maalikerroksia tuli kolme ja vahaaminen tai lakkaaminen olisi viimeistellyt pinnan ja tehnyt siitä kulutusta kestävämmän, mutta itse olin malttamaton, joten skippasin viimeistelyn. Tähän väliin täytyy sanoa, että muistakaa ohuet kerrokset maalia, älkääkä jättäkö osia kuivumaan sanomalehtien päälle, vaan muovin. Sanomalehti tarttui ikävästi maalattuihin osiin ja jouduin hiomaan möykkyjä pois. Ihan kaikessa ei taas kärsivällisyys kestänyt, mutta tämän vaiheen tekisin nyt ehdottomasti toisin.

Lavuaarin maalasin spraymaalilla valkoiseksi. Käytin Motip Deco Spray paint -maalia. Yritin aluksi maalata lavuaaria yli jääneellä valkoisella kalustemaalilla, mutta se ei onnistunut. Maali lähti rakoilemaan heti, joten spraymaalilla kolme kerrosta oli onnistuneen valkoisen lavuaarin salaisuus!

Kultaiset osat spraymaalasin myös, mutta en muista yhtään minkä merkin spraymaali oli kyseessä. Sävy oli kuitenkin "gold" ja lopputulos oli ihanan messinkinen, niin kuin olimme toivoneet. Päädyin maalaamaan hanan, tangon, koukut sekä vetimet. Innostuin kuitenkin tilaamaan Etsystä nahkaiset vetimet näiden Ikean alkuperäisten tilalle, joten ne asennetaan heti, kun saapuvat ainakin uunin sekä alakaapin oveen. Haluaisin myös asentaa uuniin jonkinnäköiset säätimet, mutta siihen tarvitsen säätimien lisäksi vielä porakoneen.

Marmoritaso hoitui Etolasta ostetulla marmorikuvioisella d-c-fix -kontaktimuovirullalla. Olen käyttänyt vuosia sitten myös samaa kontaktimuovia kylpyhuoneemme tason päällystämiseen ja se on ollut todella kestävä ja aidon näköinen.

Kauhat ja kattilat ovat Ikean omia. Keittiöpyyhe on pellavainen ja Granitista. Puuruoat ovat Fredrikinkadun Zicco -lastenliikkeestä sekä Yrjönkadun Tingeling -leluliikkeestä. Tarkoituksena olisi vielä ostaa Kids Concept -merkkisiä puisia kodinkoneita keittiöön, kuten esimerkiksi leivänpaahdin ja kahvinkeitin.


Lilja tykkää todella paljon leikkiä uudella keittiöllänsä ja sen tuunaaminen oli todella hauskaa! Näiden kuvien oton jälkeen keittiöön on tullut vielä enemmän puisia ruokia ja mm. leikkuulauta ja puisia veitsiä. Keittiö tuskin tulee olemaan koskaan valmis vaan se elää ja muuttuu käyttäjänsä mukana ja tarpeita mukaillen. Minulla meni kolme päivää tämän keittiön tuunaamisessa ja se oli kaiken sen vaivan arvoista! Keittiöstä tuli meidän keittiön sisustuksen kruunaava esine ja se on saanut valtavasti kehuja tutuilta ja tuntemattomilta. Parasta oli kuitenkin esitellä keittiö uudelle pienelle omistajalleen, joka innostui omista kauhoista, kattiloista ja puuperunoista.

Äidin oma aika

Moni pienen lapsen äiti siellä ruudun takana saattaa nyt hymähtää ja miettiä, että mikä oma aika? Jep, se ei aina ole itsestäänselvä asia. Sitä voi olla vaikea järjestää - tai sitä ei osata järjestää. Se oma aika on kuitenkin meille jokaiselle äärettömän arvokasta ja se auttaa jaksamaan paremmin myös lapsen kanssa ja ainakin minä koen, että se yksinkertaisesti tekee minusta paremman äidin lapselleni.

Minä olen ollut onnekas ja olen saanut omaa aikaa järjestettyä aina, kun olen osannut sitä pyytää. Sitä olisi voinut olla paljon enemmän, mutta kyse on nimenomaan siitä, etten osaa sitä itse järjestää. Olemme huomanneet mieheni kanssa, että helpointa on, kun tarpeeksi ajoissa laitetaan kalenteriin omat menot ja silloin tulee helpommin lähdettyä viettämään sitä omaa aikaa. Muuten kotoa lähteminen tuntuu todella vaikealta etenkin minusta. Tuntuu usein siltä, ettei minulla ole mitään hyvää syytä olla erossa lapsestani, vaikka omasta jaksamisesta huolehtiminen on äärettömän hyvä syy.

Jokainen meistä tarvitsee hetkiä, kun saa olla vastuussa vaan itsestään. Saa olla ihan vain oma itsensä ja rauhassa. Juoda kahvi kuumana. Syödä lounas niin, ettei kukaan heittele ruokaa. Katsoa lempisarjaa ilman häiriöitä. Tehdä asioita, jotka ennen lapsia oli itsestäänselvyyksiä.

Mun omalla ajalla tykkään käydä treenaamassa. Treenaan viikottain mun PT:n kanssa ja sen lisäksi yritän käydä joka toinen viikko laitepilateksessa. Näiden lisäksi kaipaan kuitenkin silloin tällöin jotain muutakin. Hetkeä ystävän kanssa, viinilasillista, tai ihan vaan hiljaisuutta ja aikaa itseni kanssa. Hieronnassa käyminen on lihasjumien vuoksi tärkeää, mutta se on samalla myös mielelle paikka hengähtää. Rakastan myös käydä kauneushoidoissa tai hemmotella itseäni jollain tavalla – pieni luksus arjen keskellä kantaa minua taas pitkälle ja on ihanaa, kun on jokin hoito mitä odottaa. Kun se on varattu, sinne on myös pakko mennä!

Ehdotinkin miehelleni, että aikatauluttaisimme molemmille aina vähän omaa aikaa joka kuukaudelle nyt, kun minäkin palaan töihin toimistolle ja Lilja aloittaa päiväkodin. Ehdotin myös, että jatkossa minulla olisi yksi tai kaksi iltaa viikossa, kun menisin lähikahvilaamme tekemään sometöitäni, jotta voisin olla paremmin läsnä sitten täällä kotona muun ajan. Molempien mielestä tämä oli loistava idea ja ihmettelimme, miksemme ole tätä aikaisemmin keksineet. Kahden työn yhdistäminen ei tule olemaan helppoa taaperon äitinä ja yrittäjän vaimona, mutta tämä on minulle todella tärkeää, joten uskon ja toivon, että saamme tämän toimimaan.

Jokaisella meillä on eri tarve omalle ajalle. Joillekin riittää, että pääsee kaksi kertaa vuodessa ilman lasta ruokakauppaan, kun taas toinen haluaa joka päivä puolituntia olla vain yksin, käydä vaikka lenkillä. Oli se tarpeesi sitten mikä vaan, se ei tee sinusta yhtään huonompaa äitiä.

Jos siellä on muita, joille se oman ajan ottaminen tuntuu haastavalta, vinkki on sen aikatauluttaminen kalenteriin. Ainakin minulla on helpompi lähteä kotoa pois, kun tiedän, että siitä on sovittu aikaisemmin ja "minulla on siihen oikeus", eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Olemme yhdistäneet mieheni kanssa meidän Googlekalenterit (vitsi, mikä arjen sujuvoittaja!), joten näemme kätevästi yhdellä vilkaisulla meidän koko perheen menot. Jatkossa siellä kalenterissa on sitten kerran kuukaudessa "Lotta-aikaa" ja "Joonas-aikaa". Tavoitteena, että siellä olisi pian myös parisuhdeaikaa.♥