keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Millaista olisi olla sinkku vuonna 2019?

"Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi käydä treffeillä uuden tuttavan kanssa tämän ikäisenä?" kysyn mieheltäni, kun istumme mieheni kanssa hienossa ravintolassa illallisella. "Haluaisitko käydä?" mieheni vastaa hämmästyneenä. Selitän, ettei kyse ole siitä, vaan tykkään leikitellä ajatuksella erilaisesta elämäntilanteesta, vaikka olenkin enemmän kuin tyytyväinen omaan elämääni. Pohdin usein, että mitä jos elämäni olisi eri tilanteessa? Se on mielenkiintoista ajatusleikkiä, sillä uskon, että elämä on pienistä valinnoista kiinni ja voin helposti kuvitella, että mitä jos olisinkin tehnyt jonkun ison päätöksen eri tavalla. Mitä jos en koskaan olisi muuttanut Helsinkiin? Mitä jos en olisi koskaan alkanut kirjoittamaan blogia? Mitä jos en olisi koskaan kertonut parhaalle ystävälleni olevani rakastanut häneen? Tämä ajatusleikki saa minut myös olemaan todella kiitollinen ja tyytyväinen omaan elämääni. En suosittele tätä ajatusleikkiä, jos olet tyytymätön omaan elämääsi. Silloin kannattaa ennemmin miettiä, miten mennä eteenpäin kuin katsella taaksepäin.


No, palataan hetki tuohon ajatukseen sinkkuelämästä näin 28-vuotiaana. Kaikki ajatukseni ovat mielikuvia, sillä minullahan ei ole asiasta minkäänlaista faktatietoa. Suurin osa ystävistänikin ovat löytäneet rinnallensa puolison ja nekin tyttökaverini, jotka viettivät vuosia sinkkuelämää, ovat nyt vakiintuneet. Minulla on siis hyvin vähäistä kosketuspintaa, millaista sinkkuelämä tämän ikäisenä oikeasti olisi.

Siitä on seitsemän ja puoli vuotta, kun minä olen viimeksi ollut sinkku – ja silloinkin vain muutaman hassun kuukauden ajan! Voin siis sanoa, että olen seurustellut koko aikuisikäni ja viimeksi olen ollut kunnolla sinkku noin 14 vuotta sitten, eli ihan lapsena! Aika tarkalleen puolet elämästäni olen seurustellut kahden eri miehen kanssa ja on siihen väliin mahtunut pari tapailuakin. Sinkkuelämä siis on todella vieras käsite minulle.


Palataan tuohon treffi-iltaan hienossa ravintolassa, missä koko tämä keskustelu sai alkunsa. Istumme siis aviomieheni kanssa perjantai-iltana ravintola Murussa ja ihmettelen, että jos tämän ikäisenä deittailisi, toisikohan joku näin hienoon ravintolaan treffeille? Varmasti joku toisi, toteamme. Mieheni on sitä mieltä, ettei hän käyttäisi ensitreffeihin näin paljoa rahaa ja olemme molemmat samaa mieltä siitä, että se voisi tuoda treffeille myös tarpeettoman paljon paineita. Itse menisin mielummin treffeillä hakemaan take away -kahvit kahvilasta ja lähtisin kävelylle tutustumaan tähän uuteen ihmiseen. Mieheni taas veisi treffiseuralaisen lasilliselle.

Mieheni kokee, että tapailu tämän ikäisenä olisi jopa vähän ahdistavaa, koska halu tavata se oikea, jonka kanssa perustaa perhe ja rakentaa elämä yhdessä, olisi kova. Minä taas mietin, etten nyt vielä näin alle kolmekymppisenä kokisi sellaista painetta, mutta samalla muistan ystävieni kertomukset viime vuosilta, kun heitä ahdistaa käydä treffeillä juurikin tästä syystä. Moni ystävistäni on kokenut vauvakuumetta jo pitkään ja se varmasti on vaikuttanut heidän fiiliksiinsä, samalla kun itselläni ei oikeastaan koskaan ole ollut vauvakuumetta. Hassua, kun minä olen nyt meistä se, jolla lapsi on. Mietin mielessäni, että olisiko minulle tullut vauvakuumetta, jos en olisi elänyt pitkässä parisuhteessa ja asia olisi ollut niin sanotusti näin helposti saavutettavissa (huom! Ymmärrän todellakin, ettei lapsen saaminen pitkässäkään parisuhteessa ole itsestäänselvyys). Olisinko sillon alkanut unelmoimaan näistä asioista? Luultavasti olisin.


Deittailu olisi joka tapauksessa varmasti hyvin erilaista, kuin silloin kun minä olin sinkku. Ensinnäkin silloin ei ollut Tinderiä, joka helpottaa hommaa aika paljon, vaikka kyllä siinäkin varmasti on omat haasteensa.

Huomaan tätä kirjoittaessani, etten oikeastaan tiedä treffikulttuurista paljoakaan, sillä en ole monilla treffeillä käynyt – ja niistä vähäisistäkin on niin pitkä aika! Päässäni treffit tämän ikäisenä poikkeaisivat vuosien takaisiin treffeihin siten, että yhdessä tehtäisiin jotain muuta kuin perus hengailua – käytäisiin illallisilla tai hienoissa paikoissa drinkeillä! Hassua, kun omat unelmatreffit olisivat kuitenkin sitä rentoa hengailua, haha!

Kertokaa, millaiset olisi unelmiesi treffit ja oletteko olleet sellaisilla? 

Kuvat: Satu Mali

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Mikä ihmeen mindfulness ja mitä hyötyä siitä on?

Kaupallisessa yhteistyössä Storytel kanssa.

Kuuntele äänikirjoja ilmaiseksi 30 päivän ajan, ilman sitoutumista.


Mindfulness on tietoisuustaidon kehittämistä – opetellaan elämään hetkessä. Mindfulness -harjoituksista voi olla apua masennukseen, ahdistukseen ja stressiin. Minulle se on apuväline saavuttamaan onnellisempi ja rauhallisempi elämä.

Saan usein kuulla olevani todella positiivinen ja rauhallinen ihminen. Olen jopa tavannut ihmisiä, jotka luulevat tästä syystä, etten ole kohdannut koskaan mitään ongelmia elämässäni. Minusta on hassua ja hyvin kapeakatseista ajatella, ettei positiivinen ihminen ole käynyt rankkoja asioita läpi. Voisiko olla niin, että nämä vaikeat hetket ovat nimenomaan kasvattanut tätä ihmistä, eivätkä pienet vastoinkäymiset elämässä tunnukaan niin vakavilta?


Elämässäni olen kohdannut useampia vaikeuksia, niin kuin varmasti useimmat meistä, mutta niiden kautta minusta on tullut entistä kiitollisempi niistä asioista, mitkä ovat elämässäni hyvin. Olen vuosien aikana oppinut näkemään hyviä asioita niissäkin asioissa, jotka tuntuvat musertavan minut.
Tämä ei ole tullut itsestään, vaan olen tietoisesti opettanut itseni olemaan positiivisempi ja rauhallisempi. Olen oppinut elämään hetkessä ja nauttimaan niistä asioista, jotka tapahtuvat juuri nyt.

Muistan nuorempana olleeni paljon räjähdysherkempi, minkä toki osittain voi laittaa teini-iän piikkiin, mutta osa johtui myös tavasta suhtautua vaikeuksiin. Olen aina ollut todella kiinnostunut psykologiasta ja siitä, miten ihmismieli toimii ja tämän lisäksi olen koukussa itseni kehittämiseen. On jotenkin todella rauhoittava ajatus, että voin koko ajan kehittyä ihmisenä, eikä minun tarvitse koskaan olla valmis tai täydellinen. Itseasiassa olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa mennään pahasti pieleen, jos joku ajattelee, ettei itsessään ole mitään muutettavaa tai kehitettävää.

Rakastan hyvinvointi-, elämänhallinta- ja motivaatioluentoja, mutta koska sellaisiin ei aina ole mahdollisuutta osallistua, kuuntelen myös mielelläni hyvinvointiin keskittyviä kirjoja. Motivaatio- sekä Mindfulness -kirjat ovat suosikkejani. Koen, että nämä kirjat ovat halpaa terapiaa ja minusta on ihanaa haastaa omaa mieltä sekä omia ajattelutapoja.Tässä pari kirjavinkkiä, joista olen itse tykännyt ja mitä tärkeintä, mistä olen oppinut jotain ja saanut voimaa omaan arkeeni:

1. Vapaudu huolista – Sanna Mämmi
2. Hyvän elämän resepti – Sanna Wikström
3. Onni asuu jo sinussa – Auli Malimaa



Tykkään myös iltaisin kuunnella meditaatioharjoituksia ja täytyy sanoa, että niiden aikana on todella helppo päästää irti stressistä ja ahdistuksesta. Ne auttavat myös, jos mieli käy vielä iltaisin ylikierroksilla. Olen varma, että etenkin jälkimmäinen on monille hyvin tuttua ja suosittelenkin kokeilemaan tätä kikkaa!

Keskustelin juuri tällä viikolla tuttavieni kanssa tästä tekniikasta ja heiltä tuli heti vastaväite "ei se auta, sittenhän mä ajattelen vaan sitä rentoutumista", hymyilin ja nyökkäsin. Niimpä, mä mietin paljon mielummin iltaisin sitä, että rentoutan vasemman pikkurillini, kuin sitä että montako sähköpostia minulla on, joihin täytyy tarttua seuraavana aamuna tai miten monta julkaisua onkaan seuraavalla viikolla.

Omat suosikki meditaatioharjoitukseni:

1. Kehorentoutusmeditaatio 15 min, Hidasta elämää
2. Kehomeditaatio 30 min, Sanna Mämmi
3. Stressinhallintameditaatio 15 min, Hidasta elämää


Kaikki nämä kirjat ja harjoitukset löytyvät Storytelin valikoimasta ja tästä linkistä saat ilmaiseksi Storytelin käyttöösi 30 päivän ajaksi, ilman sitoutumista.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Vauvan siirtäminen omaan huoneeseen + huoneen esittely!

Meidän oli alunperin tarkoitus siirtää tyttö omaan huoneeseen puolen vuoden iässä. Kuusi kuukautta on kai jonkinlainen minimi-ikäsuositus, että vauva nukkuisi samassa huoneessa vanhempien kanssa. Se ikä oli meillä heti vauvan syntymän jälkeen päämääränä siirtoa ajatellen. Heti tässä alussa kerrottakoon, että on varmasti hyvin yksilöllistä, milloin vauva on valmis nukkumaan omassa huoneessa ja tämä on vain meidän tarinamme.

Liljan ollessa kolmen kuukauden ikäinen mieheni ajatteli jostain kummallisesta syystä, että Liljan voisi siirtää jo silloin. Kerroin hänelle, että minun mielestäni Lilja on aivan liian pieni nukkumaan omassa huoneessa, mutta niin mieheni silti itsepäisesti siirsi pinnasängyn vauvan omaan huoneeseen. Mitä tästä sitten seurasi? Lilja heräsi keskellä yötä ihan hirveään huutoon ja kun huuto ei loppunut, mieheni siirsi pinnasängyn takaisin meidän makuuhuoneeseen ja samalla unisena moitti minua siitä, etten ollut ylipuhunut häntä jättämään typerää pinnasängyn siirtoprojektia.

Mitä opimme tästä? Meidän vauva ei ollut valmis kolme kuukautisena muuttamaan omaaan huoneeseen nukkumaan. Tämä episodi sai meidät sitten vähän varpasilleen, ja mieheni poti hieman huonoa omatuntoa edellisestä siirtoyrityksestä, joten Liljan täyttäessä puoli vuotta, ei vain raaskittu siirtää häntä pois meidän huoneesta.


Nautittiin vielä hyvä tovi siitä, että vauvan pinnasänky on öisin niin lähellä meitä. Se oli meistä todella kodikasta ja ihanaa. Lilja alkoi kuitenkin noin puolen vuoden iässä nukkumaan huonommin. Hän heräili usein öisin itkemään tutin perään ja sen lisäksi joi maitoa kerran yön aikana. Aloin huomaamaan, että aina kun käänsin kylkeä, Lilja heräsi. Aloin itsekin heräämään omiin kääntymisiin ja laskin aina vain sekunteja, että huuto alkaisi – ja aina alkoi. Kerroin miehelleni, että Liljan uni ihan selkeästi häiriintyy meistä ja tästä syystä hän nukkuu nykyään niin paljon huonommin. Mieheni ei uskonut minua, vaan piti tätä nyt vain outona sattumana.

Liljan ollessa 8,5 kuukauden ikäinen päätettiin kokeeksi siirtää hänet olohuoneeseen nukkumaan yhdeksi yöksi. Miten kävi? Lilja nukkui koko yön heräämättä ja heräsi aamullakin paljon myöhemmin! Nyt miehenikin uskoi minua – me todella häiritsimme Liljaa. Syy miksi emme siirtäneet Liljaa heti hänen omaan huoneeseensa oli se, että huone oli vielä todella kesken. Vauva ei olisi sinne mahtunut ja sen lisäksi huoneesta puuttui ovi, jolloin huoneeseen tuli liikaa valoa aamuisin, jolloin hän olisi herännyt aina kukonlaulun aikoihin. Ovi puuttuu edelleen tänäpäivänä, mutta päätimme ripustaa pimennysverhon oviaukon kohdalle ja nyt odotammekin oven saapuvaksi ihan pian.


Lilja on viihtynyt huoneessaan erittäin hyvin ja öistämme tuli rauhallisempia kertaheitolla. Kun Lilja nukkui meidän huoneessa, hän heräsi pahimmillaan tunnin välein, kun taas omassa huoneessa hän saattaa nukkua 12 tuntia putkeen. Mitä luksusta! Toki edelleen herätyksiä saattaa silloin tällöin olla, mutta lähinnä silloin kun on hammas puhkeamassa.

Lilja viihtyy myös omassa huoneessaan päiväsaikaan ja pehmeä iso matto oli huoneeseen loistohankinta. Olen muutenkin todella tyytyväinen huoneen yleisilmeeseen. Pienestä huoneesta saatiin täydellinen ensimmäinen oma huone pienelle tytölle.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Miten joku onnistuu elämään kaksoiselämää?

Kaupallisessa yhteistyössä Storytel kanssa.

Kuuntele äänikirjoja ilmaiseksi 30 päivän ajan, ilman sitoutumista. 

Mieleeni on jäänyt eräs keskustelu, jonka kävin vanhan työpaikkani taukohuoneessa, minulle täysin tuntemattoman kollegan kanssa. Hän oli samana päivänä palannut takaisin töihin äitiyslomalta ja hänellä oli 10 kuukautta vanha poika. Hän kertoi tavanneensa uuden miehen ja menneen juuri hänen kanssaan naimisiin, eikä siinä vielä kaikki – heille oli tulossa nyt yhteinen lapsi. Hetkinen, mietin hetken. Miten tämä nainen on ehtinyt vain parissa vuodessa rakastua useasti, saada yhden kanssa lapsen, mennä naimisiin toisen kanssa ja tulla vielä raskaaksi uudestaan toiselle. Äkkiä tarina meni vielä hullummaksi, ja jäin istumaan siihen tuoliin vain suu auki, kun tämä minulle täysin tuntematon nainen kertoo oudoimman tarinan entisen miehensä, lapsensa isän, kaksoiselämästä. Siitä, miten hän onnistui huijaamaan naista sata-nolla.


Tämä nainen oli siis tavannut miehen ja alkanut seurustelemaan tämän kanssa. Mies muutti nopeasti hänen luokse asumaan ja he elivät ihan tavallista arkea. Mies lähti joka aamu töihin, mutta rahasta tuntui aina silti olevan puutetta, joten nainen maksoi suurimman osan heidän elämisestä. Naisen tullessa raskaaksi puolen vuoden seurustelun jälkeen, he menivät yhdessä neuvolaan, jolloin salaisuuksien verkko alkoi paljastua. Järjestelmä ei löytänyt miehen nimeä mistään, eikä hänen antamaansa henkilötunnustakaan ollut olemassa. Kävi ilmi, että hän oli koko suhteen ajan valehdellut kuka hän oli. Työpaikkaakaan hänellä ei ollut, mikä taas selitti hänen huonon rahatilanteen. En muista enää, mitä kollegani kertoi motiiviksi tähän kaksoiselämän elämiseen, oliko taustalla toinen perhe vai oliko miehellä muita hämäriä puuhia tämän syynä. Joka tapauksessa järkytyin siitä, miten tällainen voi olla mahdollista!

Eniten minua järkytti kuitenkin se, ettei naisesta ollut tullut varovaisempi, vaan melko pian lapsen synnyttyä hän tapasi uuden miehen ja meni vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen tämän kanssa naimisiin ja päätti hankkia tämän kanssa lapsen. Toisaalta ihanaa, ettei hänellä mennyt luotto kaikkiin ihmisiin, mutta itse olen sen verran varovainen luonteeltani, että olisin ollut todella varpaillani.


Olen aina todella kiinnostunut lukemaan uutisia, jotka kertovat kaksoiselämää eläneistä ihmisistä, tai no,  lähinnä heidän uhreiksi joutuneista henkilöistä. Bongasin juuri tällä viikolla Me Naiset -lehden jutun kirjasta, joka kertoo nimenomaan kaksoiselämää eläneen miehen uhriksi joutuneen naisen tarinaa. Ajattelin heti, että tuo kirja täytyy lukea. Olisikohan se jo Storytelin valikoimassa? Olin todella yllättynyt, kun syyskuussa (siis tässä kuussa!!) julkaistu kirja löytyi jo äänikirjana.

"Rakas, Tiesitkö että olen psykopaatti" -kirja on Ulla Feldscherin esikoiskirja ja se on tositarina naisesta, joka rakastuu hurmaavaan herrasmieheen. Julma totuus miehestä alkaa paljastua häämatkan jälkeen ja uhkaa hajottaa naisen henkisesti kappaleiksi.


Ajatteletko samoin kuin minä – tämä kirja on pakko kuunnella! Kuuntele tästä Storyteliä ilmaiseksi 30 päivän ajan, ilman sitoutumista.

Omat viikonloppusuunnitelmani peruuntuivat, jo toista viikkoa putkeen! Ei kuitenkaan haittaa, sillä minä aion olla kiinni äänikirjassani. Ihanaa viikonloppua teille!

PS. Kuvat ovat Satu Malin ottamia, eivätkä liity postauksen aiheeseen mitenkään. Mielestäni vain olivat tunnelmaltaan sopivia! 

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Kirje nuorelle itselleni

Rakas Lotta,

Sinulla on tällä hetkellä aika kiireinen elämä. Käyt yläastetta, harrastat tanssia ja sinulla on paljon ystäviä.

Olet vihainen vanhemmillesi, koska he palkkasivat sinulle kotiin kesäksi yksityisopettajan, joka opettaisi sinulle niitä kouluaineita, joita et oikein ymmärrä. Sinua hävettää ihan hirveästi kertoa ystävillesi, että et voi viettää heidän kanssaan aikaa päivisin, sillä sinun pitää opiskella päivisin kemiaa, matematiikka ja biologiaa. Vanhempasi tarkoittavat hyvää ja on täysin heidän ansiota, että pääset myöhemmin haluamaasi lukioon opiskelemaan – ja valmistut vielä ihan hyvällä todistuksella. Myöhemmin valmistut vielä ammattikorkeakoulustakin! Tulet vielä ymmärtämään, miten huikeat vanhemmat sinulla on ja toivot, että sinusta tulisi edes puoliksi yhtä hyvä vanhempi omalle lapsellesi.

Vapaa-aikasi menee kahden parhaan ystäväsi kanssa ja sinusta tuntuu, että he tulevat olemaan parhaita ystäviäsi koko loppuelämän. Näin ei tule olemaan, mutta näillä tytöillä on edelleen erityinen paikka sydämessäsi. Tuntuu hassulta kertoa tämä sinulle nyt, mutta et ole edes vielä tavannut ystävääsi, josta tulee lapsesi kummitäti!

Viikonloppuisin juhlit paljon ystäviesi kanssa ja alkoholia kuluu paljon. Olisit joskus voinut ottaa vähän rauhallisemmin, mutta jälkikäteen mietittynä, olen onnellinen, että sinulla oli hauskaa. Äitisi oli sinusta usein huolissaan, mutta käyttäydyit useimmiten fiksusti. Onneksi sinulla on myös poikaystävä, joka pitää sinusta huolta, vaikka sinua välillä ahdistaa näin nuorena sitoutuminen. Tulet muistelemaan näitä iltoja vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin ja muistat edelleen kaikki yksityiskohdat, ne tunteet ja sen, miten hauskaa teillä oli. Olen onnellinen, että nuoruutesi oli huoletonta aikaa, sillä vanhempana tulet tekemään niin paljon töitä, ettet tule edes ammattikorkeakoulussasi osallistumaan yksiinkään sitseihin.



Voisit välillä kohdella poikaystävääsi vähän paremmin. Kärsit mustasukkaisuudesta ja sinun on vaikea luottaa muihin ihmisiin, mutta usko pois – elämä on niin paljon helpompaa, kun otat vähän rennommin. Hän ei ole se mies, kenen kanssa päädyt naimisiin, mutta hän tulee olemaan merkittävä henkilö elämässäsi, hänestä tulee yksi sinun parhaista ystävistä. Eronne tulee olemaan surullinen asia, mutta jälkikäteen mietittynä niin luonnollinen päätös kauniille suhteelle. Sinä olisit toki voinut hoitaa eron vähän paremmin, hän todella välitti sinusta ja halusi sinun parasta. Kuulostaa hassulta nyt, mutta lähes kymmenen vuotta eron jälkeen hän on edelleen yksi parhaista tyypeistä, jonka tunnet ja hän on sinulle ihan uskomattoman tärkeä. Olette viikottain tekemisissä ja tulet istumaan vielä vuosia myöhemmin hänen perheen joulupöydässä aina joulupäivänä.

Yritä myös välillä hillitä tunteitasi, kun poikaystäväsi pikkuveli koettelee hermojasi ja huudatte toisillenne kilpaa kerroksista toisiin. Tämä kaikki johtuu vaan vaikeasta teini-iästä ja teistä tulee vielä toisillenne tärkeitä ystäviä, perheenjäseniä, ja yhtäkkiä häntä ei enää olekaan ja sinulla on häntä ihan valtava ikävä. Hän kuitenkin tiesi, miten paljon hänestä välitit. Ne teiniajan riidat eivät olleet kovinkaan merkityksellisiä, vaikka ne sillä hetkellä tuntuivat niin isoilta.




Kaipaat ihan hirveästi toiseen kotiisi Helsinkiin, eikä Oulussa asuminen tunnu omalta. Vuosia myöhemmin tulet kuitenkin kaipaamaan Oulua, etkä malta odottaa, että pääsisit siellä käymään. Et edelleenkään haluaisi asua siellä, vaan tulet olemaan erittäin onnellinen Helsingissä ja sinne muuttaminen oli ehdottomasti yksi parhaita päätöksiä, jonka olet tehnyt.

Kun muutat Helsinkiin, elämäsi alkaa muuttua. Tutustut uusiin ihmisiin ja näistä ihmisistä tulee sinun tuki ja turva, sinun parhaat ystäväsi. Onneksi olet luonteeltasi kiltti, etkä halua, että kukaan olisi yksin. Ensimmäisenä päivänä ammattikorkeakoulussa haet porukkaasi hiljaisen ja ujon tytön, joka ei tunne ketään, jotta hänen ei tarvitsisi olla yksin. Hänestä tulee yksi parhaista ystävistäsi ja tulet olemaan kiitollinen hänestä joka päivä. Tämä hiljainen tyttö tulee tulevaisuudessa toimimaan häissäsi kaasona.

Niin ne häät. Koko teiniajan kestänyt parisuhteesi tulee päätökseen, mutta samalla ymmärrät, että olet rakastunut yhteen parhaaseen ystävääsi. Siihen poikaan, jolla on ne isot housut ja jolla on maailman surkein suuntavaisto. Jep, siihen tyyppiin, jolla junamatka Vantaalta Ouluun kestää lähes vuorokauden. Et ehkä voi kuvitella sitä nyt, mutta ihastumisen vuoksi olette puhumatta toisillenne yli vuoden ajan. Saatte kuitenkin välinne kuntoon ja päädytte seurustelemaan, asumaan yhteen, kihloihin, naimisiin ja ihanan tyttövauvan vanhemmiksi. Tiedän, kuulostaa ihan älyttömältä! Elämäsi on parempaa, kuin olisit ikinä voinut kuvitellakaan.


Rakkaudella,

Pian 28-vuotias aikuistunut Lotta