Äitiyspakkaus vai raha?

 Miten mahtavaa onkaan, että meillä suomalaisilla on mahdollisuus saada valtiolta avustusta siihen, että perheeseen syntyy vauva? On äitiysavustus, lapsilisä, pitkät vanhempainvapaat ja mahdollisuus olla hoitovapaalla siihen asti, että lapsi täyttää kolme – ja siihenkin saa tukea! Ihan mieletöntä. Monessa maassa tämmöinen kuulostaa utopistiselta, sillä äitiysvapaalla ollaan maksimissaan kolme kuukautta ja sitten on palattava töihin. Kun vanhempainvapaani loppui viime vuonna Liljan ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen, koin hänet vielä niin pieneksi, etten mitenkään ollut valmis palaamaan töihin. En osaa edes kuvitella, miltä olisi tuntunut viedä kolmen kuukauden ikäinen vauva hoitoon. 

Sitten me saadaan vielä sitä äitiysavustusta ennen, kun lapsi syntyy! Mulle oli esikoista odottaessa itsestäänselvää, että ottaisin äitiyspakkauksen. Onhan se ihan ainutlaatuinen lahja valtiolta ja siinä on oikeasti tosi hyviä ja tarvittavia tuotteita. Itse tykkäsin vuoden 2018 pakkauksessa erityisesti peitemakuupussista, villasekoitehaalarista (tätä meillä käytettiin vielä viime vuonnakin!), pyyhkeestä, hygieniatarvikkeista, kirjasta sekä itse laatikosta. Laatikosta me tehtiin vauvalle päiväunipaikka olohuoneeseen ostamalla siihen erikseen vielä reunaverho. Laatikko on tosi kätevä, kun siinä tulee mukana patja! 

Meillä on lähes kaikki tarvittava pakkauksesta tallessa ja rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, ettei pakkauksen vaatteet eksyneet juuri esikoisemme päälle ja tästä syystä koen, että moni asia oli meille turha – etenkin siis vaatteet. Ne eivät olleet meidän tyylisiä ja monet kokevatkin pakkauksen vaatteet enemmän pojille sopiviksi. Tämä oli isoin syy siihen, miksi toista lasta odottaessa päädyin ottamaan äitiysavustuksen rahana. 

Koen edelleen, että äitiyspakkauksen ottaminen oli oikea valinta esikoista odottaessa, sillä mikään ei korvaa sitä fiilistä, mikä tuli kun sain hakea postista tuon pakkauksen ja purkaa sen ensimmäistä kertaa ihaillen kaikkea yksitellen yhdessä mieheni kanssa. Se oli tärkeä hetki vanhemmaksi tulemisessa. Semmoinen konkreettinen "meille tulee ihan oikeasti vauva" -hetki. 

Äitiysavustuksen saa valita myös rahana ja silloin tilille kilahtaa 170 euroa. Pakkaus ja sen sisältö on varmasti arvokkaampi, mikäli edes suurin osa tuotteista tulee käyttöön. Meillä on kuitenkin säästettynä ne tuotteet, mitkä koettiin tarpeelliseksi esikoisen boksista, joten nyt tuntui luonnolliselta valita avustus rahana ja ostaa sillä summalla sitten vauvalle tarvikkeita, mitä oikeasti haluamme. 

Mitä sitten ajattelin ostaa rahalla? 

... ja siinä se 170€ onkin jo käyetty – ja ylikin mentiin! Mikäli haluaa käyttää rahan säästeliäämmin, niin kirpputoreja kannattaa kierrellä, siellä pöydät notkuu noita pieniä vaatteita ja tarvikkeita. Halvalla voi saada paljon tarvittavaa. Olen myös kuullut, että Facebookissa on erikseen äitiyspakkaus -kirpputoreja, mistä voi ostaa pakkauksessa tulleita tuotteita, jos sieltä haluaa jonkun tietyn jutun, muttei aio koko pakkausta itselleen ottaa. 

Kysyin Instagramissa joku aika sitten, miten seuraajani ovat päättäneet toimia äitiysavustuksen suhteen. Iso osa teistä on tehnyt samoin, kuin minä – esikoiselle pakkaus ja toiselle lapselle rahana. Vastaajista 87% kertoi valinneensa äitiyspakkauksen esikoiselle, kun taas toisen lapsen kohdalla vain 39% valitsi pakkauksen. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että moni kertoi, että kolmannen kohdalla palasi taas pakkaukseen rahan sijasta. Eihän siitä pääse yli eikä ympäri, että pakkaus on arvokkaampi, mutta riippuu myös paljon vuodesta, onko pakkaus tuleville vanhemmille mieluinen ja tulisivatko tuotteet käyttöön. 

Miten te olette valinneet, äitiyspakkaus vai raha? 

Kuvat: Huttunen Photography

Miten tukea suoliston hyvinvointia?


 Kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa. 

Instagramiani seuraavat huomasivatkin varmasti, että osallistuin viime viikolla Arla Got Guts ja Pippa Laukan asettamaan haasteeseen, jonka pääpointtina oli kiinnittää huomiota suoliston hyvinvoinnin tukemiseen. Oli mahtavaa seurata asiantuntijan vinkkejä ruokavalioon liittyen, mutta myös huomata, miten moni muukin asia vaikuttaa suoliston hyvinvointiin ja suoliston kautta myös yleiseen jaksamiseen ja fiilikseen.


Tämän yhteistyön kautta tutustuin ensimmäistä kertaa Arlan uuteen Got Guts -jugurttiin, joka sisältää 50 miljardia tutkittua elävää bifidobakteeria ja liukoista ravintokuitua. Bifidobakteerit ovat luonnollisesti terveen ihmisen suolistossa löytyviä mikrobeja, mutta näitä kannattaa tuoda lisää suolistoon tukemaan sen hyvinvointia. Tiesinhän minäkin näiden tärkeydestä, mutta en ole aikaisemmin ajatellut ruokaa ostaessa, että juuri esimerkiksi aamupalassa olisi hyvä näitä olla. Tuotteessa on myös niitä paljon puhuttuja kuituja, joihin itsekin olen kiinnittänyt aina huomioita ruokavaliossani, etenkin silloin kun suoliston kanssa on ollut jotain ongelmia.

Lähdin testaamaan tuotetta tosi mielelläni, sillä oma suolistoni on ollut ongelmallinen nyt raskauden aikana ja jos kroppa tälläkin kertaa toimii yhtään samalla tavalla, kuin viimeksi synnytyksen jälkeen, on täydellinen stoppi mahdollinen tälläkin kertaa. Mielelläni siis toimin jo nyt ennalta ehkäisevästi ja tuen suoliston toimintaa jo nyt. Olin tosi epäuskoinen, kun huomasin ensimmäisen päivän jälkeen eron suolistoni toimivuudessa. Samalla teki mieli nauraa ja todeta, että "eihän tämä ole mahdollista" ja samalla soittaa keskellä yötä kaikille ystävilleni, jotka ikinä ovat valittaneet suolisto-ongelmista, että "kaverit nyt oikeesti, mä oon ratkaissut teidän ongelmat!". On varmasti yksilöllistä, miten nopeasti tuote vaikuttaa, mutta en usko, että kokeileminen satuttaa ketään. 


Muita oppeja, joita Pipalta opin viikon aikana:

SYÖ AAMUPALAA. Yksinkertainen asia, mutta miten se onkin niin vaikea muistaa? Tämä on aina ollut mulle ylivoimaisesti vaikein asia. 

VÄLTÄ STRESSIÄ. Stressivatsa ei ole vitsi, mutta onhan tämä helpommin sanottu kuin tehty. Itse olen viime viikolla pienentänyt suorittamista, käynyt päivittäin kävelyllä raikkaassa syyssäässä ja ottanut rauhallisemman tahdin kaikkeen tekemiseen. Ruutuaikani väheni viime viikolla 34% ja silti olin tyytyväinen työni laatuun. Se jatkuva puhelimen selaaminen ja sähköpostin päivittäminen. Kenenkään ei tarvitse olla tavoitettavissa vuorokauden jokaisena hetkenä. 

UNI. Suolisto voi hyvin, kun nukut hyvin.

LIIKKUMINEN. Suolisto voi hyvin, kun liikut mutta liian kova treeni voi aiheuttaa suolistovaivoja. Itse olen aikaisemmin ajatellut, että stressin aikana kunnon rääkkitreeni vie ajatukset muualle ja tekee hyvää. Ihan uusi näkökulma siis! 



Tämä haasteviikko oli hyvällä tavalla ajatuksia herättävä, vaikka ollaan ihan perusasioiden äärellä. Ei mitään huikeaa uutta infoa vaan sellaista, mikä helposti arjessa vaan unohtuu. Tästä eteenpäin aion pysähtyä enemmän kuuntelemaan omaa kroppaani ja miettimään, mikä saa minut voimaan hyvin. Bifidobakterian ja kuitujen popsiminen ainakin jää minun aamuihini! 

Kiitos Arla ja Pippa Laukka näistä tärkeistä muistutuksista – tämä viikko oli oman elämäni "Olet mitä syöt" -jakso ja opin ruokavalion lisäksi niin paljon muutakin! 

3 x KATSO NÄMÄ SARJAT

 Mä olen tänä syksynä katsonut montaa hyvää sarjaa, joista haluan ehdottomasti myös vinkata teille. Kaverini on varmaan jo ihan kyllästyneitä siihen, kun pakotan heidätkin katsomaan kaikki mun uudet löydöt, haha! 

Mulla oli pitkään aika, jolloin en millään löytänyt mitään mieleistä katsottavaa. Kaikki vanhat suosikkisarjani tuntuivat pinnallisilta ja en millään saanut niistä irti mitään, koska jo muutamassa minuutissa ajatukseni harhailivat muualle. Kaipasin jotain syvällisempää, jotain mihin uppoutua täysin.

Tässä siis viimeaikaiset löytöni, jotka ovat olleet mielestäni ihan loistavaa katsottavaa:


Kaikki synnit (Yle Areena, Elisa Viihde)

Murhien sarja ravistelee uskonnollista yhteisöä Pohjois-Pohjanmaalla.

Rikostutkija Lauri Räihä saa komennuksen lähteä selvittämään kotiseudullaan tapahtunutta murhien sarjaa. Työmatka tarjoaa Laurille tilaisuuden vältellä omia parisuhdeongelmia. Kotikylässään Lauri joutuu kuitenkin vastakkain vielä vaikeampien asioiden kanssa. Hän on jättänyt lestadiolaisyhteisön homoseksuaalisuutensa vuoksi eikä ole tavannut vanhempiaan vuosiin. Törmäys menneeseen on väistämätöntä. Laurin työpari on Sanna Tervo, elämästään ja vapaudestaan nauttiva keski-ikäinen, joka ei halua sitoutua muuhun kuin työhönsä. He jatkavat murhatutkimuksia, kunnes lopulta joutuvat ratkaisemaan, onko ihmisellä valta antaa kaikki synnit anteeksi. Sarjan ovat luoneet Merja Aakko ja Mika Ronkainen. Näyttelijät: Johannes Holopainen, Maria Sid, Matti Ristinen. Tuotanto MRP Matila Röhr Productions. Kaikki synnit sai tammikuussa 2019 Göteborgin elokuvajuhlien tv-draamakilpailussa Pohjoismaisen elokuva- ja tv-rahaston palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta.

Toinen tuotantokausi tulee Elisa Viihde Autio -palveluun 22.10. Meillä ei tuota palvelua ole, mutta tämän vuoksi se on otettava! 


Rakasta mua (Viaplay, Yle Areena)


Miten eri sukupolvet käsittelevät rakkautta, surua ja suhteita? Tutustu ylilääkäri Claraan, joka tapailee, muttei ole löytänyt vielä sitä oikeaa, sekä rakastettuun pikkuveljeen Aroniin ja isään Steniin.

Tämä draamakomedia on samalla hauska, traaginen, ajatuksia herättävä – oikeastaan kaikkea, mitä itse tv-sarjalta haen. Suosittelen vahvasti, mikäli et ole vielä alkanut katsomaan tätä suosittua sarjaa! Tämänkin sarjan ensimmäinen tuotantokausi on nyt katsottavissa Yle Areenassa. 


Blank (Yle Areena)


19-vuotias Ella viettää välivuotta. Norjalainen sarja kertoo 19-vuotiaasta Ellasta, joka viettää Oslossa välivuotta bestiksensä Susannen ja poikakaverinsa Matsin kanssa.


Sarja muistuttaa minusta paljon parin vuoden takaista SKAM -sarjaa, joka oli myös hitti! 


Huomaan, että yhteistä kaikilla tämän hetken suosikkisarjoillani on, että ne kuuluvat Yle Areenan valikoimiin ja ovat pohjoismaalaisia. Netflix on siis vaihtunut Areenaan ja etsin jatkuvasti sieltä uutta katsottavaa. Onko teillä mitään sarjasuosituksia? 

Teidän tarinanne raskautumisesta – osa 1

 Saan viikottain yksityisviestiä seuraajilta, joissa kysellään raskautumisesta ja olen huomannut, että monet kaipaavat vertaistukea jo silloin, kun raskautuminen on vasta suunnitelma. Yksi seuraajistani sanoikin asian hyvin – usein kuulee niistä tapauksista, kun raskautuminen tapahtui heti tai sitten pitkän ajan jälkeen lapsettomuushoitojen avulla. Ne tapaukset, joissa on kestänyt useita kuukausia raskautua ilman sen kummempia helposti selitettäviä ongelmia jäävät kertomatta, vaikka se varmasti on ihan yhtä yleistä. 

Omat kokemukseni ovat tietysti hyvin rajalliset, joten pyysin teitä kertomaan anonyymisti teidän tarinanne, jotta saisin jaettua entistä laajemmin vertaistukea niille, jotka sitä kaipaavat. On ollut liikuttavaa lukea teidän tarinoita, kiitos kun haluatte jakaa tarinanne. 

Omat tarinani olen kertonut useasti somessa, mutta kerrataan ne vielä. Ensimmäisen kerran alettiin edes miettimään "lapsen hankintaa" häidemme jälkeen elokuussa 2017. Sitä ennen raskaaksi tuleminen oli ollut todella pelottava ajatus, enkä ollut koskaan sen tarkemmin seurannut kiertoanikaan. Olin käyttänyt e-pillereitä yli 10 vuoden ajan taukoamatta, eikä mulla ollut mitään mielikuvaa siitä, millaiset mun kuukautiset oli ennen hormoniehkäisyä. Silti koko teini-iän oli pelännyt, että milloin vain voisi tulla raskaaksi, jos yksikin pilleri unohtuisi. Olin aika hysteerinen asian kanssa ja vuosien varrella on tehty yksi jos toinenkin raskaustesti. Yllätyin, kun latasin ensimmäisen kerran kiertoa tarkkailevan applikaation, että raskaaksi tuleminen on mahdollista ihan muutamana päivänä kuukaudessa! En varmaan edes ennen sitä tiennyt, mitä ovulaatio oikeasti tarkoitti. 

Jonkun aikaa häiden jälkeen päätettiin sitten lopettaa ehkäisy ja meille ehkäisyn lopettaminen oli silloin yhtä kuin yrittäminen. Rehellisesti sanottuna, jätimme ehkäisyn, kun samaan aikaan naimisiin menneet ystävämmekin niin tekivät, mutta silti meillä ei ollut mitään kiirettä. Meidän virallinen häämatkakin olisi vasta edessä loppusyksystä! Meni alle kuukausi ja lähipiirissäni sattui kuolintapaus, joka aiheutti ennenkokematonta surua ja elämä heitti aikalailla voltin. Olin kiitollinen siitä, etten ollut raskaana, sillä en rehellisesti sanottuna tiedä, miten olisin raskaana osannut käsitellä tapahtumaa. Uskon vieläkin, että tähän aikaan en tullut raskaaksi syystä – ei vaan ollut meidän aika. Jouluna mun kuukautiset oli myöhässä ja olin jo ihan varma, että olen raskaana. En kuitenkaan ollut. Vuosi vaihtui ja silloin ensimmäisen kerran havahduimme mieheni kanssa siihen, että me oikeasti haluaisimme tämän tapahtuvan nyt. Helmikuussa tein elämäni ensimmäisen ovulaatiotestin ja muutaman viikon myöhemmin teinkin sitten hetken mielijohteesta raskaustestin, jonka jälkeen tuijottelimme mieheni kanssa toisiamme epäuskoisina. Lähes puoli vuotta oli ehtinyt kulua ja siinä ne kaksi viivaa sitten oli. Raskaustestin tekemisestä kirjoitin enemmän viime postauksessa

Tätä toista raskautta ennen olin ehtinyt syömään e-pillereitä noin vuoden ajan ja sen kummemmin yrittämättä raskauduin heti niiden lopettamisen jälkeen. Molemmissa raskauksissa olin siis syönyt samoja e-pillereitä, mutta toisella kerralla raskauduin vain paljon nopeammin. Monet ovat sitä mieltä, että ehkäisyhormoni voi pysyä kropassa pitkään sen lopettamisen jälkeenkin, mutta itselläni on kaksi ihan erilaista kokemusta tästä, joten en osaa sanoa vaikuttaako tämä.

Näitä tarinoita ja kokemuksia on yhtä monta, kuin on raskauksiakin – eikä yksikään niistä ole huonompi tai parempi kuin toinen. Jaoitte hurjan paljon omia kokemuksia, joten päätin jakaa nämä tarinat kahteen eri postaukseen. 

TARINA 1

"Olin noin 22 vuotias, kun menin yksityiselle gynekologille jatkuvien vuotohäiriöiden vuoksi. Kuukautiset saattoi kestää 6-8 viikkoa putkeen, olla pois noin pari viikkoa ja taas alkaa jatkuen useiden viikkojen ajan. Sain tällöin diagnoosiksi PCO:n eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymän. Tämä kyseinen lääkäri totesi diagnoosin sanoin ”Sulla on tällainen kuin PCO, kannattaa googlettaa kotona lisää, mutta todennäköisesti lasten saaminen tulee olemaan joskus vaikeaa.” Samalla kirjoittaen kirjaimet PCO post it -lapulle ja toivottaen hyvää päivänjatkoa.

Lähdin vastaanotolta kotiin post it -lapun kanssa kyynel silmässä, sillä en saanut PCO:sta enempää tietoa, ja suurin unelmani eli omat lapset oli juuri murskattu täysin. Vuotohäiriöt jatkuivat ja varasin ajan kunnalliselle gynekologille. Täältä sain lääkityksen ja tiedon, että diagnoosi ei välttämättä ole oikea vaan seurataan tilannetta, että miten tilanne ajan kanssa muuttuu.

Sitten parin vuoden päästä tuli tilanne, jossa vauvahaaveet ja raskautuminen tuli ajankohtaiseksi. Jännitin ja pelkäsin maailmassa eniten sitä, että en voisi saada biologisia lapsia. Jätimme ehkäisyn pois ja kolmannella kierrolla tulin raskaaksi. Samoin kävi toisen lapsen kohdalla, kävin poistattamassa kierukan maaliskuun alussa ja huhtikuun 9. tein positiivisen raskaustestin eli tärppäsi heti. Olen maailman onnellisin ja kiitollisin siitä, että raskautuminen kävi todella helposti ja nopeasti.

Edelleen kuitenkin muistelen niitä tunteita, joita yksityinen gynekologi sai käytöksellään aikaiseksi. Onneksi kuitenkin kaikki kävi parhain päin. Tällä haluaisin muistuttaa myös muita, että kannattaa käydä useammassa paikassa lääkärillä, jos ensimmäisestä käynnistä ei jää itselle hyvä olo."


TARINA 2

"Lopetin e-pillerit, joita olin syönyt n. 3 vuotta ja tulin raskaaksi n. 3-4 kk niiden lopettamisesta. Tämä raskaus meni kesken viikolla 8 ja sen jälkeen tulin raskaaksi uudestaan kuukausi keskenmenon jälkeen. Nyt meillä on melkein 2-vuotias lapsi. Tietysti tuo keskenmeno oli sellainen kokemus, jonka vuoksi olin todella varovainen uudessa raskaudessa."


TARINA 3

"Saatiin kaivattu esikoinen 2015. Sisarus esikoiselle 2018. Ajateltiin lapsilukumme olevan täysi tai vähintäänkin minun hoitavan ensin opiskeluni pois alta ja ehkä joskus tulevaisuudessa kolmas tai ehkä ei. Joku kuitenkin päätti toisin ja kolmas saapui perheeseemme kesäkuussa 2020. Raskaus tuli kierukan läpi ja aikamoisessa shokissa oltiin, molemmat. Raskaudesta sain tietää vasta rv 10 kakkosen 1-vuotispäivänä! Mutta nyt tuntuu siltä, että kaikki meni kuten pitikin. Tottakai opiskelu kolmen alle viisi vuotiaan kanssa on haastavaa, mutta päivä kerrallaan. Jaksan joka päivä olla kiitollinen kolmesta terveestä tytöstämme."

TARINA 4

"Raskauteen liittyen jaan oman tarinani. Kaipasin silloin tukea ja sitä ei ollut juuri saatavilla. Aloitan ihan alusta, koska tämä vaikutti osaltaan jatkoon. Raskauduin ja päädyttiin aborttiin. Sen enempää syitä selittelemättä. Sitä ei unohda ikinä, eikä siitä kehtaa puhua, koska jakaa niin paljon mielipiteitä. Tässä vaiheessa tiesin, että itsellä on ollut kaksi vuotta hoitamattomana klamydia ja keskeytyksen yhteydessä löydettiin myooma. Ok, eli klamydia ei ollut tuhoja tehnyt ja myoomaa seurattiin ja leikkaus evättiin, koska jossain vaiheessa raskaus suunnitelmissa. Kun sitten päätettiin, että lapsi saa tulla meni vain noin 2kk, kun testi näytti positiivista. Melkein heti tiesin, ettei kaikki ole ok. Viisi viikkoa ja meni kesken. Sen jälkeen alkoi itseni syyllistäminen aiemmista tapahtumista. Itkuja, itkuja. Meni puoli vuotta eteenpäin, vuosi, toinen puoli vuotta.. ei raskautumista. Tein ovulaatiotestejä, join greippimehuja sun muita kikkoja.

Kyllä siinä kerkesi pyöritellä vaikka mitä päässä. Ikä painaa, oikeesti nuori vielä, mutta hedelmällisesti heikentynyt. En tiedä oliko tekemistä, mutta keskenmenon ja uudelleen yrittämisen aikana työskentelin sisäilmaongelmaisissa taloissa. Kahden vuoden jälkeen ilmoittauduttiin lapsettomuushoitoihin ja käytiin ensimmäisissä verikokeissa. Vaihdoin puhtaaseen työpaikkaan, muutettiin. Siinä vaiheessa hyväksyin tilanteen ja että saadaan apua. Lomareissun jälkeen meni viikko ja raskaustesti näytti plussaa! Ihan uskomatonta. Alkua varjosti pelko taas menettämisestä. Käytiin ahkerasti ultrassa ja siellä se pieni sydämen syke aina näkyi."


TARINA 5

"Tultiin raskaaksi todella nopeasti kuukausi ehkäisyn poisjättämisen jälkeen. Ongelma: ystäväpariskunta oli yrittänyt jo kaksi vuotta, ja koettiin molemmat aivan järkyttävää syyllisyyttä omasta raskaudesta. Miksi me? Miksei he? Ei voitu oikein iloita, ei uskallettu kertoa, vaikka tiedettiin, että pariskunta aivan varmasti olisi onnellinen meidän puolesta. Raskautta oli todella vaikea edes itse alkushokissa käsittää, saatikka voida iloita siitä millään tavalla.
Ehkä joku korkein voima sitten tarttui kahvaan ja olemme molemmat pariskunnat nyt raskaana muutaman kuukauden erolla. Meidän välille ei syntynyt koskaan kaunaa tms, mutta tiedettiin, että asia totta kai harmitti ja vaivasi ystäviämme. Olemme tosi hyvissä väleissä edelleen, mutta alkuraskaus meni meillä syyllisyyttä potien ja keskenmenoa peläten."


TARINA 6

"Meidän lasta ku alettiin yrittää, lähdin hommaan henkseleitä paukutellen ajattelen "tottakai raskaudun viimeistää kolmannesta kierrosta ellen jo ensimmäisestä, kun oon vasta 19-vuotias".  Hiljalleen itsevarmuus alkoi vaihtua epätoivon kyyneliin. Poppaskonsteja kokeiltiin monenlaisia. Jalat ylös yhdynnän jälkeen, panemista kuin puput, tarkkaan laskemista milloin yhdyntä on hyvä, sovelluksia, ovis-testejä, kuukuppi ettei arvokas siemenneste valu pois. Jokaisen "oireen" tulkisin, että nyt oon raskaana. Ajattelin "tää johtuu raskaudesta" ja aina ne menkat vaa tuli. Lopulta lapsi ilmoitti tulostaan, kun olin heittänyt testit roskiin ja poistanut sovellukset. Päättänyt lopettaa yrittämällä yrittämisen – ja heti seuraavasta kierrosta 6kk jälkeen tärppäsi. 

Muistan edelleen sen torstai illan, kun tein testin malttamattomuuttani ja olin samalla valmis pettymään, enkä joutunutkaan enää pettymään vaan kaksi viivaa piirtyi. Parin päivän päästä oli pakko tehdä kaksi testiä lisää, että varmasti oon raskaana. Viivat piirtyivät heti. Tällä kertaa en ollut ajatellut mitään oireita ja ku tunsin menkkamaista jomotusta vatsassa vaan odotin buranaa popsien, että koska menkat alkaa. En halunnut ajatella menkkojen ollessa myöhässä, että oisin raskaana etten vaan pettyisi uudestaan."

TARINA 7 

"Miehen kanssa jätettiin ehkäisy pois kun päätettiin, että jälkikasvua saisi tulla. Seurasi pitkä ajanjakso, jolloin joka kuukausi elättelin toivoa ja tein ovulaatio- ja raskaustestejä. Kuitenkaan raskaustestiin ei koskaan sitä plussaa tullut. Vuoden yrityksen jälkeen hakeuduimme tutkimuksiin eikä kummastakaan löytynyt syytä, että miksi ei tärppää. Päätettiin kokeilla ensin inseminaatiota ennen raskaampia hoitoja. Itse inseminaatio oli normaalista poiketen vaikea, mutta onnistui lopulta. Suureksi iloksi tästä ensimmäisestä inseminaatiosta sitten kuitenkin se plussa tärähti raskaustestiin, juuri silloin kun koronan vuoksi kaikki hedelmöityshoidot keskeytettiin. Ajoitus ei siis olisi voinut olla parempi! Nyt mennään jo loppuraskaudessa ja kovasti odotellaan pikkuista tulevaksi."


TARINA 8

"Tää onkin kiva idea. Itseä ainakin tämä mietitytti, kun päätettiin jättää ehkäisy pois. Ensimmäinen päättyi keskenmenoon ja keho palautui melko kauan, joten kyllä turhautti. Kun keho oli palautunut, meni muutama kuukausi ja olin uudestaan raskaana. Pelko silti varjostaa vieläkin tätä raskautta. Toinen asia mistä yllätyin, oli se ”vauvan teko” aika, joka on stressaavaa ja sitä aina odottaa sitä seuraavaa mahdollista ovulaatiota ja sen jälkeen odotellaan, että tärppäsikö. Hurjasti kaikille lasta haluaville tsemppiä. Meillä lähenee nyt puoliväli, enkä malta odottaa ensi vuotta."


TARINA 9

"Oma raskauteni alkoi ensimmäisestä yrityksestä, kun annettiin lupa vauvalle tulla. Tämä ei kuitenkaan ollut missään nimessä sattumaa, vaan olin käyttänyt jo vuoden-pari kuukautissovellusta, johon merkitsin kiertoni. Sovellus ennusteli ovulaatiota ja seuraavia vuotopäiviä annetun datan perusteella, joten kun päätettiin oikeasti yrittää, oli parhaat päivät hedelmöittymiselle välittömästi tiedossa. Nopeutti varmasti raskautumista, kun oman kehon toimintaa oli seurannut ja kirjannut jo pitkään. Välillä ihan hävettää kertoa, miten helposti kaikki kävi, mutta toisaalta myös helpot tarinat kuuluvat raskautumisen kirjoon."

TARINA 10

"Ensimmäinen lapsi tuli heti, kun lopetettiin ehkäisy. Ajateltiin vielä, että menee varmaan puolisen vuotta ja oltiin kuultu, että ehkäisy saattaa silti lopettamisen jälkeen vaikuttaa. Hyvä niin, että tuli niinkin helposti, mutta nyt toista ollaan yritetty vuosi ja tähän vuoteen on mahtunut kaksi keskenmenoa ja nyt juuri tein positiivisen raskaustestin ja nyt taas seuraavat muutamat viikot stressataan ja mietitään meneekö taas kesken. Ollaan tässä vuoden aikana käytetty ovulaatiotestejä ja laskureita. Tällä kertaa ei käytetty testejä eikä oikein laskettu päiviäkään, että toivottavasti nyt tärppäisi!"



Kiitos vielä kerran kaikille tarinansa jakaneelle. Toivottavasti tästä postauksesta on iloa vauvaa toivoville tai yleisesti raskautumista pohtiville! 

Miten päiväkotiarki on alkanut?

 Kaupallinen yhteistyö Tarramonsteri.fi kanssa. Postauksen lopussa alekoodi verkkokauppaan! 

Meidän minin päiväkotiarki jatkui poikkeusolojen jälkeen elokuussa. Lilja aloitti päiväkodin maaliskuussa tänä vuonna, mutta jo kuukauden jälkeen päädyimme ottamaan hänet sieltä pois koronaviruksen levitessä Suomessa. Sitten tulikin kesäloma ja tieto siitä, että meidän jonottama paikka lähempään päiväkotiin vapautuisi elokuussa. Emme halunneet enää hänen menevän takaisin "vanhaan" päiväkotiin ennen siirtoa, jotta siirtyminen olisi hänelle mahdollisimman helppo. 

Hyvin alkanut päiväkotitaival sai siis tahtomattamme reilu neljän kuukauden tauon, jolloin elettiin ihan samanlaista arkea kotona, kuin ennen päiväkodin aloitustakin – ilman kodinhoidontukea vain. Elokuun puolessa välissä aloitettiin sitten päiväkoti uudestaan lähes puhtaalta pöydältä ja olin tietysti ensimmäiset päivät mukana tutustumassa uuteen päiväkotiin. 

Ensimmäiset päivät olivat Liljalle haastavampia näin hieman vanhempana, kuin mitä ne olivat viime keväänä. Hän ikävöi enemmän minua ja päädyimmekin siihen, että olisi parempi kun mieheni hoitaisi aamuisin päiväkotiin viemiset tästä syystä. Lilja sopeutui kuitenkin uuteen arkeen nopeasti ja jo muutaman viikon jälkeen hän oli siellä ihan kuin kala vedessä. Aamuisin hän lähtee hymyissä suin päiväkotiin, jää sinne mielellään, leikkii muiden lapsien kanssa, osallistuu kaikkeen toimintaan, syö ja nukkuu hyvin ja iltapäivisin saan hakea kotiin hyväntuulisen lapsen, joka huomatessaan minut huutaa "mamma" ja hyppää syliin. Joka päivän kohokohta, for sure

Lilja on päiväkodissa neljänä päivänä viikossa ja ollaan huomattu, että seitsemän tuntia päivässä on hänelle sopiva aika. Sen jälkeen hän on vielä pirteä ja jaksaa illalla kotona olla hyväntuulinen. Yhtenä päivänä viikossa Lilja on päiväkodissa kahdeksan tuntia päivässä ja ero hänessä sen päivän jälkeen on aika huomattava. Onneksi useampana päivänä meillä on mahdollista pitää hänen päivänsä lyhyempänä. 

Meille ajankohta päiväkodin aloitukselle on ollut ihan täydellinen ja koetaan aidosti, että siellä olo on myös meidän lapsen etu. Nostan hattua jokaiselle, joka pystyy tarjoamaan kotona tarpeeksi virikettä taaperolle, minä en siihen pystynyt. Toki taaperot ovat kaikki erilaisia keskenään, meidän mini sattuu olemaan todella sosiaalinen tapaus, joka kaipaa jo muiden lapsien kanssa kommunikointia. 

Päiväkoti mahdollistaa meille täydellisen tasapainon arkeen: me saamme mieheni kanssa keskittyä töihimme, taloutemme voi paremmin, oma pää pysyy virkeänä ja Liljalla on päivisin kehittävää ja mielekästä tekemistä muiden samanikäisten kanssa sekä osaavan henkilökunnan hellässä huomassa. Ollaan myös oltu todella tyytyväisiä meidän päiväkotiin, siinä ei mättää yksinkertaisesti mikään. Henkilökunta, ryhmän koko ja sijainti – kaikki ovat loistavia. 

Meidän päiväkodilla on tapana lähettää joka perjantai meille vanhemmille viikkokirje, jossa kerrotaan menneestä viikosta, tulevasta viikosta sekä painotetaan sillä hetkellä tärkeitä asioita. On ihan mahtavaa kuulla yksityiskohtaisemmin mitä nämä pienet päivisin tekevät, mutta ollaan myös saatu hyviä neuvoja esimerkiksi mitä välikausivaatteita lapsilla olisi hyvä olla päiväkodissa. 

Usein viikkokirjeissä muistutetaan myös vaatteiden nimikoinnista, minkä tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Helpottaa huomattavasti hoitajien työtä, kun vaatteet ja kengät ovat selkeästi nimikoidut. Me ollaankin saatu kiitosta siitä, että käytetään nimitarroja, joista Liljan tavarat on helppo huomata, eivätkä sekoitu muiden tavaroiden kanssa. Tähän mennessä kaikki meidän tavarat on pysyneet tallessa, score

Me ollaan keväästä asti käytetty Tarramonsterin nimitarroja ja ollaan todettu ne erittäin toimiviksi! Yksikään pesulappuun liimattu nimitarra ei ole lähtenyt vaatteesta irti lukuisista pesuista huolimatta. Pidän tarra-arkkia Liljan vaatekaapin hyllyllä, josta on helppo uuden vaatteen tullessa käyttöön vain ottaa tarra ja lätkäistä se paikoilleen. Vaatekoon kasvettua tässä kevään jälkeen, olenkin saanut lätkiä näitä tarroja uusiin vaatteisiin oikein urakalla, joten tilasin Tarramonsterilta juuri uusia tarroja käyttöömme. 

Nimitarrat on paitsi todella käytännöllinen sekä kestävä tapa merkitä lapsen tavaroita, myös äärimmäisen söpö tapa. Tykkään siitä, että halutessaan tarran muotoon, kokoon, fonttiin, väriin sekä kuvaan voi itse vaikuttaa. Me ollaan laitettu tarraan etunimi ja sukunimi. Monilla, etenkin isommissa päiväkodeissa, on tarraan laitettu myös puhelinnumero ja se on mun mielestä tosi järkevää.

Itse olen tykästynyt erityisesti teemapakkauksiin, joista suosikkini ovat olleet "Kotoilua", "Maatilan väki" ja "Prinsessan elämää". Vaihtoehtoja on tosi paljon ja jokaiselle löytyy varmasti sopivat tarrat! 

Nimikointitarrojen lisäksi otin täällä kotona käyttöön Tsemppaustarrat, jotka myös tilasin Tarramonsterilta. Meillä tsemppitarroja liimataan pottaan, kun sinne onnistuneesti tulee jotain. Lilja on tosi innoissaan näistä tarroista ja toivon, että potta olisi pian jo tarrojen peitossa! Näitä tarroja ei ole tarkoitettu vaatteiden nimikointiin, joten eivät kestä konepesua. Nämä tarrat on iloisia tarroja, joiden tehtävät on kannustaa ja joita voi käyttää esimerkiksi lasten palkitsemiseen suoritetuista tehtävistä. Ihana idea mun mielestä! 

Koodilla LIFL20 saatte 15% alennusta tämän viikon ajan koko Tarramonsteri.fi -verkkokaupan valikoimasta. Koodi on voimassa vain sunnuntaihin 4.10.2010 asti. Nyt siis jos on vaatteita nimikoimatta, suosittelen lämpimästi testaamaan näitä nimitarroja! 


Tässä vielä lista muista asioista, jotka ollaan todettu päiväkodissa erittäin toimiviksi: 

Nahkaiset sisätossut. Meillä on Kaiko x FMAM tossut ja ne on ollut tosi hyvät. Aluksi Liljalla oli Slipstop -tossut, mutta esimerkiksi käsien pesussa sukat kastui usein, joten oon siksi kokenut nuo paksummat tossut paremmiksi.

Sadevaatteet eri lämpötiloihin. Meillä on ihan tavallinen vuoriton sadesetti sekä sitten kylmemmille ilmoille fleecevuorinen sadesetti (takki+housut). Tämän vinkin sain monelta teiltä seuraajalta ja uskon, että syksyn aikana tulen olemaan tyytyväinen! Myöskin talvikumisaappaat on hankittuna.

Kuorihaalari. Meillä ei ennen tätä syksyä ole ollut tällaista käytössä ja ymmärrän nyt hehkutuksen täysin. Ihan maailman paras ulkovaate juuri tällä hetkellä.

Reppu. Meille päiväkotireppu on ollut ihan ehdoton. Niin helppo napata aamuisin mukaan kotoa ja päiväkodin henkilökunta täyttää sen päivän aikana pyykillä, piirrustuksilla ja Liljan unilelulla. Nopeuttaa viemistä ja hakemista, kun ei tarvitse poimia tavaroita hyllystä. 


- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -