perjantai 11. maaliskuuta 2011

Välivuosi?

Anonyymi sanoi...
Moikka ! Sinähän olet viettänyt välivuotta töiden parissa. Voisitko tehdä postauksen koskien välivuoden huonoja ja hyviä puolia ? Olen itse kahden välillä, että pidänkö taiko en, ja olisi kiva saada tietää mitä mieltä sä olet ollut ! :)

Tämmönen toive tuli tänään ja tämä on varmasti aika ajankohtainen juttu just nyt kun yhteishaku yliopistoihin ja ammattikorkeisiin on lähtenyt käyntiin viime maanantaina.

Mulle välivuosi oli aina ollut jotenkin tosi selkeä ratkaisu lukion jälkeen. Olihan sitä ehtiny jo 13 vuotta viettää koulunpenkillä. Tottakai mä hain kouluun, mutta takaraivossa oli kuitenkin kokoajan tieto välivuodesta ja kun vieraat kysyikin ylppäreissä "mitä aiot nyt tehdä?" (joka muuten on maailman ahdistavin kysymys!) vastasinkin ettei tulokset kouluihin pääsyistä ole vielä tulleet, mutta välivuosi on tulossa. Jos oisin päässy opiskelemaan haluamaani kouluun oisin varmasti alottanut heti opiskelut mutta oisin itse katunu sitä, koska motivaatio ei olisi riittänyt. Enkä todellakaan viime kevään lukemisella olisi ansainnut sitä opiskelupaikkaa yliopistossa.


Mä alotin Oulussa heti työt huhtikuussa YO-kirjotusten jälkeen ja töitä teinki samassa paikassa sitten juhannukseen asti jonka jälkeen olikin edessä muutto 600km etelään tänne Helsinkiin. Monien vanhemmat olis varmaan ollu kauhusta kankeina jos lapsi lähtis tyhjän kanssa muuttamaan toiselle puolelle maata, mutta vaikka mulla ei ollut työpaikkaa eikä opiskelupaikkaa tiedossa niin mä olin päättäny muuttaa Helsinkiin niin kauan aikaa sitten, että vanhemmillekin se oli ihan päivänselvä asia, että muutan. Muistan jo ala-asteen ensimmäisellä kertoneeni äidilleni saunassa muuttavani Helsinkiin opiskelemaan. Sillon taisin kyllä olla menossa opiskelemaan tänne toista luokkaa, no toisin kävi. Lukiota kävin 16-vuotiaana myös pari kuukautta täällä. Joten lyhyesti ja ytimekkäästi: Helsinki on aina ollut varma vaihtoehto. Miksi Helsinki? No siksi, että meidän perhe on täältä kotoisin, suku on täällä ja tää on aina ollut mulle toinen koti. Niin ja Helsinki nyt vaan on Helsinki, en voisi enää kuvitella asuvani Suomessa missään toisessa kaupungissa. Mulle oli selvä asia myös se, että mä haluan opiskella ruotsiksi jatkossa ja Vaasa/Kokkola-seutu ei vaan oo yhtään mua joten senkin vuoksi tänne muutto.


Ekat kolme kuukautta tänne muutettuani olin työtön. Eka kuukausi meni aika jees ja olin tosi onnellinen ja vapautunu rankan kevään jälkeen, mutta sen jälkeen alkoi masentaa työttömyys. Oisin halunnu opiskella enemmän kun ikinä. En ois uskonu, että ois niin nopeesti tullu ikävä opiskelua. Eikä se ollutkaan sitä vaan sitä, että oli ikävä päivärytmiä. Että joka päivällä oli joku tarkoitus. Joka päivä olis jotain tehtävää eikä kolmen kuukauden ajan tarvisi herätä ja miettiä mitä tänään tekisin? Rankinta oli ehkä se muiden ihmisten painostus "missä sä oot nyt töissä ku et opiskele?" -No öö en missään. Kiva. Hakemuksia olin laittanu jonkun verran eri paikkoihin ja yhteen halusin enemmän kun mihinkään muualle. No yhteen haastatteluun pääsin heti mutta päätin heti haastattelussa, että tää tulee olemaan ihan liian rankkaa, ei kiitos ei oo mun juttu.

No kuukauden sen jälkeen, että olin hakemukseni lähettänyt tähän eniten haluamaani työpaikkaan sain soiton työhaastatteluun. Fiilis oli aika sanoinkuvaamaton kun työhaastattelussa sain kuulla, että palkkaavat minut hyvin mielellään. No mulla oli kuitenkin tosi lyhyt työsopimus jonka jälkeen sain samaan paikkaan kolmen kuukauden sopimuksen ja nyt tammikuussa pääsin tavoitteeseeni ja oon kyseisessä paikassa nyt vakituinen ilta- ja viikonlopputyöntekijä.

En usko, että oisin tässä työssä jos olisin opiskellut. Tein syksyllä niin paljon tunteja kun vaan tarvittiin enkä olis pystyny siihen koulun ohella ja sillon mua ei luultavasti myöskään ois palkattu. Nyt mulla tulee olemaan varma työ aina koulun ohella sekä kesätyöt. Työpaikka opiskeluiden ohella on nimittäin melkein ainakin pakollinen täällä pääkaupunkiseudulla. Hymyilyttää kun muut stressaa kesätöistä ja ainakin itsellä on se homma hanskassa vaikka syksyllä sain niitä sääliviä katseita "ai sä et opiskele...", ehkä alan nyt käyttämään lausetta "ai sulla ei oo viel kesätöitä...". ;) Noei. Rahaa ei voi olla liikaa ja siksi onkin ihan hyvä idea tehdä vuosi töitä ennen opiskeluita ja laittaa säästöön.


Avoinyliopistokin kävi mielessä hetken, mutta sille ei kyllä olisi riittäny aika. Mutta jos jostain syystä toinen välivuosi tulisikin niin se olisi varmasti yksi asia minne menisin, koska tietääkseni jostain kursseista saa hyväksilukuja sitten opiskeluissa.

Ensi vuonna se opiskelu kyllä maistuisikin jo ja toivotaan, että se paikka sieltä jostain irtoaisi. Vieläkin muuten ahdistaa se, että ihmiset kysyy multa ikäni takia, että "mitäs sä opiskelet?" eikä vaikka, että "opiskeletko tällä hetkellä?". Muiden olettamiset ärsyttää ehkä eniten välivuodessa, koska itse tiedän, että tää on mulle oikee juttu just nyt. Koen pelanneeni korttini ihan oikein ja oon ylpeä omista valinnoistani ja saavutuksistani ja siitä, että mä tein just niin kun tein ja oon just tässä just nyt.

Mun oma kokemus tästä välivuodesta on ollut hyvin positiivinen siis. Jokainen tekee omat päätökset ja mä tein juuri oikean päätöksen itselleni!



Niin ja vaikka nyt suunnittelisittekin välivuotta niin muistakaa, että kannattaa hakea kouluihin silti nyt, koska sieltä voi aina olla poissa kaksi vuotta menettämättä aloituspaikkaansa! :)

Mites teillä muilla, pitikö moni välivuoden? Entä kuuluuko se monen suunnitelmiin?

Kuvat: weheartit.com

10 kommenttia:

  1. Mä pidin kanssa välivuoden lukion jälkeen enkä voisi olla ilosempi, että pidin. En olis todellakaan jaksanut heti uudestaan aloittaa koulua ja motivaatio olis ollu nollassa. Sain myöskin hyvän työpaikan, jossa olen nyt koulun ohella jatkanut noin 15h/viikko. Suosittelen kyl välivuoden pitämistä, ehtii matkustella ja tehdä kaikkia asioita ennen sitä taas alkavaa koulu-urakkaa :)

    VastaaPoista
  2. Heips!

    Kiva kun on vähän erilaisia postauksia välillä.

    Itse pidin välivuoden, koska en päässyt kouluun. Hain ainoastaan ammattikorkeakouluun sosiaali- ja terveysalalle. Minulla oli onneksi työpaikka, jonne pääsin lukion ekan jälkeen kesätöihin ja jäin sinne tekemään vuoroja lukion ohella. Siellä siis vietin välivuoteni.

    Viime keväänä sitten hain uudestaan amk:n ja samalla ammattikouluun yo-linjalle, sinne pääsin ja opiskelen nyt ensimmäistä vuotta amiksessa, valmistun 2012. :) Ajattelin kuitenkin hakea amk:n tänäkin keväänä, nimittäin omat tavoitteet on korkeammalla!

    VastaaPoista
  3. Mulla oli kaksi välivuotta, ihan vaan siksi etten tiennyt mitä haluaisin opiskella :) Ekan välivuoden olin puoliksi sellasella kielikurssilla, joka oli mun elämän parasta aikaa ja toisen puolen työskentelin. Sitten mun piti mennä amk:hon opiskelamaan, mutta tajusin että se ala ei todellakaan oo mun juttu. Menin sitten töihin ja kevään maaliskuusta alkaen pyhitin pääsykokeelle, kun olin vihdoin päättänyt mitä haluan opiskella. Pääsin yliopistoon ekalla yrittämällä ja nyt olen tosi tyytyväinen että kaikki meni just näin :) Sain välivuoden aikana esim. töistä ja sieltä kurssilta niin mahtavia ystäviä, että en halua edes ajatella etten ehkä olisi heitä koskaan tavannut jos olisin mennyt heti opiskelemaan! Ja olihan se kiva saada vähän rahaa säästöön, en pystyisi elää pelkällä opintotuella.

    VastaaPoista
  4. Mii: Niimpä, ehtii vähän muuta ajatella elämässä ku koulua, kerranki. :D

    Anonyymi: Niimpä, voihan sitä hyvinki opiskella jotain samalla ku tähtää muualle! :)

    Riikka: Aivan! :)

    VastaaPoista
  5. Itse vietän nyt myös välivuotta, sain onnekseni mahtavan työpaikan :)
    Aloitin myös avoimen yliopiston kasvatustieteen perusopinnot (ennen kuin sain tietää, että saan kokopäivätöitä), mutta oli pakko jättää opinnot kesken sillä aika (ja motivaatio..) ei yksinkertaisesti riitä molempiin.

    Mutta oon päätökseen tyytyväinen, saan tehdä mukavaa työtä ja kerättyä rahaa, toivoen kuitenkin, että syksyllä irtoaisi opiskelupaikka mullekin ü

    VastaaPoista
  6. Itselläni on just nyt kirjotukset edessä eikä tulevasta opiskelupaikasta ole tietoakaan. Mun opiskelumotivaatio on nytkin niin nollassa, että kirjoituksiinkin lukeminen on tosi vähäistä. Oon kyllä miettiny välivuotta, mutta ärsyttää kovasti, kun kaikki tuntuu olevan niin paljon sitä vastaan. "Ei kannata" on ollu tuttu sanonta lähes jokaisen suusta. Mutta minkäs sille voi, jos motivaatio on ihan hukassa. Saapa nähdä miten tässä käy...

    VastaaPoista
  7. Nanne: Mä voin sitte olla se yks joka sanoo, että kyllä kannattaa. :D Välivuosi voi antaa tosi paljon uusia ajatuksia ja voimia! Jos opiskelu ei kiinnosta niin parempi odottaa siihen, että kiinnostaa ja tietää varmasti mihin kouluun haluaa. :)

    VastaaPoista
  8. Ootko sä käynyt kaikki koulut ruotsiksi? Haetko sä nytkin ruotsiksi opiskelemaan?
    Ite käyn ruotsinkielistä kouluu (heh,vaikka kirjoitankin suomeks;))enkä vois kuvitella käyväni jollain muulla kielellä!

    VastaaPoista
  9. Anonyymi: Oon käyny ruotsiksi tarhan, ala-asteen, ylä-asteen ja lukion eli kyllä. :D Ja haen ruotsinkielisiin tutkintoihin. :)

    VastaaPoista