torstai 17. maaliskuuta 2016

Shine bright like a diamond

Kiitos ihan mielettömästi onnitteluista edellisessä postauksessa. Viikonloppuna puhelimeni piippasi taukoamatta kun ystävämme ovat lähetelleet onnitteluviestejä ja tunnen itseni todella onnekkaaksi sillä minulla on maailman ihanimman miehen lisäksi myös maailman parhaat ystävät. Mitään kihlajaisia me ei haluta järjestää mutta onneksi ystävämme tulevat lauantaina meille juhlimaan tupareita niin voidaan samalla sitten kohottaa malja uudelle kodille ja tälle.

Mä olen ehkä siitä poikkeuksellinen tyttö, että en ole koskaan sen enempää miettinyt omia häitä. Meidän tarkoituksena on astua alttarille kesällä 2017 joten blogiinkin varmasti kirjoitan ajatuksia ja suunnitelmia mutta tällä hetkellä voin kertoa, että olen aivan pyörällä päästä ja elän vain pienessä rakkauskuplassa vaaleanpunaisen pilven päällä.

Sormuksesta tulikin jo kysymyksiä ja kuvia toivottiin ja mä todella mielelläni esittelen tämän mun aarteen. En olisi ikinä osannut valita itselleni näin kaunista sormusta. Luulin aina, että haluaisin yhden isomman sormuksen ja siihen kaveriksi sitten siromman sormuksen. Tuijottelen tätä sormusta kun kävelen kadulla ja aina välillä säikähdän, tarkistan sormeni ja totean "huh, on se edelleen tallessa".


Eilen kun käytiin ruokakaupassa käytiin huvin vuoksi viereisessä kultasepänliikkeessä katsomassa, että millainen sormus sopisi vihkisormukseksi ja sovitellessani niitä isompia sormuksia totesin, että ei ne ole yhtään mua. Ei ne näyttänyt yhtään hyvältä mun sormissa. Tuota asiaa pitää siis harkita kovasti mutta luulenpa, että päädyn hyvin kapeaan sormuksen tämän kaveriksi.

Olen ihan häkeltynyt siitä, että Joonas osasi valita oikean kokoisen sormuksen. Tiesin, että hän varmasti valitsee kauniin sormuksen joten siitä mulla ei ollut huolta mutta se, että se olisi sopiva huoletti. En edes itse tiedä minkä kokoinen nimettömäni on. Joonas ei kuulemma stressanut tätä lainkaan sillä hän oli tarkkailut sormiani ja sanoi, että hänen pikkurillinsä ensimmäinen nivel on samankokoinen kun minun nimettömäni. En edelleenkään tiedä minkä kokoinen sormeni on milleissä mutta mä nostan hattua tulevalle aviomiehelleni tästä tarkkailusta ja kekseliäisyydestä.


Ensi viikolla viedään sormukset kaiverrettavaksi ja olen niin onnellinen siitä, että Joonaskaan ei halunnut mitään ihan perinteistä kaiverrusta ja hänen ajatus sormuksiin kaiverretaankin. Mä olen niin onnellinen.

3 kommenttia: