tiistai 21. toukokuuta 2019

Tältä minun viikkoni näyttää

Tämä viikko on taas sellainen viikko, että tekemistä riittää. Jos joskus pidän "löysemmän viikon", kerääntyy asiat sitten aina seuraavalle, niin se vain menee. Mua aina välillä naurattaa, että en oikeasti pystyisi selviytymään tästä vanhempainvapaasta ilman kalenteriani, niin paljon sovittuja juttuja on jatkuvasti. Tekeminen on kuitenkin todella mieluisaa, joten en valita, mutta toisinaan huomaan, että kaipaamme Liljan kanssa vain kahdenkeskeistäkin aikaa.


Maanantaina meillä oli Liljan 6kk-neuvola, jonka jälkeen meillä oli myös ryhmäneuvola, jossa tapasimme muita puolivuotiaita ja heidän vanhempiaan. Oli todella mukava nähdä, missä kehitysvaiheessa muut samanikäiset vauvat ovat ja samalla myös tutustua meidän alueen muihin vanhempiin. Kehitysvaiheista puheenollen – mietin useamman viikon, että mitä ihmettä kirjoittaisin Liljan 6kk-postaukseen, kun mitään uutta ja mullistavaa kehitystä ei tapahtunut, kunnes sitten nyt viikon aikana on alkanut tapahtumaan! Mutta palataan niihin asioihin sitten omassa postauksessa parin päivän päästä.

Neuvolan jälkeen lähdin ystäväni kanssa kävelylle, keskustaan hoitamaan asioita ja lounaalle kauppahallin Storyyn. Söin lounasta ensimmäisen kerran terassilla tälle keväälle ja muutenkin oli ihanan kesäinen fiilis. Illalla kävimme vielä Joonaksen ja Liljan kanssa vauvauinnissa. Se on aina maanantaisin ja se on kyllä meidän perheen viikon kohokohta. Lilja sekä me vanhemmat nautimme tästä harrastuksesta kovasti. Liljasta on ihanaa nähdä muita vauvoja ja hän rakastaa vettä. Meille vanhemmille tämä toimii hyvänä terapiana (kelatkaa nyt: 15 iloista vauvaa ympärillä samalla, kun uiskentelette lämpimässä vedessä ja kaikki ihmiset ympärillä on iloisia) ja viikko lähtee aina hyvin käyntiin tällä.

Tänään tiistaina menen treenaamaan salille Personal trainerin kanssa. Minulla on PT:n kanssa sovittuna joka viikolle kaksi vakiovuoroa, jolloin näemme. Ihan parasta kun ei tarvitse sumplia aikatauluja vaan tiedän joka viikko, että näemme tiettyyn aikaan. Toivon mukaan treeni kulkee ihan hyvin tämän flunssan jälkeen, mitä nyt muutaman päivän olen potenut. Liljalle tuli viime viikolla nuha ja eihän siinä mennyt, kuin vuorokausi kun minä tulin perästä. Onneksi ollaan jo tosiaan voiton puolella!

Salin jälkeen minun on tarkoitus nähdä kaveriani ja menemme yhdessä vaunulenkille.

Keskiviikkona lähdemme aamulla Liljan kanssa kohti Viking Linen terminaalia, missä tapaamme ystäväni ja hänen hieman Liljaa vanhemman poikansa. Lähdemme neljästään vauvojen ensimmäiselle risteilylle ja kohti Tallinnaa. Sen suurempia suunnitelmia meillä ei ole päivälle, vaan aiomme ottaa rennosti ja mennä vauvojen ehdoilla. Olen varma, että reissusta tulee ihana!

Torstaina menen Kallioon kuvaamaan yhtä blogipostausta varten. Kuvat oli itseasiassa tarkoitus ottaa jo monta viikkoa sitten, mutta silloin kameran muistkorttini päätti toisin. Niin huono tuuri! Jatkossa kannan aina varamuistikorttia mukana. Mulla on nyt kuukauden ollut lainassa isäni Sony A7R -järjestelmäkamera ja mä olen tykästynyt siihen niin paljon, että mietin jopa, että pitäisikö vaihtaa oma Canonin samanlaiseen.

Perjantaina luvassa on viikon toinen PT-tunti. Sen lisäksi näen ehkä Ainoa, mutta muita suunnitelmia ei ole.


Yritän aina pitää viikonloput mahdollisimman vapaina, sillä Joonaksen vapaapäivinä haluamme viettää mahdollisimman paljon aikaa vain perheemme kesken. Ystävien näkemiset pyrin siis pääsääntöisesti järjestämään arkipäivinä. Tänä viikonloppuna ei olekaan mitään pakollisia menoja, joten saammekin vain nauttia toisistamme ja toivottavasti nämä ihanat kesäiset säät jatkuvat sinne asti! :)

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Ensimmäinen äitienpäiväni

Miten merkitykselliseltä voikaan tuntua olla jonkun äiti? Niin kliseiseltä, kun se kuulostaakin, ettei tällaista rakkautta tiedä ennen kun saa oman lapsen; on se mielestäni totta. Rakkaus omaa lasta kohtaan kasvaa lapsen mukana ja joka päivä minusta tuntuu, että voiko ketään rakastaa oikeasti enempää ja seuraavana päivänä rakastan vielä vähän enemmän.



Hassua ajatella vuosi ajassa taaksepäin, kun olin raskaana. Olin äitienpäivän tienoilla juuri selvinnyt raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta ja uskalsin vihdoin uskoa, että minusta ihan oikeasti tulisi äiti. Juurikin äitienpäivänä kerroin someissani siitä, että meille on tulossa vauva. Olimme vihdoin nähneet pikkuisemme ja kuulleet hänen sydänäänensä. Siitä hetkestä asti olin varma, että mahassani kasvaa pieni tyttö. Rakenneultrassa kun tämä varmistettiin, se tuntui itsestäänselvältä. Tottakai se oli tyttö!

Mietin usein raskauden aikana, ettei minulla ollut mitään käsitystä siitä, miltä meidän tuleva lapsemme näyttäisi. Minulla ei ollut mitään mielikuvia, enkä koskaan nähnyt esimerkiksi unia lapsestamme. Kun hänet sairaalassa laitettiin synnyttyään minun rinnalleni, totesin, että vau. Upein ihminen, jonka olin koskaan nähnyt.




Lilja on kohta puolivuotias ja hän on tämän ajan aikana kasvanut ihan mielettömäksi persoonaksi. Lilja on rauhallinen, hyväntuulinen, tarkkaavainen, hauska ja kaikin puolin tyytyväinen vauva. On ollut ihan mieletöntä seurata Liljan kasvamista ja kehittymistä. Olen näiden kuukausien aikana ottanut enemmän kuvia, kuin edellisinä vuosina yhteensä ja olen siitä niin iloinen.

Rakastan olla äiti. Tykkään kaikista rooleistani perheessäni – olen vaimo, tytär, sisko ja tätikin, mutta suosikkini on olla äiti. Eikä vain kenen tahansa äiti, vaan maailman suloisimman tytön. Joka päivä mietin, että miten minusta tulikaan näin onnekas. Lilja on opettanut mulle niin paljon. Olen nykyään huomaavaisempi, järjestelmällisempi, reippaampi ja kärsivällisempi. En usko, että mikään asia voi ikinä opettaa minulle enempää, kuin oma lapsi.




Tänään, ensimmäisenä äitienpäivänäni, mieheni on hemmotellut minua oikein kunnolla. Aamu alkoi lettuaamiaisella ja sain lahjaksi kauniin kahvimukin ja lahjakortin aromahierontaan! Kävimme pienen perheemme kanssa kävelyllä ja puistossa kiikkumassa. Liljaa tykkää siitä kovasti.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut tänään ihana äitienpäivä! 

torstai 9. toukokuuta 2019

Muista hengittää

Viime viikot on ollut mulle jotenkin raskaita. En usein valita, mutta nyt on ollut yksinkertaisesti vähän liikaa lautasellani. Äitiys on ylivoimaisesti paras asia, mitä olen ikinä kokenut, mutta silti minulle on tärkeää, että minulla on jokin oma juttu. Aloitin hetki sitten Personal Trainerin kanssa treenit pari kertaa viikossa ja nautin siitä tosi paljon. Ihanaa päästä pari kertaa viikossa tunniksi pois kotoa ja treenaamaan ihan täysillä. Olen niin tyytyväinen päätökseeni palkata PT, koska olen ihan varma, ettei minusta olisi tähän ilman häntä. Treenien lisäksi minut pitää kiireisenä vauvan hoitaminen, blogi, Instagram, PR-tapahtumat ja ystävien näkeminen. Olen todella sosiaalinen ihminen ja näen ystäviäni useamman kerran viikossa. Yleensä nautin siitä kovasti, mutta viime aikoina on alkanut tuntumaan kuitenkin siltä, että kaipaan enemmän rauhaa. Enemmän omaa aikaa.

Viime viikolla tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että kaipaisin Liljalle hoitajaa, ihan vain siksi, että voisin olla yksin kotona, hiljaisuudessa. Melkein puoli vuotta siihen meni, että tulisi tällainen tunne. Liljalla oli menossa vaihe, jolloin hän kiljui monta tuntia päivästä. Iloista ja hyväntuulista kiljuntaa, mutta korvia raastavaa. Jotenkin väsähdin siihen ääneen ja toivoin vain pientä hiljaisuutta. Nyt on mennyt jo pari päivää, kun hän ei koko ajan kilju, vaan ääntelee muuten ja huomaan, miten alan saamaan energiaani takaisin. Päätin myös alkuviikosta, että en aio nähdä tällä viikolla lainkaan ystäviäni vaan nautin vain Liljan kanssa kotona olemisesta. Käymme kahdestaan puistossa, kävelyillä, siivoamme kotia ja teemme rauhallisia asioita.




Tämä viikko on tehnyt henkisesti minulle niin hyvää. En edes halunnut myöntää itselleni, miten paljon tätä tarvitsin. Piti muistuttaa itseään, että on ihan ok olla välillä vähän väsynyt. Muistuttaa, että on ihan ok pysähtyä ja vain hengittää välillä. Uskon, että tämä rauhallinen viikko on tehnyt myös Liljalle hyvää, sillä on ollut jotenkin erityisen hyvällä tuulella ja tosiaan se kiljuminenkin saatiin vähenemään. Score!

"Stop Trying to calm the storm. Calm yourself, the storm will pass."

Muistakaa välillä ottaa iisimmin. On ihan okei sanoa ystäville ettei halua nähdä, vaikka ehtisi. Minulle ainakin tekee todella hyvää välillä olla vain itsekseni (vaikkakin nykyään se tarkoittaa useimmiten kaksistaan, mutta you get the point). Sain Liljalle ensi viikonlopuksi hoitopaikan yhdeksi päiväksi, jolloin voin toteuttaa haaveeni vain kotona olosta ilman vauvaa. Vielä en ole valmis antamaan Liljaa yöksi hoitoon, mutta jo tämä on minulle iso askel. Lilja on aikaisemmin ollut hoidossa vain ihan muutamia tunteja maksimissaan.




Sanoin myös miehelleni ääneen alkuviikosta, että kaipaisin ihan omaakin aikaa. Sellaista kun en olisi kuntosalilla (vaikka sitäkin omaa aikaa arvostan kovasti!), vaan rentoutuisin vain. Mieheni on yrittäjä ja tekee pitkiä päiviä, joten tällaista aikaa ei usein ole helppo järjestää. Tänään hän kuitenkin tulee kotiin hieman aikaisemmin ja minä pääsen livahtamaan alakerrassa sijaitsevaan kauneushoitolaan ja pääsen nauttimaan 90min jalkahoidossa. En ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani, niin innoissaan, että tekisi melkein mieli itkeä ilosta. Ihana viettää aikaa vain minun kanssani.

tiistai 7. toukokuuta 2019

Milloin on aika siirtää vauva omaan huoneeseen? + Huoneen esittelyä!

*Postaus sisältää sponsoroituja tuotteita.

Olemme kevään mittaan pohtineet mieheni kanssa monta kertaa, että milloin olisi oikea aika siirtää Lilja omaan huoneeseensa nukkumaan. Lilja täyttää ihan pian puoli vuotta, joka useasti mielletään sopivaksi ajaksi siirtää lapsi omaan huoneeseen. Mieheni toiveesta yritettiin siirtää Liljaa jo pari kuukautta sitten, mutta eihän siitä mitään tullut. En ollut itsekään valmis nukkumaan eri huoneessa kuin Lilja, joten meille kaikille tuli tästä vain paha mieli. Milloin siis yrittää siirtoa uudestaan – siinäpä vasta kysymys! Ollaankin vitsailtu mieheni kanssa, että tyttäremme nukkuu varmaan meidän makuuhuoneessa vielä täysi-ikäisyyden saavutettuaan, haha.




Tällä hetkellä Liljan huone toimii lähinnä Liljan ja minun vaatteiden vaatehuoneena, mutta tarkoitus olisi siirtää minun vaatekaappini huoneesta pois, ennen kun Liljan muutto huoneeseen tapahtuu.

Tykkään pitää Liljan kauniita vaatteita esillä vaaterekissä. Myöskin käyttöä odottavat kengät pääsevät  esille vaaterekin alaosassa. En malta odottaa, että Liljan jalka kasvaa tarpeeksi isoksi hänen Dr. Martens -kenkiä varten!

Liljan huoneessa on myös Mini Deluxe -verkkokaupasta saatu ihastuttava Fayne Pouf -säkkituoli. Meidän säkkituoli on sävyssä Ecru ja vaaleanpunaisella tupsulla. Säkkituolin voi tilata myös ilman tupsua, mutta mielestäni se on täydellinen lisä tähän huonekaluun. Minulla oli lapsena vaaleanpunainen pupu-säkkituoli! Muistan, miten paljon siitä tykkäsin ja, miten sitä liikuteltiin aina huoneesta toiseen.

Mini Deluxe myy tyylikkäitä, ajattomia ja laadukkaita lastentarvikkeita ja sisusta. Kannattaa kurkata heidän valikoima, mikäli etsitte jotain uutta lastenhuoneeseen! Itse haaveilen tällä hetkellä vuodekatoksesta ja sisäliukumäestä Liljan huoneeseen. Mini Deluxe myy myös suosittuja tasapainolautoja, joita on paljon näkynyt Instagramissa ja Pinterestissä!




Minkä ikäisiä teidän lapset olivat kun siirsitte omaan huoneeseen nukkumaan? Entä, miten siirto sujui? 

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Omaa aikaa sarjojen parissa

Kaupallisessa yhteistyössä Viaplay:n kanssa.

Äitiyslomalla ollessa olen huomannut, että telkkarimme on entiseen verrattuna paljon enemmän päällä. Kotona tulee vietettyä vauvan kanssa paljon enemmän aikaa ja esimerkiksi vauvaa syöttäessä on ihanaa, kun on jotain mitä katsoa samalla, sen vauvan lisäksi tietysti. Vauvan päiväunien aikaan on myös ihana uppoutua omaan pieneen maailmaan ja rentoutua sohvalla sarjojen ääressä.

Meillä on käytössä Viaplay -suoratoistopalvelu, mistä löytyy monen suosikkisarjani lisäksi paljon elokuvia. Katsottava ei varmasti lopu kesken. Meillä on olohuoneessa Smart TV, jonka kautta Viaplayihin kirjautuminen sujuu vaivattomasti. Ihanaa katsoa isolta ruudulta ohjelmia ja elokuvia. Täytyy kyllä myöntää, että välillä on myös ihanaa väsyneenä ottaa läppäri kainaloon ja suunnata sänkyyn katsomaan jotain sarjaa.




Kaikki ihmiset kaipaavat joskus omaa aikaa, eikä me äidit olla siinä mitenkään poikkeavia. 

Silloin kun vauva on sinussa kiinni suurimman osan vuorokaudesta, kaipaat välillä pientä hengähdystaukoa, ihan vain itseksesi. Arkeni on tällä hetkellä sitä, että suurimman osan ajasta toisen ihmisen tarpeet menevät omieni edelle (ja sekin on ihanaa tällä hetkellä!), joten joskus on ihanaa hetken katsoa telkkarista juuri sitä sarjaa, mitä itse haluan. Sellainen pieni hetki, kun teen juuri sitä mitä itse haluan. Toki mieheni kanssa katsomme myös sarjoja ja elokuvia yhdessä, mutta välillä on ihanaa vaan itsekseen katsoa jotain tyttömäistä hömppää, mikä ei miestäni liiemmin kiinnosta. 

Silloin kun saan hetken olla itsekseni ja rentoutua, olen myös parempi äiti lapselleni ja parempi vaimo miehelleni. 






Mitä minä katson tällä hetkellä? 


Omiin suosikkisarjoihini kuuluu How I Met Your Mother (9 tuotantokautta), Criminal Minds (13 tuotantokautta) ja The Affair (3 tuotantokautta).

Aloimme mieheni kanssa juuri katsomaan paljon kehuttua Catasrophe -sarjaa. Sarja kertoo Irlantilaisesta naisesta ja amerikkalaisesta miehestä, jotka tapaavat Lontoossa ja rakastuvat. Kömpelö himo, välitön raskaus ja aito katastrofi luovat puitteet tälle pienelle hehkuvalle suhteelle. Tämä sarja on todella hauskaa ja helppoa katseltavaa. Vahva suositus tälle sarjalle, mikäli etsitte uutta katseltavaa!

Peukku ylös myös sille, että Viaplayllä löytyy oma Nordic noir -kategoria! Rakastan tämän tyylisiä rikossarjoja.



Elokuvasuosituksia


Elokuvien osalta Viaplayltä löytyy omat ikisuosikkini, mitä tulee romanttisiin elokuviin. Haikein terveisin (Dear John) ja Notebook (vuokrattavissa). Ahh, miten noita elokuvia voi katsoa ilman kyyneliä?

Viaplayn valikoimaan tuli myös maaliskuussa Fifty Shades Freed, eli Fifty shades greyn kolmas osa! Tällä viikolla olen katsonut sen lisäksi I feel pretty -elokuvan.

Seuraavaksi ajattelin katsoa Lady bird -nimisen elokuvan, josta olen kuullut paljon kehuja. Tuolla Viaplaylla on muuten kiva, kun näkee IMDb-arviot elokuvista ja sarjoista, joten sen perusteella on joskus kiva valita laadukasta katsottavaa.

Elokuvien vuokraus


Tiesitkö, että Viaplaystä voi lisäksi myös vuokrata ja ostaa elokuvia ilman kuukausitilausta? Viime viikonloppuna me vuokrattiin Blackkklansman ja sille elokuvalle vahva suositus. Oletteko jo nähneet sen? Todella silmiä avaava elokuvakokemus ja onhan elokuvassa myös meille suomalaisille jotain tuttua, Jasper Pääkkönen. Häneltä todella hyvä roolisuoritus!

Seuraavaksi olisi tarkoitus vuokrata rockyhtye Queenistä ja erityisesti sen solistista Freddie Mercuryn elämästä kertova Bohemian Rhapsody -elokuva. Myöskin A star is born olisi mukava nähdä uudestaan.




Omaa aikaa lahjaksi äidille?


Mietitkö, mitä ostaisit äidillesi äitienpäivänä, mutta et haluaisi ostaa mitään turhaa tavaraa? Tadaa! Tiesitkö, että netin lisäksi Viaplay -lahjakortteja voi ostaa myös K-kaupoista ja R-kioskeista? Lahjakortit löytyvät kassojen lähettyviltä. Olen varma, että moni äiti arvostaisi tällaista aineetonta lahjaa.

Onko Viaplay teille tuttu suoratoistopalvelu? Suosittelen kurkkaamaan Viaplayn valikoiman, sieltä löytyy kaikille jotain katsottavaa ja sen lisäksi uusia sarjoja ja elokuvia tulee jatkuvalla syötöllä!



Arvonta!


Teillä on nyt mahdollisuus voittaa 2kk ilmaista Leffat & Sarjat –paketin katseluaikaa Viaplayssä. Osallistut arvontaa kommentoimalla tähän postaukseen, mikä on lempisarjasi tai -elokuvasi Viaplayn valikoimasta? Muistathan myös liittää sähköpostiosoitteesi mukaan yhteydenottoa varten. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan yksi (1) voittaja. Arvonta päättyy viikon päästä sunnuntaina 12.5.2019 klo 21.00. Kurkkaa arvonnan säännöt täältä. Onnea tasapuolisesti kaikille arvontaan! 

torstai 2. toukokuuta 2019

5 MONTHS OLD


6635g, 66cm

Tuntuu ihan älyttömältä, että meidän pieni vauva täyttää jo alle kolmen viikon päästä puoli vuotta. Vastahan hän syntyi! Tytölle ei ole viimeisen kuukauden aikana tullut paljoa kokoa lisää, mutta sitäkin enemmän motorista kehitystä on sitten tapahtunut. Lilja ei vielä ryömi, mutta hän siirtyy paikasta toiseen pyörimällä. Yksi päivä löysin hänet yhtäkkiä sohvan alta, kun hänen leikkimattonsa oli toisella puolella huonetta. Vikkelää!

Mitä muuta sitten on tapahtunut kuukauden aikana?


  •  Istuu hyvin tuettuna, on siirtynyt syöttötuolin New born -lisäosasta pois
  • Pystyy seisomaan sylissä ja lattialla, kun pitää vain käsistä kiinni
  • Kääntyy nyt myös mahalta selälleen
  • Ottaa molemmilla käsillä samaan aikaa kiinni esineistä ja siirtelee esineitä käsien välillä
  • Osaa varpaillaan ja jaloillaan ottaa kiinni esineistä ja siirtää lelut siten käsien ulottuville
  • Vihdoin ruoka maistuu! Aloitimme kiinteät neljän kuukauden ikäisenä ja kuukausi siinä meni, että Lilja hyväksyi tämän uuden ruokavalionsa ja kelpuutti muunkin kuin maidon
  • Herää öisin useammin kuin ennen, itkee tutin perään. Nukahtaa heti kun tutti on takaisin suussa. Muuten nukkuu 8h putkeen ennen kuin syö, sen jälkeen jatkaa unia vielä pari tuntia. Neuvolassa sanoivat, että tämä heräily johtuu siitä, että vauva tarkistaa vanhempiensa olevan paikalla
  • Ensimmäiset sairastelut koettiin viime kuussa: flunssa ja oksennustauti oikein peräkkäisinä viikkoina, oikea lottovoitto!
  • Silmät muuttuneet enemmän ruskeiksi, mutta edelleen jossain valoissa siniset (syntyessä harmaat)
  • Mahallaan ollessa nostaa peppua ilmaan, hakee konttausasentoa
  • Nukahtaessa halailee unilelujaan, tämä on niin söpöä! 
  • Osaa syödessä viedä lusikan suuhunsa. Toisaalta, osaa viedä ihan mitä tahansa suuhunsa, haha
  • Siirtynyt vaunukopasta ratasosaan
  • Vierastaa hieman ihmisiä, joita ei näe niin usein. Ei kuitenkaan tuntemattomia kaupungilla?!
  • Syö varpaitaan
  • Kärsii pienestä eroahdistuksesta, ei yhtä itsenäinen kuin ennen vaan äidin pitää olla paikalla
  • Käytetään edelleen vaatteissa kokoa 62/68


Täältä voit lukea edellisten kuukausien kehityksestä:

4kk
3kk
10 viikkoa
7 viikkoa

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Vappumuistoja x 3

Mä en ole koskaan oikein ollut vappuihminen. Toki teininä oli kivaa kavereiden kanssa juhlia kaupungilla ja törmätä tuttuihin, joita ei koskaan muuten nähnyt. Teinivuosien jälkeen tuo juhla on kuitenkin tuntunut aina hirveältä pakkopullalta. Vappumuistoja on kuitenkin kertynyt aika reippaasti vuosien varrella. Tässä niistä kolme mieleenpainuvinta!

Muistan, miten Oulussa kokoonnuimme aina teatterin taakse ja se alue oli niin täynnä ihmisiä. Jälkikäteen olen kauhistellut turvallisuusaspektia, sillä olimme humalassa aivan veden äärellä. Onneksi koskaan ei sattunut mitään minulle tai ystävilleni. Ystävälläni oli tapana tehdä aina itse simaa ja se oli niin petollisen vahvaa, että jopa pojilla nousi se päähän vähän liiankin paljon. Itse en myönnä mitään. Hauskoja nuo vaput kuitenkin oli, niin kuin teinivuoden ylipäätänsä!




Kymmenen vuotta sitten veljeni vietti ensimmäistä teekkarivappua ja minä puolestani makasin kotona kuumetta parantelemassa. Veljeni soitti minulle koko illan ja aneli, että tulisin keskustaan tapaamaan hänen uusia kavereitaan. Olin jo ollut monta päivää kipeä, mutta loppujen lopuksi annoin periksi ja menin sitten moikkaamaan häntä ja hänen opiskelukavereitaan. Voin kertoa, että kuumeessa joukollinen teekkareita "pienessä" viikon kestäneessä humalassa oli melko mielenkiintoinen kokemus. Taisin myös tuona iltana tavata veljeni vaimon ensimmäistä kertaa, vaikka itse en sitä muistakaan. Laitetaan se tällä kertaa tuon kuumeen piikkiin! Olin keskustassa ehkä puoli tuntia, jonka jälkeen totesin, että jep, olen edelleen kipeä, kotiin mars.




Viime vuonna vappu meni raskaana ollessa ja silloin meillä oli kotibileet ystäviemme luona. Pukeuduin Star Warsin Prinsessa Leiaksi ja tiukkaan valkoiseen mekkoon pukeutuneena minun oli sitten paljastettava monille meidän kavereille, jotka olivat juhlissa, että meille on tulossa vauva. Ryhmäkuvissa kikkailtiin niin, että mahani olisi aina jonkun muun takana, ettei hieman pyöristynyt alavatsani näkyisi vielä kuvissa, sillä halusin vielä pari viikkoa pitää tämän salaisuuden ainoastaan lähipiirissä. Oli jotenkin todella ihanaa, kun oli vappupallo omasta takaa, vaikkei sitä raskausmahaa oikeasti juuri ollut siinä vaiheessa, turvotusta vain.




Tänä vuonna olin vappuaattona Liljan kanssa Ainolla muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdinkin kotiin nukuttamaan lasta. Tänään kävimme perheemme kesken vappubrunssilla ja kauhisteltiin sitä, että vielä seitsemän aikaan illalla, kun olimme leikkipuistossa keinumassa Liljan kanssa, tuli ihmisiä vastaan ihan ympäripäissään. Varmasti tulee vielä joskus koettua niitä vappuja kun skumppa virtaa, mutta tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi näistä rauhallisista vapuista, joita saan perheeni kanssa viettää.

Mites te muut, ootteko vappuihmisiä?

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kerro kuvalla, että välität – täydellinen lahjaidea äitienpäiväksi!

Kaupallinen yhteistyö Ifolorin kanssa.

Minulle valokuvaaminen ja valokuvat ovat aina olleet tosi tärkeitä. Muistan, miten lapsena rakastin istua Helsingin kotimme ruskealla lattialla ja katsella äitini ja isäni lapsuuden ja nuoruuden kuvia. Niitä albumeja oli kymmeniä ja aina yhtä mielenkiinnolla katsoin, millaista heidän elämänsä oli ennen meitä lapsia. Olen myös vanhemmilleni kiitollinen siitä, miten hyvin he ovat tallentanut minun ja veljeni lapsuuden valokuviin ja ne albumit ovat kultaakin arvokkaampia nyt. Toivon myös, että tyttäreni saa niistä joskus yhtä paljon iloa, kun minä aikoinani omien vanhempieni muistoista.

Muistatteko sen tunteen kun kuvia otettiin kameralla, jonka kuvat piti kehittää valokuvaliikkeessä? Se jännitys, että onnistuiko se tietty kuva! Olen jälkikäteen miettinyt, että on varmaan kuvien kehittäjillä ollut hauskaa tuo työ, itsekin tuli kuvattua niin outoja juttuja. Siellä on saman rullan aikana voinut tulla vastaan potrettikuva pehmolelusta, lähikuva silmästä ja muisto ensimmäisestä meikkikokeilusta. Aikoina, jolloin selfieitä ei vielä kutsuttu selfieiksi.

Olen tainnut aina olla todella kiinnostunut valokuvaamisesta, ja se onkin pitkäaikaisin harrastukseni. Jaamme isäni kanssa saman mielenkiinnon ja hän onkin pitkälti mahdollistanut tämän harrastuksen hankkimalla minullekin uutta kameravarustusta aina lapsuudesta tähän päivään asti. On niin siistiä, kun voi oman vanhemman kanssa puhua tuntikausia täydellisestä objektiivista, kameran asetuksista, valosta ja kuvakulmista, ja tietysti sitten yhdessä koko perheen kanssa ihailla niitä onnistuneita valokuvia.

Viime vuosina kuvien kehittäminen on sitten jäänyt ihan täysin. Tietokoneen ruudulta tulee usein kuvia katsottua, mutta ei se ole sama asia, kuin paperisten kuvien selaaminen ja ihaileminen. Pahimmassa tapauksessa, mulla on käynyt niin, että tietokoneen hajotessa, kuvat ovat menneet siinä mukana. Omaa tyhmyyttä, kun en ole varmuuskopioinut niitä muualle, mutta kyllä on harmittanut.

Liljan syntymän jälkeen päätin, että nämä kuvat Liljan vauva-ajasta ovat sellaisia, että niille ei yksinkertaisesti saa käydä mitään. Kuvat ovat varmuuskopioitu useaan paikkaan, mutta sen lisäksi päätin kehittää kuvia! Tästä on tullut jo tapa ja nyt parin kuukauden välein tilaankin ifolorin nettisivuilta kuvat suoraan kotiin.




Omat suosikkini valokuvissa ovat nämä ifolorin retrot neliökuvat! Näitä meiltä löytyy jo paljon ja olen käyttänyt myös näitä kuvia Liljan vauvakirjaan. Postauksen lopussa on alennuskoodi, jolla saatte näistäkin 25% alennusta!

Olen iloisesti yllättynyt, miten jopa kännykkäkuvista tuli näin hyvälaatuisia tulostettuina. Haastankin nyt kaikki kaivelemaan ne omat arkistot ja kehittäkään niitä kuvia, niitä on niin ihana katsoa muualta kuin kännykän ruudulta!




Äitienpäivän lähestyessä (12.5) päätin tilata minun ja mieheni äideille molemmille kuvakirjat. Tuon nykyajan kuva-albumin! Ifolorin sivuilta voi ladata tietokoneelle ifolor Designer -ohjelman, jonka avulla on helppo suunnitella juuri omanlaisensa kuvakirja. Minun tekemissä kirjoissa oli tietysti näille mummoille sopiva teema – Lilja! Kirjoista löytyy samalla kuvia koko meidän perheestä ja mielestäni tällainen kuvakirja onkin ihan täydellinen lahjaidea oikeastaan kenelle vain!

Itse valitsin A4-kokoisen Deluxe -kuvakirjan ja toiseksi vähän pienemmän A5-kokoisen Spiral -kuvakirjan. Kaikkiin kirjoihin hintaan vaikuttaa sivumäärä, itse valitsin toiseen kirjaan 26 sivua ja toiseen 24 sivua. Olen ihan varma, että nämä kirjat tuovat paljon iloa ja hymyä lahjojen saajille.




Tilasin myös samalla miehelleni töihin Liljan kuvalla varustetun kahvikupin. Taatusti työpaikan keittiökaapin söpöin muki!



Kaipaatko inspiraatiota äitienpäivälahjan hankintaan? Kurkkaa ifolorin vinkit täältä!

Sain ifolorilta teille seuraajilleni myös alennuskoodin, jotta pääsisitte äitienpäivälahjaostoksille, tai vain tilaamaan kuvatuotteita muuten vain! Koodilla LOTTA25 saatte 25% alennuksen kuvatuotteista, pois lukien akryylikehykset, canvas-kehykset ja kuvakirjojen lahjapakkaukset. Koodi on voimassa 4.5.2019 asti ja alennus lasketaan normaalihintaisista tuotteista. 


Äitienpäivälahjojen viimeiset tilauspäivät ifolorilta ovat: 

  • Deluxe- (koko A4, A5) ja Soft-kuvakirjat sekä kortit, jotka haluaa postittaa eteenpäin 2.5. 
  • Muut tuotteet eli Spiral-kuvakirjat, kuvalahjat, sisustustuotteet, kuvakalenterit sekä kortit, jotka antaa itse 4.5.

lauantai 27. huhtikuuta 2019

4 x 4 asiaa minusta

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

1. San Diego, Kalifornia. Siellä asuin lapsena kahden vuoden ajan ja se on maailman paras paikka. Sinne on matkustettu useasti jälkeenpäin ja se on ehdottomasti suosikkimatkakohteeni.

2. Oulu. Paikka, jossa olen asunut suurimman osan elämästäni, toistaiseksi. Olen itseasiassa syntynyt Oulussa, vaikka passissani lukeekin syntymäpaikkana Espoo. Hauskaa tässä on se, että Espoossa en koskaan ole asunut, vaikka se vuoteen 1996 olikin maistraatin mukaan kotipaikkakuntani, hihi.

3. Lauttasaari, Helsinki. Ahh, Laru. Jos joku paikka tuntuu kodilta, niin Lauttasaari. Täällä minulla on  ollut syntymästäni parikymppiseksi asti koti. Ensin kakkoskoti lapsena ja myöhemmin asuin siellä pari vuotta entisen poikaystäväni kanssa. Haaveilen siitä, että meidän perhe muuttaa vielä joku päivä Lauttasaareen.

4. Punavuori, Helsinki. Neljän vuoden jälkeen Ullanlinnassa pakattiin elämämme muuttolaatikoihin ja kannettiin ne 500 metrin päähän Punavuoreen. Ai, että täällä on hyvä asua. Rakastan keskustassa asumista ja sitä, että raitiovaunu tulee melkein oven eteen. Rakastan sitä, miten lähellä kaikki palvelut on ja sitä, että Kaivopuisto on meidän takapiha. Vauvan syntymän jälkeen olen myös huomannut, miten paljon meidän lähellä on leikkipuistoja. Ei siis lainkaan hassumpi paikka asua pienen lapsen kanssa.





Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt:

1. Mediatoimisto. Nykyinen työpaikkani, josta olen tällä hetkellä äitiyslomalla. Ehdottomasti tähän astisesti paras työpaikka ja työ, missä olen ollut. Ihanat työkaverit ja työ, jota rakastan.

2. Pankki. Ei lainkaan minun juttuni, mutta tulipahan koettua. Opin paljon rahasta ja siitä olenkin ikuisesti kiitollinen. Vuosi pankissa teki minusta paremman sijoittajan ja säästäjän. Pankissa käy niin mielenkiintoisia ihmisiä, että niistä minulla riittää muistoja loppuelämäksi. Ei siis kaduta yhtään, että siellä vietin reilu vuoden!

3. Tavaratalon kosmetiikkaosasto. Täällä aloitin työskentelyn ennen korkeakouluopintojani ja samassa työssä viihdyin opintojen ohella seitsemän vuoden ajan. Välillä kyllä tuntui, että opiskelin töiden ohella. Kiva työ, joka ennenkaikkea toi elämääni aivan ihania ihmisiä, joita nykyään ystävikseni kutsun. Meillä on lähes kymmenen vuoden takaa aivan ihana tyttöporukka, jonka kanssa näemme yhä edelleen useasti vuodessa. Ihan parasta!

4. Stockmannin markkinointi. Täällä tein työharjoitteluni ja se oli ihan paras paikka siihen! Opin ihan valtavasti ja sain kivasti vastuuta. Tein mm. sähköisiä uutiskirjeitä ja se oli todella mielekästä työtä.


Neljä ohjelmaa, joita seuraan tv:stä:

1. Salatut elämät. Olen seurannut salkkareita siitä asti, kun sarja alkoi. Teininä oli muutaman vuoden tauko, sillä minulla oli aina tanssitreenit iltaisin, eikä silloin netistä vielä pystynyt jaksoja katsomaan. Nykyään viikot jaksot tulee useimmiten katsottua jälkikäteen kerralla netistä. 

2. Bachelor Suomi. Onko kukaan muu koukussa tähän? Joka vuosi seuraan tätä ohjelmaa.

3. 90 days fiancé. En tiedä voiko tätä laskea seuraamiseksi, sillä en katso kaikkia jaksoja ja lähinnä tulee katsottua uusintoja. Niitä tulee kuitenkin katsottua aivan tarpeettoman paljon. 



4. Temptation Island Suomi. Hävettää melkein myöntää, että tätä tulee katsottua, mutta eikös tätä katso nykyään lähes kaikki? Haha! Tästä katson kylläkin vain mehukkaimmat kohdat kelauksella Ruudusta. Olen muutenkin todella huono katsomaan iltaisin telkkaria, joten lähes kaikki ohjelmat tulee katsottua jälkikäteen netistä. Päivisin telkkari on usein päällä, kun ollaan kotona kahdestaan tytön kanssa, mutta iltaisin tulee enemmän katsottua suoratoistopalveluiden sarjoja.





Neljä paikkaa, joissa olen käynyt:

1. Havaiji. Olen käynyt siellä kaksi kertaa ja olen varma, että joskus vielä matkustamme sinne. Ihan lempparipaikka! En olisi voinut kuvitellakaan parempaa häämatkakohdetta meille kaksi vuotta sitten, kuin Honolulu. 

2.  Lontoo. Lempikohteeni Euroopassa. Pari viikkoa sitten teimme minulle kolmannen matkan tähän kaupunkiin ja mieheni on täällä asunut useamman vuoden lapsena. Tämä  oli myös tyttäremme ensimmäinen ulkomaanmatka, enkä olisi voinut toivoa parempaa kokemusta lapsen kanssa matkustamisesta. 

3. Bermuda. Tämä on varmasi eksoottisin kohde, jossa olen käynyt. En ole varma onko kukaan tuttuni perheeni lisäksi käynyt siellä. Olemme perheeni kanssa matkustelleet paljon isäni työn perässä ja Bermuda on yksi niistä kohteista. Päällimmäisenä kohteesta jäi mieleen se, miten paljon sää vaihteli. Aurinko saattoi paistaa pilvettömältä taivaalta kun lähdit rannalle ja viisi minuuttia myöhemmin, kun pääsit rannalle, satoi jo kaatamalla. 

4. Abu Dhabi. Ainoa Aasian kohde toistaiseksi, jossa olen käynyt! Olimme täällä kolme vuotta sitten mieheni kanssa ja tykättiin siitä, miten rauhallinen ja siisti kaupunki Abu Dhabi oli. Voisin mielelläni matkustaa sinne uudestaan. Dubaista sen sijaan jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, sillä kumpikaan meistä ei oikein lämmennyt sille kaupungille, mutta samalla muiden matkakuvia ja -kokemuksia seuratessa tulee matkakuume!


Neljä ruokaa, joista pidän:

1. Salaatit. Jos valitsisin yhden ruuan, mitä tulisi syödä loppuelämän, olisi se varmasti jokin ruokaisa salaatti. Helsingin parhaat salaatit saa mielestäni Factorysta ja Teatterista. 

2. Kiinalainen ruoka. Suosikkini on pekingin nauta. Mieheni aina nauraa, miten pieniruokainen olen, mutta kun kiinalaista tuodaan eteen niin voisin syödä sitä loputtoman määrän! 

3. Dumplings. Näihin ihastuin vasta tänä vuonna, vaikka viime vuonna ensimmäisen kerran maistoin. Suosittelen Beijing8 -ravintolaa Kampissa ja Hills Dumplings -ravintolaa Pikku Roballa! 

4. Tortillat. Aina kun on vaikea keksiä, mitä söisi, on tortillat vastaus. Täytteiden kanssa pystyy kikkailemaan, eikä ne koskaan ole tylsiä.





Neljä juomaa, joista pidän:

1. Sima. Toivoisin, että simaa saisi ympäri vuoden. Isoäidilläni oli tapana Vapun aikaan hamstrata simaa niin paljon, että sitä pystyi tarjoilemaan vuoden ympäri. Sima on niin hyvää! 

2. Fanta Lemon. Limu, jota juon aina ulkomailla! On niin väärin, että tätä ei enää saa Suomesta. Miksiköhän ei?

3. Red Bull. Energiajuomia juon nykyään enää satunnaisesti. Ennen niitä kului useampi viikossa, nykyään ehkä yksi viikossa.

4. Mojito. Alkoholia juodessani valitsen aina skumpan, valkkarin, Mojiton tai Aperol Spritzin. Mojito on ehkä kuitenkin se kaikista lempparein. Siidereitä, oluita tai lonkeroita en oikeastaan juo koskaan.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Viikon To Do -lista

Pyhäpäivät arkipäivinä sekoittavat aina pakkaa sen verran, että menen ihan päivissä sekaisin ja viikon  aloitus ikään kuin viivästyy. Tänään on keskiviikko ja silti tuntuu, että vasta nyt starttaa tämä viikko!

Tälle viikolle on yllättävän paljon tekemistä, joten tässä tulisi puolikkaan viikon aikatauluni!

Keskiviikko


  • Klo 12.00: Ystäväni tulee meille kylään
  • Klo 14.30: Neuvolassa 5kk-tarkastus ja rokotukset
  • Klo 16.00: Nettikirppariostoksen nouto
  • Kirjoita Liljan 5 kk -postaus blogiin


Torstai


  • Klo 10.00: Vaunukävelylle kaverin ja hänen vauvansa kanssa
  • Klo 13.00: PR-toimiston pressipäivä
  • Klo 18.00: Microblading vahvistuskerta



Perjantai


  • Klo 10-13.00: PR-toimistoiden pressipäivien kiertely
  • Klo 13.30: Personal trainerin kanssa kehonkoostumusmittaus


Lauantai


  • Ainolle ja Sampalle kylään



Sunnuntai


  • Kaupallisen yhteistyön julkaisu blogissa ja Instagramissa



Näiden puuhien lisäksi minut pitää tietysti kiireisenä Liljan kanssa oleminen ja hoitaminen. Hän on tällä hetkellä ihan mahdottoman söpössä ja mielenkiintoisessa kehitysvaiheessa. Tuntuu, että moneen viikkoon ei tapahtunut mitään uutta ja nyt yhtäkkiä taas BOOM! Yhtäkkiä joka päivä hän oppii jotain uutta, niin siistiä! :)

Aurinkoista päivää teille kaikille! 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Mökin sisustushaaveita

Mulla on käynnissä jokakeväinen sisustusvimma. Kaikki alkoi uuden parvekkeen sisustamisesta, mutta yhtäkkiä se eskaloitui ja jatkui kesämökkimme remontoinnin ja sisustuksen toteuttamiseen. Joka vuosi haaveilen ja päätän, että tänä kesänä se tapahtuu – mökkiremppa! Katot ja seinät valkoiseksi. Huonekalujen uusiminen. Tunnelman luominen. Toivottavasti tänä vuonna on sen vuoro?



1. Valkoinen koristetyyny.

2. Musta kattovalaisin.

3. Valkoinen kulmasohva.

4. Lexington lakanat

5. Korilamppu.

Haaveilen vaaleasta yleisilmeestä. Tavoite on löytää kaikki (tai edes lähes) huonekalut ja esineet kierrätettynä. Ikean valkoinen Ektorp -kulmasohva sopisi täydellisesti mökin olohuoneeseen. Haluaisin, että mökissä olisi paljon valkoista tuomaan tilantuntua, mutta myös puunväriset ja mustat yksityiskohdat miellyttävät silmääni. Haaveilen esimerkiksi mustasta kattokyntteliköstä. Ajattelin myös viedä mökille vanhoja Lexingtonin sinivalkoisia lakanoita tuomaan saaristolaistunnelmaa. Haaveilen myös joko pellavasta tai säkkikankaasta tehdyistä laskosverhoista. Toivon, että mökistä tulisi kaunis ja viihtyisä. Sellainen, että meidän ja veljeni perheen lapset viihtyisivät siellä ja saisivat luoda siellä yhtä ihania lapsuusmuistoja, mitä meillä vanhemmilla paikasta on.

Kun mietin tätä projektia, en voi lakata haaveilemasta, että olisi jo heinäkuu! Silloin pääsemme aloittamaan tämän remontin!

Kuvat: blissfulbblog.com, sharonsantoni.com, livingetc.com

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Raskauden stereotypiat – nämä niistä jäivät kokematta!

Raskaus aiheuttaa varmasti suurimmalle osalle meistä heti tietynlaisia mielikuvia. Puhutaan heti aamupahoinvoinnista, valtavasta mahasta, mielialavaihteluista, tunteellisuudesta ja oudoista mieliteoista. Minulta kysyttiin viikottain, että no, mitäs outoa on tehnyt mieli syödä. Mieheltäni taas kysyttiin jatkuvasti, miten hullusti käyttäydyn kotona. Stereotypioita, joita joskus itsekin kannoin mukanani ennen kuin itse olin raskaana. Jokainen raskaana oleva ei kuitenkaan automaattisesti käyttäydy samalla tavalla. Kyse on kuitenkin hormoneista. En voi liikaa korostaa sitä, että jokainen raskaus on erilainen.




Oma raskausaikani oli omasta mielestäni aika helppo, vaikka aina ei siltä tuntunut. Kärsin alkuraskaudesta noin kolmen viikon ajan todella pahasta pahoinvoinnista joka ei rajoittunut ainoastaan aamuihin, vaan oksentelin ympäri vuorokauden. Pahoinvointi palasi myös ihan loppuraskauden aikana, mutta ei onneksi ihan yhtä pahana.

Keskiraskauden aikana minulla todettiin raskausdiabetes sokerirasitustestin jälkeen, joten tämä vaikutti aluksi ruokavaliooni hyvin paljon. Suhtauduin tähän tuomioon positiivisesti, että jos homma on näin niin sitten pitää vaan syödä terveellisesti. Samalla olin kuitenkin vähän epäuskoinen, sillä painoni oli tässä vaiheessa noussut vasta koko raskauden aikana muistaakseni 3kg. Päivittäisissä kotimittauksissa huomasin, että sokeriarvot pysyivät aina annettujen rajojen sisäpuolella, vaikken seuraisikaan ihan orjallisesti annettua ruokavaliota, joten tämä asia ei sitten vaivannut minua enää. Neuvolastakin annettiin siunaus sille, ettei minun tarvitsisi enää mitata arvoja säännöllisesti, sillä mitään heittoja ei koskaan ollut.

Jouduin myös koko raskauden ajan tarkkailemaan verenpainettani tunnollisesti, sillä minulla oli koko raskauden ajan se todella korkea. Mitään ongelmia tästä ei kuitenkaan luojan kiitos koitunut ja hassua, että heti kun tyttö oli ulkona niin olikin yhtäkkiä ongelmia matalan verenpaineen kanssa. Kaikkeen ne hormonit pystyy!




Ennen raskautta sanoin miehelleni, etten usko raskauden vaikuttavan mielialaani, sillä tunnen itseni ja sen, miten hormonit vaikuttavat minuun esimerkiksi kuukautisten aikana. Ei mitenkään. Olin tässä ihan oikeassa. Mielialani oli koko raskauden tasainen ja minulta jäi kokematta mielialavaihtelut aivan täysin. Salaa odotin, että tulisiko sellaisia ja tunnistaisinko sellaisen sen tullessa, mutta ei. On yleistä kokea masennusta raskauden aikana ja etenkin synnytyksen jälkeen, mutta minä en ole sellaista kokenut missään muodossa. Mieheni on myös useasti sanonut, että käyttäydyin koko raskauden ajan ihan täysin normaalisti ja vältyimme sekoiluilta täällä kotona.

Usein puhutaan myös siitä, miten herkkiä raskaana olevat naiset ovat. Minuakin varoiteltiin tietyistä tv-sarjoista, joita ei raskaana ollessa kannata katsoa, sillä voisin järkyttyä. Tällaista herkkyyttä en kuitenkaan kokenut vaan koin itseni ehkä jopa vähän vahvemmaksi, kuin ennen raskautta. Sellaisissa tilanteissa, joissa monet odottivat minun itkeväni, en itkenyt. En itkenyt elokuvissakaan, silloin kun muut itkivät, ja olen siis aikaisemmin ollut kunnon itkupilli!




No, entäs ne oudot mieliteot? Tekikö mieli nuuhkia bensaa? Syödä multaa? Söinkö vaahtokarkkeja ketsupilla tai muuta ällöttävää? Noup. Monet ystäväni pitivät sitä outona, kun söin yhden tietyn ravintolan leipää dipattuna heidän talon salaattikastikkeeseen, mutta tässä oli kyse ihan eri jutusta. Siinä vaiheessa, kun oksennat kolmatta viikkoa usean kerran päivässä kellon ympäri, yrität etsiä ihan mitä vain, mikä voisi pysyä sisälläsi. Minun tekee tälläkin hetkellä mieli tätä komboa ja ei, en ole raskaana.

Miten sitten ne ulkoiset asiat? Turvonneet sormet ja jalat sain vaivakseni jo raskauden alusta, mutta monet muut asiat jäi kokematta. Painoni nousi hitaammin, kun olin ajatellut. Koko raskauden aikana "vain" 11,5 kg. Tämä on kuulemma se "tavallisin" painonnousu, mutta kavereiden kokemuksien perusteella pelolla odotin sellaista 20-30 kilogrammaa.

Odotin myös, että vatsa olisi kasvanut jotenkin nopeammin, vaikka sitten rv 25 jälkeen se alkoikin kasvaa sitten rytinällä. En ollut ikinä ajatellutkaan, miten lyhyt aika se on, kun se maha on oikeasti iso. Ainakin minulla siis! Mahani oli kuvissa paljon isompi, kun mitä se todellisuudessa koskaan oli. Kävin vain pari viikkoa ennen tytön syntymää kampaajalla, jolloin kampaaja ei huomannut minun olevan raskaana. Yhdessä vaiheessa olin saman kokoinen, kuin kaverini, joka synnytti neljä kuukautta minua myöhemmin. Niin se raskausmahan koko siis vaihtelee meillä jokaisella. Odotin joka viikko myös sitä kuuluisaa pigmenttiviivaa (linea nigra), joka ilmestyisi mahaani, mutta sitäkään ei tullut. Tai no tuli, mutta se ylsi pikkarirajasta vain muutaman sentin ylöspäin ja oli todella haalea.




Raskausarvista olin kuullut, että ne ovat hyvinkin geneettisiä, ja jos niitä on tullakseen, ei niitä pysty ehkäisemään. Tästä huolimatta öljysin mahaani säännöllisen epäsäännöllisesti ja toivoin, ettei arpia syntyisi. Eikä niitä tullutkaan!

Viimeinen asia, mitä pidin jotenkin itsestäänselvyytenä, että raskauden aikana kävisi, oli navan ulos pullahtaminen. Tätä ei minulla koskaan tapahtunut, vaan napa näytti ja näyttää edelleen ihan samalta kuin ennen raskautta.

Millaisia stereotypioita te olette kohdanneet raskautta kohtaan? Entä, mitkä niistä täyttyivät omien raskauksienne aikana? Oliko raskaudet erilaisia eri kerroilla? Kertokaa! 

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Keratiinisuoristus – Ennen ja jälkeen!

Yhteistyössä Style Workshopin kanssa

Kävin maanantaina laittamassa hiukseni kuntoon Style Workshopin Jätkäsaaren liikkeessä. Osa saattaa muistaa, että minulle on ennenkin laitettu keratiinisuoristus heillä. Tällä kertaa oli kuitenkin isomman muodonmuutoksen aika, sillä olin jo pitkään haaveillut hiukseni leikkaamisesta lyhyeksi. Olin jo parin vuoden ajan haaveillut siitä, että saisin lahjoittaa hiukseni hyvään tarkoitukseen, syöpäsairaiden lasten peruukkien tekoa varten. Tästä aiheesta lisää postauksen lopussa.

Omat hiukseni ovat luonnonkiharalle hyvin tyypillisesti pörröiset ja kuivat. Itse kihara ei minua häiritse, mutta se pörröisyys käy hermoille. Keratiinisuoristuksella haenkin hiuksiin kiiltoa, pehmeyttä sekä sileämpää, helpommin käsiteltävää hiusta.


Hiukset pestyinä ennen leikkausta ja hiukset juuri leikattuna ja föönattuna (tästä pituudesta lähti vielä muutama sentti).

Miten keratiinisuoristus tehdään?

Keratiinisuoristus on hoito, jossa hiuksiin lisätään keratiinia. Keratiinia on hiuksissa jo luonnostaan, mutta hiuksien kasvaessa se vähenee ja etenkin luonnonkiharassa hiuksessa sitä on vähemmän. Keratiinin puuttuminen tekee hiuksesta kuivemman. 

Hoito aloitetaan pesemällä hiukset keratiinia sisältävillä shampoolla ja hoitoaineella. Tämän jälkeen hiuksiin levitetään keratiini vaikuttamaan. Kun vaikutusaika on täynnä, föönataan hiukset kuivaksi, jonka jälkeen hiukset vielä suoristetaan huolellisesti. 

Hoidon jälkeen hiukset ovat sileät, mutta erittäin tahmaiset. Keratiinia ei nimittäin saa kahteen tuntiin pestä pois. 

Lisää infoa käsittelystä löydät täältä.

Kenelle keratiinisuoristus sopii? 

Keratiinisuoristus sopii kaikille, jotka haluavat hiuksistaan sileämmät, suoremmat ja helpommin käsiteltävät. Erityisesti käsittely sopii luonnonkiharalle, -taipuisalle ja pörröiselle hiukselle. Tämä käsittely tuo ihan uutta elinvoimaa hiuksiin! 

En kuitenkaan ikinä suosittelisi keratiinisuoristusta raskaana oleville tai imettäville. Keratiinisuoristuksessa käytetään sen verran vahvoja kemikaaleja, että jättäisin suosiolla tämän käsittelyn välistä edellä mainituissa tilanteissa. 



Kuinka kauan keratiinisuoristus pysyy hiuksissa?

Käsittelyn jälkeen on tärkeää käyttää sulfaatittomia shampoita ja hiusten hoitoon suositellaan myös keratiinia sisältäviä tehonaamioita jotta suoristus pysyisi hiuksissa mahdollisimman pitkään. 

Oikein hoidettuna keratiinisuoristuksen vaikutus pysyy hiuksissa noin 2-3 kuukautta. Minulla hiukset ovat pysyneet käsittelyn jälkeen suorina juurikin noin kolmen kuukauden ajan. 




Kiinnostuitko keratiinisuoristuksesta? Hinnastoon ja ajanvaraukseen pääset tästä


Hiusten lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen

Yksi syy hiuksien leikkaamiseen oli se, että olin jo vuosia haaveillut hiuksien lahjoittamisesta syöpäsairaiden lapsien peruukkeja varten. Päädyin lahjoittamaan tunnettuun Little Princess Trust -järjestölle hiukseni. Heille voi lähettää hiukset suoraan, mutta se onnistuu myös helposti Suomessa Hiusextra Heinilä Oy:n kautta. Näin ei tarvitse stressata postin ulkomaan lähetyksen kanssa. 

Hiusextra Heinilän nettisivuilta näkee hyvin selkeät ohjeet lahjoitusta varten, mutta pääpointit ovat seuraavat:

  • Lahjoitettavan hiuksen tulee olla vähintään 17 cm 
  • Pesty ja kuivattu hius letitetään ja kiinnitetään molemmista päistä
  • Hius saa myös olla värjättyä (luonnonsävyt), huom! Harmaata hiusta saa olla enimmillään 10% 

Toivottavasti joku muukin innostuu leikkaamaan ja lahjoittamaan hiuksensa hyvän asian puolesta!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Mitä mulle kuuluu?

Mitä on tapahtunut viime aikoina elämässäni?

Me ollaan vauvan kanssa sairastuttu samaan aikaan kamalaan flunssaan. Miten voikaan olla niin huono tuuri, että sairastuu silloin, kun vauva sairastuu ensimmäistä kertaa. Ja vielä silloin, kun on vain muutama päivä aikaa meidän perheen ensimmäiseen ulkomaanmatkaan? Toisaalta olen kiitollinen siitä, että tyttömme on säilynyt tauditta neljän ensimmäisen elinkuukautensa ajan.

Maanantaina minun hiukset lyhenivät merkittävästi. Tästä on tulossa kattava postaus, mutta lopputuloksen voit kurkata etukäteen Instagramista.

Viikko sitten myös kasvoni sai hieman ilmettä, kun kulmani sai Microbladingit. Tästä on myös tulossa oma postauksensa sitten kun lopullinen väri ja muoto on saavutettu. Olen nyt jo todella tyytyväinen, että neulakammoisena lähdin tähän projektiin!


Olen alkanut pakkaamaan perheemme vaatteita matkaa varten. Ihanaa, kun Lontoossa on kevät jo hieman pidemmällä kuin täällä. Mukaan lähtee mm. nahkatakki ja tytölle pieni trenssi. 

Odotan muutenkin lomalta sitä, että iskisi pieni inspiraatio pukeutumiseen. Myönnän, että viimeaikoina vaateostoksia on tullut tehtyä lähinnä Liljalle, ei yhtään itselleni. Ostoslistalla onkin muutama kiva juttu itsellenikin. 

Ilmoitin viime viikolla töihin, että palaan työelämään vasta maaliskuussa 2020. On helpottavaa kun on nyt jo tehnyt päätöksen jatkaa äitiyslomaa hieman pidempään ja sai sen sanottua myös ääneen. Miten kauan te muut äidit olette olleet äitiyslomalla?

Tämän päätöksen myötä aloin haaveilemaan ensi talven lomamatkasta. Olisi ihana lähteä jonnekin kauemmas lämpimään joulu-tammikuussa! 

Hävettää myöntää, mutta ajattelin jättää väliin eduskuntavaaleissa äänestämisen tänä vuonna, sillä en ollut ehtinyt perehtyä aiheeseen. Onneksi kuitenkin kuuntelin Nonsense -podcastia, ja tulin järkiini! Meillä on mahdollisuus vaikuttaa, joten olisi tyhmää jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Mikäli ette ole kuunnelleet tyttöjen Vaalispessu -jaksoja, suosittelen lämpimästi! 

Takki Gina Tricot (saatu), Neule Acne Studios, Farkut Topshop, Panta Glitter, Aurinkolasit Ray-Ban, Kengät Timberland