keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Millaista olisi olla sinkku vuonna 2019?

"Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi käydä treffeillä uuden tuttavan kanssa tämän ikäisenä?" kysyn mieheltäni, kun istumme mieheni kanssa hienossa ravintolassa illallisella. "Haluaisitko käydä?" mieheni vastaa hämmästyneenä. Selitän, ettei kyse ole siitä, vaan tykkään leikitellä ajatuksella erilaisesta elämäntilanteesta, vaikka olenkin enemmän kuin tyytyväinen omaan elämääni. Pohdin usein, että mitä jos elämäni olisi eri tilanteessa? Se on mielenkiintoista ajatusleikkiä, sillä uskon, että elämä on pienistä valinnoista kiinni ja voin helposti kuvitella, että mitä jos olisinkin tehnyt jonkun ison päätöksen eri tavalla. Mitä jos en koskaan olisi muuttanut Helsinkiin? Mitä jos en olisi koskaan alkanut kirjoittamaan blogia? Mitä jos en olisi koskaan kertonut parhaalle ystävälleni olevani rakastanut häneen? Tämä ajatusleikki saa minut myös olemaan todella kiitollinen ja tyytyväinen omaan elämääni. En suosittele tätä ajatusleikkiä, jos olet tyytymätön omaan elämääsi. Silloin kannattaa ennemmin miettiä, miten mennä eteenpäin kuin katsella taaksepäin.


No, palataan hetki tuohon ajatukseen sinkkuelämästä näin 28-vuotiaana. Kaikki ajatukseni ovat mielikuvia, sillä minullahan ei ole asiasta minkäänlaista faktatietoa. Suurin osa ystävistänikin ovat löytäneet rinnallensa puolison ja nekin tyttökaverini, jotka viettivät vuosia sinkkuelämää, ovat nyt vakiintuneet. Minulla on siis hyvin vähäistä kosketuspintaa, millaista sinkkuelämä tämän ikäisenä oikeasti olisi.

Siitä on seitsemän ja puoli vuotta, kun minä olen viimeksi ollut sinkku – ja silloinkin vain muutaman hassun kuukauden ajan! Voin siis sanoa, että olen seurustellut koko aikuisikäni ja viimeksi olen ollut kunnolla sinkku noin 14 vuotta sitten, eli ihan lapsena! Aika tarkalleen puolet elämästäni olen seurustellut kahden eri miehen kanssa ja on siihen väliin mahtunut pari tapailuakin. Sinkkuelämä siis on todella vieras käsite minulle.


Palataan tuohon treffi-iltaan hienossa ravintolassa, missä koko tämä keskustelu sai alkunsa. Istumme siis aviomieheni kanssa perjantai-iltana ravintola Murussa ja ihmettelen, että jos tämän ikäisenä deittailisi, toisikohan joku näin hienoon ravintolaan treffeille? Varmasti joku toisi, toteamme. Mieheni on sitä mieltä, ettei hän käyttäisi ensitreffeihin näin paljoa rahaa ja olemme molemmat samaa mieltä siitä, että se voisi tuoda treffeille myös tarpeettoman paljon paineita. Itse menisin mielummin treffeillä hakemaan take away -kahvit kahvilasta ja lähtisin kävelylle tutustumaan tähän uuteen ihmiseen. Mieheni taas veisi treffiseuralaisen lasilliselle.

Mieheni kokee, että tapailu tämän ikäisenä olisi jopa vähän ahdistavaa, koska halu tavata se oikea, jonka kanssa perustaa perhe ja rakentaa elämä yhdessä, olisi kova. Minä taas mietin, etten nyt vielä näin alle kolmekymppisenä kokisi sellaista painetta, mutta samalla muistan ystävieni kertomukset viime vuosilta, kun heitä ahdistaa käydä treffeillä juurikin tästä syystä. Moni ystävistäni on kokenut vauvakuumetta jo pitkään ja se varmasti on vaikuttanut heidän fiiliksiinsä, samalla kun itselläni ei oikeastaan koskaan ole ollut vauvakuumetta. Hassua, kun minä olen nyt meistä se, jolla lapsi on. Mietin mielessäni, että olisiko minulle tullut vauvakuumetta, jos en olisi elänyt pitkässä parisuhteessa ja asia olisi ollut niin sanotusti näin helposti saavutettavissa (huom! Ymmärrän todellakin, ettei lapsen saaminen pitkässäkään parisuhteessa ole itsestäänselvyys). Olisinko sillon alkanut unelmoimaan näistä asioista? Luultavasti olisin.


Deittailu olisi joka tapauksessa varmasti hyvin erilaista, kuin silloin kun minä olin sinkku. Ensinnäkin silloin ei ollut Tinderiä, joka helpottaa hommaa aika paljon, vaikka kyllä siinäkin varmasti on omat haasteensa.

Huomaan tätä kirjoittaessani, etten oikeastaan tiedä treffikulttuurista paljoakaan, sillä en ole monilla treffeillä käynyt – ja niistä vähäisistäkin on niin pitkä aika! Päässäni treffit tämän ikäisenä poikkeaisivat vuosien takaisiin treffeihin siten, että yhdessä tehtäisiin jotain muuta kuin perus hengailua – käytäisiin illallisilla tai hienoissa paikoissa drinkeillä! Hassua, kun omat unelmatreffit olisivat kuitenkin sitä rentoa hengailua, haha!

Kertokaa, millaiset olisi unelmiesi treffit ja oletteko olleet sellaisilla? 

Kuvat: Satu Mali

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Mikä ihmeen mindfulness ja mitä hyötyä siitä on?

Kaupallisessa yhteistyössä Storytel kanssa.

Kuuntele äänikirjoja ilmaiseksi 30 päivän ajan, ilman sitoutumista.


Mindfulness on tietoisuustaidon kehittämistä – opetellaan elämään hetkessä. Mindfulness -harjoituksista voi olla apua masennukseen, ahdistukseen ja stressiin. Minulle se on apuväline saavuttamaan onnellisempi ja rauhallisempi elämä.

Saan usein kuulla olevani todella positiivinen ja rauhallinen ihminen. Olen jopa tavannut ihmisiä, jotka luulevat tästä syystä, etten ole kohdannut koskaan mitään ongelmia elämässäni. Minusta on hassua ja hyvin kapeakatseista ajatella, ettei positiivinen ihminen ole käynyt rankkoja asioita läpi. Voisiko olla niin, että nämä vaikeat hetket ovat nimenomaan kasvattanut tätä ihmistä, eivätkä pienet vastoinkäymiset elämässä tunnukaan niin vakavilta?


Elämässäni olen kohdannut useampia vaikeuksia, niin kuin varmasti useimmat meistä, mutta niiden kautta minusta on tullut entistä kiitollisempi niistä asioista, mitkä ovat elämässäni hyvin. Olen vuosien aikana oppinut näkemään hyviä asioita niissäkin asioissa, jotka tuntuvat musertavan minut.
Tämä ei ole tullut itsestään, vaan olen tietoisesti opettanut itseni olemaan positiivisempi ja rauhallisempi. Olen oppinut elämään hetkessä ja nauttimaan niistä asioista, jotka tapahtuvat juuri nyt.

Muistan nuorempana olleeni paljon räjähdysherkempi, minkä toki osittain voi laittaa teini-iän piikkiin, mutta osa johtui myös tavasta suhtautua vaikeuksiin. Olen aina ollut todella kiinnostunut psykologiasta ja siitä, miten ihmismieli toimii ja tämän lisäksi olen koukussa itseni kehittämiseen. On jotenkin todella rauhoittava ajatus, että voin koko ajan kehittyä ihmisenä, eikä minun tarvitse koskaan olla valmis tai täydellinen. Itseasiassa olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa mennään pahasti pieleen, jos joku ajattelee, ettei itsessään ole mitään muutettavaa tai kehitettävää.

Rakastan hyvinvointi-, elämänhallinta- ja motivaatioluentoja, mutta koska sellaisiin ei aina ole mahdollisuutta osallistua, kuuntelen myös mielelläni hyvinvointiin keskittyviä kirjoja. Motivaatio- sekä Mindfulness -kirjat ovat suosikkejani. Koen, että nämä kirjat ovat halpaa terapiaa ja minusta on ihanaa haastaa omaa mieltä sekä omia ajattelutapoja.Tässä pari kirjavinkkiä, joista olen itse tykännyt ja mitä tärkeintä, mistä olen oppinut jotain ja saanut voimaa omaan arkeeni:

1. Vapaudu huolista – Sanna Mämmi
2. Hyvän elämän resepti – Sanna Wikström
3. Onni asuu jo sinussa – Auli Malimaa



Tykkään myös iltaisin kuunnella meditaatioharjoituksia ja täytyy sanoa, että niiden aikana on todella helppo päästää irti stressistä ja ahdistuksesta. Ne auttavat myös, jos mieli käy vielä iltaisin ylikierroksilla. Olen varma, että etenkin jälkimmäinen on monille hyvin tuttua ja suosittelenkin kokeilemaan tätä kikkaa!

Keskustelin juuri tällä viikolla tuttavieni kanssa tästä tekniikasta ja heiltä tuli heti vastaväite "ei se auta, sittenhän mä ajattelen vaan sitä rentoutumista", hymyilin ja nyökkäsin. Niimpä, mä mietin paljon mielummin iltaisin sitä, että rentoutan vasemman pikkurillini, kuin sitä että montako sähköpostia minulla on, joihin täytyy tarttua seuraavana aamuna tai miten monta julkaisua onkaan seuraavalla viikolla.

Omat suosikki meditaatioharjoitukseni:

1. Kehorentoutusmeditaatio 15 min, Hidasta elämää
2. Kehomeditaatio 30 min, Sanna Mämmi
3. Stressinhallintameditaatio 15 min, Hidasta elämää


Kaikki nämä kirjat ja harjoitukset löytyvät Storytelin valikoimasta ja tästä linkistä saat ilmaiseksi Storytelin käyttöösi 30 päivän ajaksi, ilman sitoutumista.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Vauvan siirtäminen omaan huoneeseen + huoneen esittely!

Meidän oli alunperin tarkoitus siirtää tyttö omaan huoneeseen puolen vuoden iässä. Kuusi kuukautta on kai jonkinlainen minimi-ikäsuositus, että vauva nukkuisi samassa huoneessa vanhempien kanssa. Se ikä oli meillä heti vauvan syntymän jälkeen päämääränä siirtoa ajatellen. Heti tässä alussa kerrottakoon, että on varmasti hyvin yksilöllistä, milloin vauva on valmis nukkumaan omassa huoneessa ja tämä on vain meidän tarinamme.

Liljan ollessa kolmen kuukauden ikäinen mieheni ajatteli jostain kummallisesta syystä, että Liljan voisi siirtää jo silloin. Kerroin hänelle, että minun mielestäni Lilja on aivan liian pieni nukkumaan omassa huoneessa, mutta niin mieheni silti itsepäisesti siirsi pinnasängyn vauvan omaan huoneeseen. Mitä tästä sitten seurasi? Lilja heräsi keskellä yötä ihan hirveään huutoon ja kun huuto ei loppunut, mieheni siirsi pinnasängyn takaisin meidän makuuhuoneeseen ja samalla unisena moitti minua siitä, etten ollut ylipuhunut häntä jättämään typerää pinnasängyn siirtoprojektia.

Mitä opimme tästä? Meidän vauva ei ollut valmis kolme kuukautisena muuttamaan omaaan huoneeseen nukkumaan. Tämä episodi sai meidät sitten vähän varpasilleen, ja mieheni poti hieman huonoa omatuntoa edellisestä siirtoyrityksestä, joten Liljan täyttäessä puoli vuotta, ei vain raaskittu siirtää häntä pois meidän huoneesta.


Nautittiin vielä hyvä tovi siitä, että vauvan pinnasänky on öisin niin lähellä meitä. Se oli meistä todella kodikasta ja ihanaa. Lilja alkoi kuitenkin noin puolen vuoden iässä nukkumaan huonommin. Hän heräili usein öisin itkemään tutin perään ja sen lisäksi joi maitoa kerran yön aikana. Aloin huomaamaan, että aina kun käänsin kylkeä, Lilja heräsi. Aloin itsekin heräämään omiin kääntymisiin ja laskin aina vain sekunteja, että huuto alkaisi – ja aina alkoi. Kerroin miehelleni, että Liljan uni ihan selkeästi häiriintyy meistä ja tästä syystä hän nukkuu nykyään niin paljon huonommin. Mieheni ei uskonut minua, vaan piti tätä nyt vain outona sattumana.

Liljan ollessa 8,5 kuukauden ikäinen päätettiin kokeeksi siirtää hänet olohuoneeseen nukkumaan yhdeksi yöksi. Miten kävi? Lilja nukkui koko yön heräämättä ja heräsi aamullakin paljon myöhemmin! Nyt miehenikin uskoi minua – me todella häiritsimme Liljaa. Syy miksi emme siirtäneet Liljaa heti hänen omaan huoneeseensa oli se, että huone oli vielä todella kesken. Vauva ei olisi sinne mahtunut ja sen lisäksi huoneesta puuttui ovi, jolloin huoneeseen tuli liikaa valoa aamuisin, jolloin hän olisi herännyt aina kukonlaulun aikoihin. Ovi puuttuu edelleen tänäpäivänä, mutta päätimme ripustaa pimennysverhon oviaukon kohdalle ja nyt odotammekin oven saapuvaksi ihan pian.


Lilja on viihtynyt huoneessaan erittäin hyvin ja öistämme tuli rauhallisempia kertaheitolla. Kun Lilja nukkui meidän huoneessa, hän heräsi pahimmillaan tunnin välein, kun taas omassa huoneessa hän saattaa nukkua 12 tuntia putkeen. Mitä luksusta! Toki edelleen herätyksiä saattaa silloin tällöin olla, mutta lähinnä silloin kun on hammas puhkeamassa.

Lilja viihtyy myös omassa huoneessaan päiväsaikaan ja pehmeä iso matto oli huoneeseen loistohankinta. Olen muutenkin todella tyytyväinen huoneen yleisilmeeseen. Pienestä huoneesta saatiin täydellinen ensimmäinen oma huone pienelle tytölle.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Miten joku onnistuu elämään kaksoiselämää?

Kaupallisessa yhteistyössä Storytel kanssa.

Kuuntele äänikirjoja ilmaiseksi 30 päivän ajan, ilman sitoutumista. 

Mieleeni on jäänyt eräs keskustelu, jonka kävin vanhan työpaikkani taukohuoneessa, minulle täysin tuntemattoman kollegan kanssa. Hän oli samana päivänä palannut takaisin töihin äitiyslomalta ja hänellä oli 10 kuukautta vanha poika. Hän kertoi tavanneensa uuden miehen ja menneen juuri hänen kanssaan naimisiin, eikä siinä vielä kaikki – heille oli tulossa nyt yhteinen lapsi. Hetkinen, mietin hetken. Miten tämä nainen on ehtinyt vain parissa vuodessa rakastua useasti, saada yhden kanssa lapsen, mennä naimisiin toisen kanssa ja tulla vielä raskaaksi uudestaan toiselle. Äkkiä tarina meni vielä hullummaksi, ja jäin istumaan siihen tuoliin vain suu auki, kun tämä minulle täysin tuntematon nainen kertoo oudoimman tarinan entisen miehensä, lapsensa isän, kaksoiselämästä. Siitä, miten hän onnistui huijaamaan naista sata-nolla.


Tämä nainen oli siis tavannut miehen ja alkanut seurustelemaan tämän kanssa. Mies muutti nopeasti hänen luokse asumaan ja he elivät ihan tavallista arkea. Mies lähti joka aamu töihin, mutta rahasta tuntui aina silti olevan puutetta, joten nainen maksoi suurimman osan heidän elämisestä. Naisen tullessa raskaaksi puolen vuoden seurustelun jälkeen, he menivät yhdessä neuvolaan, jolloin salaisuuksien verkko alkoi paljastua. Järjestelmä ei löytänyt miehen nimeä mistään, eikä hänen antamaansa henkilötunnustakaan ollut olemassa. Kävi ilmi, että hän oli koko suhteen ajan valehdellut kuka hän oli. Työpaikkaakaan hänellä ei ollut, mikä taas selitti hänen huonon rahatilanteen. En muista enää, mitä kollegani kertoi motiiviksi tähän kaksoiselämän elämiseen, oliko taustalla toinen perhe vai oliko miehellä muita hämäriä puuhia tämän syynä. Joka tapauksessa järkytyin siitä, miten tällainen voi olla mahdollista!

Eniten minua järkytti kuitenkin se, ettei naisesta ollut tullut varovaisempi, vaan melko pian lapsen synnyttyä hän tapasi uuden miehen ja meni vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen tämän kanssa naimisiin ja päätti hankkia tämän kanssa lapsen. Toisaalta ihanaa, ettei hänellä mennyt luotto kaikkiin ihmisiin, mutta itse olen sen verran varovainen luonteeltani, että olisin ollut todella varpaillani.


Olen aina todella kiinnostunut lukemaan uutisia, jotka kertovat kaksoiselämää eläneistä ihmisistä, tai no,  lähinnä heidän uhreiksi joutuneista henkilöistä. Bongasin juuri tällä viikolla Me Naiset -lehden jutun kirjasta, joka kertoo nimenomaan kaksoiselämää eläneen miehen uhriksi joutuneen naisen tarinaa. Ajattelin heti, että tuo kirja täytyy lukea. Olisikohan se jo Storytelin valikoimassa? Olin todella yllättynyt, kun syyskuussa (siis tässä kuussa!!) julkaistu kirja löytyi jo äänikirjana.

"Rakas, Tiesitkö että olen psykopaatti" -kirja on Ulla Feldscherin esikoiskirja ja se on tositarina naisesta, joka rakastuu hurmaavaan herrasmieheen. Julma totuus miehestä alkaa paljastua häämatkan jälkeen ja uhkaa hajottaa naisen henkisesti kappaleiksi.


Ajatteletko samoin kuin minä – tämä kirja on pakko kuunnella! Kuuntele tästä Storyteliä ilmaiseksi 30 päivän ajan, ilman sitoutumista.

Omat viikonloppusuunnitelmani peruuntuivat, jo toista viikkoa putkeen! Ei kuitenkaan haittaa, sillä minä aion olla kiinni äänikirjassani. Ihanaa viikonloppua teille!

PS. Kuvat ovat Satu Malin ottamia, eivätkä liity postauksen aiheeseen mitenkään. Mielestäni vain olivat tunnelmaltaan sopivia! 

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Kirje nuorelle itselleni

Rakas Lotta,

Sinulla on tällä hetkellä aika kiireinen elämä. Käyt yläastetta, harrastat tanssia ja sinulla on paljon ystäviä.

Olet vihainen vanhemmillesi, koska he palkkasivat sinulle kotiin kesäksi yksityisopettajan, joka opettaisi sinulle niitä kouluaineita, joita et oikein ymmärrä. Sinua hävettää ihan hirveästi kertoa ystävillesi, että et voi viettää heidän kanssaan aikaa päivisin, sillä sinun pitää opiskella päivisin kemiaa, matematiikka ja biologiaa. Vanhempasi tarkoittavat hyvää ja on täysin heidän ansiota, että pääset myöhemmin haluamaasi lukioon opiskelemaan – ja valmistut vielä ihan hyvällä todistuksella. Myöhemmin valmistut vielä ammattikorkeakoulustakin! Tulet vielä ymmärtämään, miten huikeat vanhemmat sinulla on ja toivot, että sinusta tulisi edes puoliksi yhtä hyvä vanhempi omalle lapsellesi.

Vapaa-aikasi menee kahden parhaan ystäväsi kanssa ja sinusta tuntuu, että he tulevat olemaan parhaita ystäviäsi koko loppuelämän. Näin ei tule olemaan, mutta näillä tytöillä on edelleen erityinen paikka sydämessäsi. Tuntuu hassulta kertoa tämä sinulle nyt, mutta et ole edes vielä tavannut ystävääsi, josta tulee lapsesi kummitäti!

Viikonloppuisin juhlit paljon ystäviesi kanssa ja alkoholia kuluu paljon. Olisit joskus voinut ottaa vähän rauhallisemmin, mutta jälkikäteen mietittynä, olen onnellinen, että sinulla oli hauskaa. Äitisi oli sinusta usein huolissaan, mutta käyttäydyit useimmiten fiksusti. Onneksi sinulla on myös poikaystävä, joka pitää sinusta huolta, vaikka sinua välillä ahdistaa näin nuorena sitoutuminen. Tulet muistelemaan näitä iltoja vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin ja muistat edelleen kaikki yksityiskohdat, ne tunteet ja sen, miten hauskaa teillä oli. Olen onnellinen, että nuoruutesi oli huoletonta aikaa, sillä vanhempana tulet tekemään niin paljon töitä, ettet tule edes ammattikorkeakoulussasi osallistumaan yksiinkään sitseihin.



Voisit välillä kohdella poikaystävääsi vähän paremmin. Kärsit mustasukkaisuudesta ja sinun on vaikea luottaa muihin ihmisiin, mutta usko pois – elämä on niin paljon helpompaa, kun otat vähän rennommin. Hän ei ole se mies, kenen kanssa päädyt naimisiin, mutta hän tulee olemaan merkittävä henkilö elämässäsi, hänestä tulee yksi sinun parhaista ystävistä. Eronne tulee olemaan surullinen asia, mutta jälkikäteen mietittynä niin luonnollinen päätös kauniille suhteelle. Sinä olisit toki voinut hoitaa eron vähän paremmin, hän todella välitti sinusta ja halusi sinun parasta. Kuulostaa hassulta nyt, mutta lähes kymmenen vuotta eron jälkeen hän on edelleen yksi parhaista tyypeistä, jonka tunnet ja hän on sinulle ihan uskomattoman tärkeä. Olette viikottain tekemisissä ja tulet istumaan vielä vuosia myöhemmin hänen perheen joulupöydässä aina joulupäivänä.

Yritä myös välillä hillitä tunteitasi, kun poikaystäväsi pikkuveli koettelee hermojasi ja huudatte toisillenne kilpaa kerroksista toisiin. Tämä kaikki johtuu vaan vaikeasta teini-iästä ja teistä tulee vielä toisillenne tärkeitä ystäviä, perheenjäseniä, ja yhtäkkiä häntä ei enää olekaan ja sinulla on häntä ihan valtava ikävä. Hän kuitenkin tiesi, miten paljon hänestä välitit. Ne teiniajan riidat eivät olleet kovinkaan merkityksellisiä, vaikka ne sillä hetkellä tuntuivat niin isoilta.




Kaipaat ihan hirveästi toiseen kotiisi Helsinkiin, eikä Oulussa asuminen tunnu omalta. Vuosia myöhemmin tulet kuitenkin kaipaamaan Oulua, etkä malta odottaa, että pääsisit siellä käymään. Et edelleenkään haluaisi asua siellä, vaan tulet olemaan erittäin onnellinen Helsingissä ja sinne muuttaminen oli ehdottomasti yksi parhaita päätöksiä, jonka olet tehnyt.

Kun muutat Helsinkiin, elämäsi alkaa muuttua. Tutustut uusiin ihmisiin ja näistä ihmisistä tulee sinun tuki ja turva, sinun parhaat ystäväsi. Onneksi olet luonteeltasi kiltti, etkä halua, että kukaan olisi yksin. Ensimmäisenä päivänä ammattikorkeakoulussa haet porukkaasi hiljaisen ja ujon tytön, joka ei tunne ketään, jotta hänen ei tarvitsisi olla yksin. Hänestä tulee yksi parhaista ystävistäsi ja tulet olemaan kiitollinen hänestä joka päivä. Tämä hiljainen tyttö tulee tulevaisuudessa toimimaan häissäsi kaasona.

Niin ne häät. Koko teiniajan kestänyt parisuhteesi tulee päätökseen, mutta samalla ymmärrät, että olet rakastunut yhteen parhaaseen ystävääsi. Siihen poikaan, jolla on ne isot housut ja jolla on maailman surkein suuntavaisto. Jep, siihen tyyppiin, jolla junamatka Vantaalta Ouluun kestää lähes vuorokauden. Et ehkä voi kuvitella sitä nyt, mutta ihastumisen vuoksi olette puhumatta toisillenne yli vuoden ajan. Saatte kuitenkin välinne kuntoon ja päädytte seurustelemaan, asumaan yhteen, kihloihin, naimisiin ja ihanan tyttövauvan vanhemmiksi. Tiedän, kuulostaa ihan älyttömältä! Elämäsi on parempaa, kuin olisit ikinä voinut kuvitellakaan.


Rakkaudella,

Pian 28-vuotias aikuistunut Lotta

maanantai 2. syyskuuta 2019

Kaunista syysmuotia vauvoille

Kaupallisessa yhteistyössä Lindexin ja Indieplacen kanssa.

Hassua, miten ajattelin ennen vauvan syntymää, että vauvan vaatteilla ei ole niin suurta merkitystä, "kaikki käy, kunhan on vaatteet", "vauva kasvaa kuitenkin niin nopeasti niistä vaatteista ulos". Voi, kuinka väärässä olinkaan. Nyt äitinä huomaan, että vauvanvaatteilla on minulle isompi merkitys, kuin omilla vaatteillani ja mielelläni niihin panostan. Hän on kuitenkin näin pieni vain vähän aikaa.

Lilja pääsi yhteistyössä Lindexin Baby -malliston kanssa kokeilemaan heidän syysvaatteita. Meille Lindexin lastenosasto on tullut tutuksi tässä vuoden aikana, ja täytyy vielä erikseen mainita, että ensimmäinen hankinta, joka raskausaikana vauvalle tehtiin, oli Lindexin teddyhuppari ja söpöt raidalliset housut.




Meille vauvanvaatteiden valitsemisessa tärkeintä on niiden kauniin ulkonäön lisäksi hyvät materiaalit – ja tietysti se, että ne ovat käytännölliset! Pikkuvauva aikoina välttelimme pään yli vedettäviä yläosia, kun taas nykyään kietaisubodyt ovat menneen talven lumia. Lindexillä löytyy monesta bodysta niin kietaisu- kuin tavallinenkin versio.

Lindexin vauvanvaatteet valmistetaan luomusertifioidusta puuvilasta, joka on lapsen ihoa vasten mukavan tuntuista ja pysyy hyvänä pesu toisensa jälkeen. Hyvä ja kestävä materiaali siis kaiken kaikkiaan niin lapsen sekä äidin näkökulmasta.

Syksyn mallisto on mielestäni erityisen onnistunut ja sieltä löytyy nyt juurikin niitä meidän värimaailmaan sopivia sävyjä: ruskeaa, mustaa, harmaata ja luonnonvalkoista.

Itse ihastuin erityisesti kuvissa näkyvään ruskeaan helmineuletakkiin, joka on päässyt jo ihan meidän luottotuotteeksi. Se sopii lähes kaikkien Liljan vaatteiden kanssa käytettäväksi. Olimme lenkillä ystäväni kanssa viime viikolla ja toisella hänenkin pojista oli tämä sama neule päällä. Siinä Lilja ja Leo sitten samistelivat samanlaisissa Lindexin neuleissaan, so cute!




Lindexin hinnat ovat kuluttajalle edullisia, mutta heillä ei tingitä vastuullisuudesta. Näin syyskauden alussa, haluan mainita vielä heidän takeista ja haalareista, jotka ovat valmistettu kierrätysmateriaaleista. Niin siistiä!

Meidän Liljan syysvaatekaappi alkaa olemaan aika valmis. Vaatekaappiin on muuttanut muun muassa muutama neule, pipoja, takki ja haalari. Syksyn värimaailma on kovasti meidän mieleen, enkä malta odottaa, että kelit vähän viilenisivät ja syysvermeet saisi kaivaa oikein kunnolla käyttöön.

Mites muilla ollaan valmistauduttu syksyn tuloon?

lauantai 31. elokuuta 2019

Yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeen – Näin vartaloni on muuttunut!

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on aina yksilöllistä ja olen huomannut, miten tärkeää on olla vertaamatta itseään muihin äiteihin. Kaikilla meillä on omat lähtökohdat ja jokaisen vartalo toimii eri tavalla. Sen enempää asiaan uppoutumatta totean, että oma vartaloni ja synnytyksestä palautuminen joutui tänä keväänä kohtaamaan vastoinkäymisiä, mutta onneksi niistä on selvitty ja nyt alan vihdoin olemaan taas sinut kroppani kanssa.

Raskauden aikana minulle tuli noin 12 kiloa (jos laskemme ensimmäisestä neuvolasta, ennen sitä en käynyt puntarilla, mutta kokonaispainonnousu oli varmaan 15 kilon luokkaa), joista synnytyslaitokselle jäi noin kuusi kiloa.

Kotona painoni jatkoi laskemista ja puntari näyttikin viikossa kahdeksan kiloa vähemmän, kuin mitä se näytti synnyttämään mennessä.




Tähän se paino sitten tyssäsi. Ei auttanut, vaikka yritin syödä terveellisemmin ja jumpata vähän kotona. Paino oli ja pysyi. Yksi ongelmistani oli ehdottomasti se, etten osannut syödä säännöllisesti. En ole ikinä osannut. Aloin kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen, että muistaisin syödä tarpeeksi monta kertaa päivässä ja tietysti terveellisesti. Yritin kieltää itseltäni epäterveelliset asiat ja huomasin, että minulla ei ole tähän tarpeeksi itsekuria. Vietin pahimpaan aikaan vauvan kanssa 16h vuorokaudesta yksin mieheni ollessa töissä ja olin niin väsynyt. En jaksanut tehdä montaa kertaa päivässä ruokaa, joten oli helppoa tarttua epäterveellisiin välipaloihin, joista sain nopeasti energiaa.

Loppukeväästä sain tarpeekseni ja otin itseäni niskasta kiinni. Palkkasin itselleni Personal Trainerin. Aloitin treenit hänen kanssaan kaksi kertaa viikossa ja tästä olen nyt pitänyt kiinni neljän kuukauden ajan. Olen oppinut rakastamaan kuntosalilla käymistä ja hänen kanssaan treenaamista ja oikein odotan aina seuraavia treenejäni. Olen täysin vakuuttunut, että jos olisin alkanut käymään salilla yksin, olisin jo kyllästynyt. Oman valmentajan kanssa treenaaminen on niin paljon antoisampaa. Voin keskittyä täysillä suoritettaviin liikkeisiin, eikä minun tarvitse treenin aikana miettiä mitään muuta. Erityisen innoissani olen siitä, miten paljon vahvempi minusta on tullut. Painot, joita nostelen ovat toki edelleen pieniä, mutta ei minulle. En ole ikinä kuntosalilla kehittynyt näin lyhyessä ajassa näin paljoa. Tällä viikolla tein oman henkilökohtaisen ennätykseni jalkaprässissä!

Entä se paino? Tällä hetkellä painan noin 15 kiloa vähemmän, kuin raskauden lopussa painoin. Synnytyslaitokselta palattuani painoa on tippunut yhteensä yhdeksän kiloa. Vyötäröltäni on lähtenyt kesän aikana viisi senttiä. Olen tähän erityisen tyytyväinen siksi, etten ole tehnyt mitään nopeaa dieettiä, vaan muuttanut omia elintapoja.

Tavoitteeseeni on matkaa vielä viisi kiloa, mutta vihdoin minusta tuntuu, että tulen sen saavuttamaan. Toivon, että saavuttaisin tavoitepainoni jouluun mennessä.




Miten muuten vartaloni on muuttunut synnytyksen jälkeen? Vatsalihakseni eivät todellakaan ole enää entisensä. Onneksi minulle ei jäänyt erkaumaa raskaudesta, mutta vatsa on edelleen vähän pehmeämpi, kuin mitä se oli ennen raskautta. Minulle ei tullut raskausarpia raskauden aikana ja koen myös, että ihoni palautui hyvin ja nopeasti synnytyksen jälkeen.

Imetys ei minulla vaikuttanut rintoihin paljoa. Kuppikokoni kasvoi yhdellä, eikä se ole vielä palautunut, enkä tiedä palautuuko. Rinnat ovat edelleen aika samannäköiset, mitä ennen raskautta ja tästä olen tietysti kiitollinen.

Treeni ja lisääntynyt veden juonti on poistanut selluliittia tehokkaasti vartalostani. En olisi uskonut pari vuotta sitten, että olisin tänä kesänä mielelläni kulkenut shortseissa ja topeissa kaupungilla, sillä reidet sekä käsivarteni ovat näyttäneet paremmilta kuin vuosiin.

Summa summarum, olen tällä hetkellä todella tyytyväinen siihen, mitä olen tähän mennessä saavuttanut ja entistä motivoituneempi jatkamaan projektiani. Toivottavasti voin joulukuussa kertoa teille, että olen onnistunut! 

perjantai 30. elokuuta 2019

Unelmakarttani

Päätin perjantaiaamun kunniaksi tehdä itselleni unelmakartan. Teettekö te koskaan sellaisia? Keräätte kaikki unelmat ja haaveet yhteen ja noh, haaveilette?

Tämä minun unelmakarttani on tällä hetkellä aika materiapainotteinen, mutta nämä asiat olivat tällä kertaa niitä, joiden huomaan olevan mieleni päällä.


Se paritalon puolikas Espoossa – Haha, tästä mä vain haaveilen yhä enemmän! Punavuoressa asumisessa on paljon hyvää ja asioita, joita ihan varmasti tulen kaipaamaan sitten kun täältä joskus muutamme. Lapsen syntymän myötä olen kuitenkin alkanut haaveilemaan entistä enemmän pois kerrostalosta. Rakastan meidän nykyistä asuntoa ja sen vanhan talon patinaa, mutta samalla haaveilen, että seuraava koti olisi ihan bränikkä! Miten ihanaa olisikaan, kun keittiö olisi ihan uusi ja olohuoneessa olisi isot ikkunat omalle pihalle päin.

Dr. Martens kengät – Näistä olen haaveillut iät ja ajat, mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi ostaa niitä. On myös huomautettava, että jopa meidän lapsella on KAHDET Martensin kengät, joten nyt on kai äidin vuoro saada omansa. Näitä olenkin toivonut mieheltäni nyt syntymäpäivälahjaksi!

Disney World – Viimeaikoina mielessäni on pyörinyt paljon reissu Yhdysvaltoihin. Selkeästi minua jäi vähän kaivelemaan viime syksylle sovittu matka, jonne emme voineet lähteä, sillä raskaana olessani en enää olisi saanut lentää Atlantin yli. Erityisesti haaveilen tietysti Kaliforniareissusta ja haluaisin viedä Liljan Disney Worldiin sekä Universal Studiosiin. Täytynee odottaa kuitenkin vielä vuosi tai pari, että Lilja ymmärtää noista paikoista jotain ja näin saamme koko perhe matkasta paljon enemmän irti. Onneksi meillä on kuitenkin toinen matka lämpöön varattuna tammikuulle!

Olohuoneen matto – Olemme asuneet tässä asunnossa nyt neljän vuoden ajan ja olohuone on näyttänyt koko tämän ajan tismalleen samalta. Muuten olenkin tyytyväinen huoneen yleisilmeeseen, mutta matto on auttamatta liian pieni huoneen kokoon verrattuna!

Johdoton imuri – Ei tietenkään mikä vaan imuri, vaan Dyson! Meillä on käytössä Dysonin tavallinen imuri sekä Braunin johdoton imuri. Tämä jälkimmäisenä mainittu on mahdollisesti universumin huonoin imuri ja se pitäisi vaan heittää roskiin, koska sillä ei tee yhtikäs mitään. Dysonin johdoton imuri helpottaisi meidän vauvaperhearkea niin paljon. Tällä hetkellä keittiön siivous on ihan painajaismaista sen jälkeen, kun Lilja on sormiruokaillut. Tämä on siis hankintalistalla aika kärjessä!

Paino – Olen nyt raskauden jälkeen saanut pudotettua painoa ihan mukavasti, mutta edelleen olen tavoitteestani noin 5kg päässä. Raskauskilot ovat jo tiessään, mutta sitä ennen oli kertynyt vähän ylimääräistä, jotka nyt pitää pudottaa. Ei minua suoranaisesti haittaisi jos painoa lähtisi vähän enemmänkin, mutta tuo on minun tavoitteeni tällä hetkellä. Olen muuttanut elämäntapojani ja mitkään dieetit eivät ole nyt minua varten, sillä haluan pysyvän muutoksen. Tavoitteenani olisi, että jouluun mennessä olisin taas tyytyväinen itseeni.


Mistä te haaveilette tällä hetkellä?

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Mitä mulle kuuluu?

Ajattelin pitkästä aikaa päivitellä kuulumisia tänne blogin puolelle. Kesä on mennyt liian nopeasti, mutta samalla en malta odottaa, että syksy starttaisi oikein kunnolla. Olen jo tovin ollut syysfiiliksissä ja vaikka lämpö on ihanaa, on se vähän lannistanut syysfiilistelyäni.

Pari viime viikkoa ovat olleet aika rankkoja, sillä miehelläni on ollut kiirettä töissä. Pitkien työpäivien lisäksi viikonloputkin ovat menneet hänellä töitä tehden, joten minä olen ollut entistä enemmän kahdestaan Liljan kanssa. Viikon yhteinen kesälomakin tuntuu jo kaukaiselta muistolta ja valehtelisin jos väittäisin, etten kadehdi heitä, joilla oli perheensä kanssa kuukauden mittainen yhteinen kesäloma. Ehkä ensi vuonna meilläkin.

Haastetta pariin viime viikkoon on tuonut Liljalle puhjennut ensimmäinen hammas. Etenkin alussa hän oli erittäin herkkä kaikelle, ja siis ihan ymmärrettävästi. En minäkään tykkäisi, jos nyt ikenen läpi tulisi jotain!




Tänään minulla loppui virallisesti vanhempainvapaa ja siirryin hoitovapaalle. Oli jotenkin aika pysäyttävää ymmärtää, että jos minulla ei olisi ollut mahdollisuutta taloudellisesti jäädä hoitovapaalle, olisi tänään ollut Liljan ensimmäinen päiväkotipäivä. Koen, että Lilja on vielä niin älyttömän pieni, ettei se olisi tuntunut yhtään hyvältä. Olen onnellinen, että saan olla vielä puoli vuotta kotona hänen kanssaan.

Huomaan kuitenkin, että ajattelen jo paljon työelämään palaamista. Minähän en ole varsinaisesti pelkällä äitiyslomalla koskaan ollutkaan, koska sometöitä on ollut, mutta nyt puhun päivätyöhööni palaamisesta. Mielessäni pyörii paljon tulevaisuuden haaveita ja koen, että moni asia on hoitovapaan ajan vähän tauolla.

Kaksi ystävääni osti juuri erillistalot Oulusta (samalta alueelta vielä, hih!) ja se sai minut taas miettimään ja haaveilemaan omasta talosta. Kävin viime viikolla Espoossa Liljan kanssa pörräämässä kirpputorilla ja havahduin taas siellä kävellessä siihen tunteeseen, että täällä olisi hyvä asua. Miten ihanaa olisikaan, kun olisi se oma talo tai edes paritalon puolikas ja oma pieni piha. Tavoitteenamme on, että kolmen vuoden sisällä mekin omistamme unelmakotimme.




Tällä hetkellä olen fyysisesti paremmassa kunnossa, kuin vuosiin ja se on varmasti lisännyt omaa jaksamistani. Käyn edelleen kaksi kertaa viikossa treenaamassa valmentajani kanssa ja olen edistynyt muutamassa kuukaudessa hurjasti. Urheilusta on taas tullut minulle elämäntapa ja asia, mistä nautin ihan älyttömän paljon.

Yksi parhaita päätöksiä koskaan oli palkata itselleni oma henkilökohtainen valmentaja, joka kannustaa ja tsekkaa, että kaikki menee oikein. Puskee silloinkin, kun itse luulee ettei enää pysty.

 Nuo treenit ovat ihana irtiotto keskellä päivää ja auttavat minua jaksamaan vauva-arkea paremmin. Eilen ystäväni Aino oli vahtimassa Liljaa, kun olin itse treeneissä. Kun tulin kotiin, hän oli tehnyt meille ruokaa. En voi edes ymmärtää, miten olen saanut noin ihanan ystävän elämääni. Hän on maailman paras kummitäti Liljalle ja minulle maailman paras ystävä.

Tänään minulla on luvassa siivouspäivä. Odotan, että Liljan isoisä pääsee töistä ja tulee hakemaan Liljan. Hän lupasi hoitaa Liljaa pari tuntia, jotta minä saisin imuroitua kotona. Lilja pelkää imurin ääntä ihan älyttömästi ja siksi imurointi on vähän vaikeaa hänen ollessa kotona. Ollaan onnekkaita, kun meillä on ihana lähipiiri, jotka auttavat lastenhoidossa aina pyydettäessä.


Mekko Kowtow / Takki Gina Tricot (saatu) / Laukku Fendi / Kengät Charlotte Olympia / Hattu kirpparilta (Lindex)

Tekstistä saatoittekin huomata, että tällä hetkellä on menossa todella hyvä flow elämässä ylipäätänsä. Arki on välillä vähän rankkaa, mutta silti se rullaa eteenpäin ja olen todella onnellinen. Viikonloppuna otan perheeni mukaan töihin ja menemme viettämään aikaa erääseen hotelliin samalla, kun itse teen paikasta pientä reportaasia teille! :)

Olin toivottamassa ihanaa viikon alkua, mutta kappas, nythän on jo keskiviikko. Niin ne päivät vaan menee! Ihanaa viikkoa kaikille! 

Kuvat: Marjut Keski-Korpi

sunnuntai 25. elokuuta 2019

3 x äänikirjavinkki

Kaupallisessa yhteistyössä Storytel kanssa.

Kokeile ilmaiseksi 30 päivää Storyteliä tästä: storytel.com/fi/fi/lottawin

Mä olen äitiyslomalla löytänyt äänikirjojen ihmeellisen maailman. Täytyy myöntää, etten ole koskaan ollut mikään perinteisten kirjojen suurkuluttaja, koska en ole löytänyt niille aikaa. Nyt vauvan kanssa kotona ollessa ja päivittäin vaunulenkkejä tehdessä olen huomannut, miten kirja äänikirjoja on kuunnella. Olenkin vajaan vuoden aikana kuunnellut enemmän kirjoja, mitä olen lukenut viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä.




Tällä hetkellä mulla on kuuntelussa Nanna Karalahden Sinä pystyt -kirja. Olin tosi iloisesti yllättynyt, kun kirja löytyi jo äänikirjana samaan aikaan, kuin kirja julkaistiin! Äänikirjan toisena lukijana toimii itse Nanna ja sen myötä koen, että kuuntelija pääsee vielä aavistuksen lähemmäs Nannan tarinaa.

Storytelin sivuilla kerrotaan kirjasta seuraavasti:

 "Saavuta tavoitteesi Nannan opastamana! Motivaatiokirja tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvinvointivalmentaja Nanna Karalahti avaa omien kokemustensa kautta sitä, miten löytää tasapaino elämään perheen, työn ja parisuhteen ristipaineessa – ja kulkee life coachina lukijan mukana. Nanna Karalahti puhuu kirjassaan inspiroivasti ja ajatuksia herättävästi elämäntapamuutoksesta kohti tavoitteiden saavuttamista. Hän kulkee rinnalla opastamassa, kuinka taltuttaa kiire ja löytää aikaa oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Nannan mukaan elämäntapaa ei voi keksiä tyhjästä – se muodostuu oikeista valinnoista jokaiselle omalla tavalla. Olivat tavoitteet sitten treenaamiseen, hyvinvointiin tai elämänhallintaan liittyviä, ne on mahdollista saavuttaa."

Mä itse tykkään itseään kehittävistä kirjoista, niin sanotuista life coaching kirjoista, joten odotukseni ovat korkealla tämän kirjan suhteen. Olen vielä ihan kirjan alussa, joten mulla ei ole varsinaista mielipidettä kirjasta vielä, mutta jos sinuakin kiinnostaa tämän tyyppiset kirjat ja haaveilet elämäntapamuutoksesta – ota tämä kirja kuunteluun!





Tämän vuoden suosikkikirjani on kirja, josta olen aikaisemminkin täällä maininnut. Se on tietysti Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni – kuinka ymmärtää muista ja itseään

Kirjassa tutkija Thomas Erikson jakaa ihmistyypit neljään värikategoriaan. On sanomattakin selvää, että me kaikki olemme sekoitus eri värejä, mutta on hämmentävää huomata, miten nämä värit todella pitävät paikkansa. Huomasin läpi kirjan ajattelevani perhettäni, ystäviäni ja muita ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä laittaen heitä mielessäni eri värikategorioihin. Tämä kirja todella auttaa ymmärtämään, miksi joku ihminen toimii, kuten toimii. 

Olen tietysti analysoinut myös itseni ja tullut läheisteni kanssa siihen tulokseen, että itse olen keltainen, jossa on myös hiukan sinistä ja pikkiriikkisen punaista. Tämä kirja on jo pitkään ollut kaikkien huulilla ja jos haluat tietää, mitä nämä värit tarkoittavat, tee itsellesi palvelus ja kuuntele tämä kirja heti! 



Viimeisin kirja, jonka kuuntelin loppuun oli Michelle Obaman Minun tarinani -elämänkerta

Yhdysvaltojen entisen ensimmäisen naisen muistelmat on vaikuttava ja inspiroiva kasvutarina. Storytelin sivuilla kirjasta sanotaan seuraavaa:

"Pohdiskelevissa ja kiehtovissa muistelmissaan Michelle Obama avaa elämäänsä ja kertoo kehityksestään: lapsuudesta Chicagon eteläosassa, työskentelystään johtotehtävissä ja tasapainoilusta äitiyden ja työn asettamien vaatimusten välillä sekä vuosista maailman kuuluisimmassa talossa. Hän kuvailee rehellisesti, eloisasti ja älykkäästi voittoja ja pettymyksiä, sekä julkisia että ykityisiä. Hän kertoo tarinansa omilla sanoillaan ja omalla tavallaan. Kirja on lämmin, viisas ja paljastava tilinteko sielukkaalta ja merkittävätä naiselta, joka on vakaasti kulkenut omaa tietää odotusten ristipaineista huolimatta ja joka innostaa kaikkia tekemään samoin."

Kirjassa Michelle Obamasta välittyy erittäin lämmin ja fiksu kuva. Tässä on todella nainen, jota voi ihailla. 


Siinä oli minun äänikirjasuositukset ja palaan varmasti asiaan heti, kun uusia suosituksia on! Mitä kirjaa te suosittelisitte minulle seuraavaksi? 30 päivän ilmaiseen kuunteluun pääset tästä.

maanantai 19. elokuuta 2019

Ensimmäinen yö erossa vauvasta

Hotelliyö saatu Prime Hotelsilta

Heinäkuun lopussa se sitten tapahtui – vietin ensimmäisen yön erossa vauvasta. Olin ennen Liljan syntymää varma, että hän menisi yöksi hoitoon paljon aikaisemmin, noin puolen vuoden iässä. Kun se puoli vuotta sitten tuli plakkariin, huomasin etten itse ollut valmis olemaan yötä hänestä erossa. Minusta oli turvallista, että hän tuhisi samassa huoneessa ja itseasiassa suurin syy sille, etten halunnut päästään häntä yön yli hoitoon oli jokin joka ei liittynyt minuun tai häneen lainkaan.

En halunnut aiheuttaa toisille ihmisille vaivaa. Minua ahdisti se, että joku muu joutuisi mahdollisesti valvomaan minun lapseni vuoksi. Koin, ettei se ole kenenkään muun kuin minun ja mieheni homma. Läheiseni piti tätä ajatusta ihan hulluna, hehän voisivat sitten nukkua univelat seuraavana päivänä pois – tai vaikka koko seuraavana viikkona! Toista se on meillä vanhemmilla, joilla univelkaa on kerääntynyt jo monen monta kuukautta.




Olimme jo kauan aikaisemmin ostaneet liput Ed Sheeranin Malmin lentokentän keikalle. Ehdotin keväällä miehelleni, että mitäpä jos menisimme keikan jälkeen hotelliin yöksi ihan kahdestaan. No, voitte kuvitella, ettei miestäni tarvinnut tähän ylipuhua. Sovin vanhempieni kanssa, että he olisivat sen yön täällä meillä Liljan kanssa. Minua helpotti ajatus siitä, että ensimmäisen kerran kun olen yön erossa Liljasta, on Lilja kuitenkin kotona tutussa ympäristössä. Vanhempani ovat meillä usein yötä, joten siinäkään ei ole mitään outoa heille.

Hotellihuonetta varatessa pyysin, että huoneeseen vietäisiin pinnasänky. Old habits. Soitin heti perään, että älkää missään nimessä laittako sitä pinnasänkyä, tai saan yöllä sätkyt, kun se on tyhjä. Yövyimme keikan jälkeen Hotel Katajanokassa, joka myöskin tunnetaan vanhana Katajanokan vankilana. Hotelli oli todella viihtyisä, historiallisesti kiinnostava ja vietin aamun sängyssä kännykkä kädessä, miehelleni Wikipediasta vanhoista vangeista lukien. Hotellihuoneet ovat vanhoja vankisellejä ja sitä on vaikea olla ajattelematta, vaikka huoneet ovatkin käyneet läpi kunnon remontin ja ovat todella tyylikkäitä. Hotellin alakerrassa oli myös säästetty yksi eristysselli sekä vanha vankityrmä, joita pääsi katsomaan.




Miten Liljalla oli sitten mennyt yö ilman meitä? Erittäin hyvin! Hän oli herännyt yhden kerran syömään ja muistaakseni kerran itkenyt tutin perään. Äitini ilmoitti heti meidän tullessa kotiin, että hän voi milloin vain olla uudestaan Liljan vahtina yön yli. Vanhemmillani ja Liljalla oli ollut todella hauska päivä. He olivat käyneet museossa ja leikkipuistossa. Lilja oli todella iloinen meidät nähdessään, mutta rehellisesti sanottuna en usko, että hän kaipasi meitä sen enempää. Ihanaa, kun hänellä on niin läheiset välit isovanhempiensa kanssa.

Miten minulla sitten meni? No stressasi ihan hirveästi jättää Lilja yöksi kotiin. Varmistin sata kertaa, että kaikki tavarat ovat siellä missä pitää ja, että olen kertonut vanhemmilleni kaikki Liljaan liittyvät ohjeet. Kotoa lähtiessä tuntui möykky vatsassa, joka kuitenkin lähti heti, kun päästiin pois kotikulmilta. Vannotin äitiäni lähettämään minulle illan aikana kuvia Liljasta ja nämä kuvat hymyilevästä Liljasta helpottivat oloani paljon. Hänellä ei ollut mitään hätää!




Tämä yön erossa olo antoi minulle uutta luottoa jättää Lilja hoitoon. Nyt ollaan pyritty antaa häntä vähän rohkeammin eri ihmisten hoitoon, jotta hän tottuisi siihen. Nekin hoitokerrat ovat menneet aina todella mallikkaasti! Seuraava etappi on sitten päästää Lilja johonkin yökylään. Luulen, että sitä odotellaan vielä pari kuukautta ainakin.

Milloin te olette olleet ensimmäisen kerran yön vauvastanne erossa? Miten meni?

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Ystäväkirjasivuni

Siitä on aikaa, kun olen blogin puolella viimeksi tehnyt mitään Q&A -tyylisiä postauksia ja siitä tuli mieleeni, että voisin tehdä pienen esittelyn itsestäni uusille seuraajilleni ja miksei vanhoillekin – muistutuksena, jos ei muuta! 

Nimi: Lotta Salonen. Näin parin vuoden jälkeen olen viimein tottunut uuteen sukunimeeni. Kuinka kauan voin muuten sanoa sukunimeä uudeksi? Minulle tulee muuten välillä edelleen postilähetyksiä vanhalla sukunimelläni.

Ikä: 27 vuotta, ensi kuussa täytän 28. Mitään ikäkriisiä ei todellakaan ole ilmassa, en malta odottaa, että olen 30. Kolmekymmentä on uusi kaksikymmentä, kaikkihan sen tietää. 

Hiusten väri: Tummanruskeat. En ole värjännyt hiuksiani yli kuuteen vuoteen ja olen omaan väriini todella tyytyväinen. Nuorempana minulla on ollut punaiset, mustat ja vaaleatkin hiukset.

Silmien väri: Siniset.

Pituus: 172,5cm. Nuorempana inhosin pituuttani, mutta nykyään olen siihen varsin tyytyväinen. 


Lempiväri: Tällä hetkellä ne ovat varmaan valkoinen ja ruskea. Rakastan kesällä pukeutua valkoiseen, mutta muina vuodenaikoina lempiväreihin kuuluu myös ehdottomasti musta ja harmaa. Värikästä, eikö?

Lempieläin: Koira! Olisi niin ihanaa, jos meillä olisi koira. Tiedän kuitenkin, miten paljon aikaa koiran hoitaminen vaatii, joten tällä hetkellä asia ei ole ajankohtainen ja totta puhuen, en tiedä tuleeko se koskaan olemaan. 

Harrastus: Käyn kaksi kertaa viikossa Personal Trainerin kanssa kuntosalilla treenaamassa. Tätä olen nyt tehnyt kolmen kuukauden ajan ja se on ehdottomasti yksi parhaista investoinneista koskaan. Tämän lisäksi teen kotitreenejä, käyn tytön kanssa paljon kävelyillä ja kerran viikossa käymme vauvauinnissa. Urheilun lisäksi valokuvaaminen on minulle rakas harrastus.

Paikat, missä olen asunut: Helsinki, Oulu ja San Diego.

Lapsuuden haaveammatti: Arkkitehti. Olin todella pitkään varma, että minusta tulisi arkkitehti, mutta sitten minulle selvisi, miten paljon matemaattisia taitoja se vaatisi. 




Lempiruoka: Jos minun pitäisi valita vain yksi, se olisi tortillat. Niin yksinkertainen ruoka, johon saa kuitenkin helposti vaihtelua. 

Lempidrinkki: Aperol Spritz ja Mojito! 

Perhe: Aviomies Joonas ja pian yhdeksän kuukautta täyttävä tytär Lilja.

Noloin tv-ohjelma, josta pidän: 90 day Fiancé. 

Suosikkilomakohteeni: Kalifornia ja Havaiji. Unelmalomani olisi yhdistelmä näitä kahta. 

Tästä haaveilen: Paritalosta Espoossa, jossa olisi pieni piha ja isot ikkunat olohuoneessa.

Parin viinilasillisen jälkeen lauantai-iltana kuuntelen: 2000-luvun alun hittejä. 

Ensimmäinen julkkisihastus: Vuoden 2003 Peter Pan -elokuvan pääosaa esittänyt Jeremy Sumpter. Tsekkasin juuri, miltä hän tänäpäivänä näyttää, ja jep, still got it. Ei ehkä täysin vastaa enää omaa miesihannettani, mutta ymmärrän 12-vuotiasta Lottaa. Olin myös ihan älyttömän rakastunut The Rasmuksen Lauri Ylöseen. Tarkemmin ajateltuna en muista kumpi heistä oli ensimmäinen ihastukseni, mutta huoneessani oli Jeremy Sumpterin julisteita.

Motto: Work hard & be nice to people. Ihailen ihmisiä, jotka tekevät töitä saavuttaakseen omia unelmiaan ja samalla minua etoo ihmiset, jotka tekevät sen sillä kustannuksella, että kohtelevat muita huonosti. Tämä on siis enemmän elämänohje, jota haluan itse noudattaa.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

8 MONTHS OLD

8015 g ja 72 cm

Viime viikolla meidän neidillä tuli kahdeksan kuukautta ikää täyteen. Huomaan, ettei hän ole enää mikään pikkuvauva, vaan todella lähestyy tuota taaperoikää. Onneksi vauvavuotta on kuitenkin vielä jäljellä vajaa neljä kuukautta, aion nauttia tästä.

Tuntuu, että viime kuukauden aikana on tapahtunut huimaa kehitystä, mutta samaan aikaan ei ole tapahtunut mitään. Lilja ei ole hirveästi oppinut uusia taitoja, mutta hän on vahvistanut roimasti jo olemassa olevia taitojaan.

- Tasapaino on parantunut
- Osaa liikkua huonekaluja vasten toisesta huonekalusta toiseen
- Opettelee laskeutumaan seisoma-asennosta nätisti takaisin lattialle (ahh, mikä helpotus!)
- Osaa ojentaa lelun aikuisen käteen, kun sanotaan "kiitos" ja vastavuoroisesti ottaa lelun vastaan, kun sanotaan "ole hyvä"
- Konttaaminen kehittynyt, mutta pääsääntöisesti edelleen ryömii, koska pääsee nopeammin
- Yrittää nousta seisomaan suoraan lattialta, ilman tukea. Vaatii edelleen harjoitusta!
- Käyttää vaatteissa edelleen kokoa 62/68 ja 68/74
- Vierastaa välillä uusia kasvoja, mutta se menee nopeasti ohi
- Rakastaa muiden lapsien näkemistä ja heidän kanssaan leikkimistä
- Viihtyy lattialla istuma-asennossa tai istuu polviensa päällä
- Kävelee erittäin reippaasti, kun kävellytetään

Oman kokemukseni mukaan haastavin ikä tähän mennessä on ollut tuo 7-8 kuukauden ikä. Nyt alkaa jo vähän helpottamaan, mutta apua, miten paljon vauvan perässä piti olla, kun hän seitsemän kuukauden iässä oppi nousemaan ja seisomaan tukea vasten. Nyt Lilja alkaa pikkuhiljaa oppimaan, miten sieltä tullaan myös nätisti peppu edellä alas, ettei pää kopsahda lattiaan ensimmäisenä. Mikä valtava helpotus, kun ei tarvitse kokoajan olla selän takana varmistamassa, ettei hän satuta itseään!

Hampaita ei vielä ole yhtään, joten niitä odotellaan vielä. Kokonsa puolesta Lilja menisi varmasti nuoremmasta, mutta motoriset taidot sen sijaan ovat todella kehittyneitä. En usko, että menee enää montaa kuukautta, että tämä tyttö kävelee!

maanantai 29. heinäkuuta 2019

7 ajatusta viikonlopusta



Olen ihan valtavan ylpeä tyttärestämme. Hän hurmaa kaikki ihmiset paitsi söpöydellään, myös hurmaavalla luonteellansa. Lilja on useimmiten hyvällä tuulella, hymyilee kaikille ja suhtautuu uusiin tilanteisiin yleisesti ennakkoluulottomasti. Tiedän, että kaikkien äitien mielestä se oma lapsi on täydellinen, mutta meidän typy todella on sitä.

Mulla on ihan tajuttoman siisti mummo. Ihan oikeasti, kenen lähes 85-vuotias mummo huikkaa ovenraosta "se on moro!", kun lähtee mökiltä ajamaan kaupunkiin.

Kaduttaa, että söin viikonloppuna niin paljon herkkuja. Olen viime kuukausina treenannut kovasti ja yrittänyt samalla siistiä ruokavaliota. Olen onnistunut siinä varsin hyvin, mutta leivokset on mun heikkous ja niitähän oli viikonlopun juhlissa tarjolla. Sorruin tietoisesti näihin, mutta jälkikäteen harmittaa, että olisi voinut syödä vähän terveellisemmin.

Tampereen seutu on niin kaunista. Niin siistiä, että meillä on joka kesä mahdollisuus mökkeillä myös sillä suunnalla. Perheeni omat mökit sijaitsevat Inkoon saaristossa sekä Kuusamossa, jotka ovat täysin erilaisia paikkoja.

Viinin juominen ei vain ole enää sama asia, kuin ennen lasta. Join viikonlopun aikana yhden lasin valkoviiniä, ja senkin juominen kesti monta tuntia, kun aina tuli jokin tilanne.

Pelkkään punkkeja. On suoranainen ihme, etten ole koskaan saanut punkkia. Kävelen avojaloin metsässä ja kuvatessani saatan makoilla ja istua maassa, mutta nope, vielä olen säästynyt siltä riesalta.

Olisipa aina enemmän aikaa, kun ajaa maalle. Joka kerta katson haikeana kauniita peltoja ja mietin, miten hienoja valokuvia niistä tulisi. Koskaan ei ole aikaa pysähtyä pienelle photo shootille!

torstai 25. heinäkuuta 2019

The Ordinary – Voiko halpa kosmetiikka olla hyvää?

Postaus sisältää mainoslinkkejä, tuotteet saatu testiin. 

Kun The Ordinary -ihonhoitomerkki rantautui Suomeen mietin hetken, että voiko näin halvat tuotteet oikeasti olla toimivia. Miten alle kympin tuote voi oikeasti olla tehokas? Edullinen hinta perustuu siihen, että tuotteet ovat hyvin simppeleitä. Vain muutaman tehoaineen yhdistelmällä saadaan ihonhoidon supertuote, eikä siihen siten tarvita monimutkaisia ja kauan kehiteltyjä tuoteyhdistelmiä. 

Pakkaukset ovat ihanan minimalistisia ja rakastan sitä, että tuotetta annostellaan pipetillä! Pääsee olemaan oman elämänsä kemisti! Minulla on ollut keväästä asti käytössä kaksi heidän tuotetta, joista olin kuullut hyvää.




Ensimmäinen tuote, mistä haluan kertoa enemmän on AHA 30% + BHA 2% Peeling Solution -kuorinta. Tästä tuotteesta on varmasti moni jo kuullut, sillä se on hurjan suosittu! Vereltä näyttävä neste levitetään kasvoille, annetaan vaikuttaa kymmenen minuuttia ja huuhdellaan pois. Tätä ei kannata käyttää todella herkälle tai rikkinäiselle iholle, sillä tämä on sen verran tujua, että silloin kirpaisee. Koostumus sisältää 30% alfahydroksihappoja, 2% salisyylihappoa, hyaluronihappoa, kopolymeerejä, B5-vitamiinia, mustaa porkkanauutetta sekä Tasmanian pippuria. Tuote kirkastaa, tasoittaa pintaa ja häivyttää juonteita.

Ensimmäisellä käyttökerralla yllätyin itsekin, miten tehokas kuorinta tämä todella on. Kasvoja alkoi heti vähän kiristää, mutta heti kun tuotteen huuhteli pois, jätti se ihon ihanan pehmeäksi ja tasaiseksi. Kuorinta on kasvoilla aika hurjan näköinen, sillä neste on tosiaan aivan veren näköistä. Jos haluat kokeilla yhtä The Ordinaryn tuotetta, suosittelen aloittamaan tästä!




Toinen merkin tuote, mikä minulla on käytössä on Niacinamide 10% + Zinc 1% -seerumi. Tämä ihmeaine sisältää näppyjä ja epäpuhtauksia ehkäiseviä vitamiineja ja mineraaleja. Niasiiniamidi sekä pyrrolidonikarboksyylihaposta (huh, mikä sanahirviö!) saatava sinkkisuola tasoittavat yhdessä ihon talintuotantoa.

Itse olen laittanut tätä seerumia aamuin illoin ja vain niille alueille, jonne minulla helposti tulee epäpuhtauksia, eli nenän-, suun- ja leuan alueelle. Tämä on aika kuivattava tuote, joten todella kuivaihoisille en tätä seerumia suosittelisi. Tästä syystä levitän itsekin tuotetta vain tietyille ongelma-alueille kosteusvoiteen alle. Tämä on itseasiassa jo toinen putiloni tätä tuotetta, niin hyväksi olen sen kokenut.




Joko teille on The Ordinary -merkin tuotteet tuttuja? 

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

MIKSI x 20

Miksi telkkarista tuleva Saldo -nimisen yrityksen autokorjaamomainos ärsyttää minua niin paljon, että joudun laittamaan äänet pois sekä sulkemaan silmäni?

Miksi kirpparit ovat joko kiinni tai tyhjillään heinäkuussa?

Miksi Saku Salinin näkeminen Salkkareiden kesän Spin-off -sarjassa liikutti?

Miksi olen heinäkuussa aiheuttanut pakkomielteen Liljan ensi talven toppahaalarista?

Miksi viikko sitten naureskelin ihmisille, jotka ostivat lapsilleen kesällä talvivaatteita?




Miksi kauniit talot jäävät autioiksi?

Miksi vauvan sormiruokailu tuntuu niin pelottavalta ja vaivalloiselta?

Miksi minulle tulee huono omatunto, jos mieheni yhtenä päivänä syöttää lastamme useammin kuin minä?

Miksi haaveilen jatkuvasti New Yorkin matkasta, vaikkei se viime kerralla tehnyt suurta vaikutusta?

Miksi laulujen sanat ovat minulle mahdottomia muistaa oikein?

Miksi vaatekaapin siirtäminen pois Liljan huoneesta tuntuu ylitsepääsemättömältä?

Miksi aloitan katsomaan sarjan jaksoa, mutta otan kännykän käteen ja keskityn jakson sijaan siihen?

Miksi en osaa valita ensi talvelle lomamatkakohdetta?

Miksi itken, joka kertaa kun näen sen uuden Pelastusarmeijan mainoksen, missä on kaksi vanhusta?




Miksi lomalla tietoisesti lipsahtaa terveellisestä ruokavaliosta?

Miksi Handmaid's Talen kolmas tuotantokausi on niin tylsä verrattuna aikaisempiin kausiin?

Miksi nykyään itselleen ostaminen tuntuu niin vaikealta?

Miksi Sudoku on niin koukuttava peli?

Miksi valvon kesäisin paljon pidempään iltaisin, vaikka tiedän, että lapseni herää aina aikaisin?

Miksi olen niin älytön pelkuri, että näidenkin kuvien ottaminen hylätyllä talolla tuli otettua vain mieheni painostuksesta?

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Mökkiviikonloppu

Oikeastaan vietimme mökillä yhteensä neljä yötä, joten voidaan puhua pidennetystä viikonlopusta. Mieheni loma alkoi keskiviikkona ja suuntasimme heti saaristoon vanhempieni riesaksi. Perjantaina myös veljeni perhe liittyi joukkoomme. Olimme suunnitelleet tätä viikonloppua monta kuukautta ja se täytti kyllä kaikki odotuksemme. Oli ihanaa viettää aikaa koko perheen voimin ja sen lisäksi saimme aloitettua mökkiremontin suunnitelmiemme mukaan – aikamoinen saavutus kahden vilkkaan vauvan kanssa!



Neljän päivän aikana ehdimme tehdä paljon asioita, tässä minun päivien saldo:


- Sauna x 2
- Talviturkki heitetty x 1
- Lastenhuone maalattu x 1
- Viinilasi x 3
- Grilliruoka x 4
- Silli x 2
- Graavilohi x 1
- Sudoku ratkaistu x 4
- Kukkaseppeleiden teko x 2
- Päiväunet x 2
- Huonosti nukuttu yö x 3
- Puuhun asennettu kiikku x 1
- Liljan haaveri x 3
- Lilja Time out x 2
- Porrastreeni x 1
- Kuntopiiri x 1
- Metsälenkki x 2
- Valokuvaussessio x 3
- Veneajelu x 2
- Hylätyllä talolla kuvaaminen
- Perheen kanssa jaetut hyvät keskustelut ja hetket x 100
- Auringonottoa x 0




Liljasta, joka on on ollut aikaisemmin maailman rauhallisin, on tullut parin viime kuukauden aikana paljon vilkkaampi ja tämä pitää meidät kiireisinä. Hän nousee jatkuvasti huonekaluja ja ihmisiä vasten seisomaan ja nyt mökillä ollessamme hän onnistui kaatumaan pari kertaa niin, että kerran huuleen tuli haava ja toisella kerralla pää kolahti lattiaan. Kolmas haaveri tapahtui, kun veljeni kohta vuoden ikäinen tyttö pudotti puhelimen Liljan silmäkulmaan. Lilja ei ole myöskään koskaan aikaisemmin satuttanut muita lapsia, mutta viikonloppuna hän veti serkkuansa hiuksista niin lujaa, että joutui pienelle jäähylle. Kahdesti. Liljan ensimmäiset time outit, haha. Lilja myös nukkui jostain syystä todella huonosti koko viikonlopun. Täytyy myöntää, että mökkiviikonloppu kahden pienen lapsen kanssa on hieman erilainen, kuin mihin ollaan totuttu. Viikonloppu meni käytännössä siinä, kun nostelimme eri tavaroita korkeammalle niin, että vauvat eivät niihin yltäisi, koska kaikki esineet löytyivät muuten heidän suusta.

Liljalla oli myös koko mökkeilyn ajan todella ihmeellinen unirytmi. Päivät ja päiväunet menivät hyvin, mutta auta armias, kun yöt tulivat. Pari yötä meni hänen kanssaan valvoessa ja kolmantena yönä hän meni nukkumaan vasta puolen yön jälkeen normaalin iltayhdeksän sijaan.




Olimme kevään aikana suunnitelleet veljeni vaimon kanssa yhden meidän mökin remontoimista. Päätimme aloittaa yhdestä huoneesta ja maalasimme valkoisella kuultavalla lakalla lastenhuoneen valkoiseksi. Maalikerroksia tuli kolme, joten tässä yhdessä huoneessa oli meille ihan tarpeeksi hommaa. Seuraavaksi olisi luvassa katon, ikkunan karmin ja oven käsittely. Myöhemmin myös lattian. Tällainen pieni projekti on ihan virkistävää, ja parasta oli saada puuhailla pieni hetki ilman lapsia roikkumassa lahkeesta.

Tästä mökistä tulee mökki 2.0. Koko mökin seinät, katto ja lattia on tarkoitus käsitellä vuosien aikana ja sisustus menee uusiksi. Tämä mökki on ollut vuosia jo tyhjillään, mutta perheemme kasvettua, sille löytyisi taas käyttöä. Teini-iässä asuimme aina tässä mökissä veljeni kanssa, sillä se on sopivan etäisyyden päässä vanhempieni mökistä. Muistan niin hyvin ne kesät, kun naapurissa asuvan ystäväni kanssa istuimme aamun pikkutunneille asti terassilla juomassa olutta ja ihmettelemässä maailmaa. Meidän piti aina odottaa siihen asti, että aurinko taas nousisi, sillä muuten matka hänen mökilleen rantaviivaa pitkin olisi liian vaarallinen. Nyt tämä mökki kuitenkin saa taas arvoisensa käyttöä, kunhan saadaan vähän siistittyä.




En muista milloin viikonloppu olisi ollut näin tehokas. Löhöilylle ei hirveästi jäänyt aikaa, mutta näin pienen lapsen vanhempana siihen on aika tottunut. Oli muuten ihanaa syödä taas grilliruokaa ja muita kesäruokia. Viime kesänä meni sillit ja graavilohet ohi, kun olin raskaana mutta ai, että ne maistuivat ihan yhtä hyvältä, kuin muistin!

Haaveilen nyt jo seuraavasta mökkireissusta, jonka luultavasti teemme Liljan kanssa elokuun puolella. Sitä ennen käymme isovanhempieni mökillä Pirkanmaalla, joten mökkifiilistelyä on luvassa hyvinkin pian taas.



Toivottavasti teilläkin oli yhtä kiva viikonloppu ja ihanaa uuden viikon alkua! :)