torstai 31. tammikuuta 2019

10 WEEKS OLD

5690g ja 59,8 cm

Meidän vauva on nyt 10 viikkoa. Hän kasvaa silmissä ja oppii joka päivä uusia taitoja.

Viime viikolla vietettiin ristiäisiä ja tyttäremme sai nimekseen Lilja (lue tarinat kaikista nimistä täältä). Lilja suoriutui ensimmäisistä juhlistaan aivan loistavasti. Kasteen aikana hän oli osittain hereillä ja osittain nukkui. Ilman itkua säästyttiin ja olin niin ylpeä.

Lilja on luonteeltaan todella rauhallinen. Hän on myös sosiaalinen ja viihtyy muidenkin kuin vanhempien sylissä loistavasti. Sporassa hän saattaa hymyillä leveästi tuntemattomalle ihmiselle minun sylistäni ja sulattaa kanssamatkustajien sydämet.

Lilja sai tällä viikolla ensimmäisen rokotteen myös ja siitäkin selvittiin loistavasti. Vielä ei ole ainakaan mitään sivuvaikutuksia tästä tullut ja olen tästä niin onnellinen. Senttejä oli tullut melkein kolme senttiä lisää kolmessa viikossa ja painoa myös 300g. Vaatteissa käytetään tällä hetkellä suurimmaksi osaksi kokoa 56 mutta myös koko 62 on jo päässyt käyttöön.

Kiinnostavin asia, mitä on tapahtumassa on se, että tälle reilu kaksi kuukautta vanhalle vauvalle on alkanut tulemaan hampaita?! Ikenistä näkyy selkeästi kolme hammasta, jotka ovat tulossa ja tyttö laittaa siksi käsiään paljon suuhun tällä hetkellä. Onneksi kipuja ei tunnu olevan!

Tyttö on alkanut jokeltamaan reippaasti ja hänellä on hirveän paljon asiaa joka päivä. Lilja on myös viime viikolla siirtynyt ensisängystään pinnasänkyyn nukkumaan, mutta tästä kirjoitan myöhemmin oman postauksen.

Jatkossa ajattelin tehdä tällaisen päivityksen aina kun tulee kuukausia lisää. Seuraavaksi siis luvassa 3kk päivitys!

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

THIS OR THAT

Suihku aamulla vai illalla?

Näistä vaihtoehdoista vastaus on illalla. Oikeastaan vastaus on myös päivällä. Käyn vähintään kaksi kertaa päivässä kuumassa suihkussa. Yleensä hyppään heti ensimmäisenä suihkuun, kun mieheni tulee kotiin töistä ja ottaa kopin vauvasta.

Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys?

Rakastan kaupungin keskustassa asumista ja sen helppoutta. Tykkään myös käydä reippailemassa luonnossa ja ihan kunnon metsässä, mutta suurimman osan ajasta viihdyn kaupungin sykkeessä ja hälinässä. Musta on jopa jotenkin rauhoittavaa illalla ennen nukahtamista kuulla raitiovaunun ääni. 

Kirkkaat vai neutraalit värit?

Ehdottomasti neutraalit! Musta, harmaa, ruskea ja valkoinen on ne mun jutut. Myöskin armeijanvihreä kuuluu suosikkeihin! 

Kevät vai syksy?

Syksyssä on sitä jotain. Kevätkin on niin kivaa aikaa, mutta syksy on niin tunnelmallista aikaa ja olenhan myös syntynyt syyskuussa. Tykkään kaikista vuodenajoista ja rakastan etenkin siirtymäaikoja niiden välillä. Joka vuodenaikaan siirtyminen tuntuu uudelta, raikkaalta ja jännittävältä. 

Minttu vai kaneli?

Minttua voisin käyttää lähes kaikkiin ruokiin ja etenkin mehuissa ja smoothieissa se on ihan ehdoton! Kanelia tulee käytettyä todella vähän. Fun fact: mieheni laittaa kanelia joka aamu kahviinsa. 

Suunniteltu vai extempore?

Suunnittelu on musta aina niin kivaa! Esimerkiksi mielestäni suunnittelu on puolet lomamatkan ilosta! Toisaalta taas esimerkiksi extempore-illanvietot kavereiden kanssa on joskus niitä parhaita.




Leffa kotona vai teatterissa?

Käydään harvoin elokuvissa, mutta toisaalta katsotaan varmaan vielä harvemmin elokuvia kotona. Netflixistä katsotaan aina sarjoja. 


Espresso vai latte?

Latte on ainoa kahvijuoma, jota joskus juon.


Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?

Mä oon ihan hirveän utelias. Haluaisin tietää kaikista kaiken!


Halit vai pusut?

Pussailu on ihan parasta.


Tulinen vai mieto ruoka?

Rakastan Kiinalaista ja Thaimaalaista keittiötä juurikin niiden monien makujen vuoksi.


Nahka vai pitsi?

Tähän haluaisin oikeastaan vastata molemmat, mutta koska olen kuitenkin nahkatakkinen tyttö, on mun pakko vastata nahka. Haaveilen edelleen, että joku päivä saan täydelliset nahkahousut!


Ylipukeutunut vai alipukeutunut?

Ylipukeutunut ehdottomasti. On ihan hirveän kiusallista olla alipukeutunut. Muistan edelleen sen päivän kun ensimmäisen kerran tapasin Ainon. Olin menossa suoraan töistä Tanskan suurlähetystöön pressitilaisuuteen ja kyseessä oli alkuillan coctail-tilaisuus. En tiedä mitä päässäni tapahtui, kun mielestäni oli ok mennä sinne neule päällä ja farkut jalassa. Mua hävetti niin paljon. Ei siis sen vuoksi, että tapasin Ainon niissä vaatteissa, vaan siksi että olin pahasti alipukeutunut.

TV-sarjat vai elokuvat?

TV-sarjat! Tällä hetkellä katson Frendejä, Modernia perhettä, Salkkareita, Game of Thronesia ja Pernilla Wahlgrenin maailmaa (ihan paras reality!).


Puna- vai valkoviini?

Valkoviini on all time favorite alkoholijuomani. Suosikkivalkoviinini on Kung Fu Girl


Takki kirpparilta // Huivi ja neule Acne Studios // Farkut Topshop // Kengät Topshop // Laukku Mulberry

Yksin vai yhdessä työskentely?

Oma työni on aika itsenäistä, mutta rakastan siinä sitä, että meillä on avotoimisto eikä minulla esimerkiksi ole omaa työhuonetta. Se olisi ihan kamalan yksinäistä!


Uiminen vai rannalla makoilu?

Mä olen todella huono vain makaamaan aurinkotuolilla rannalla tekemättä mitään. Tarvitsen aktiviteettejä ja uiminen on tosi kivaa!


Pikaruoka vai kunnon ravintola?

Rakastan uusien ravintoloiden kokeilemista ja makuelämykset ovat vain kunnon ravintoloissa niin paljon mielettömämpiä kuin pikaruokaravintoloissa. Toki Hesburger aina silloin tällöin on ihana kokemus, haha.


Perunasalaatti vai pastasalaatti?

Näistä kahdesta pastasalaatti, mutta oikeasti valitsen aina vihersalaatin.


Tanssiminen vai laulaminen?

Laulaminen on parasta, vaikka en ole saanut syntymälahjaksi kovinkaan ihmeellistä ääntä. Rakastan silti laulaa kotona ja autossa kovaan ääneen, vaikka laulujen sanatkaan eivät ole lähes koskaan hallussa. 


Kuvat: Mikaela Koskela 

tiistai 29. tammikuuta 2019

HATTARAKOTI



Minulle kevät on aina sellaista aikaa, että sisustuskärpänen iskee. Tänä vuonna asiaa ilmeisesti vauhditti vähän se, että yksi parhaista ystävistäni osti ensimmäisen omistusasuntonsa ja hänen remppasuunnitelmat pistävät omankin pääni sekaisin.

Olisipa itsekin ihanaa remontoida asunto ihan täysin omilla valinnoilla niin, että kaikki huoneet olisivat täysin omannäköisiä. Tässä postauksessa fiilistellään vaaleanpunaista sisustusta, oikein kunnon hattarakotia, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kyllästyisin varmaan tällaisiin valintoihin aika nopeasti. Juuri tällä hetkellä ajattelen kuitenkin, että vaaleanpunainen, valkoinen, kulta ja taupe yhdessä luovat ihanan tunnelman kotiin.

Kuvat: Pinterest, Ema Bihor

maanantai 28. tammikuuta 2019

TARINAT NIMIEN TAKAA

Instagramiani (@lottawin) seuraavat huomasivat ehkä viikonloppuna, että tyttäremme ristiäisiä vietettiin. Me olemme tyttöä kutsuneet hänen etunimellään jo syntymästä asti ja muutamat läheisetkin sen jo tiesi ennen lauantaita. Toisia nimiä ei kuitenkaan kukaan muu meidän vanhempien ja papin lisäksi tienneet.

Tyttäremme nimeksi tuli Lilja Anna Alexa.

Olen saanut kysymyksiä nimeen liittyen, miten siihen päädyttiin ja onko nimien takana jokin tarina.

Kirjoitin aikaisemmin postauksen nimivaihtoehdoista, joita meillä matkan varrella oli. Nimeä emme oikeastaan miettineet ennen rakenneultraa. Ultran jälkeen teimme mieheni kanssa listat nimistä, joista pidämme.




Lilja oli itseasiassa ensimmäinen oma ehdotukseni. Mieheni piti nimestä heti ja halusi laittaa sen omallekin listalle ensimmäiseksi, mutta pyysin (käskin, haha) häntä tekemään omat listansa.

En edes muista, miten juuri tämä nimi tuli mieleeni ensimmäisenä, mutta nimellä ei ole sen suurempaa henkilökohtaista merkitystä, mutta tunnen kyllä yhden Liljan. Kun vaihdoin lukioon Helsinkiin vuonna 2008, tutustuin erääseen Liljaan. En tuntenut uudesta koulusta juuri ketään ja eräs miespuolinen ystäväni oli kai vähän huolissaan minusta ja kertoi tuntevansa erään tytön sieltä koulusta. Hän järjesti sitten aamiaisen kahvilaan tämän Liljan kanssa ennen ensimmäistä koulupäivääni, jotta minulla olisi joku jonka kanssa mennä uuteen kouluun. Aika söpöä. Muistan miettineeni silloin jo, että onpa tällä tytöllä kaunis nimi. En silloin miettinyt lapsien nimiä luonnollisestikaan, enkä tämän Liljan kanssa ole tekemisissä tänä päivänä enää, mutta jotenkin se nimi näemmä jäi kuitenkin takaraivoon.

Me ei oltu vielä ennen vauvan syntymää lyöty Lilja -nimeä lukkoon, vaan meillä oli myös vaihtoehtona mieheni ehdotus Nea. Sillä nimellä ei ole mitään tarinaa, kiva nimi vain. Arvelimme, että lapsen syntymän jälkeen tietäisimme mikä hänen nimensä on. Niinhän siinä kävi, heti kun sain vauvan synnytyssalissa rinnalleni, kerroin miehelleni, että minusta hänen nimensä on Lilja. Mieheni oli samaa mieltä.




Vauvan toiseksi nimeksi piti tulla Isla. Nimi, johon olin itse todella ihastunut mutta mieheni ei halunnut sitä etunimeksi. Meillä oli nimien kanssa pieni jännitysmomentti, sillä veljeni tyttö syntyi heinäkuun lopussa ja me emme tienneet, mikä hänen nimekseen tulisi. Minusta nimiä ei voi eikä pidä varata, vaan come first, serve first -meininki. Yritin siis olla kiintymättä liikaa mihinkään nimeen ja tiedostin, että jokin tyttäremme nimistä saattaisi vielä muuttua.

Niinhän siinä sitten kävi, että syyskuussa veljeni tytön, jonka kummeina meillä on kunnia olla, ristiäisissä kuulimme, että tytön nimeksi tuli Isla. Nopea tuijotus kesken kastetilaisuuden mieheni kanssa vahvisti, että Isla -nimeä ei meidän tytölle tule. Riittää, että meillä on yksi kaunis pieni Isla elämässämme.

Kummitytön toiseksi nimeksi tuli Anna. Se on myös oma toinen nimeni ja se oli mummini etunimi. En itseasiassa ole koskaan liiemmin pitänyt nimestä Anna itselläni, vaikka minulla on elämässäni pari aivan ihanaa Annaa ja nimi sopii heille kuin nakutettu. Tästä syystä yllätyin itsekin, että yhtäkkiä halusin antaa lapsellemme tuon nimen toiseksi nimeksi. Liikutuin kummityttöni ristiäisissä siitä, että he olivat halunneet antaa mummin nimen tytölle. Sillä sekunilla tiesin, että niin minäkin haluan tehdä. Onhan se myös ihanaa, että sekä minulla ja Liljalla että sitten serkkutytöllä Islalla, on yksi yhteinen nimi.




Entäs sitten nimi Alexa? Tämä nimi on ollut vuosia jo yksi suosikeistani, mutta veljeni nimen ollessa Alexander, en voisi kuvitellakaan, että tyttäremme kutsumanimi olisi Alexa. Tykkään kai vain noista Alex -alkuisista nimistä. Itseasiassa olen miettinyt, että jos joskus saamme pojan haluaisin, että hänellä olisi toisena tai kolmantena nimenään veljeni etunimi Alexander. Haluaisin kyllä, että pojalla olisi myös jokin nimistä yhteinen isänsä kanssa niin, kuin minulla on tyttäreni kanssa.

Teimme kaikki päätökset nimestä yhdessä mieheni kanssa, vaikka nimet olivatkin kaikki minun ehdotuksia. Mieheni vain sattui pitämään samoista nimistä. Muut nimet, jotka olivat minun ehdotuksiani (esimerkiksi Ellie), mieheni torppasi täysin.

Tyttäremme on kahden kuukauden aikana saanut jo niin monta lempinimeä. Suosituimpia taitaa olla Lilli, Lilypad (How I met Your Mother -fanit tietää), Liltsu ja Lillukka. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Minna Parikka Baby Bunny

Minulla oli ennen raskautta, oikeastaan jo vuosia aikaisemmin, vain yksi asia, jonka tiesin hankkivani lapselleni. Minna Parikan puputennarit. Ajattelin usein, että sitten jos ja kun olen raskaana, ostan heti nuo kengät. Kun raskaus sitten eteni ja sukupuolikin jo tiedettiin, jänistin (haha, see what I did there). Yhtäkkiä kenkien hinta tuntui kohtuuttomalta ja kengät jäivät hankkimatta.

Ristiäisissä, joita lauantaina vietettiin, meitä kuitenkin onnisti! Vauva sai toisilta kummeiltansa nämä lahjaksi. 

Minna Parikka BABY BUNNY

Tyttäremme oli niin söpö uusissa kengissään ja vaikutti itsekin olevan niistä innoissaan. Hellyyttävä näky!

torstai 24. tammikuuta 2019

ARKI KOTONA

Blogissa nähdään usein niitä siloteltuja kuvia kodistamme. Kuka nyt oikeasti rehellisesti haluaisi näyttää niitä omia sotkukasoja olohuoneen nurkassa?

Todellisuudessa arkisin ei sohvapöytä ole täydellisesti aseteltu, sen päällä on mitä ihmeellisimpiä tavaroita ja usein myös astioita. Sänkyä meillä ei ole lähes koskaan pedattu, emmekä edes omista päiväpeittoa. Minusta olisi ihanaa olla sellainen ihminen, joka ensimmäisenä aamulla petaa sängyn, mutta ei.

Minusta on itseasiassa vauvan syntymän jälkeen tullut hieman parempi siivooja, mikä on hieman omituista. Kun aikaa ei suursiivoukselle ole, on helpompaa siivota jälkensä heti. Jos syön olohuoneessa iltapalaa, siivoan astiat heti pois. Tätä ei aikaisemmin meillä tapahtunut, vaan astiat olivat sitten olohuoneen pöydällä hetken jos toisenkin.

Miltä meidän kotona arkena sitten näyttää?


Tällä hetkellä olohuoneen nurkassa on jätesäkki ja muita pussukoita, joissa on kirpparille meneviä tavaroita. Ikkunalaudalla on miljoona koriste-esinettä ja kaukosäätimiä, joista toisen tarkoitusta en edes tiedä. Kynsilakka ja lasinen pullo ovat jääneet ikkunalaudalle eilen sen jälkeen, kun kuvasin pullon Facebookin kierrätysryhmää varten. Kynsilakka oli vain näyttämässä lasipullon kokoa ja siihen se kynsilakka sitten jäikin. Ikkunalaudalla on myös tyttäremme pehmeä rapiseva lelukirja.

Lattiaamme koristaa tyttäremme värikäs leikkimatto ja rahin päällä on hänen sitterinsä lelukaari ja television kaukosäädin. 


Sohvapöydällä on tällä hetkellä ylimääräisinä esineinä sytkäri kynttilöitä varten, laite kuvien tietokoneelle siirtoa varten, tutti ja tyhjä tuttipullo. Voidaan hyvin todeta, että meidän mini ja hänen tavaransa ovat vallanneet asuntomme. 


Sänky on petaamatta, as usual. Sängyn päällä on läppärini, josta parasta aikaa kuuntelen Nonsense -podcastia. Yöpöydällä on juomapullo ja rintapumppu, jolla juuri pumppasin maitoa pulloon.

Mini nukkuu päikkäreitään pinnasängyssä, johon hän eilen siirtyi ensisängystään. Hänellä on sängyssä oma iPhone (kuinka monella kaksi kuukautta vanhalla vauvalla on oma puhelin haha) White Noisea varten. Sängyssä on myös harso. Harsoja meiltä löytyy ympäri asuntoa.

Eli kotimme näyttää ihan tavalliselta lapsiperheen kodilta. En malta odottaa sitä aikaa, kun kohta koko lattiat on täynnä Legoja ja muita leluja. Aistikaa sarkasmi.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 parhaat kosmetiikkatuotteet

Viime vuonna tuli löydettyä useita uusia mahtavia kosmetiikkatuotteita, jotka haluan jakaa teidän kanssa. Yksi parhaista asioista viime vuonna kosmetiikan saralta oli Lookfantasticin joulukalenteri, jonka mieheni minulle hankki. Rakastan matkakokoisia kosmetiikkatuotteita, joten 25 luukkua täynnä minulle uusia tuotteita, oli unelmieni täyttymys. Ensi vuonna on pakko saada tuollainen kosmetiikkakalenteri uudestaan!

Tässä postauksessa kaikki tuotteet ovat joko itse ostettuja tai lahjaksi saatuja, eikä yhtäkään sponsoroitua tuotetta. Linkit ovat postauksessa ainoastaan siksi, että teidän olisi helpompaa löytää tuotteet.

Vuoden paras...



Highlighter: Illamasqua Beyond Powder. Sävy Deity. Tämä korostuspuuteri tuli Lookfantasticin joulukalenterin viimeisessä luukussa viime vuonna ja minulle täysin tuntematon merkki teki ison vaikutuksen minuun.

Huulipuna: Tarte Color splash hydrating lipstick sävyssä Beach Babe. Olen etsinyt täydellistä nudepunaa jo ikuisuuden ja nyt se on löytynyt! Olen valehtelematta kokeillut esimerkiksi MACin kaikki punat ja tähän asti niistä paras on ollut sävy Faux, mutta tämä Tarten huulipuna on sitäkin parempi!

Huulilakka: Stila Stay All Day Liquid Lipstick sävyssä Caramello. Ihanan samettinen koostumus ja tämä todella pysyy huulilla koko päivän.

Huulikiilto: Buxom Full-on lip cream sävyissä Dolly White Russian. White Russian -sävy antaa hyvin vähän väriä, lähinnä vain kiiltoa, mutta salaisuus piilee siinä, miten täyteläisiltä tämä saa huulet näyttämään. Kaikki tuntevat varmasti Diorin Lip Maximizerin? Tämä on edullisempi vaihtoehto siitä! Dolly -sävy taas on hieman peittävä täydellinen nude.

Kynsilakka: Lumene Gel Effect sävyssä 3 On the beach/Rantaniitty. Sain tämän kynsilakan osana kavereiden synttärilahjaa viime vuonna ja tämän tuotteen koostumus ja väri ovat ihan täydellisiä. En ole käyttänyt Lumenen kynsilakkoja aikoihin, mutta tämän myötä tulen varmasti käyttämään.




Meikkivoide: Giorgio Armani Luminous Silk. Tämä meikkivoide on suosikkini vuodesta toiseen.

Primer: Becca First Light Priming Filter. Tämä primer antaa ihanan hehkun kasvoille ja antaa niin hyvän pohjan koko meikille.

Setting spray: Urban Decay All Nighter.  Tässä Setting sprayssä on ihan älyttömän hyvä suutin! Monet suihkeet tuntuvat vain märältä kasvoilla, mutta tästä neste tulee ihanan tasaisesti koko kasvoille.

Puuteri: Kat Von D Lock It Setting Powder. Tämä puuteri pitää meikin hyvin paikoillaan ja levittyy ohuesti kasvoille. Täydellinen puuteri!



Kosteusvoide: Dermalogica Skin Smoothing Cream. Tämä kasvovoide toimi viime vuonna kasvoillani aivan täydellisesti. Raskaana ollessa ihoni ei ollut läheskään yhtä kuiva kuin aikaisemmin. Se ei oikeastaan ollut lainkaan kuiva. Nyt kun en enää ole raskaana, on ihoni myös palannut kuivaksi, joten uuden kosteusvoiteen etsintä on edessä.

Vartalovoide: Rituals The Ritual of Sakura Body Cream. Tuoksu ja koostumus 10/10.

Kasvonaamio: Pixi Glow Mud Mask. Tämä on mielestäni kaikkien aikojen P A R A S kasvonaamio. Pieni määrä riittää pitkälle ja tuosta 15 ml -pakkauksesta olen tehnyt valehtelematta kymmenen kasvohoitoa. Helppo levittää ja jättää kasvoille ihanan sileän tunteen. Tätä ostan lisää, kun tämä loppuu!


Kasvojen puhdistus: Omorovicza Moor Cream Cleanser. Tästä merkistä en ollut koskaan kuullutkaan ennen, kuin sain tämän matkakokoisen puhdistusvoiteen Lookfantasticin joulukalenterista. Tämä putsari on ihan loistava! Jättää ihanan raikkaan ja viileän tunteen kasvoille.


Erityismaininnat tuotteille, joita minulla ei tällä hetkellä ole:

Kasvoöljy: Emma Hardie Brilliance Facial Oil. Käytin tästä näytepullon ja aion ehdottomasti ostaa tämän tuotteen, kun nykyinen kosteusvoide loppuu. Ihan tajuttoman ihana kasvoöljy!

Hajuvesi: Guerlain Mon Guerlain Florale EdP. En ole pitkään aikaan löytänyt tuoksua, josta tykkäisin yhtä paljon, kuin tästä. Tämän aion hankkia itselleni heti, kun raaskin ostaa uuden tuoksun.

tiistai 22. tammikuuta 2019

-19 CELSIUS

Miten kaunista täällä Helsingissä onkaan ollut viime päivinä? Valitsisin milloin vain loskakelejä enemmin nämä kovat pakkaset. Kaikkialla on niin kaunista ja aurinko paistaa!

Yksi parhaista ystävistäni lomailee tällä hetkellä Sri Lankalla ja silloin, kun hän lähettää minulle lomakuviaan, tekee kieltämättä mieli teleportata itsensä lämpimään. Tästä huolimatta minusta tämä on Suomen talvi parhaimmillaan ja kaunis lumimaisema saa minut kiitolliseksi siitä, että olen syntynyt tähän maahan ja saan täällä asua.


Muualla Suomessa on näemmä vieläkin kovempi pakkanen, kuin täällä. Hurjaa! Meitä tämä tämän päivän kiristynyt pakkanen rajoittaa sillä tavalla, että päivittäinen vaunulenkki jää tekemättä. Vauvojen pakkasraja ulkoiluun on -10°C, sen kylmemmällä pitäisi pysyä sisällä.

Suunnitelmissa on lounas ystävän kanssa, joten sen verran täytyy uskaltautua ulos.


Muita, jotka nauttivat näistä kauniista pakkaspäivistä?

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

ISÄ VASTAA

Blogeissa kiersi joku aika sitten kysymys ja vastaus -tyylinen postaushaaste, missä puolisot vastasivat kysymyksiin tyttöystävästään/vaimostaan. Tällainen postaus olisi joskus hauska toteuttaa, mutta koska nyt meidän taloudessa vauva ja vanhemmuus ovat vahvasti tapetilla, päätin toteuttaa oman Q&A -haasteen. Selvittää, millaisena aviomieheni Joonas näkee isyyden, sen tuomat ilot ja haasteet sekä muuttuneen perhe-elämän.


Millainen isä olet? 

Tämän kahden kuukauden introjakson perusteella sanoisin, että ennen kaikkea rakastava ja rento. Isyys tuntui heti ensi hetkistä lähtien jotenkin todella luontevalta ja helpolta, vaikkei minulla ollut aikaisempaa kokemusta pienten lasten hoidosta. Nautin jokaisesta hetkestä tuon pienen palleron kanssa ja rakastan muun muassa laulaa hänelle.

Fun fact: tytön lempiunilaulu on vanha skottilainen kansanlaulu Auld Lang Syne (lauletaan usein uudenvuodenaattona, etenkin englanninkielisissä maissa) laulettuna alkuperäiskielellä.


Eroaako se siitä, millainen isä ajattelit olevasi ennen vauvan syntymää? 

Ei juurikaan. Olen aina ollut vähän sellainen "go with the flow"-tyyppi ja sopeudun nopeasti erilaisiin tilanteisiin. Totta puhuen, en ollut hirveästi ajatellut isyyttä ennen Lotan raskaaksi tulemista - ja silloinkin ajattelin, että on siitä urpommatkin selvinneet, miksen siis minäkin. So far, so good.


Miten lapsen saaminen on muuttanut elämääsi? 

Vaikka tyttö onkin alusta saakka nukkunut vauvaksi todella hyvin, unet jäävät välillä alle kuuteen tuntiin yössä. Ja kyllä, tiedän, että monet pienten vauvojen vanhemmat joutuvat heräämään tunnin välein tai valvomaan koko yön ja annankin täältä ruudun takaa heille rohkaisevan taputuksen olkapäälle ja kiitän onneani että itse pääsen niin helpolla. Olen huomannut, että ihminen pärjää yllättävän hyvin vähilläkin unilla, vaikkei se kovin terveellistä olekaan.

Omat mieltymykseni sen suhteen, miten vietän vapaa-aikaani, ovat myös muuttuneet. Treenaaminen on edelleen minulle henkireikä ja asia, jota ilman en voi hyvin (minulla ette tule koskaan näkemään "dad bodia"), mutta muuten suunta on rauhallisempaan päin. Rauhallinen koti-ilta tyttöjen kanssa tai pienessä kaveriporukassa voittaa riehakkaat baari-illat mennen tullen.

Lisäksi olen saanut elämääni yhden ihmisen lisää, jota voin rakastaa niin ettei henki kulje.




Missä haluaisit kehittyä isänä?

Haluaisin voida viettää enemmän aikaa perheen kanssa, ja olla paremmin läsnä silloin, kun aikaa on. Olen yrittäjä ja työpäiväni ovat keskimäärin 10-12-tuntisia, jos ei lasketa mukaan kaikkia viestejä, puheluita ja meilejä, joihin usein joudun reagoimaan myös vapaa-ajalla. Yritän koko ajan tulla paremmaksi puhelimen unohtamisessa silloin, kun olen vapaalla.

Uskon vahvasti, että tämä on väliaikaista, ja että kova työ palkitaan muutaman vuoden päästä. Viimeistään silloin voin tehdä vähemmän töitä ja viettää perheen kanssa enemmän aikaa.


Mitä teet mielestäsi oikein?

Haluan pitää huolen siitä, että tytöilläni on kaikki hyvin. Yritän olla mahdollisimman paljon avuksi kotona ja antaa riittävästi rakkautta ja huolenpitoa. Pieni tyttömme ilahtuu (ainakin vielä) aina minut nähdessään, joten ilmeisesti en ole vielä hänen mielestään ihan perseestä. Lotasta en olisi niin varma.

Lotan edit: oot ihan ok. 


Mitä kasvatustapoja tulet kopioimaan omilta vanhemmiltasi?

Vanhempani erosivat ollessani 15-vuotias, eli en ainakaan sitä... En usko, että muutenkaan, ainakaan tietoisesti, kopioin kenenkään metodeja. Kuten sanottu - go with the flow. Jos tulee kakka, vaihdetaan vaippa. Jos tulee nälkä, syötetään. Jos tarha- tai koulukaveri kiusaa, opetetaan helppo maahanvienti ja käsilukko.




Mitä haluat opettaa lapsellesi? 

No sen maahanviennin ja käsilukon. Vitsi vitsinä, mutta minusta itsensä puolustaminen on yksi ihmisen tärkeimmistä taidoista. Lisäksi kamppailulajit opettavat itsehillintää, itsevarmuutta, sosiaalisia taitoja ja toisen kunnioittamista - kehonhallinnasta ja lihaskunnosta puhumattakaan.

Lisäksi toivon, että lapseni oppii minulta ahkeruutta, rehellisyyttä, hyvät käytöstavat ja luottamusta ihmisiin.


Mitä luulet, että lapsesi voi opettaa sinulle?

Kärsivällisyyttä. Minulla on hieman lyhyt pinna, ja uskon että tyttäreni tulee venyttämään sen äärimmilleen monta kertaa. Lisäksi uskon, että voimme oppia lapsilta avoimuutta ja suvaitsevaisuutta.

Ja epäilemättä tulen muutaman vuoden päästä tietämään kaikki kuumimmat lelutrendit ja parhaat piirretyt.


Millainen on roolisi perheessä?

Tekisi mieli sanoa, että perheen pää, mutta kyllä se taitaa olla tuo Lotta joka sanoo viimeisen sanan ("ja se on EI"). Ei vaiskaan, totta puhuen meillä vallitsee tasa-arvo parisuhteessa. Näkisin, että kotona minulla on neljä roolia.

1. Keittiömestari - Perheemme ruokahuolto on käytännössä täysin minusta riippuvainen.
2. Voimamies - Jos jotain painavaa pitää siirtää paikasta A paikkaan B, I'm your guy.
3. Aviomies - Pusuja, haleja, hierontaa ja muuta romanttista höpöhöpöä.
4. Isä - Pusuja, laulua, vaippoja ja nukahtamista istualleen kesken pulloruokinnan.

Lotan edit: ja autonkuljettaja!


Millaisena äitinä pidät vaimoasi? 

En voisi toivoa parempaa äitiä tyttärellemme. Hän on rakastava, hellä, lämmin, huumorintajuinen, äärettömän kärsivällinen, ymmärtäväinen, viisas, järjestelmällinen, ahkera ja miljoona muuta adjektiivia joista koostuu hyvä äiti.


Minkä ominaisuuden vanhemmuudessa kopioisit häneltä, jos voisit?

Järjestelmällisyyden! Voi jessus, jos saisin edes sadasosan hänen organisointikyvystään, olisin tyytyväinen. Haluaisin myös hänen kärsivällisyytensä ja pitkän pinnansa. Ja hiukset.

Lotan edit: kyllä Joonas, hiukset on tärkeä osa vanhemmuutta.



Kiitos Joonas, kun otit aikaa ja vastasit kysymyksiini. Olet äärettömän hyvä isä tyttärellemme. Itseasiassa paras sellainen.

Olisiko teistä lukijoista mielenkiintoista lukea useamminkin mieheni mietteitä eri asioista täällä blogissani?

Kuvat: Niklas Sundholm

lauantai 19. tammikuuta 2019

SYNNYTYSKERTOMUS

Keskiviikko 21.11.2018 oli ihan tavallinen päivä. Heräsin aamulla hieman turhautuneena, että raskausviikkoja oli kasassa jo 40+2 ja silti olin vielä yhtenä kappaleena. Olin aina ajatellut, että vauva syntyisi vähän etuajassa, joten tuntui, että raskaus olisi mennyt jo todella paljon yli lasketun ajan, vaikka niin ei ollut. Aloin pelkäämään, että synnytys ei koskaan käynnistyisikään spontaanisti, vaan se jouduttaisiin käynnistämään.

Käynnistämisestä olin kuullut huonoja kokemuksia ja mahdollista sektiota pelkäsin kaikista eniten. Päivitin Instagram Storiesiin kuvan mahastani ja toivoin vinkkejä siitä, miten vauva saataisiin ulos. Tsemppiviestejä tuli todella paljon,  ja sain niistä valtavasti voimaa ja tukea. Lähdin kävelylle ja söin lounaan yksin Vanhassa Kauppahallissa. Mieleni olikin yhtäkkiä rauhallinen ja nautin yksin olosta. Ilta vietettiin rauhallisesti kotona mieheni kanssa ja katsottiin Yle Areenasta Syke -sarjaa. Nukahdettiin puolen yön aikaan.

Loppuraskaudesta nukuin tyyny jalkojeni välissä, jotta se tukisi nukkumisasentoani. Heräsin klo 02.15 siihen, että tunsin tyynyn olevan hieman märkä. Nousin ylös ja menin vessaan, jolloin lattialle holahti hieman enemmän kirkasta nestettä. Ajattelin heti, että lapsivedet olivat menneet mutta päätin odottaa, että alkavatko supistuksetkin.

Puoli tuntia ehdin odotella ennen kuin ensimmäinen kipeä supistus tuli. Aikaisemmin loppuraskauden aikana kokemani supistukset eivät olleet mitään verrattuna tähän, joten tiesin heti, että synnytys on käynnissä.

Supistukset tulivat aluksi noin viiden minuutin välein ja kestivät hieman alle minuutin. Tässä vaiheessa yritin vielä nukkua, mutta jouduin nousemaan ylös jokaisen supistuksen koittaessa, sillä makuulla oleminen oli aivan liian tuskaista. En vielä raaskinut herättää Joonasta, koska ajattelin, että hän tarvitsee vielä unta ennen synnytystä. Soitin synnytyssairaalaan ja he kehottivat olemaan kotona niin pitkään kun pystyn ja soittamaan aamulla kahdeksalta uudestaan mikäli supistukset jatkuvat. Joka tapauksessa aamulla olisi mentävä sairaalaan näytille, sillä lapsivedet olivat menneet.

Kello neljältä aamuyöllä herätin vihdoin Joonaksen ja kerroin, että lapsivedet olivat menneet, ja että supistuksia tuli nyt noin kolmen minuutin välein. Joonas ihmetteli sitä, etten ollut herättänyt häntä aikaisemmin ja ponkaisi innostuneena ylös ja alkoi laittamaan viimeisiä tavaroita sairaalakassiin ja kehotti minua soittamaan sairaalalle, mutta ihan vielä en halunnut sinne lähteä, vaan sinnittelin kotona lämpimässä suihkussa.

Halusin koko yön soittaa äidilleni, mutta en raaskinut herättää häntä liian aikaisin. Kun kello löi kuusi, soitin hänelle ja kerroin, että supistukset ovat jo hetken aikaa tulleet kolmen minuutin välein, ja että kohta sitä mennään. Äiti oli sitä mieltä, että nyt äkkiä sairaalaan mutta pistin edelleen vastaan, sillä pahin pelkoni oli se, että menisimme sairaalaan liian aikaisin ja joutuisimme lähtemään takaisin kotiin.

Äitini ja Joonaksen painostuksesta (okei, omat kivutkin olivat jo aika sietämättömät) soitin uudestaan sairaalaan ja sain luvan mennä sinne. Pakattiin viimeiset tavarat ja tilasimme taksin. Noin seitsemältä aamulla kirjauduttiin Naistenklinikalle.




Saimme oman huoneen, jossa oli ainoastaan yksi pöytälamppu päällä valaisemassa pimeää huonetta. Ensimmäisenä minut laitettiin käyrille ja otettiin lapsivesinäyte. Yllätys oli suuri, kun kätilö kertoi sen olevan negatiivinen. Seuraavaksi tehtiin sisätutkimus, jossa selvisi, että synnytys on käynnissä mutta olin vain auennut 1 cm. Tämän jälkeen tuli kätilöiden vuoronvaihto.

Uusi kätilömme päätti ottaa uudestaan lapsivesinäytteen ja hänkin sanoi sen olevan negatiivinen, kunnes meni katsomaan testiä valon alle ja hups, se olikin positiivinen. Mietin mielessä, että what did I tell you.

Supistukset eivät piirtyneet laitteen taululle niin voimakkaina, kuin uskoisi sen perusteella millaisissa kivuissa olin. Juoksin jumppapallon ja suihkun väliä parin tunnin ajan ja pelkäsin, että meidät lähetettäisiin vielä takaisin kotiin. Kätilö ei sitä vihjaillut missään vaiheessa mutta kysyessäni hän sanoi, että joskus synnytys voi edetä nopeammin jos menee kotiin ottamaan vauhtia. Päätettiin tehdä sisätutkimus uudestaan ennen kuin tehtäisiin mitään päätöksiä. Olin lyhyessä ajassa auennut 4 cm ja tässä vaiheessa minulle tarjottiin sitten epiduraalia ja muita kivunlievityksiä.

Halusin pysyä synnytyssuunnitelmassani ja vaihdoimme huoneeseen, jossa olisi kylpyamme. Tässä huoneessa olevaan tauluun piirtyi supistukset todella kovina, joten ilmeisesti vika oli toisen huoneen laitteessa. Supistuksissa ei siis ollut mitään vikaa, ne olivat todella voimakkaita.

Olin ammeessa 45 minuuttia, katsoimme läppäriltä taas Syke -sarjaa (kyllä, haha) ja olin samalla ilokaasussa kiinni. Supistuksia tuli tässä vaiheessa niin useasti, että ilokaasusta ei ollut mitään hyötyä, koska otin sitä aina liian myöhään supistuksen ollessa jo huipussaan.

Ammeesta pois tullessa halusin epiduraalin, mutta sisätutkimuksessa huomattiin, että olen jo 9 cm auki. Epiduraalille ei olisi enää aikaa. Sain kipupiikin, joka laitetaan samalla tavalla selkäytimeen, kuten epiduraali mutta puudute toimii nopeammin. Tässä vaiheessa en enää tajunnut ympärillä olevasta maailmasta mitään. Olin vain sikiöasennossa ja toivoin, että kipu lakkaisi pian.

Tämä hetki synnytyksestä oli myös kuulemma miehelleni se rankin. Nähdä kun toinen kärsii, mutta ei pysty auttamaan. Häntä kauhistutti myös, miten neulakammoisena selviän kaikista piikeistä, joita minuun laitettiin (tässä vaiheessa kipupiikin lisäksi kanyyli käteen). Minulla on siis niin paha neulakammo, että saan verikokeistakin paniikkikohtauksen. Synnytyksen aikana voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että neulat eivät tuntuneet missään. Niissä kivuissa, joita silloin koin, ne neulat olivat aika pieni paha. Niiden kipujen kourissa huusin ainoan kerran koko synnytyksen aikana ja silloin huusin, että "miten kukaan ikinä hankkii lapsia". Siltä se silloin tuntui.

Se tunne, kun kipupiikin vaikutus levisi lantiosta alaspäin. Heaven. Yhtäkkiä en tuntenut mitään kipuja. Näin vain taululta, kun supistus tuli.

Olin heti jo 10 cm auki ja alettiin puhua ponnistusvaiheesta. Kerroin, että olin niin väsynyt, että halusin syödä jotain ja sitten levätä hetken. Olin aikaisemmin oksentanut kaiken syömäni ulos, joten olo oli jo aika heikko. Kello oli tässä vaiheessa noin kaksi iltapäivällä. Kipuja ei enää ollut, enkä myöskään tuntenut tarvetta ponnistaa, joten mikäs siinä oli ollessa.

Reilu pari tuntia lepäilin (haha, kuka lepäilee tässä vaiheessa) ja kätilöt kävivät varovasti kysymässä, että olisinko jo pian valmis ponnistamaan.

Ponnistusvaihetta vaikeutti se, että en tuntenut supistuksia lääkkeestä johtuen ja supistukset olivat myös harventuneet todella paljon. Ponnistaminen oli rankkaa ja kestikin lopulta 48 minuuttia. Jossain vaiheessa uskokin meinasi loppua ja luulin, että kätilöt huijasivat minua kun kertoivat, että vauvan pää näkyy jo. Supistuksien välillä vitsailtiin mieheni ja kätilöiden kanssa ja tunnelma oli muutenkin rento, mutta se ponnistaminen. Huh, silloin ei vitsailtu. Silloin mietin, että jos joskus haluamme toisen lapsen, se adoptoidaan.




Klo 17.42 syntyi maailmaan kaunein Tyttö Salonen. Hän oli vihdoin meidän luona, osa meidän perhettä. Olin yllättynyt, miten puhdas hän oli. Ei lainkaan lapsenkinassa niin kuin itse olin syntyessäni. Kun sain vauvan rinnalleni totesin, että voisin synnyttää vaikka heti uudestaan.

Synnytys kesti lapsivesien menosta noin 15 tuntia, jonka koen olleen hyvin inhimillinen aika. Sairaalaan tullessamme kätilö epäili, että lapsi syntyisi seuraavana aamuna, joten siihen nähden synnytys oli nopea.

Minulle pahinta synnytyksessä oli se, että en tiennyt missä vaiheessa synnytys oli menossa. En tiennyt voiko kipu enää yltyä. Kun kaikki oli ohi, oli sellainen olo, että tässäkö tämä nyt oli. Olisin surullinen, jos en saisi enää koskaan synnyttää uudestaan.

Menetin istukan synnyttämisessä paljon verta, joten olimme synnytyssalissa aika pitkään. Minua tarkkailtiin sen vuoksi vielä pari päivää synnytyksen jälkeenkin, mutta oma oloni oli loistava. Jos arvojani ei olisi kerrottu minulle, en olisi tiedostanut, että jokin on pielessä. Tästäkin huolimatta koen, että synnytykseni oli ihan täysi kymppi.

Postauksesta tuli todella pitkä, mutta miten muutenkaan kertoa elämäni merkityksellisimmistä tunneista.

Kiinnostaako teitä postaus siitä, mitä tuotteita käytin sairaalakassista? Muitakin postaustoiveita otan mielelläni vastaan! 

perjantai 18. tammikuuta 2019

Millä kuvaan blogiin ja Instagramiin?

Mietittekö koskaan, kun näätte somessa hienoja kuvia, että milläköhän ne on kuvattu? Mä mietin! Viimeaikoina olen saanut ihan uuden inspiraation kuvaamiseen ja sen myötä myös kamerat ja varusteet kiinnostavat ihan uudella tavalla.



Mulla on ollut tämä nykyinen Canon 6D -järjestelmäkamera käytössä jo yli neljän vuoden ajan. Olen ollut siihen niin tyytyväinen! Jossain vaiheessa kameran päivittäminen on taas ajankohtaista ja silloin täytyy kyllä miettiä tarkkaan pysynkö Canonissa. Olen kuvannut nyt myös isäni Sony A7R Mark III  ja ystäväni Mikaelan A7 Mark III -kameroilla, ja ne ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Kamera on kallis investointi, mutta ah, miten nautinnollista onkaan kuvata hyvillä varusteilla!

Uusin objektiivini on tämä Canon EF 50mm f/1.2 L USM. Tämä on ihan mielettömän valovoimainen objektiivi, joka sopii erityisen hyvin henkilökuvaukseen sekä yksityiskohtien kuvaamiseen. Suurimman osan asu- sekä kotikuvistani kuvaan tällä. Tämä on ehdottomasti tällä hetkellä käytetyin objektiivini.




Toinen objektiivi, mitä tulee paljon käytettyä on Sigma 24mm f/1.4 Art DG HSM. Tällä saa laajempaa kuvaa ja on erityisen käytännöllinen silloin kun kuvaustilaa ei ole paljoa. Valovoimaisuus on tässäkin erinomainen. Tämä objektiivi toimii todella hyvin ulkomailla, jos haluaa ottaa vain yhden objektiivin mukaan.

Kolmas objektiivi, joka on käytössä on Canon 24-105mm f/4.0 L. Tämä on ainoa objektiivini, joka ei ole kiinteä. Suosin yleisesti kiinteitä objektiivejä, sillä niiden valovoima on parempi. Yksi tällainen säädettävä objektiivi on kuitenkin hyvä olla, sillä tällä saa useita kuvakulmia vaihtamatta objektiivia. Tämä siis myös kätevä esimerkiksi matkoilla!

Näiden lisäksi mulla on Sigma 35mm f/1.4 A DS HSM -objektiivi sekä Canon 85mm f/1.8 USM -objektiivi, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. Tuo 35mm pitää ehdottomasti kaivaa esille laatikosta, sillä sekin on todella hyvä yleisobjektiivi. Canonin 85mm oli ennen mulla paljon käytössä, mutta se on todella vaikea objektiivi, enkä tykkää sillä kuvata nykyään. Objektiivi tarvitsee todella paljon tilaa ja onkin hyvä muotokuviin, mutta siihen sen käyttö oikeastaan jääkin.



Kuvasin ennen hyvin vähän Instagramkuvistani puhelimella, mutta uusi puhelimeni kamera on niin huikea, että sen jälkeä kehtaa todellakin julkaista. Käytössäni on iPhone X. Erityisesti tykkään muotokuva -asetuksesta! Esimerkiksi tämän postauksen kamerakuvat ovat otettu tällä asetuksella.

Tietysti myös kuvakäsittelyllä on iso osa onnistuneen kuvan luomisessa. Itse käsittelen kameralla otetut kuvat tietokoneella Adobe Photoshop CS6:lla ja puhelimella otetut kuvat käsittelen Polarr -appilla.

Onko teillä antaa kamerasuosituksia tai onko käytössänne jokin huikea applikaatio kuvien muokkaukseen? 

torstai 17. tammikuuta 2019

VIIMEKSI

Viimeksi minä...

Ilahduin kun laitoin vauvamme leikkimatolle, jonka hän sai joululahjaksi Vaariltansa. Tyttö ihastui Baby Gymiin välittömästi! Nyt hän osuu jo leikkikaaresta roikkuviin leluihinsa. Vauvan kehitys ilahduttaa minua joka päivä.

Nauroin kun katsoin Netflixistä Frendejä. Alettiin katsomaan tuotantokausia alusta viime vuoden lopussa ja ollaan nyt jo viidennessä tuottarissa!

Itkin kun katsoin Kenzan videon, jossa hän kertoo raskaudestaan ja vaikeuksista tulla raskaaksi.

Harmistuin kun emme päässeet tänään jokapäiväiselle vaunulenkillemme, sillä ulkona tuli niin paljon lunta, että liikkuminen ilman vaihdettavia talvieturenkaita olisi todella raskasta (muistutus itselle: tilaa sellaiset viimeistään ensi talvelle!).




Häkellyin kun sain Ainolta joululahjaksi Foreo -ihonpuhdistuslaitteen (itseasiassa sain kaksi!), jollaisesta olin haaveillut.

Urheilin kuntosalilla sunnuntaina. Aloitin varovasti taas salilla käymisen kuusi viikkoa synnytyksen jälkeeen. Sunnuntai on treenipäiväni. Muuten treeniksi lasketaan kai myös loskassa ja lumessa vaunujen työntäminen.

Luin blogeja ja uutisia. Taisin myös lukea artikkeleita vauvan kehitysvaiheista. Olen todella huono lukemaan kirjoja ja harvoin tulee uusia kirjoja edes hankittua. Olen miettinyt äänikirjasovelluksen lataamista puhelimeen ja näin voisin "lukea" kirjojakin.

Söin pestokanaa ja ruusukaalia. Mieheni firmassa on ruokapalvelu, josta saa tilattua terveellisiä valmisaterioita. Tämä on kyllä oikea arjen pelastaja!




Herkuttelin eilen työkaverin tuomalla suklaamuffinsilla. Mums!

Ostin vaatteet tyttäremme ristiäisiin. Kastejuhlaa vietämme ensi viikolla!

Tapasin työkaverini Emmin, joka tuli meille moikkaamaan minua ja vauvaa. Oli ihana vaihtaa kuulumiset ja pysyä vähän kärryillä, mitä töissä tapahtuu, vaikka en sinne ihan pian olekaan palaamassa.

Päätin aloittaa ostolakon. Alkuvuodesta on tullut hankittua kaikki tarpeellinen ja nyt voikin sitten pitää taas taukoa ostelusta. Tällä hetkellä kaupat pursuaa kaikkea ihanaa mutta ostaminen taas ahdistaa, no win. Päätin, että kirpparilöydöt ovat sallittuja ostolakkoni aikana ja, että lakko pätee vain vaatteisiin. Lopuksi päätin myös vuokrata kirpparipöydän, jotta pääsisin turhista ja ei sopivista vaatteista eroon!

Inspiroiduin kun katsoin Linda Juholan Instagramtiliä. Mulle tuli nimittäin ihan armoton lomakuume ja inspiroiduin katselemaan meille lomamatkaa! Haaveissa olisi lähteä lyhyemmälle kaupunkilomalle keväällä ja syksyllä sitten mahdollisesti Dubaihin.

PS. Jostain syystä tällä hetkellä en pysty vastaamaan kommentteihin. Teknologia, äh! Luen kuitenkin kaikki kommentit ja ilahdun niistä valtavasti! Toivottavasti saan pian tämän ongelman korjattua. :)