Menettämisen pelko ja uniongelmat

Kuukausi taaksepäin kohtasin henkilökohtaisessa elämässäni asian, jonka käsitteleminen aiheutti minulle paljon stressiä, surua ja lopulta menettämisen pelon.

En ole aikaisemmin äitiyden aikana kokenut vastaavaa pelkoa siitä, että tyttärelle sattuisi jotain. Täytyy myöntää, että Liljan synnyttyä, olin siitä jopa hieman yllättynyt. Yllätyin, etten olekaan se äiti, joka öisin herää tarkistamaan, että lapsi hengittää. Tällaiset tarkastuksien määrä on ollut seitsemän kuukauden ajan yhden käden sormilla laskettavissa, ennen kuin nyt.




Nyt kuitenkin jokin muuttui. Päivisin pelkotiloja ei ole, mutta öisin herään usein kamalaan tunteeseen, että tyttärellemme voisi sattua jotain. Eniten minua pelottaa kätkytkuolema, sellainen asia jota ei voitaisi selittää, miksi niin tapahtui. Herään paniikissa ja tarkistan useamman kerran yössä, että tytöllämme ei ole mitään hätää ja, että hän nukkuu normaalisti. Usein herätän miehenikin tekemään näitä tarkistuksia ja valitettavasti tartutan hänellekin tämän hysterian.

Olen aikaisemmin blogissani avannut lyhyesti kokemuksiani uniongelmista, mutta en ole vielä koskaan kertonut täysin niiden vakavuudesta ja laajuudesta. Kävin viime syksyn psykoterapiassa etsimässä apua ongelmiini ja vihdoin sain diagnoosin, Parasomnia. Olen lähes kymmenen vuoden ajan (siis koko aikuisikäni) taistellut uniongelmiani vastaan ja nyt vihdoin joku osasi auttaa minua ja kertoa, että mikä minua vaivasi.

Opiskeluaikoina mukaan tuli myös unettomuus, mutta siitä olen onneksi päässyt jo eroon.

Parasomnia, eli yölliset kauhukohtaukset, ovat yleisiä pienillä lapsilla, mutta aikuisilla harvinaisempia. Kohtaus tulee usein 1-2 tuntia nukahtamisen jälkeen ja minun tapauksessani se tuntuu paniikkikohtaukselta, johon herään. Pahinta tässä onkin se, että kohtausta ei voi välttää, sillä en voi normaalin paniikkikohtauksen tavoin opetella itseäni käsittelemään sitä tunnetta, vaan herään täysin kauhun vallassa, kun kohtaus on jo päällä.




Usein teemana on ollut se, että joku on murtautunut asuntoomme. Usein ryntään sängystä kauhuissani tarkistamaan muita huoneita. Saatan silloin myös nähdä näkyjä, että asuntomme olisi todella sotkuinen murtovarkaiden jäljiltä, vaikka todellisuudessa koti on täysin siisti. Pelottavin kokemus tähän mennessä on ollut se, kun useita vuosia sitten edellisessä asunnossa olen kohtauksen aikana avannut kaksi parvekkeen ovea ja juossut kaiteeseen kiinni, lähes parvekkeelta tippuen. Kohtauksen aikana pulssini on todella korkealla ja minua on todella vaikea rauhoittaa.

Välillä taas kohtauksien teemana saattaa olla se, etten tiedä kuka vieressäni nukkuu. Herään ja mietin pääni puhki, että miksi en tunne tuota miestä. Hätäännyn, että miksi olen niin vähissä pukeissa täysin ventovieraan vieressä, sitten otan peittoni ja lähden vähin äänin olohuoneeseen rauhoittumaan, kunnes tajuan, että minähän olen naimisissa tuon ihmisen kanssa. Näiden kohtauksien aikana liika pimeys on minulle pelottavaa, koska kun en näe huonetta, en pääse herättyäni takaisin todellisuuteen.

Nämä kohtaukset ovat pahentuneet nyt viime aikoina, kun olemme pimentäneet makuuhuonetta entisestään, jotta vauva nukkuisi paremmin. Pattitilanne, koska joko minä tai vauva nukumme huonommin. Ratkaisimme tämän nyt sillä, että yksi makuuhuoneen ovista on yön ajan auki, jotta keittiön ikkunoista tulee yöllä vähän valoa huoneeseen. Tällä hetkellä suunnittelemme myös Liljan huoneeseen liukuoven rakentamista, jotta hän voisi nukkua rauhassa omassa huoneessa. Tällä hetkellä huoneessa ei ole ovea, sillä huoneeseen normaalisti kuuluva ovi on liian kookas käytävän kokoon nähden ja tekisi käytävästä todella epäkäytännöllisen.




Tällä hetkellä yöllä kohtaukset ovat siis täysin sidottuja Liljaan. Pelkoon, että hänelle tapahtuisi jotain yön aikana. Jotain, mitä emme ikinä saisi tietää, miksi niin tapahtui. Viime yönä mietin, että olisiko kätkythälyttimestä meille apua. Ongelmana on se, että hänen patjan alle ei sellaista pysty asentamaan, joten tarvitsisimme toisenlaisen vekottimen. Olen nähnyt sellaisia pieniä laitteita, jotka kiinnitetään vauvan jalkaan ja laite ilmoittaa sitten, jos vauva ei hengitä x määrään sekunteja. Onko kenellekään kokemuksia tällaisista? Mistä sellaisia saa? Pysyvätkö ne vauvassa kiinni?

Stressi toimii minulla kohtauksien laukaisijana ja toivonkin, että kun elämä tästä taas tasoittuu, kohtaukset ja pelko häviäisivät, mutta siihen asti uskon, että saisin rauhaa tuollaisesta laitteesta.

Tällaisen asian kertominen julkisesti ei ole minulle helppo asia, joten toivon ymmärrystä ja kunnioitusta. Toivon myös, että tämä teksti ei tuota kenellekään samanlaista pelkoa.

6 kommenttia:

  1. https://owletbabycare.co.uk/products/owlet-smart-sock?variant=20389220647025

    Tuota on ainakin kovasti kehuttu.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa ikävältä, toivottavasti tämä helpottaa ajan myötä! Minulla on samanikäinen tyttö ja pahimmat kätkytkuolemapelot minulla oli 2-4 kk iässä. Luin että silloin riski on korkeimmillaan jostain syystä. Nyt tunne on helpottanut, koska tyttö on jo 7 kk, ja tässä vaiheessa kätkytkuolema olisi todella todella harvinainen. Enemmän pelkään sormiruokailua ja että hän tukehtuisi ruokaan :( Äitiys on kyllä tällaista huolehtimista ja varmasti tulee eteen aina jotain pelkoja. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Minä olen myös ollut aina vähän huono nukkumaan ja lapsena minulla oli myös tuollaisia kauhujuttuja. Pelkäsin tulipaloa ja heräilin, valvoin ja vahdin ettei syty tulipalo yöllä. Joskus myös heräsin keskellä yötä ja luulin, että olen myöhässä koulusta ja ihmettelin miksi kaikki ovat vielä nukkumassa. Paniikissa sytyttelin valoja ja aloin pukemaan vaatteita päälle. Toivottavasti ongelma helpottaa sinulla.

    VastaaPoista
  4. Itse pelkäsin ihan samaa kun poika syntyi, että hänelle sattuisi jotain. Pelosta tuli niin vahva, että jouduin käydä asiasta juttelemassa ammattilaisen kanssa. Mulla tosin oli synnytyksen jälkeistä masennusta myös siinä osana. Meillä on juurikin se patjan alle tuleva hälytin, ja on rauhoittanut mua todella paljon! Nyt meidän poika on jo 9kk. Ehdottomasti kannattaa hankkia se hälytin, jos siltä vähänkin tuntuu.
    Sinulla tietysti tuo liittyy noihin kauhukohtauksiin, mutta jos hälytin toisi sulle mielenrauhan, ja näin ehkäisisi myös niitä kohtauksia.
    Miusta on virkistävää lukea näitä ihan "aitoja" tai "oikeita" postauksia jos näin voi sanoa, koska vaikka harvalla noita kauhukohtauksia varmaan on, tuo menettämisen pelko on varmasti monella. Tsemppiä sulle paljon asian kanssa!

    VastaaPoista
  5. Aika myöhään kommentoin,
    löysin postauksesi kun etsin kauhukohtauksista tietoa googlesta.

    Sinun kokemuksesi kuulostavat olevan todella lähellä omiani.
    Itselläni kaava menee näin: aina jos olen nukkumassa muualla kuin omassa kodissa, herään noin puolen - tunnin kuluttua aivan täydestä paniikista. Tämän rauhoittamiseen menee aikaa, ja usein koko yön saatan valvoa sen jälkeen.
    Mutta olen todella kiitollinen tästä kirjoituksestasi, olen luullut olevani ainoa joka kärsii tällaisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! Ja on tosiaan lohduttavaa kuulla, että on muitakin, jotka kärsivät samasta. Suosittelen tuota psykoterapiaa, siitä oli apua minun kohdallani. Kun pääsin purkamaan asioita, jotka aiheuttivat stressiä, vähenivät myös kohtaukset kertaheitolla. Toki niitä edelleen esiintyy, mutta huomattavasti harvemmin! :)

      Poista

- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -