maanantai 15. heinäkuuta 2019

Mökkiviikonloppu

Oikeastaan vietimme mökillä yhteensä neljä yötä, joten voidaan puhua pidennetystä viikonlopusta. Mieheni loma alkoi keskiviikkona ja suuntasimme heti saaristoon vanhempieni riesaksi. Perjantaina myös veljeni perhe liittyi joukkoomme. Olimme suunnitelleet tätä viikonloppua monta kuukautta ja se täytti kyllä kaikki odotuksemme. Oli ihanaa viettää aikaa koko perheen voimin ja sen lisäksi saimme aloitettua mökkiremontin suunnitelmiemme mukaan – aikamoinen saavutus kahden vilkkaan vauvan kanssa!



Neljän päivän aikana ehdimme tehdä paljon asioita, tässä minun päivien saldo:


- Sauna x 2
- Talviturkki heitetty x 1
- Lastenhuone maalattu x 1
- Viinilasi x 3
- Grilliruoka x 4
- Silli x 2
- Graavilohi x 1
- Sudoku ratkaistu x 4
- Kukkaseppeleiden teko x 2
- Päiväunet x 2
- Huonosti nukuttu yö x 3
- Puuhun asennettu kiikku x 1
- Liljan haaveri x 3
- Lilja Time out x 2
- Porrastreeni x 1
- Kuntopiiri x 1
- Metsälenkki x 2
- Valokuvaussessio x 3
- Veneajelu x 2
- Hylätyllä talolla kuvaaminen
- Perheen kanssa jaetut hyvät keskustelut ja hetket x 100
- Auringonottoa x 0




Liljasta, joka on on ollut aikaisemmin maailman rauhallisin, on tullut parin viime kuukauden aikana paljon vilkkaampi ja tämä pitää meidät kiireisinä. Hän nousee jatkuvasti huonekaluja ja ihmisiä vasten seisomaan ja nyt mökillä ollessamme hän onnistui kaatumaan pari kertaa niin, että kerran huuleen tuli haava ja toisella kerralla pää kolahti lattiaan. Kolmas haaveri tapahtui, kun veljeni kohta vuoden ikäinen tyttö pudotti puhelimen Liljan silmäkulmaan. Lilja ei ole myöskään koskaan aikaisemmin satuttanut muita lapsia, mutta viikonloppuna hän veti serkkuansa hiuksista niin lujaa, että joutui pienelle jäähylle. Kahdesti. Liljan ensimmäiset time outit, haha. Lilja myös nukkui jostain syystä todella huonosti koko viikonlopun. Täytyy myöntää, että mökkiviikonloppu kahden pienen lapsen kanssa on hieman erilainen, kuin mihin ollaan totuttu. Viikonloppu meni käytännössä siinä, kun nostelimme eri tavaroita korkeammalle niin, että vauvat eivät niihin yltäisi, koska kaikki esineet löytyivät muuten heidän suusta.

Liljalla oli myös koko mökkeilyn ajan todella ihmeellinen unirytmi. Päivät ja päiväunet menivät hyvin, mutta auta armias, kun yöt tulivat. Pari yötä meni hänen kanssaan valvoessa ja kolmantena yönä hän meni nukkumaan vasta puolen yön jälkeen normaalin iltayhdeksän sijaan.




Olimme kevään aikana suunnitelleet veljeni vaimon kanssa yhden meidän mökin remontoimista. Päätimme aloittaa yhdestä huoneesta ja maalasimme valkoisella kuultavalla lakalla lastenhuoneen valkoiseksi. Maalikerroksia tuli kolme, joten tässä yhdessä huoneessa oli meille ihan tarpeeksi hommaa. Seuraavaksi olisi luvassa katon, ikkunan karmin ja oven käsittely. Myöhemmin myös lattian. Tällainen pieni projekti on ihan virkistävää, ja parasta oli saada puuhailla pieni hetki ilman lapsia roikkumassa lahkeesta.

Tästä mökistä tulee mökki 2.0. Koko mökin seinät, katto ja lattia on tarkoitus käsitellä vuosien aikana ja sisustus menee uusiksi. Tämä mökki on ollut vuosia jo tyhjillään, mutta perheemme kasvettua, sille löytyisi taas käyttöä. Teini-iässä asuimme aina tässä mökissä veljeni kanssa, sillä se on sopivan etäisyyden päässä vanhempieni mökistä. Muistan niin hyvin ne kesät, kun naapurissa asuvan ystäväni kanssa istuimme aamun pikkutunneille asti terassilla juomassa olutta ja ihmettelemässä maailmaa. Meidän piti aina odottaa siihen asti, että aurinko taas nousisi, sillä muuten matka hänen mökilleen rantaviivaa pitkin olisi liian vaarallinen. Nyt tämä mökki kuitenkin saa taas arvoisensa käyttöä, kunhan saadaan vähän siistittyä.




En muista milloin viikonloppu olisi ollut näin tehokas. Löhöilylle ei hirveästi jäänyt aikaa, mutta näin pienen lapsen vanhempana siihen on aika tottunut. Oli muuten ihanaa syödä taas grilliruokaa ja muita kesäruokia. Viime kesänä meni sillit ja graavilohet ohi, kun olin raskaana mutta ai, että ne maistuivat ihan yhtä hyvältä, kuin muistin!

Haaveilen nyt jo seuraavasta mökkireissusta, jonka luultavasti teemme Liljan kanssa elokuun puolella. Sitä ennen käymme isovanhempieni mökillä Pirkanmaalla, joten mökkifiilistelyä on luvassa hyvinkin pian taas.



Toivottavasti teilläkin oli yhtä kiva viikonloppu ja ihanaa uuden viikon alkua! :) 

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Sarjavinkki kesälomalle x 4

Heinäkuu tarkoittaa monilla kesälomaa ja niin meilläkin, sillä miehelläni alkaa viikon kesäloma (ahh, yrittäjän arki) keskiviikkona. Otettiin varaslähtö rentoiluun viikonloppuna ja linnoittauduttiin kotiin lauantai-illaksi ja katsottiin vain sarjoja. Tästä tulikin sitten mieleen laittaa jakoon tämän hetken lempparisarjat!


The Act (HBO Nordic)


Tositapahtumiin perustuva The Act kertoo Dee Dee Blanchardin ja Gypsy Rose Blanchardin häiriintyneestä äiti-tytär-suhteesta. Tarina kertoo äidistä, joka toimii monisairaana pidetyn lapsensa omaishoitajana ja nauttii sen tuomasta huomiosta sekä eduista. Todellisuudessa Gypsy Rose ei ole lainkaan sairas ja monta vuotta luultua vanhempi. Pyörätuolissa istua Gypsy Rose ei kärsi lihasrappeumasta, epilepsiasta tai astamasta – eikä hän todellakaan ole allerginen sokerille! Sarjassa päästään seuraamaan sitä, kun Gypsylle alkaa valjeta totuus ja hän päättää yhdessä poikaystävänsä kanssa surmata äitinsä. Tästä tosielämän tarinasta on tehty myös dokumentti Mommy Dead and dearest, missä haastatellaan myös oikeaa Gypsy Rosea. Suosittelen sekä sarjaa, että dokkaria!


Quicksand – Suurin kaikista (Netflix)


Koulussa tapahtuneen ampumavälikohtauksen jälkeen 18-vuotias Maja Nordberg joutuu poliisin huostaan, ja hänelle kerrotaan häntä vastaan nostetusta murhasyytteestä. Ruotsalaisessa jännityssarjassa kerrotaan kiltin tytön maineessa olleen Majan ja hänen poikaystävän synkkä rakkaustarina ja palataan niihin hetkiin, jotka tapahtuivat ennen ampumavälikohtausta. Sarjassa mennään nykyhetken ja menneen välillä ja sarja on todella koukuttava. Katsoimme kaikki kuusi jaksoa saman päivän aikana!





The Handmaid's tail (HBO Nordic)


Tämä sarja tuntuu olevan tällä hetkellä kaikkien huulilla ja syystäkin! Kolmas kausi putkahti juuri HBO Nordicille, mutta toista kautta voi katsoa myös ilmaiseksi Yle Areenasta. Tämä draamasarja perustuu kirjailija Margaret Atwoodin romaaniin Orjattaresi vuodelta 1985. Tapahtumapaikkana toimii Yhdysvaltojen tilalla oleva Gilead-niminen valtio lähitulevaisuudessa tai vaihtoehtoisessa nykyhetkessä. Hedelmällisyys ja lapsien syntyvyys ovat romahtaneet ympäristön saastumisen vuoksi ja sen vuoksi Fundamentalististen kristittyjen johtamassa valtiossa on ryhdytty toimeen. Hedelmälliset naiset ovat vangittuina orjattariksi, joiden tehtävä on synnyttää lapsia isäntäperheilleen.  Sarjassa kaikkien naisten asema on äärimmäisen huono ja sarja voikin järkyttää herkempää katsojaa.


Dead to me (Netflix)


Kiinteistövälittäjänä työskentelevän Jenin mies kuolee traagisesti onnettomuudessa jättäen
Jenin kahden pojan yksinhuoltajaksi. Surusta sekaisin oleva Jen tapaa sururyhmässä Judyn ja heistä tulee parhaita ystäviä. Jen on päättänyt selvittää, kuka on syypää hänen miehensä kuolemaan, eikä tästä sarjasta puutu juonenkäänteitä. Pääosissa nähdään Christina Applegate sekä Linda Cardellini. Myös tämä on erittäin koukuttava sarja, enkä malttaisi odottaa, että tästä tulee toinen tuotantokausi ensi vuonna!




Näitä sarjoja meillä on viimeaikoina katsottu tai katsotaan edelleen. Mitä sarjoja te suosittelette? 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Viikon parhaat

Podcast: Nonsense – Kirje 15-vuotiaalle Alexalle & Lindalle. Siis tytöt. Ihan käsittämättömän surullinen, liikuttava ja samalla ihana jakso. Älkää missään nimessä turhaan laittako meikkiä  ennen, kuin kuuntelette tämän, joudutte nimittäin tekemään sen uudestaan. Etenkin Lindan kirje sai minut itkemään vuolaasti pidemmäksikin aikaa. Itseasiassa itken nytkin vain muistellessani sitä.


Helpotus: Ymmärrys siitä, miten kotihoidontuki maksetaan. Minulla loppuu vanhempainvapaa elokuun lopussa, jonka jälkeen jään hoitovapaalle ensi vuoden maaliskuuhun asti. Olin siinä uskossa, että kotihoidontuen aikana ei saa tienata senttiäkään ja minulla on jo syksylle muutamia yhteistöitä lyöty lukkoon. Valtava helpotus oli siis se, kun ystäväni kertoi, että saan tehdä töitä hoitovapaan aikana.




Päivän täyskäännös: Lilja heräsi tällä viikolla yhtenä aamuna klo 4.30. Koko yö oli mennyt tunnin välein heräillen ja sitten hän päätti, että tämä oli nyt tässä. Nyt herätään. Olimme Joonaksen kanssa jo suhtautuneet päivään sillä tavalla, että jaha, tästä tulee nyt tällainen päivä sitten. Päivä sai kuitenkin täyskäännöksen kun paras ystäväni tuli meille kylään ja toi brunssin tullessa. Lilja oli onnellinen, kun saatiin Emmi kylään ja me vanhemmat oltiin onnellisia, kun saatiin istua samaan aikaan pöydän ääressä. Päivästä tuli ihan huippu! 


Kesäfiilis: Vanhempieni kesäloma alkoi ja he tulivat pidemmäksi ajaksi tänne etelään. Tästä tuli minullekin kesäfiilis! Torstaina suunnataan itsekin heidän riesakseen mökille saaristoon! 


Yllätys: Mieheni mietti joku aika sitten ääneen, että hänen työkaveri haluaisi tavata hänelle sopivan tytön. Mieleeni tuli nopeasti yksi lapsuudenystäväni ja ryhdyin sitten tuumasta toimeen selvittämään, että mikä tämä ystäväni parisuhdestatus oli ja olisiko hänellä mielenkiintoa lähteä treffeille mieheni työkaverin kanssa. He ihastuivat ja heistä tuli pari. He halusivat kiittää meitä treffien järjestämisestä ja ostivat meille fine dining -ravintolaan lahjakortin! En olisi ikinä osannut odottaa heiltä näin ihanaa elettä, aivan liikutuin tästä. Minulle riitti se, että onnistuin auttamaan kahta upeaa ihmistä löytämään toisensa. Nyt en malta odottaa, että pääsemme itse treffeille nauttimaan neljän ruokalajin menun ravintolaan, johon olemme pitkään halunneet yhdessä mennä. Ja tietysti odotan hääkutsua myös! ;) 


Treeni: Olen tällä viikolla treenannut PT:n kanssa kaksi kertaa ja sen lisäksi tehnyt vielä itse kaksi tehokasta kotitreeniä kävelylenkkien lisäksi. Aloitin myös tällä viikolla syömään terveellisemmin uuden ruokavalion avulla. Vyötäröltä on lähtenyt reilu viikossa neljä senttiä! 


Ostos: Liljalle sandaalit x 2! Esittelen ne myöhemmin Instagramissa, mutta voi vitsit, miten söpöjä vauvojen kengät ovatkaan! 




Tämä viikko on ollut todella kiva. Liljan uuden rytmin opettelu vie aikansa, mutta muuten viikko on ollut ihan täydellinen. Tänään ollaan menossa ystäviemme pojan 1-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Ihanaa laittautua ja päästä viettämään synttäreitä. Ihanaa sunnuntaita teillekin!

torstai 4. heinäkuuta 2019

Tytön vanhempina ja ajatuksia sukupuolineutraalisuudesta

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun saimme tietää, että vauvamme olisi tyttö. Olimme olleet sukupuolesta jo hetken aikaa aika varmoja, mutta olihan se ihana kuulla, että omat aavistukset olivat oikeat. Odotuksesta tuli silloin hieman konkreettisempaa, kun pystyimme puhumaan toisillemme ja muille tytöstä pelkän vauvan sijasta.

Meille sukupuolen selvittäminen oli itsestäänselvyys, mutta täytyy tähän väliin kertoa, että jännitin silti synnytykseen asti lapsen sukupuolta. Mietin mielessäni, että miten reagoisin, jos synnyttäisinkin kaikista puheista huolimatta pojan. Mietin, että osaisinko olla onnellinen, vai olisiko se pettymys ja menisinkö paniikkiin, koska monet hankinnat olivat aika tyttömäisiä ja hitsi vie, olihan vauvan huonekin maalattu vaaleanpunaiseksi.




Minusta on hienoa, että nykyajan yhteiskunnassa annetaan kaikille tilaa tuntea itsensä juuri siksi sukupuoleksi, kuin haluaa tai sukupuolettomaksikin, jos sen tuntee omakseen. Tästä huolimatta on minusta myös tärkeää tiedostaa sukupuolet, eikä niistä puhuminen pitäisi tuntua mitenkään väärältä.

Minusta siinä ei ole mitään väärää, että tyttö kasvatetaan tyttönä ja pojat poikina. Meidän perheessä ei tulisi mieleenkään kasvattaa lastamme sukupuolineutraalisti, vaikka se tuntuu olevan tällä hetkellä aika trendikästä.

Meidän lapsen kasvattaminen tyttönä ei tarkoita sitä, että tekisimme sen jotenkin stereotyyppisesti. Sitä, että lapsemme ei saisi harrastaa yhteiskunnallisesti poikamaisiksi luettuja harrastuksia, kuten esimerkiksi jääkiekkoa tai jalkapalloa. Tuntuu jopa hieman pahalta sanoa noita harrastuksia poikamaisiksi, olenhan itsekin pelannut jalkapalloa lapsena monta vuotta. Mieheni toive onkin, että Lilja harrastaisi Jujitsua, kunhan on siihen tarpeeksi vanha. Voihan toki olla, että hän ei tykkää siitä yhtään, joten mielestämme on tärkeää, että hänet tutustutetaan mahdollisimman monipuolisesti eri harrastuksiin.

Se ei myöskään tarkoita sitä, että tyttömme pukeutuisi vain tyttömäisiin vaatteisiin. Kuten olette varmasti huomanneet, meidän tytön vaatekaappi muodostuu todella paljon neutraaleista vaatteista ja lempivärit ovatkin eri ruskean sävyt, musta ja harmaa.




Tuntuu myös siltä, että yleisesti koetaan, että on jotenkin väärin toivoa lapsen olevan jompaa kumpaa sukupuolta. Rehellisesti sanottuna, me toivoimme tyttöä. Tunnen itseni ja tiedän, että jos ensimmäinen lapsi olisi ollut poika, olisin ollut todella stressaantunut siitä, että seuraava olisi tyttö. Olemme mieheni kanssa aina haaveilleet kahdesta lapsesta ja olenkin hänelle sanonut, että jos saisimme kaksi poikaa, tulisi meille luultavasti kolmas lapsi. Siihen olisi kuitenkin varmaan jäänyt sitten tytön yrittäminen, neljä lasta olisi meille liikaa. Tästäkin syystä olen onnellinen, että ensimmäinen lapsemme on tyttö.

Miten nyt sitten, kun ensimmäinen lapsi oli tyttö – mitä toivoisimme toisen olevan? Olen aikaisemmin luullut, että haluaisin tytön ja pojan, olenhan itsekin kasvanut veljen kanssa. Jotenkin oletin myös, että miehelleni olisi tärkeää saada poika, samalla tavalla, kuin minulle oli tärkeää saada tyttö. Me kuitenkin tällä hetkellä toivomme, että sitten kun sen aika tulee, meidän perheeseen tulisi toinen tyttö. Jostain syystä näemme itsemme kahden tytön vanhempina. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisimme yhtään vähemmän innoissamme pojasta, mutta tämän hetken fiilikset ovat nämä.

Miten teillä muilla, toivoitteko/toivotteko lapsistanne tiettyä sukupuolta? Entä mitä tunteita sukupuolineutraalisuus teissä herättää?

maanantai 1. heinäkuuta 2019

7 MONTHS OLD



Luvassa taas Liljan kuukausipostaus. Tällä kertaa hieman erilainen postaus, sillä meillä ei ole ollut neuvolakäyntiä ja sen vuoksi pituutta ja painoa ei tiedetä. Jos minun pitäisi arvata minkä kokoinen hän nyt on, arvioisin että 69cm ja 7300g, mutta nämä mitat ovat vain spekulaatiota. Kiinteitä ruokia alkoi menemään puolen vuoden tarkistuksen jälkeen paljon reippaammin, joten sen vuoksi arvioin, että painoa on ollut pakko tulla lisää enemmän, kuin viime kuukausina! Vaatteissa käytetään nyt lähinnä kokoa 68, mutta myös muutamat vaatteet ovat vielä koko 62 ja myös yksittäisiä 74 on otettu käyttöön. Lilja on rakenteeltaan hoikka, ja 3-6 months -mitoitetut vaatteet menevät vielä hyvin päälle.

Liljan temperamentissa on tapahtunut iso muutos viime kuukauden aikana. Hänellä alkaa olemaan enemmän omaa tahtoa ja auta armias, jos kiellät häneltä jotain tai otat esineen pois kädestä. Liljasta on tullut todella vilkas, eikä hän malttaisi olla hetkeäkään paikoillaan. Liljan aktiivisuus on vaikuttanut myös viime aikoina öihin ja viime yö tuntui niin oudolta, kun hän nukkui seitsemän tuntia heräämättä kertaakaan!


Mitä muita taitoja Lilja on oppinut? 


- Ryömii sujuvasti, kynnyksien yli ja nopeasti

- Konttaa, mutta turhautuu, kun ei vielä pääse niin nopeasti, joten usein vaihtaa ryömimiseen. Treenailee kuitenkin konttaamista jatkuvasti!

- Nousee tukea vasten itse seisomaan. Tämä sai meidät säikähtämään ensimmäisellä kerralla, kun huomattiin, että hän seisoi pinnasängyssään! Sen jälkeen hän onkin alkanut nousemaan monia esineitä ja ihmisiä vasten.

- Ymmärtää oman nimensä. Tuntuu ymmärtävän myös monia muita sanoja, osaa esimerkiksi pyydettäessä etsiä katseellaan äidin tai isän.

- Yksi aamu Lilja oli meidän välissä sängyssä ja sanoi selkeästi "äiti". Muutenkin erilaisia äänteitä harjoitellaan kovasti ja hakee sanoja mamma, pappa ja isi, awww.

- Kävelee reippaasti, kun käsistä pitää kiinni. Hauska nähdä, miten kauan menee, että kävelee ihan itse.

- Osaa vilkuttaa ja vilkuttaakin kaikille ja kokoajan, haha! Jutellaan äitini ja isäni kanssa facetimessa päivittäin ja sitä kautta ollaan opeteltu vilkuttamista. Nyt Lilja on hiffannut sen! 




Hampaita ei Liljalla ole vielä yhtään, vaikka neuvolassakin arveltiin, että niitä tulisi aikaisin. Toisaalta, olen ihan tyytyväinen, ettei vielä tarvitse pelätä torahampaiden iskemistä käteen tai alkaa harjaamaan niitä hampaita!

Jännittävää kolmen viikon päästä nähdä neuvolassa 8kk-tarkistuksessa, että miten tyttö on kasvanut ja osuuko omat arviot lainkaan oikeaan.