Tytön vanhempina ja ajatuksia sukupuolineutraalisuudesta

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun saimme tietää, että vauvamme olisi tyttö. Olimme olleet sukupuolesta jo hetken aikaa aika varmoja, mutta olihan se ihana kuulla, että omat aavistukset olivat oikeat. Odotuksesta tuli silloin hieman konkreettisempaa, kun pystyimme puhumaan toisillemme ja muille tytöstä pelkän vauvan sijasta.

Meille sukupuolen selvittäminen oli itsestäänselvyys, mutta täytyy tähän väliin kertoa, että jännitin silti synnytykseen asti lapsen sukupuolta. Mietin mielessäni, että miten reagoisin, jos synnyttäisinkin kaikista puheista huolimatta pojan. Mietin, että osaisinko olla onnellinen, vai olisiko se pettymys ja menisinkö paniikkiin, koska monet hankinnat olivat aika tyttömäisiä ja hitsi vie, olihan vauvan huonekin maalattu vaaleanpunaiseksi.




Minusta on hienoa, että nykyajan yhteiskunnassa annetaan kaikille tilaa tuntea itsensä juuri siksi sukupuoleksi, kuin haluaa tai sukupuolettomaksikin, jos sen tuntee omakseen. Tästä huolimatta on minusta myös tärkeää tiedostaa sukupuolet, eikä niistä puhuminen pitäisi tuntua mitenkään väärältä.

Minusta siinä ei ole mitään väärää, että tyttö kasvatetaan tyttönä ja pojat poikina. Meidän perheessä ei tulisi mieleenkään kasvattaa lastamme sukupuolineutraalisti, vaikka se tuntuu olevan tällä hetkellä aika trendikästä.

Meidän lapsen kasvattaminen tyttönä ei tarkoita sitä, että tekisimme sen jotenkin stereotyyppisesti. Sitä, että lapsemme ei saisi harrastaa yhteiskunnallisesti poikamaisiksi luettuja harrastuksia, kuten esimerkiksi jääkiekkoa tai jalkapalloa. Tuntuu jopa hieman pahalta sanoa noita harrastuksia poikamaisiksi, olenhan itsekin pelannut jalkapalloa lapsena monta vuotta. Mieheni toive onkin, että Lilja harrastaisi Jujitsua, kunhan on siihen tarpeeksi vanha. Voihan toki olla, että hän ei tykkää siitä yhtään, joten mielestämme on tärkeää, että hänet tutustutetaan mahdollisimman monipuolisesti eri harrastuksiin.

Se ei myöskään tarkoita sitä, että tyttömme pukeutuisi vain tyttömäisiin vaatteisiin. Kuten olette varmasti huomanneet, meidän tytön vaatekaappi muodostuu todella paljon neutraaleista vaatteista ja lempivärit ovatkin eri ruskean sävyt, musta ja harmaa.




Tuntuu myös siltä, että yleisesti koetaan, että on jotenkin väärin toivoa lapsen olevan jompaa kumpaa sukupuolta. Rehellisesti sanottuna, me toivoimme tyttöä. Tunnen itseni ja tiedän, että jos ensimmäinen lapsi olisi ollut poika, olisin ollut todella stressaantunut siitä, että seuraava olisi tyttö. Olemme mieheni kanssa aina haaveilleet kahdesta lapsesta ja olenkin hänelle sanonut, että jos saisimme kaksi poikaa, tulisi meille luultavasti kolmas lapsi. Siihen olisi kuitenkin varmaan jäänyt sitten tytön yrittäminen, neljä lasta olisi meille liikaa. Tästäkin syystä olen onnellinen, että ensimmäinen lapsemme on tyttö.

Miten nyt sitten, kun ensimmäinen lapsi oli tyttö – mitä toivoisimme toisen olevan? Olen aikaisemmin luullut, että haluaisin tytön ja pojan, olenhan itsekin kasvanut veljen kanssa. Jotenkin oletin myös, että miehelleni olisi tärkeää saada poika, samalla tavalla, kuin minulle oli tärkeää saada tyttö. Me kuitenkin tällä hetkellä toivomme, että sitten kun sen aika tulee, meidän perheeseen tulisi toinen tyttö. Jostain syystä näemme itsemme kahden tytön vanhempina. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisimme yhtään vähemmän innoissamme pojasta, mutta tämän hetken fiilikset ovat nämä.

Miten teillä muilla, toivoitteko/toivotteko lapsistanne tiettyä sukupuolta? Entä mitä tunteita sukupuolineutraalisuus teissä herättää?

16 kommenttia:

  1. ''Meidän perheessä ei tulisi mieleenkään kasvattaa lastamme sukupuolineutraalisti, vaikka se tuntuu olevan tällä hetkellä aika trendikästä.''

    Sitähän te kokoajan teette? :D
    Sukupuolineutraali kasvatus tarkoittaa nimenomaan sitä, että lapset saavat leikkiä/harrastaa/pukeutua/jne siten miten haluavat, sukupuolesta riippumatta. Ei ole kysy siitä, että sukupuolia jotenkin vähäteltäisiin tai yritettäisiin haudata. Tytöt saa leikkiä barbeilla tai autoilla - ja sama juttu poikien kohdalla. Eli rohkaistaan lasta olemaan mitä on, ilman stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia.

    Tytöt saa olla tosi tyttömäisiä, tai päinvastoin. Mun mielestä ainakaan ei ole mitään ''tyttöjen ja poikien juttuja'' - itse olen käynyt armeijan, ja silti olen naisellinen, mulla on kynnet ja ripset jne laitettu aina. Ei kannata siis jaotella itseäkään vaan yhteen lokerikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tavallaan joo. :D Itse tarkoitan tässä sukupuolineutraalilla lähinnä ääripäätä, jolloin lasta ei kutsuta edes tytöksi tai pojaksi. Esimerkiksi ruotsissa on monessa paikassa otettu käyttöön sana "hen" feminiinin "hon" ja maskuliinin "han" sijasta. Liljan äidinkielen ollessa ruotsi, minulla ei tulisi koskaan mieleen kutsua häntä "hen":llä. Nuo luettelemasi asiat on mulle ihan itsestäänselviä, että en edes ajatellut näin. :D Yhteiskunnallisesti katsottuna asiat ovat kuitenkin miehisiä ja naisellisia juttuja, ihan niinkun itsekin kommentissa jaoit armeijan poikamaiseksi ja kynnet ja ripset tyttömäiseksi. Tottakai saa ja pitääkin olla molempia juuri niin paljon kun haluaa, eikä tarvitse turhaan luokitella itseänsä johonkin, mutta tietyt normit on kuitenkin opittuja. Mutta siis tekstissä tarkoitin tosiaan ihan äärisukupuolineutraalisuutta! :D

      Poista
    2. Mä oon nyt muutaman vuoden Tukholmassa asunut enkä oo koskaan kuullut että joku käyttäisi sanaa hen :D Onhan meilläkin suomessa vain sana ”hän” eikä siinä ole koskaan ollut mitään ongelmia

      Poista
    3. Ja kyllä, suurempi osa armeijan käyneistä on vielä miehiä - enkä ole myöskään kamalan monella miespuolisella ripsienpidennyksiä tai kynsiä nähnyt. Tän pointti oli siis se, ettei ole siltikään miesten tai naisten juttuja, vaan jokainen tekee miten ite parhaaksi näkee. Ja se, ettei sun tarvitse olla vain esimerkiksi ”poikamainen tyttö” vaan voit tehdä monenlaisia asioita

      Poista
    4. Mun pointti tässä oli lähinnä se, että mä sanon tyttöäni tytöksi ja siksi en koe, että olisimme täysin sukupuolineutraaleja hänen suhteen. :D Ja ripsienpidennykset miehillä on ok – en ole tässä mitään muuta väittänytkään. :)

      Poista
    5. Kannattaa tsekata sanojen sukupuolineutraali ja sukupuolisensitiivinen ero. Nämä menee monilla sekaisin.

      Poista
    6. Täytyy myöntää, että tämä sukupuolisensitiivinen -termi on minulle täysin vieras. :D Wikipediasta äsken luettuani hieman aiheesta mietin, että onko tuo siis se miten meidän perheessä suhtaudutaan asiaan? Eli, että Lilja kasvatetaan sukupuolisensitiivisesti eikä sukupuolineutraalisti. Ymmärsinkö oikein? :D

      Poista
  2. Sukupuolineutraalisuus on ok, en kuitenkaan itse pystyisi täysin olla puhumatta tytöistä ja pojista :) mielenkiintoista olisi kuulla miten jotkut sen kasvatuksen hoitaa. Kuten kommentista ehkä näkee, olen tietämätön! :D meillä on poika ja mulla oli vahva tunne että poika tulee. Vaatteet oli neutraalin sävyisiä mutta olisi se pistäny vähä sekaisin jos ultrassa 99% mahdollisuus pojasta olisikin ollut tyttö. Kaikista tuntemuksista huolimatta myös tyttö olisi ollut ihana lahja <3 mulla on niin paljon veljen- ja siskontyttöjä sekä kummilapsista 4/6 on tyttöjä, niin en panisi pahitteeksi jos joskus siunaantuu omalle kohdalle lapsia ja he ovat poikia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi todellakin mielenkiintoista! En itsekään tiedä aiheesta paljoakaan. :D Luulen, että minäkin suhtautuisin pojan äitinä olemiseen tietysti ihan eri tavalla, jos poika meille olisi syntynyt. Ja täytyy sanoa, että olin koko elämäni ajatellut, että halusin ensimmäisen lapseni olevan poika, joten yllätyin itsekin sitten kun aloin toivomaan tyttöä. :D

      Poista
  3. Itselläni on yksi poika, ja rehellisesti sanottuna itsekin naisena toivoin ensin tyttöä. Mutta kun poikamme syntyi, hänen kanssaan oli heti kaikki niin luonnollista ja rakkaus omaa lasta kohtaan on niin käsittämätöntä, että en ikinä vaihtaisi häntä tyttöön. Tällä hetkellä toista lasta toivoessamme halusimme toisen pojan, pikkuveljen lapsellemme, ja jotenkin pojan vanhemmuus tuntuu tällä hetkellä niin paljon luonnollisemmalta kuin tytön. Mutta vaikka toinen olisikin tyttö, en voisi ikinä kuvitella olevani pettynyt omaan lapseeni. Kyllä sitä tytönkin kanssa varmaan oppisi olemaan 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon tämän! Poika olisi varmasti ollut aivan yhtä ihana, ja itsekin ennen raskaaksi tulemista olin aina toivonut, että ensimmäinen lapsi olisi poika. :D Näin ne mielipiteet ja unelmat vaan muuttuvat sekunnissa, ja muuttuvat varmasti vielä jos joskus odotan poikaa. :') Mä uskon, että meidänkin toive toisesta tytöstä pohjaantuu nimenomaan siihen, että meillä on jo tyttö. Me osataan tää homma, ainakin tähän asti ollaan osattu. :D

      Poista
  4. Esikoistyttöni syntyi toukokuussa ja kyllä häntä puen mekkoihin ja vaaleanpunaiseen, kutsun prinsessaksi yms. Totta kai kun hän kasvaa, mennään lapsen ja hänen oman mielenkiinnon mukaan. Saa pukeutua kuinka haluaa ja kehittää oman tyylin. Luultavasti myös kasvaa isänsä autoharrastuksen mukana ja sekin on täysin fine. Sukupuolirooleihin pakottaminen on mielestäni ikävää, mutta en itsekään millään tavalla täysin sukupuolineutraalisti voisi lasta alkaa pienestä pitäen kasvattamaan. Koen tärkeäksi sen että lasta autetaan määrittämään sukupuoltaan, sillä se kasvattaa itsetuntoa ja on hyväksi esim. seksuaaliselle kehitykselle mikä alkaa jo vauvaiässä. Jos lapseni kokisikin olevansa muuta kuin biologisen sukupuolensa edustaja, samalla tavalla sitä kokemusta vahvistettaisiin ja autettaisiin kasvamaan omaksi kokemaansa sukupuoleen/sukupuolettomuuteen. Tärkeintä on, että lapsi hyväksytään omana itsenään. Hauska juttu on se, että raskauden alussa toivoin kovasti poikaa ja jopa pelkäsin, petynkö jos saankin tytön. Nyt kun oma pieni tyttö on maailmassa, koen itseni niin kovin vahvasti tytön äitinä että poikalapsi tuntuu oudolta ajatukselta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava kommentti! Juuri samoja ajatuksia täällä. :) Mä toivoin myös ennen raskautta, että ensimmäinen lapsi olisi poika, mutta sitten ensimmäisen ultran jälkeen huomasinkin, että haaveilen tytöstä ja tuli tosi varma fiilis, että meistä tulee tytön vanhempia. :D

      Poista
  5. Haluaisin vielä kommentoida sanasta "hen" joka on ihan yleisesti käytetty sana sekä Ruotsissa että Suomessa ( suomenruotsalaisten keskuudessa). Siitä tuli virallinen sana jo vuonna 2015. Tästähän sä Lotta kommentoit jo mutta halusin vain täydentää että sanaa todellakin käytetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! :) Ja siis pakko sanoa, että mun mielestä sanalle "hen" on todellakin tarvetta, koska on helpompi kirjoittaa esimerkiksi hen jos ei tiedetä sukupuolta.

      Poista
  6. Meille tulee syyskuussa esikoispoika ja mun on ollut vaikea välillä tottua juuri tohon poika-ajatukseen. Olemme erittäin kiitollisia ja onnellisia tästä vauvasta, mutta mainitsemasi stressi seuraavasta on suuri...varsinkin kun mies haluaa ainoastaan kaksi lasta (itse olen aina halunnut kolme). Toivoisin niin myös pientä tyttöä meidän perheeseemme. Uskon kuitenkin että vauvan synnyttyä sukupuolella ei ole mitään väliä (vaikka haaveilenkin välillä pienistä prinsessamekoista).

    VastaaPoista

- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -