Saan viikottain yksityisviestiä seuraajilta, joissa kysellään raskautumisesta ja olen huomannut, että monet kaipaavat vertaistukea jo silloin, kun raskautuminen on vasta suunnitelma. Yksi seuraajistani sanoikin asian hyvin – usein kuulee niistä tapauksista, kun raskautuminen tapahtui heti tai sitten pitkän ajan jälkeen lapsettomuushoitojen avulla. Ne tapaukset, joissa on kestänyt useita kuukausia raskautua ilman sen kummempia helposti selitettäviä ongelmia jäävät kertomatta, vaikka se varmasti on ihan yhtä yleistä.
Omat kokemukseni ovat tietysti hyvin rajalliset, joten pyysin teitä kertomaan anonyymisti teidän tarinanne, jotta saisin jaettua entistä laajemmin vertaistukea niille, jotka sitä kaipaavat. On ollut liikuttavaa lukea teidän tarinoita, kiitos kun haluatte jakaa tarinanne.
Omat tarinani olen kertonut useasti somessa, mutta kerrataan ne vielä. Ensimmäisen kerran alettiin edes miettimään "lapsen hankintaa" häidemme jälkeen elokuussa 2017. Sitä ennen raskaaksi tuleminen oli ollut todella pelottava ajatus, enkä ollut koskaan sen tarkemmin seurannut kiertoanikaan. Olin käyttänyt e-pillereitä yli 10 vuoden ajan taukoamatta, eikä mulla ollut mitään mielikuvaa siitä, millaiset mun kuukautiset oli ennen hormoniehkäisyä. Silti koko teini-iän oli pelännyt, että milloin vain voisi tulla raskaaksi, jos yksikin pilleri unohtuisi. Olin aika hysteerinen asian kanssa ja vuosien varrella on tehty yksi jos toinenkin raskaustesti. Yllätyin, kun latasin ensimmäisen kerran kiertoa tarkkailevan applikaation, että raskaaksi tuleminen on mahdollista ihan muutamana päivänä kuukaudessa! En varmaan edes ennen sitä tiennyt, mitä ovulaatio oikeasti tarkoitti.
Jonkun aikaa häiden jälkeen päätettiin sitten lopettaa ehkäisy ja meille ehkäisyn lopettaminen oli silloin yhtä kuin yrittäminen. Rehellisesti sanottuna, jätimme ehkäisyn, kun samaan aikaan naimisiin menneet ystävämmekin niin tekivät, mutta silti meillä ei ollut mitään kiirettä. Meidän virallinen häämatkakin olisi vasta edessä loppusyksystä! Meni alle kuukausi ja lähipiirissäni sattui kuolintapaus, joka aiheutti ennenkokematonta surua ja elämä heitti aikalailla voltin. Olin kiitollinen siitä, etten ollut raskaana, sillä en rehellisesti sanottuna tiedä, miten olisin raskaana osannut käsitellä tapahtumaa. Uskon vieläkin, että tähän aikaan en tullut raskaaksi syystä – ei vaan ollut meidän aika. Jouluna mun kuukautiset oli myöhässä ja olin jo ihan varma, että olen raskaana. En kuitenkaan ollut. Vuosi vaihtui ja silloin ensimmäisen kerran havahduimme mieheni kanssa siihen, että me oikeasti haluaisimme tämän tapahtuvan nyt. Helmikuussa tein elämäni ensimmäisen ovulaatiotestin ja muutaman viikon myöhemmin teinkin sitten hetken mielijohteesta raskaustestin, jonka jälkeen tuijottelimme mieheni kanssa toisiamme epäuskoisina. Lähes puoli vuotta oli ehtinyt kulua ja siinä ne kaksi viivaa sitten oli. Raskaustestin tekemisestä kirjoitin enemmän viime postauksessa!
Tätä toista raskautta ennen olin ehtinyt syömään e-pillereitä noin vuoden ajan ja sen kummemmin yrittämättä raskauduin heti niiden lopettamisen jälkeen. Molemmissa raskauksissa olin siis syönyt samoja e-pillereitä, mutta toisella kerralla raskauduin vain paljon nopeammin. Monet ovat sitä mieltä, että ehkäisyhormoni voi pysyä kropassa pitkään sen lopettamisen jälkeenkin, mutta itselläni on kaksi ihan erilaista kokemusta tästä, joten en osaa sanoa vaikuttaako tämä.
Näitä tarinoita ja kokemuksia on yhtä monta, kuin on raskauksiakin – eikä yksikään niistä ole huonompi tai parempi kuin toinen. Jaoitte hurjan paljon omia kokemuksia, joten päätin jakaa nämä tarinat kahteen eri postaukseen.
TARINA 1
"Olin noin 22 vuotias, kun menin yksityiselle gynekologille jatkuvien vuotohäiriöiden vuoksi. Kuukautiset saattoi kestää 6-8 viikkoa putkeen, olla pois noin pari viikkoa ja taas alkaa jatkuen useiden viikkojen ajan. Sain tällöin diagnoosiksi PCO:n eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymän. Tämä kyseinen lääkäri totesi diagnoosin sanoin ”Sulla on tällainen kuin PCO, kannattaa googlettaa kotona lisää, mutta todennäköisesti lasten saaminen tulee olemaan joskus vaikeaa.” Samalla kirjoittaen kirjaimet PCO post it -lapulle ja toivottaen hyvää päivänjatkoa.
Lähdin vastaanotolta kotiin post it -lapun kanssa kyynel silmässä, sillä en saanut PCO:sta enempää tietoa, ja suurin unelmani eli omat lapset oli juuri murskattu täysin. Vuotohäiriöt jatkuivat ja varasin ajan kunnalliselle gynekologille. Täältä sain lääkityksen ja tiedon, että diagnoosi ei välttämättä ole oikea vaan seurataan tilannetta, että miten tilanne ajan kanssa muuttuu.
Sitten parin vuoden päästä tuli tilanne, jossa vauvahaaveet ja raskautuminen tuli ajankohtaiseksi. Jännitin ja pelkäsin maailmassa eniten sitä, että en voisi saada biologisia lapsia. Jätimme ehkäisyn pois ja kolmannella kierrolla tulin raskaaksi. Samoin kävi toisen lapsen kohdalla, kävin poistattamassa kierukan maaliskuun alussa ja huhtikuun 9. tein positiivisen raskaustestin eli tärppäsi heti. Olen maailman onnellisin ja kiitollisin siitä, että raskautuminen kävi todella helposti ja nopeasti.
Edelleen kuitenkin muistelen niitä tunteita, joita yksityinen gynekologi sai käytöksellään aikaiseksi. Onneksi kuitenkin kaikki kävi parhain päin. Tällä haluaisin muistuttaa myös muita, että kannattaa käydä useammassa paikassa lääkärillä, jos ensimmäisestä käynnistä ei jää itselle hyvä olo."
TARINA 2
"Lopetin e-pillerit, joita olin syönyt n. 3 vuotta ja tulin raskaaksi n. 3-4 kk niiden lopettamisesta. Tämä raskaus meni kesken viikolla 8 ja sen jälkeen tulin raskaaksi uudestaan kuukausi keskenmenon jälkeen. Nyt meillä on melkein 2-vuotias lapsi. Tietysti tuo keskenmeno oli sellainen kokemus, jonka vuoksi olin todella varovainen uudessa raskaudessa."
TARINA 3
"Saatiin kaivattu esikoinen 2015. Sisarus esikoiselle 2018. Ajateltiin lapsilukumme olevan täysi tai vähintäänkin minun hoitavan ensin opiskeluni pois alta ja ehkä joskus tulevaisuudessa kolmas tai ehkä ei. Joku kuitenkin päätti toisin ja kolmas saapui perheeseemme kesäkuussa 2020. Raskaus tuli kierukan läpi ja aikamoisessa shokissa oltiin, molemmat. Raskaudesta sain tietää vasta rv 10 kakkosen 1-vuotispäivänä! Mutta nyt tuntuu siltä, että kaikki meni kuten pitikin. Tottakai opiskelu kolmen alle viisi vuotiaan kanssa on haastavaa, mutta päivä kerrallaan. Jaksan joka päivä olla kiitollinen kolmesta terveestä tytöstämme."
TARINA 4
"Raskauteen liittyen jaan oman tarinani. Kaipasin silloin tukea ja sitä ei ollut juuri saatavilla. Aloitan ihan alusta, koska tämä vaikutti osaltaan jatkoon. Raskauduin ja päädyttiin aborttiin. Sen enempää syitä selittelemättä. Sitä ei unohda ikinä, eikä siitä kehtaa puhua, koska jakaa niin paljon mielipiteitä. Tässä vaiheessa tiesin, että itsellä on ollut kaksi vuotta hoitamattomana klamydia ja keskeytyksen yhteydessä löydettiin myooma. Ok, eli klamydia ei ollut tuhoja tehnyt ja myoomaa seurattiin ja leikkaus evättiin, koska jossain vaiheessa raskaus suunnitelmissa. Kun sitten päätettiin, että lapsi saa tulla meni vain noin 2kk, kun testi näytti positiivista. Melkein heti tiesin, ettei kaikki ole ok. Viisi viikkoa ja meni kesken. Sen jälkeen alkoi itseni syyllistäminen aiemmista tapahtumista. Itkuja, itkuja. Meni puoli vuotta eteenpäin, vuosi, toinen puoli vuotta.. ei raskautumista. Tein ovulaatiotestejä, join greippimehuja sun muita kikkoja.
Kyllä siinä kerkesi pyöritellä vaikka mitä päässä. Ikä painaa, oikeesti nuori vielä, mutta hedelmällisesti heikentynyt. En tiedä oliko tekemistä, mutta keskenmenon ja uudelleen yrittämisen aikana työskentelin sisäilmaongelmaisissa taloissa. Kahden vuoden jälkeen ilmoittauduttiin lapsettomuushoitoihin ja käytiin ensimmäisissä verikokeissa. Vaihdoin puhtaaseen työpaikkaan, muutettiin. Siinä vaiheessa hyväksyin tilanteen ja että saadaan apua. Lomareissun jälkeen meni viikko ja raskaustesti näytti plussaa! Ihan uskomatonta. Alkua varjosti pelko taas menettämisestä. Käytiin ahkerasti ultrassa ja siellä se pieni sydämen syke aina näkyi."
TARINA 5
"Tultiin raskaaksi todella nopeasti kuukausi ehkäisyn poisjättämisen jälkeen. Ongelma: ystäväpariskunta oli yrittänyt jo kaksi vuotta, ja koettiin molemmat aivan järkyttävää syyllisyyttä omasta raskaudesta. Miksi me? Miksei he? Ei voitu oikein iloita, ei uskallettu kertoa, vaikka tiedettiin, että pariskunta aivan varmasti olisi onnellinen meidän puolesta. Raskautta oli todella vaikea edes itse alkushokissa käsittää, saatikka voida iloita siitä millään tavalla.
Ehkä joku korkein voima sitten tarttui kahvaan ja olemme molemmat pariskunnat nyt raskaana muutaman kuukauden erolla. Meidän välille ei syntynyt koskaan kaunaa tms, mutta tiedettiin, että asia totta kai harmitti ja vaivasi ystäviämme. Olemme tosi hyvissä väleissä edelleen, mutta alkuraskaus meni meillä syyllisyyttä potien ja keskenmenoa peläten."
TARINA 6
"Meidän lasta ku alettiin yrittää, lähdin hommaan henkseleitä paukutellen ajattelen "tottakai raskaudun viimeistää kolmannesta kierrosta ellen jo ensimmäisestä, kun oon vasta 19-vuotias". Hiljalleen itsevarmuus alkoi vaihtua epätoivon kyyneliin. Poppaskonsteja kokeiltiin monenlaisia. Jalat ylös yhdynnän jälkeen, panemista kuin puput, tarkkaan laskemista milloin yhdyntä on hyvä, sovelluksia, ovis-testejä, kuukuppi ettei arvokas siemenneste valu pois. Jokaisen "oireen" tulkisin, että nyt oon raskaana. Ajattelin "tää johtuu raskaudesta" ja aina ne menkat vaa tuli. Lopulta lapsi ilmoitti tulostaan, kun olin heittänyt testit roskiin ja poistanut sovellukset. Päättänyt lopettaa yrittämällä yrittämisen – ja heti seuraavasta kierrosta 6kk jälkeen tärppäsi.
Muistan edelleen sen torstai illan, kun tein testin malttamattomuuttani ja olin samalla valmis pettymään, enkä joutunutkaan enää pettymään vaan kaksi viivaa piirtyi. Parin päivän päästä oli pakko tehdä kaksi testiä lisää, että varmasti oon raskaana. Viivat piirtyivät heti. Tällä kertaa en ollut ajatellut mitään oireita ja ku tunsin menkkamaista jomotusta vatsassa vaan odotin buranaa popsien, että koska menkat alkaa. En halunnut ajatella menkkojen ollessa myöhässä, että oisin raskaana etten vaan pettyisi uudestaan."
TARINA 7
"Miehen kanssa jätettiin ehkäisy pois kun päätettiin, että jälkikasvua saisi tulla. Seurasi pitkä ajanjakso, jolloin joka kuukausi elättelin toivoa ja tein ovulaatio- ja raskaustestejä. Kuitenkaan raskaustestiin ei koskaan sitä plussaa tullut. Vuoden yrityksen jälkeen hakeuduimme tutkimuksiin eikä kummastakaan löytynyt syytä, että miksi ei tärppää. Päätettiin kokeilla ensin inseminaatiota ennen raskaampia hoitoja. Itse inseminaatio oli normaalista poiketen vaikea, mutta onnistui lopulta. Suureksi iloksi tästä ensimmäisestä inseminaatiosta sitten kuitenkin se plussa tärähti raskaustestiin, juuri silloin kun koronan vuoksi kaikki hedelmöityshoidot keskeytettiin. Ajoitus ei siis olisi voinut olla parempi! Nyt mennään jo loppuraskaudessa ja kovasti odotellaan pikkuista tulevaksi."
TARINA 8
"Tää onkin kiva idea. Itseä ainakin tämä mietitytti, kun päätettiin jättää ehkäisy pois. Ensimmäinen päättyi keskenmenoon ja keho palautui melko kauan, joten kyllä turhautti. Kun keho oli palautunut, meni muutama kuukausi ja olin uudestaan raskaana. Pelko silti varjostaa vieläkin tätä raskautta. Toinen asia mistä yllätyin, oli se ”vauvan teko” aika, joka on stressaavaa ja sitä aina odottaa sitä seuraavaa mahdollista ovulaatiota ja sen jälkeen odotellaan, että tärppäsikö. Hurjasti kaikille lasta haluaville tsemppiä. Meillä lähenee nyt puoliväli, enkä malta odottaa ensi vuotta."
TARINA 9
"Oma raskauteni alkoi ensimmäisestä yrityksestä, kun annettiin lupa vauvalle tulla. Tämä ei kuitenkaan ollut missään nimessä sattumaa, vaan olin käyttänyt jo vuoden-pari kuukautissovellusta, johon merkitsin kiertoni. Sovellus ennusteli ovulaatiota ja seuraavia vuotopäiviä annetun datan perusteella, joten kun päätettiin oikeasti yrittää, oli parhaat päivät hedelmöittymiselle välittömästi tiedossa. Nopeutti varmasti raskautumista, kun oman kehon toimintaa oli seurannut ja kirjannut jo pitkään. Välillä ihan hävettää kertoa, miten helposti kaikki kävi, mutta toisaalta myös helpot tarinat kuuluvat raskautumisen kirjoon."
TARINA 10
"Ensimmäinen lapsi tuli heti, kun lopetettiin ehkäisy. Ajateltiin vielä, että menee varmaan puolisen vuotta ja oltiin kuultu, että ehkäisy saattaa silti lopettamisen jälkeen vaikuttaa. Hyvä niin, että tuli niinkin helposti, mutta nyt toista ollaan yritetty vuosi ja tähän vuoteen on mahtunut kaksi keskenmenoa ja nyt juuri tein positiivisen raskaustestin ja nyt taas seuraavat muutamat viikot stressataan ja mietitään meneekö taas kesken. Ollaan tässä vuoden aikana käytetty ovulaatiotestejä ja laskureita. Tällä kertaa ei käytetty testejä eikä oikein laskettu päiviäkään, että toivottavasti nyt tärppäisi!"
Kiitos vielä kerran kaikille tarinansa jakaneelle. Toivottavasti tästä postauksesta on iloa vauvaa toivoville tai yleisesti raskautumista pohtiville!
