Kerroin edellisessä Q&A -postauksessa, että aloin epäilemään olevani raskaana hyvin aikaisessa vaiheessa. Vain pari päivää ovulaation jälkeen mulle tuli sellainen fiilis, että nyt jokin on eri tavalla. En väitä, että olisin silloin varmasti ollut raskaana tai, että olisi edes mahdollista tuntea silloin jotain, mutta minun epäilys heräsi silloin. Aloin tekemään testejä myös naurettavan aikaisin, koska olin niin varma asiasta. Taustatietona kerrottakoon, että Liljaa odottaessa tein ensimmäisen raskaustestin rv 6, mutta nyt tunnistin oireita aikaisemmasta raskaudesta ja siksi tuli pakkomielle heti testata.
Ennen raskaustestiä
11 päivää ennen oletettujen kuukautisten alkamista, olen kirjannut seuraavat oireet:
- Rinnat arat
- Turvonnut olo, paino noussut 1,5 kg
- Vesi maistuu raudalta
- Hikoilu, etenkin öisin
- Nenä tukossa aamuisin
- Itkettää kummalliset asiat (oi, olisinpa kirjoittunut esimerkkejä – nämä asiat olivat nimittäin hulvattomia! Myöhemmin mua on itkettänyt mm. se, että ravintolat saavat avata taas buffetit)
- Väsymys (päiväunet tulleet kuvioihin)
- Alaselkää jomottaa
10 päivää ennen:
- Huimaa
8 päivää ennen:
- Hiukset rasvoittuu päivässä
- Hiuksia lähtee tosi paljon
6 päivää ennen:
- Haalea toinen viiva testiin (tämä oli ainakin ensimmäinen sellainen, jonka muut kuin minä myös näkivät)
5 päivää ennen:
- Jatkuva vessahätä
3 päivää ennen:
- Selkeät kaksi viivaa raskaustestissä + Clearblue "raskaana 1-2 viikkoa"
Ensimmäinen hyvin haalea viiva rv 3+2.
Positiivisen raskaustestin jälkeen
Sen jälkeen, että digitaalinen raskaustesti oli näyttänyt positiivista, en jatkanut enää testaamista, vaikka se kuinka koukuttavaa onkin. Miten ihanaa onkaan nähdä ne tummuvat viivat samalla kun tietää, että elämä on juuri muuttumassa. Myönnän, että myöhemmin, ennen ensimmäistä virallista ultraa (rv 12+6), tein vielä yhden kaupan halvan liuskatestin. Halusin vielä nähdä, miten nopeasti se viiva nyt siihen tulisi. Testiviiva pärähti liuskaan heti, kun virtsa siihen osui ja ennen kontrolliviivaa – ja paljon tummempana! Kaikki näytti siis olevan hyvin.
Varhaisultra
*varhaisultra saatu yhteistyönä
Palataan kuitenkin niihin ensimmäisiin viikkoihin vielä. Minulle oli itsestäänselvää, että haluaisin mennä varhaisultraan yksityiselle. Minulle oli tärkeää, että saisin nähdä vauvan kasvavan kohdussa ja nähdä sydämen lyövän. Ystävien suosituksesta otin yhteyttä Kaunis odotus -nimiseen yritykseen, joka tekee ultraäänitutkimuksia. Varasimme ajan oletetulle viikolla 8 (rv 7+0), jolloin sydämen sykkeen pitäisi jo näkyä. Sydämen sykkeet voidaan nähdä raskauden ollessa noin viikolla 6+3, mutta kannattaa muistaa, ettei raskauden kesto aina ole täsmällisesti tiedossa ja siksi varhaisultraan kannattaa mennä viikoilla 7-8. Alle 10 raskausviikon ultraääni tehdään yleensä vaginaalisesti ja vasta sen jälkeen sitten vatsan päältä.
Ultrassa kaikki näytti siltä, miltä pitikin. Viikot olivat samat, kuin omien laskujeni mukaan ja raskaus oikeassa paikassa. Vauvan sydämen lyöntien kuulemisen jälkeen aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, että meille tulee oikeasti toinen vauva.
Voin lämpimästi suositella Kaunis odotusta varhaisultraan. Kaunis odotus sijaitsee Vantaan Kivistössä ja auton saa helposti lähelle parkkiin. Hinnat ovat myös todella inhimilliset. Vastaanotolle saa ottaa mukaan lapsen, joka oli meille valtava plussa. Pääsimme koko perhe yhdessä kokemaan tämän jännittävän hetken. Olemme itseasiassa ihan parin viikon sisällä menossa uudestaan tänne, sillä haluamme selvittää tulevan vauvan sukupuolen heti, kun se on mahdollista. Niin jännää, että sen voi mahdollisesti nähdä jo rv 16+0, joten emme mitenkään malta odottaa rakenneultraan asti!
Varhaisultra rv 7+0
Raskausviikot 8-14
Odotin aika kauhulla raskausviikkoa kahdeksan, sillä ensimmäisessä raskaudessa se oli se viikko, kun oloni muuttui radikaalisti huonommaksi. Niinhän se oli tälläkin kertaa, juuri kun viikko vaihtui kasiin, oksensin ensimmäisen kerran. Olo ei kuitenkaan ollut yhtä kamala, kuin silloin kun odotin Liljaa. Oksensin vain yhden kerran silloin tällöin parin-kolmen viikon aikaa. En läheskään joka päivä edes! Se mikä oli samaa, kun Liljaa odottaessa, oli huonon olon ajoittuminen iltapäivään ja iltaan. Aamupahoinvointi oli vielä siedettävä, mutta illalla tuntui siltä, ettei tästä selviä. Synkimpinä hetkinä sanoinkin miehelleni, että tämä on aivan satavarmasti viimeinen kerta, kun aion olla raskaana, enempää lapsia ei tule. Raskausviikolla 9 olo oli niin hirveä, että jouduin skippaamaan koko viikon treenit. Muuten olen koko raskauden pystynyt treenaamaan kaksi kertaa viikossa, ihan niin kuin ennenkin – tietysti vähän omaa sykettä ja oloa seuraten.
Raskausviikolla 11 kävin verikokeissa ja osallistuin sikiöseulontaan. Menin entisenä pahimman luokan neula- ja verikammoisena todella reippaasti labraan, mutta verta ei meinattu millään saada. Puolen tunnin operaation, hetken lattialla makoilun ja huoneen vaihdon jälkeen hoitajat (kyllä, heitäkin oli lopulta kaksi) päättivät, että eiköhän kaksi ja puoli putiloa kolmen sijasta saa nyt riittää. En tiedä miksi minulta on todella vaikeaa ottaa verikokeita, mutta tämä on varmasti yksi syy, miksi se on minusta aina ollut niin vastenmielistä.
Raskausviikolla 13 (12+6), kävimme myös NT-ultrassa ja vauvan koko vastasi sielläkin täysin viikkoja. Niskassa ei näkynyt turvotusta ja kaikki näytti muutenkin hyvältä. Tällä viikolla tuntui, että maha alkoi jo näkyä ja silloin itseasiassa tunsin myös ensimmäistä kertaa kuplintaa alavatsassa. Kysyin ultrassa vielä kätilöltä, että onkohan näin varhaisilla viikoilla mitenkään mahdollista tuntea liikettä ja kätilö kertoi, että se on hyvin tavallista, että uudelleen synnyttäjä tuntee vauvan liikkeitä jo varhaisessa vaiheessa. Osittain tämä johtuu kai siitä, että tunnistaa sen helpommin, kuin ensisynnyttäjä. Liljan liikkeet tunsin ensimmäisen kerran muistaakseni vähän ennen raskauden puolta väliä.
Raskausviikolla 14 oloni alkoi jo palautumaan aika normaaliksi. Unohdan usein jopa olevani raskaana. Väsymys on helpottanut, mutta on edelleen läsnä. Pitää myös pitää huolta siitä, että syö tasaisesti päivän mittaan, muuten tulee huono olo.
Entäs sitten mieliteot raskauden aikana? Ensimmäisillä viikoilla en voinut ajatellakaan mitään lämmintä kunnollista ruokaa tai esimerkiksi lihaa. Olisin voinut elää pelkillä välipaloilla ja tuli syötyä tosi vähän. Makeanhimo oli myös vahvasti läsnä, mikä on nyt jo vähän lähtenyt onneksi. Tekee mieli kaikkia raikkaita asioita, kuten smoothieita, hedelmiä ja kasviksia. Kasvikset ja dippi sekä vesimeloni&feta -salaatti on ollut suuressa kulutuksessa nyt raskauden ajan. Ruokien lisäksi olen himoinnut hiilihappoja ihan älyttömästi! Limuja ja vichyjä onkin tullut litkittyä litratolkulla!
Nyt on menossa rv 15, ei enää pitkään puoleenväliin!
