Hei pikkusisko

 Tuntuu vieläkin niin oudolta odottaa toista lasta. Vastahan olin ensimmäistä kertaa raskaana ja koin kaiken ensimmäistä kertaa. Onhan siitä jo yli kaksi vuotta ja meidän pieni vauva on kasvanut taaperoksi, mutta silti aika on mennyt silmänräpäyksessä. Tuntuu todella epätodelliselta, että nyt odotamme jo Liljan pikkusiskoa. Olemme alkaneet jo välillä kutsumaan vauvaa pikkusiskoksi ja se tekee odottamisesta vähän konkreettisempaa, mutta silti – still weird. 

Tunnen joka päivä, kun pikkusisko liikkuu mahassa ja liikkeet ovat tämän viikon aikana vahvistunut hurjasti. Onhan hän vielä tosi pieni, vain noin 350 gramman painoinen, mutta kovasti alkanut potkimaan mahaani. 

Millainenkohan pikkusisko on, kun syntyy? Näyttääköhän hän samalta, kuin Lilja syntyessään? Millainen hän on luonteeltaan? Onko hänkin yhtä helppo vauva, kuin isosiskonsa oli? Onkohan hänelläkin yhtä isot silmät, kuin isosiskolla, joilla tuijottaa lempeästi tuttuja ja tuntemattomia? Onkohan hän ihan erilainen? Tiedämme hänestä niin kovin vähän, mutta sen tiedän, että hän on jo nyt tehnyt meistä jo nyt todella onnellisia. Koko raskausajan olen leijaillut vaaleanpunaisen pilven päällä ja katsonut maailmaa vielä vähän lempeämmin, kuin ennen. 

Yhden synnytyksen kokeneena minulta kysytään usein, että millä fiiliksellä suhtaudun tulevaan synnytykseen. Pelottaako minua vai odotanko sitä innolla? Minulla on aika samanlaiset fiilikset, kuin ensimmäisenkin kohdalla – tulee mitä tulee. Minusta on turha stressata asiaa, jonka kulkuun ei loppupeleissä voi itse hirveästi vaikuttaa. Odotan kuitenkin synnytystä innolla, sillä viimeksi se oli mielettömin asia, jonka olen koskaan kokenut. Rankin, kivuliain, mutta silti paras kokemus ikinä. Ymmärrän, ettei synnytys sitä todellakaan ole kaikille, mutten halua stressata etukäteen jotain, mitä en tiedä. Lilja syntyi pari vuotta sitten rv 40+3 ja toivon, että tämäkin vauva syntyisi mahdollisimman lähellä laskettua aikaa ja etenkin sitä, että pääsisimme yhdessä ensi vuoden puolelle. Mahdoton sanoa tuleeko synnytys olemaan yhtään samanlainen kuin ensimmäinen, mutta otan sen mielelläni vastaan sellaisena kuin se on. Kirjoitan varmasti tästä aiheesta vielä lisää lähempänä laskettua aikaa. 

On jännittävää, kun ei tiedä toisesta juuri mitään. Me ei olla muodostettu mitään ennakkokäsityksiä hänestä. Liljankin odotusaikana oli mahdoton kuvitella, miltä oma lapsi tulisi näyttämään ja niin nytkin. Luonteesta puhumattakaan! Juuri yhteen saamaani kommenttiin vastasinkin, että hänhän voi ihan yhtä hyvin yllättää ja olla poika. Eli vaikka pikkusiskosta yleisesti puhunkin, tiedostan sen, että ultrassa on voitu kahdenkin eri kätilön toimesta nähdä väärin. Lähtökohtaisesti kuitenkin valmistaudutaan siihen, että meille tulee pikkusisko. 

Kerroinkin raskaudesta kertoessa, että mua aluksi vähän jännitti tämä näinkin pieni ikäero. Kaksi vuotta on tosi tavallinen ikäero, mutta se tuntui meistä tosi pieneltä, koska olimme aina ajatelleet ikäeron olevan lähemmäs kolmea ikävuotta. Sen jälkeen, kun saimme tietää, että meille tulee toinen tyttö, tuntuu tämä ikäero entistä paremmalta. Kaksi pientä tyttöä kahden vuoden ikäerolla tuntuu ihan täydelliseltä. 

Raskaus on jollain tavalla ollut vähän helpompi, kun esikoista odottaessa. Se voi johtua siitä, että en kiinnitä niin paljon huomiota siihen, kun ensimmäisellä kerralla. Raskaus vain kulkee menossa mukana meidän hetkittäin aika kiireisessäkin arjessa. Maha on nyt alkanut pikkuhiljaa kasvamaan ja uskon, että muutaman viikon sisällä minulla on jo pyöreä ja huomattava raskausmaha! Olotila on muuten ihan hyvä, mutta huomaan olevani taas vähän väsyneempi. Toisaalta se voi johtua myös siitä, ettei meidän esikoinen nuku tällä hetkellä kovinkaan hyvin. 

Muutaman viikon päästä olisi tarkoitus käydä 4D-ultrassa katsomassa, että pikkusiskolla on kaikki hyvin. En ole koskaan käynyt tuollaisessa ultrassa enkä noilla viikoilla, joten kivaa päästä kokemaan se! ♥