tag:blogger.com,1999:blog-6726049185106942879.post3578163379056691643..comments2024-01-17T20:58:59.061+02:00Comments on Life of Lotta: Follow me – ensimmäinen lomaviikkoniLottahttp://www.blogger.com/profile/01894986488244983715noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-6726049185106942879.post-60557786869745044472018-07-27T12:49:28.868+03:002018-07-27T12:49:28.868+03:00Ihanaa, että pystyin olemaan avuksi. <3 Kuulost...Ihanaa, että pystyin olemaan avuksi. <3 Kuulostaa oikealta päätökseltä lähteä tuollaisesta työpaikasta. Valmistuttuasi kiität varmasti itseäsi tästä valinnasta. :) Olen nykyään pyrkinyt säännölliseen vuorokausi rytmiin. En valvo tai nuku myöhään edes viikonloppuisin, siitäkin on ollu valtavasti apua. Siten joku joskus antoi vinkin, että jos yöllä vatvoo asioita, kirjoittaa ne paperille ja tarttuu toimeen aamulla. Ei niihin asioihin voi kuitenkaan yöllä vaikuttaa. <br /><br />Mä en olisi rehellisesti sanottuna kaksi vuotta sitten ikinä uskonut, että nukkuisin niin hyvin kuin nykyään. Uskon, että säki pystyt siihen! :) Lottahttps://www.blogger.com/profile/01894986488244983715noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6726049185106942879.post-16060134434643921782018-07-27T11:48:18.971+03:002018-07-27T11:48:18.971+03:00Kiitos pitkästä vastauksestasi <3 kokemuksesi k...Kiitos pitkästä vastauksestasi <3 kokemuksesi kuulosti hyvin samanlaisilta kuin omani. Olen yksinkertaisesti ahminut liikaa hommia jo pitemmän aikaa, enkä ole edes huomannut kehoni viedtejä liiallisesta stressin määrästä. Viime vuonna työskentelin samaan aikaan koulunkäynnin ohella työpaikassa, jossa koin koko ajan riittämättömyyden tunnetta. Kirjoitin myös vuoden aikana kanditutkielman sekä kävin ahkerasti koulua, ja keväällä kun olin koulun puolesta harjoittelussa ja töissä samanaikaisesti, räjähti koko pakka käsiin. Unettomuus oli varmaan kehoni viimeinen keino ilmoittaa, etten voi jatkaa samalla tavalla. <br /><br />Olen onnekas, sillä vierelläni seisoo poikaystäväni jolle voin kertoa kyllä kaiken ja saada tsemppiä, kun tuntuu ettei voimat riitä. Hän tuki minua hakemaan keskusteluapua sekä tsemppasi minua lopettamaan työni. Otin lopputilin alkukesästä ja huomaan sen kyllä voinnissani, sillä olen voinut huomattavasti paremmin. Uniongelmat ovat kyllä helpottaneet, siihen nähden, että keväällä ja alkukesästä saatoin nukkua vain pari tuntia yöstä. Koen kuitenkin edelleen, että välillä traumat unettomuudesta aiheuttavat sellaisen pelkotilan, jossa unta on mahdoton saada. Nyt taitaa olla ensimmäinen viikko, kun olen saanut nukuttua joka yö hyvin, ja tuntuu siltä, että kyllä tästä taas hyväksi nukkujaksi voidaan muuttua..<br /><br />Uskon, että tämä on myös luonteenpiirteisiini liittyvää. Samoin kuin sinä, olen luonteeltani positiivinen ja itsenäinen, enkä siedä itseltäni huonoa suoriutumista missään. Unta kun ei voi suorittaa, niin on ollut opittavaa siinä, ettei itseään ala syyttelemään huonosti nukutuista öistä. En myöskään ole halunnut puhua näistä ongelmista hirveästi kavereille tai perheelleni, en ole halunnut huolestuttaa ketään, saada hullun leimaa tai muutenkaan puhua tästä aiheesta, kun se on niin kipeä aihe itselleni. Alussa yritin etsiä vain tietoa netistä, mutta jälkeenpäin tuntuu siltä, että tieto lisäsi vain tuskaa. Netistä ei tuntunut löytyvän mitään tsemppaavaa tukea vaan enemmän kauhutarinoita siitä, kuinka unettomuudesta ei tule ikinä parantumaan, ja huolestuin myös siitä, että miten pystyn tulevaisuudessa olemaan työelämässä tälläisten ongelmien kanssa. Poikaystäväni sanoi kuitenkin, että tuskin kukaan unettomuudesta "parantunut" käykään kirjoittelemassa mihinkään keskustelupalstoille enää, kun sitä ongelmaa ei ole. Ehkä siksi oli tsemppaavaa lukea sinun kokemuksia, sillä tuli sellainen olo, että myös muilla nuorilla aikuisilla on voinut olla näitä ongelmia. Ja ehken kuitenkaan ole täysin hullu :D sinun elämäsi vaikuttaa niin onnelliselta tällä hetkellä muutenkin <3 <br /><br />Tästä nyt tuli tosi pitkä vastaus, enkä oikein edes tiedä mitä yritin tässä sanoa. Kiitos, että avasit tätä asiaa, se toi itselleni hurjasti tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen <3 rohkeasti tehty <3Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6726049185106942879.post-7857003807866341382018-07-26T21:19:21.103+03:002018-07-26T21:19:21.103+03:00Kiitos! <3 Alkaakin kieltämättä olemaan vähän t...Kiitos! <3 Alkaakin kieltämättä olemaan vähän tukalaa. :D Lottahttps://www.blogger.com/profile/01894986488244983715noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6726049185106942879.post-24562801989109127442018-07-26T21:16:26.214+03:002018-07-26T21:16:26.214+03:00Kiva kuulla, että tykkäsit! :)
Minun uniongelman...Kiva kuulla, että tykkäsit! :) <br /><br />Minun uniongelmani alkoivat siihen aikaan, kun opiskelin ja kävin töissä samaan aikaan. Varmasti pitkän parisuhteen loppumisella oli myös oma osuutensa ja hukutin itseni töihin koulun ohella. Tilanne eskaloitui ensimmäisen kerran jo vuonna 2012, jolloin silloinen esimieheni totesi, että hän näkee hymyni takaa, ettei kaikki ole hyvin. Yhdessä päätimme, että jäisin opintovapaalle pariksi kuukaudeksi, ja sen jälkeen tuntuikin hetki paremmalta, kunnes palasin taas vanhaan kaavaan. <br /><br />Jatkoin unilääkkeiden käyttöä vuosia ja valmistumiseni aikoihin vuonna 2016 havahduin taas siihen, että työtunteja oli reippaasti yli 40 viikossa samalla, kuin tenttejä saattoi olla jopa kolme viikossa muiden koulutehtävien ohella. Olin tässä vaiheessa henkisesti jo niin rikki, että en edes osannut pyytää apua. Perheen lomamatkalla murruin täysin ja kerroin perheelleni, että olin käytännössä valvonut koko 9 päivää putkeen ja, että ongelmia oli ollut pitkään ennen sitä. Neljä edellistä viikkoa jolloin stressi oli pahimmillaan olin vain nukkunut 1-2h yössä ja meikin alta paljastuikin sitten silmien alta todella näkyvät verisuonet ja pahimmat silmäpussit ikinä. Olen luonteeltani itsenäinen ja positiivinen, enkä halua muiden huolehtivan minusta, joten olin hyvin onnistuneesti peittänyt sen, että minulla oli todella paha olla.<br /><br />Minulla oli pitkään jo ollut sellainen tunne, että langat ovat hävinneet käsistäni ja en enää hallitse mitään. Yksinkertaisesti mulla oli liikaa tekemistä ja liian vähän tunteja vuorokaudessa. Perheeni tuella hain sitten apua lääkäriltä, jolta sain tilapäisesti vahvemmat unilääkkeet ja sairaslomaa töistä. Sairasloman aikana hoidin koulun pois alta, valmistuin, ja sitten tuntuikin, että iso kivi tipahti harteilta. Tein sinä kesänä vähemmän töitä kuin ikinä ja pikkuhiljaa aloin vieroittautumaan unilääkkeistä. Aluksi saattoi mennä vahvempia melatoniininappeja n. 5 kappaletta yössä, mutta sitten tein tietoisen päätöksen, että en halua enää elää niin ja ennenkaikkea nukkua niin. <br /><br />Toki on ollut stressaavia hetkiä elämässä tämänkin jälkeen, mutta etenkin raskaana ollessa, on helppoa olla ilman mitään lääkkeitä. <br /><br />Olipa pitkä ja yksityiskohtainen vastaus, mutta ainakin se on rehellinen. :D Tiivistettynä: kaikista isoin apu minulle oli puhuminen. Se, että pystyin sanomaan läheisilleni (ja lääkärille), että mä en jaksa enää. Ettei tarvinnut enää yksin taistella uupumuksen kanssa. Perheeni auttoi koulutehtävien kanssa ja auttoivat muutenkin saamaan taas arjen rullaamaan. :) Tsemppiä sulle, uni on niin tärkeää, toivottavasti saat itsesi pian kuntoon! <3Lottahttps://www.blogger.com/profile/01894986488244983715noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6726049185106942879.post-57888099753857507982018-07-25T17:33:43.936+03:002018-07-25T17:33:43.936+03:00Tsemppiä tähän helteeseen! Tsemppiä tähän helteeseen! Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6726049185106942879.post-83712422261053392522018-07-25T10:14:47.007+03:002018-07-25T10:14:47.007+03:00Moi! Kivan pitkä postaus, olipas mukava lukea loma...Moi! Kivan pitkä postaus, olipas mukava lukea lomakuulumisiasi! :) <br />Palatakseni tuohon tekstin alkuun, jos sopii udella, niin miten olet päässyt niin hyvin uniongelmista eroon? Ja osaatko sanoa mistä ne alunperin johtuivat? Olen itse kärsinyt samaisesta ongelmasta alkukeväästä asti, luultavasti stressin seurauksena. On helpottavaa lukea tämän kaltaisia kokemuksia, että uniongelmat ovat loppuneet kokonaan. Jos aihe on liian henkilökohtainen, niin ei tarvitse vastata - ymmärrän hyvin :) <br /><br />Ihanaa loppuraskautta ja kesää <3Anonymousnoreply@blogger.com