Unikonsultista apua taaperon uniin

Kaupallinen yhteistyö Sleepyn kanssa.

Moni teistä saattaa muistaa viime syksyn, kun kerroin meidän aina niin hyvin nukkuneen taaperon öiden muuttuneen. En muista, että Lilja olisi edes vauvana nukkunut niin huonosti, kun hän nukkui viime kesänä ja syksynä. Lilja on nukkunut omassa huoneessa noin kahdeksan kuukauden ikäisestä lähtien ja silloin yöunet olivat poikkeuksetta aina 12 tuntia ja hän nukahti aina itsenäisesti. Viime vuonna loppukesästä alkoi sitten yhtäkkiä tulla raivokohtauksia, kun hänet laitettiin pinnasänkyyn. Pinnasängystä tuli selkeästi hänelle ongelma, joten päätettiin kokeilla siirtymistä juniorsänkyyn. Olin elätellyt toivoa, että olisimme voineet pitää hänet pinnasängyssä pidempään, mutta tarkoitus oli kuitenkin ennen pikkusiskon syntymää siirtyä juniorsänkyyn.

Aluksi siirtyminen meni hyvin. Hän oli onnensa kukkuloilla isojen tyttöjen sängyssä ja nukahti huoneeseen hyvin. Pian kuitenkin koitti se hetki, että hän ymmärsi, että "ahaa, minähän pääsen täältä helposti pois" ja nukuttamisesta tuli vaikeaa – puhumattakaan öisistä vaelluksista äidin ja isän sänkyyn. 

Pyysin Instagramissa teiltä seuraajilta neuvoa ja muutama teistä suositteli Sleepyn unikonsulttia. Heidän blogiaan luettuani ymmärsin, että näistä ammattilaisista saattaisi ihan oikeasti olla meille apua. Joskus on todettava, että omat taidot ei riitä ongelman ratkaisemisessa, vaan me tarvitaan apua ja tukea. 

Sleepy on Suomessa vuonna 2018 perustettu yritys, joka tarjoaa henkilökohtaista unikonsultaatioita, verkkovalmennuksia ja uniluentoja. Heiltä saa myös vinkkejä vyöhyketerapeuttiseen vauvahierontaan ja imetykseen. Uutuutena he tarjoavat imetysohjauksia etänä! Sleepyllä työskentelee kolme unikonsulttia, joista yksi on Sanna, joka loi meidän Liljalle henkilökohtaisen unisuunnitelman. 

Projekti aloitettiin yhteisellä noin puolentoista tunnin videopuhelulla, jonka aikana Sanna kyseli meidän elämäntilanteesta ja Liljasta tarkempia kysymyksiä. Puhuttiin meidän haasteista ja mistä Lilja tykkää. Mietittiin yhdessä, mistä olisi hyvä aloittaa. Ongelmat olivat juurikin tuo pitkittynyt nukahtamisaika, halu nukkua muualla kuin omassa huoneessa ja lukuisat öiset heräilyt. Sleepyn filosofian mukaisesti tarkasteltiin tilannetta kokonaisvaltaisesti ja lähdettiin liikkeelle hyvin lempeästi. Mietittiin, mikä unikoulu olisi meidän perheelle se kaikista paras ja päädyttiin tuoli -unikouluun – eli siirrytään lapsen viereltä nukuttamisesta tuolille ja pikkuhiljaa siirrytään kauemmas sängystä.

Meille nukkumaanmeneminen oli yksi taistelu, joka ikinen ilta ja Sanna antoi meille loistavia vinkkejä, miten me saataisiin tämä prosessi rullaamaan. Yksi parhaita vinkkejä, joita saimme oli se, että me aikuiset päätämme isoista asioista (milloin mennään nukkumaan, missä nukutaan yms), mutta samalla annamme joka ilta Liljan valita jotain. Se voi olla pyjaman valinta, mikä iltasatu luetaan tai mikä unilaulu lauletaan – tällä tavalla uhmaikäiselle taaperolle tulee tunne, että hän saa osallistua päätöksien tekoon. Hänen mielipiteitä ja valintoja kuunnellaan. Olen itseasiassa ottanut tämän opin käyttöön myös monessa muussakin tilanteessa taaperomme kanssa ja toimii! Meillä on ollut paljon vähemmän vaikeita tilanteita meidän arjessa tämän oivalluksen jälkeen. 

Lopputulos on se, että meillä on loistava iltarutiini, joka hoidetaan taaperon kanssa sulassa sovussa ja yöt ovat nykyään nukkumista varten. Toki kotiimme muuttanut itkevä vauva sekoitti aluksi myös Liljan unia, mutta nyt ollaan taas palattu hänen osalta raiteille ja omassa sängyssä nukutaan hyvin illasta aamuun asti. 

Sleepyltä löytyy myös kaksi verkkovalmennusta: 0-4kk ja 4kk-2v -ikäisille. Tuosta edellä mainitusta onkin ollut apua meille Alman unien kanssa, sillä vastasyntyneiden valmennuksesta löytyy tietoa perheen pienimmän unien tukemiseen ihan ensimetreiltä asti. Valmennuksesta löytyy myös tietoa itkuisen vauvan rauhoitteluun! Tuossa isompien verkkovalmennuksessa puolestaan keskitytään lapselle sopivan päivärytmin ja hyvän uniympäristön luomiseen. Hait sitten apua aikaisiin aamuihin tai kuormittaviin tiheisiin yöheräilyyn, valmennuksista löydät tukea näihin tavallisiin unihaasteisiin! 

Unen tärkeyttä ei voi kylliksi korostaa, se on mielestäni koko toimivan arjen perusta. Tuota vastasyntyneiden verkkovalmennusta suosittelen jo odottaville äideille, sillä se antaa niin paljon tietoa, mitä olisin itse toivonut tietäväni heti lapsen synnyttyä. 

Koodilla LOTTA15 saatte 15% alennusta molemmista Sleepyn verkkovalmennuksista. Koodi on voimassa vain 18.4.2021 asti. 

Kiitos Sleepy ja erityisesti kiitos Sanna, kun olit tukenamme ja autoit meidän koko perhettä nukkumaan paremmin! Kiitos loistavasta ja empaattisesta palvelusta sekä oikeasti toimivien vinkkien jakamisesta. Me ei oltaisi saatu meidän öistä näin rauhallisia ilman sinua! 

Keskivartalon palautuminen synnytyksen jälkeen

 Kaupallinen yhteistyö Lola&Lykke.

Synnytyksestä on kulunut huomenna 11 viikkoa ja kävin viikko sitten yksityisellä fysioterapeutilla jälkitarkastuksessa. Oli mielenkiintoista kuulla, missä kunnossa oma kroppa on raskauden ja synnytyksen jäljiltä ja mihin pitäisi vielä kiinnittää huomiota, jotta kroppa palautuisi mahdollisimman hyvin jatkossakin. Raskaudesta kokonaan palautuminen ei käy hetkessä, joten sen kuntouttamiseen kannattaa kiinnittää huomiota.  

Olin iloinen kuullessani, ettei vatsalihaksissa erkaumaa enää ollut, mutta alavatsani lihakset eivät vielä ole palautuneet niin vahvoiksi, että suoria vatsalihasliikkeitä kannattaisi suorittaa. Hiljaa hyvä tulee, muuten vatsalihaksiin voi jäädä pysyvää vauriota. 

Se, ettei erkaumaa ole, ei tarkoita, että olisin palautunut synntyksestä täydellisesti, vaan keskivartaloni tarvitsee edelleen valtavasti tukea. Muistan esikoiseni synnytyksen jälkeen, että meni todella pitkään, että keskivartaloni alkoi tuntumaan normaalilta ja vahvalta. Vasta noin vuoden jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että keskivartalossani on voimaa ja sitten ei mennytkään pitkään, kun olin jälleen raskaana ja kroppa oli taas valtavan muutoksen edessä.  

Tällä kertaa käytin raskausaikana Lola&Lykken tukivyötä, josta oli ihan valtava apu liitoskipuihin. Voin lämpimästi suositella myös tätä tukivyötä kaikille raskaana oleville ja suosittelen ottamaan tukivyön käyttöön jo aikaisessa vaiheessa raskautta! Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta edellisestä raskaudesta liitoskivuista, mutta ne vaikeuttivat kävelemistä yllättävän paljon. Tukivyö vei paineentunnetta vatsalta ja lantiolta ja mahdollisti sen, että pystyin liikkumaan säännöllisesti synnytykseen asti. Olin niin vakuuttunut tukivyöstä, että päätin synnytyksen jälkeen ottaa käyttöön saman merkin Core Restore Synnytyksen jälkeisen tukivyön. Kompressioteknologia antaa tehokkaan tuen raskaushormonien (Relaxin-hormoni) löystyttämille lihaksille ja nivelille ja tukee vatsaa, lantiota ja selkää synnytyksen jälkeen. Tukivyö myös tehostaa nestekiertoa, vähentää turvotusta ja yksinkertaisesti auttaa toipumaan raskaudesta ja synnytyksestä paremmin. 

Sain fysioterapeutilta jo raskausaikana kehuja ryhdistäni sekä selkäni yleisestä kunnosta, joka näin skolioosivaivaisena oli hieman yllättävää, mutta todella ilahduttava kuulla. Uskon, että säännöllisen jumpan ja kehonhuollon lisäksi näiden tukivöiden käytöllä on ollut valtava merkitys palautumiseeni. Etenkin heti synnytyksen jälkeen huomasin, että ilman tukivyötä selkäni sekä alavatsani kipeytyi tuplavaunuja työntäessä – siitä lähtien lenkkeilin vain tukivyön kanssa ja kipua ei enää ole tullut.

Tukivyö on korsettimainen, mikä antaa keskivartalolle tukea ja tuo välittömästi ryhtiä. Säädettävä kaksiosainen kompressiokiinnitys takaa täydellisen istuvuuden vatsan alueella. Tukivöitä on useita markkinoilla, mutta juuri tämä kotimainen tuote on fysioterapeuttien suosittelema ja yhdessä ammattilaisten kanssa kehitetty. 

Tukivyötä olisi hyvä alkaa käyttämään heti synnytyksen jälkeen (sekä alatie- että sektiosynnytyksen), jotta vartalo saisi parhaan mahdollisen tuen heti. Käyttö on suositeltavaa 1-3 kuukautta synnytyksen jälkeen ja itsekin käytän vyötä edelleen. Toki tuotetta voi käyttää niin pitkään, kun kokee sen hyödylliseksi! 

Minulla on tukivyöstä koko S, joka on tarkoitettu silloin, kun vatsanympärysmitta on heti synnytyksen jälkeen 70-90cm. Vyössä on säätövaraa 20 senttiä, joka mahdollistaa sen, että yksi ja sama tukivyö käy koko palautumisprosessin läpi. Minun vatsani on nyt tukivyön käytön aikana kaventunut noin viisi senttiä, mutta ennen kaikkea olen tyytyväinen sen antamaan tukeen vatsalihaksilleni ja lantiolleni. Tukivyö on mukava päällä eikä se ärsytä ihoa, sillä se on valmistettu hengittävästä hypoallergeenisestä teknisestä materiaalista ja on lateksiton. Tätä tyylikästä kokomustaa vyötä on myös kiva käyttää arjessa, sillä se sulautuu omiin asuihin hyvin ja esimerkiksi neuleiden alta ei näy lainkaan. 

Minulla on ilo jakaa teille alennuskoodi LOTTA15, jolla saatte 15% alennusta Lola&Lykke -verkkokaupan kaikista tukivöistä! Koodi on voimassa toistaiseksi. 

Minun matkani kohti vahvempaa keskivartaloa jatkuu edelleen ja tarkoituksena on jatkaa vyön käyttöä ainakin kesään asti! 

10 kysymystä joulusta

Meillä vietettiin joulua tänä vuonna poikkeuksellisesti jo hieman etukäteen viikonloppuna. Tämä päätös johtui siitä, että yleensä olemme viettäneet joulua Oulussa, mutta tällä kertaa vauvan lasketun ajan ollessa niin lähellä, päätimme jäädä kotiin Helsinkiin. Veljeni perhe sekä vanhempani saapuivat lauantaina meille ja niin me sitten kokoonnuttiin saman pöydän ääreen, syötiin jouluruokia ja nautittiin toistemme seurasta. Tällä viikolla sitten jatketaan joulunviettoa, mutta vähän pienemmällä porukalla.

Tässä postauksessa kuvia meidän lauantaisesta joulunvietosta ja 10 kysymystä joulusta!



1. Suosikkijouluherkku?

Rakastan jouluruokaa! Porkkanalaatikko, graavilohi, mäti ja katkaravut kuuluvat joulupöydän parhaimmistoon. Makeista jouluherkuista tykkään tosi paljon joulutortuista! 

2. Mikä on lempijoulukauppasi?

Xmas Garage -liike Helsingin keskustassa on aivan ihana. Pöydät on koottu eri väriteemojen ympärille ja tässä kaupassa silmä todellakin lepää. Täällä tosin tulee vähän sellainen fiilis, että haluaisi ostaa kaiken, mutta mitään yksittäistä on vaikea valita. Tästä syystä poistun lähes aina tyhjin käsin, mutta fiilistelyyn kauppa on täydellinen!




3. Miten koristelet kotia jouluun?

Jouluisin lisään kotiimme kynttilöitä ja koristelen kuusen. Aikaisempina vuosina on ollut pelkkä muovikuusi, mutta tänä vuonna koristelin joulukuun alussa sen ja lisäksi hankimme nyt loppuvuodelle aidon joulukuusen. Aidosta kuusesta tulee ihana tuoksu ja tunnelma. Kynttilöiden ja kuusen lisäksi sohvaltamme löytyy yksi joulutyyny.

4. Mieleenpainuvin saamasi joululahja?

Tästä on jo kohta kymmenen vuotta, mutta isäni oli ostanut minulle Mulberryn kultaisen pienen laukun. Se laukku oli ja on edelleen häkellyttävän kaunis ja käytän sitä edelleen! Lapsuuden jouluista muistan yhden puhuvan kissapehmolelun, jota olin toivonut niin paljon! Sitä kannoinkin koko joululoman mukanani kaikkialle, mihin perheeni kanssa menimmekään.




5.  Suosikkikaupunkisi joulun tunnelmointiin? 

Oulu on mun joulukaupunki. Lumi, perhe ja ystävät – ne tekevät joulunajan. Tänä vuonna tosin on myös ihanaa olla kotona Helsingissä. Helsingin keskusta, Tuomaan markkinat (joita tosin ei tänä vuonna pidetä!) sekä Hietaniemen hautausmaa ovat todella tunnelmallisia joulukuussa. 

Joskus olisi ihana kokea esimerkiksi New York tai Berliini joulukuussa. Olen kuullut, että molemmat kaupungit ovat mielettömän upeita joulun alla! 


6. Miten paketoit joululahjat?

Tänä vuonna Kaikon kauniisiin lahjapapereihin, ruskeisiin lahjapusseihin ja samettinauhoihin.



7.   Joulun paras soittolista?

Itse tehty joululista Spotifyssa. Lempparibiisit on Sia – Snowman, Haloo Helsinki! – Joulun kanssas jaan sekä monet tutut ruotsinkieliset laulut, jotka ovat tuttuja lapsuuden jouluista. Myöskin esim Rajattoman, Club for fiven ja Pentatonixin joululevyt on ihania! 


8. Jouluelokuva, joka on pakko katsoa joka vuosi?

Mä katson jouluisin telkkaria todella vähän (oikeastaan tää pätee koko vuoteen...) ja mun mielestä harva jouluelokuva on oikeasti hyvä. Tykkään Yksin kotona 1 & 2 ja The Holiday -elokuvasta, mutta en niitäkään vuosittain katso.




9. Osallistutko joihinkin hyväntekeväisyystempauksiin jouluna?

Ehdottomasti joka vuosi! Viime vuonna lahjoitettiin isompi summa yhdessä muutaman muun vaikuttajan kanssa Nuorten turvatalolle. Valitsen lahjoituskohteen joka vuosi erikseen ja monesti oma panokseni on mennyt lapsien tai eläinten auttamiseen. Ostan myös Joulupuu- tai Hope Ry -keräyksiin lahjoja vähävaraisille lapsille.  

10. Mitkä ovat joulunajan suosikkiperinteitä? 

Tykkään aattona käydä pitkällä kävelyllä, jonka jälkeen saunotaan. Sohvalla loikoilu, riisipuuron syöminen, hautausmaalle kynttilöiden vieminen, perheen kanssa saman pöydän ääreen kokoontuminen illalla, lapsien riemun näkeminen lahjoista – nämä ovat kaikki asioita, jotka tekevät minun joulun.

10 x Joululahjavinkit vauvoille ja taaperoille

Tänään jatketaan jouluteemalla ja ajattelin ilahduttaa teitä lahjavinkeillä, joita voisi perheen pienimmille ostaa. Olipa sitten kyseessä oman perheen lapset, kummilapsi tai vaikka sukulaislapsi, näistä ilahtuu varmasti useimmat lapset ja heidän vanhemmat. 

Haluan tässä postauksessa erityisesti nostaa esille kotimaisia yrityksiä, joilta löytyy ihan mahtavia tuotteita pukinkonttiin. Tänään vietetään muuten Osta työtä Suomeen -teemapäivää ja koen, että tällaisen poikkeuksellisen vaikean vuoden jälkeen voimme kaikki valita tukea kotimaisia pienyrittäjiä tai edes ostaa niitä ulkomaalaisia tuotteita kotimaisista verkkokaupoista tai kivijalkamyymälöistä ja sitä kautta kantaa eurot Suomeen. 

Tässä koottuna teille 10 eri teeman alle useampia lahjavinkkejä, toivottavasti niistä on apua lahjaa miettiessä! 

1. Vaate tai pipo

Kaunis vaate on aina ihana lahja saada. Toki tässä kannattaa huomioida, että tuntee lahjan saajan, tai jos lahja tulee toisen lapselle ja lapsen olessa vielä pieni, heidän vanhempien vaatemaun. Näin vaate tulee oikeasti käyttöön ja kaikki ovat iloisia! Kannattaa myös kysyä, onko jollekin tietylle vaatteelle tarvetta ja muitakaa myös tarkistaa oikea koko! Lahjakortti on myös ihana vaihtoehto. 

Meillä on Suomessa monta ihanaa kotimaista merkkiä, joiden valikoima kannattaa kurkata. Itse olen viimeaikoina löytänyt itseni selailemasta HIMA Clothing -merkin upeita tuotteita (postauksen tuotteet saatu). Myöskin heidän Instagramtili on ihana ja aiheuttaa varmasti himon ostaa heidän tuotteita – niin minullekin kävi hetken tätä tiliä seurattuani, hihi. HIMA on keväällä 2019 perustettu yritys, jonka yrittäjä halusi suunnitella ja ommella lastenvaatteita myös muuhun, kuin oman lapsen tarpeisiin. Onneksi näin, sillä nyt me kaikki voidaa nauttia näistä kauniista tuotteista! Nykyään kysynnän kasvettua osan tuotteiden valmistus on siirtynyt myös Suomalaisiin pienompelimoihin. Kaikki työ tehdään siis edelleen Suomessa ja tällä tuetaan kotimaista työtä sekä tuotannon eettisyyttä. Itse minuun teki vaikutuksen se, miten laadukkaita nämä tuotteet ovat. Esimerkiksi tuon toisessa kuvassa näkyvän Villabonnetin sisävuori on ihan mielettömän pehmeää materiaalia. 

Tässä muutama tuote, jotka kannattaa kurkata: 

  

2. Pyjama tai sukkia


Joululahjojen klassikko, jota kaikenikäiset arvostavat! Tässä muutama vinkki tuotteista, jotka tekevät täydellisen pehmeän paketin:

Metsäkuvioinen pyjama, Newbie (kuvan pyjama saatu)

Metsola Pupu Tupuna pyjama, Kaiku Kids

Stuckies sukat, Kaiku Kids

Lace Detail Tights, Kaiko


3. Puiset lelut


Olette varmasti huomanneet, että suosin puisia leluja meidän lapsille. Ne ovat useimmiten kauniita, kestäviä, ekologisia ja ajattomia. Erityisesti olemme tykänneet PlanToys -merkin leluista, joita saa helposti ostettua esimerkiksi kotimaisesta moimini.fi -verkkokaupasta (kuvan pasta-annos saatu Moi Mini). Tänä jouluna Liljan pakettien kääröistä paljastuu puiset lääkärin varusteet, puinen ruokailuastiasto sekä puinen meikkisetti.


4. Nukke

Nuket ja niiden hoitaminen on kovasti meidän taaperon mieleen. Nukkejen hoitaminen on myös hyvää harjoitusta sillon, kun perheeseen on syntymässä vauva. 

Kuvan nukke on Rubens Barn -merkkinen ja näitä voi ostaa esimerkiksi Iloinen Heppu -verkkokaupasta. Rubens Barn EcoBuds -nuket sopivat hyvin lapsen ensimmäiseksi nukeksi. Jokaisella nukella on oma nimi sekä oma persoonansa.


5. Nukensänky

Upein nukensänky löytyy kotimaisen Aliica Kids -verkkokaupan valikoimasta ja on tämä rottinkinen OYOY Living Design -merkkinen. Lilja sai tämän kummeiltansa syntymäpäivälahjaksi ja se on ollut siitä asti hitti! Siinä nukutetaan, syötetään ja hoivataan nukkea.


6. Kirja

Isovanhempien kysyessä lahjatoiveita, me toivotaan usein kirjoja. Tässä muutama hyväksi havaittu:

Meri-Karhun suuri suku (saatu)

Merimonsterit (saatu)

Pipsa Possu ajelulla

Oppi&ilo Minun päiväni

Oppi&ilo Kurkkaa! Pikkueläimet


Meidän kaksivuotias tykkää tällä hetkellä erityisesti myös tarrakirjoista, joten suosittelen kurkkaamaan sellaisetkin! Meillä tämä Pipsa Possu -tarrakirja on ollut hitti. 


7. Headwrap

Ensimmäinen joululahja, jonka ostin aikoinaan omalle kummitytölleni oli Valkaman Headwrap. Valkaman perustaja Henna työskentelee nykyään Kaikon kuosi- ja asustesuunnittelijana, joten kauniit Valkaman Headwrapit löydät nyt Kaikon valikoimista. Headwrapeja löytyy useassa värissä sekä monessa Kaikomaisen kauniissa kuosissa.


8. Muumitalo


Lilja sai syntymäpäivälahjaksi isovanhemmilta vanhan klassikon, Muumitalon! Tällaisella varmasti lähes jokainen meistä on joskus elämässään leikkinyt! Edelleen toimii ja mitä somesta olen seurannut, on tällainen ollut lahjatoiveena useammalla Liljan ikätoverilla. Tämä on myös sellainen lelu, millä harjoitellaan itsenäistä leikkimistä tosi hyvin. Loistava lelu siis kaikinpuolin! 


9. Potkupyörä


Me toivoimme tänä vuonna Liljan puolesta joululahjaksi isovanhemmilta tätä Banwoodin kaunista potkupyörää ja sellainen häntä nyt odottaa jouluaattona kuusen alla. Lilja bongailee kokoajan pyöriä kaduilta, joten voin kuvitella, että tämä tulee olemaan mieluinen lahja hänelle. Suositusikä tälle potkupyörälle on 2,5-5 vuotta, joten tällä mini pääsee sopivasti ensi keväänä sitten Kaivarissa kruisailemaan vähän suojatummilla kävelyteillä.


10. Muovailuvälineet

Kuva: Nukukuu

Muovailu on meillä kans ollut kova juttu! Meillä on ollut käytössä jo pitkään Nukukuun suositut käsintehdyt myrkyttömät muovailuvahat, ja nyt seuraava steppi olisi hankkia muovailuun työkalusetti. Tämä olisikin ihan loistava joululahja! Nukukuun tuotteita myy myös esimerkiksi Kaiku Kids -verkkokauppa. Hieman edullisemmat muovailuvälineet löytyy yhdestä suosikkiliikkeestäni, Kaarna Livingistä, joka sijaitsee aivan meidän naapurissa Fredrikinkadulla Punavuoressa. Kaarna Livingistä löydät myös todella hyvät myrkyttömät Neogrünin muovailuvahat sekä sormivärit. Kestävän elämäntyylin liike Kaarna Living palvelee Fredan lisäksi myös verkossa! 


Sellaiset lahjavinkit tänä vuonna vauvoille ja taaperoille! Toivottavasti saitte näistä jotain ideoita. Hurjaa, että meilläkin vietetään lapsen kanssa jo kolmatta joulua. Ensimmäisenä jouluna ei hankittu lahjoja lainkaan, toisena taisi olla yksi lahja ja tänä vuonna on muutama paketti. Omasta mielestäni lahjoja voisi olla paljon vähemmänkin, joten voi olla, ettei me anneta edes jouluna kaikkia lahjoja vaan annetaan niitä sitten pidemmällä aikavälillä. 



DIY joulukalenteri taaperolle

Joulukuun ensimmäinen tarkoittaa sitä, että voi virallisesti ja häpeilemättä aloittaa joulufiilistelyn. Piparit, joulutortut, glögi, Haloo Helsingin "Joulun kanssas jaan" -biisi, joulukuusen koristelu, kynttilöiden polttaminen, lahjojen suunnittelu – mä rakastan joulukuuta. Se tarkoittaa tietysti myös sitä, että on aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku! 

Tänä vuonna Lilja saa availla Newbie Limited Edition -malliston paperisen adventtikalenterin luukkuja (joulukalenteri saatu pr-lahjana). Luukkuja on jokaiselle päivälle jouluaattoon asti ja mä olen saanut käyttää luovuuttani miettiessäni, mitä kaikkea kaksivuotiaani voisikaan löytää luukkuja avaamalla.

Itse kalenteri on todella kaunis ja kiinnostava ainakin meidän lapsen mielestä. Jätin tämän hetki sitten Liljan huoneeseen ja nyt tätä täyttäessäni hankkimillani tuotteilla, huomasin hänen itse myös täyttäneen luukut jo omilla leluillansa, hihi. 

Tästä talojoulukalenterista riittäisi siis iloa joulukuun jälkeenkin, mutta itse pidän tässä kalenterissa erityisesti siitä, että sitä voi käyttää uudestaan ja uudestaan. Kalenteri on siis paitsi kaunis, myös ympäristöystävällinen! 


Mitä joulukalenterin luukuista paljastuu meidän kaksivuotiaalle joulukuun aikana?

  • Schleich -eläinfiguureja. Kalenterista löytyy lammas, kissa, jänis, koira ja vaikka mitä muita tuttuja eläimiä! 
  • Suklaata. Muutamasta luukusta paljastuu herkku! 
  • Raikastamo Namiset -smoothiemakeispussi. Näitä löytyy kaksi kappaletta! 
  • Baby Shark -kylpylelu
  • Tarra-arkkeja
  • Joulukoriste
Joulukalenteriin olisi tietysti voinut hankkia 24 ihan erilaista esinettä/herkkua/tekemistä, mutta panostin itse tänä vuonna noihin eläimiin. Meidän taapero on innostunut eläimistä ja niiden äännähdyksistä, joten siitä se ajatus sitten lähti.


Tänään aamu oli sen verran kiireinen, ettei ehditty avaamaan Liljan kanssa luukkua, mutta se on meidän agendalla heti, kun hän tulee päiväkodista kotiin. Liljan päiväkodissakin on joulukalenteri, josta tulee lyhyt satu joka päivä, joka sitten luetaan ryhmälle välipalalla. Toivottavasti molemmat joulukalenterit ovat minin mieleen.  

Äitiyspakkaus vai raha?

 Miten mahtavaa onkaan, että meillä suomalaisilla on mahdollisuus saada valtiolta avustusta siihen, että perheeseen syntyy vauva? On äitiysavustus, lapsilisä, pitkät vanhempainvapaat ja mahdollisuus olla hoitovapaalla siihen asti, että lapsi täyttää kolme – ja siihenkin saa tukea! Ihan mieletöntä. Monessa maassa tämmöinen kuulostaa utopistiselta, sillä äitiysvapaalla ollaan maksimissaan kolme kuukautta ja sitten on palattava töihin. Kun vanhempainvapaani loppui viime vuonna Liljan ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen, koin hänet vielä niin pieneksi, etten mitenkään ollut valmis palaamaan töihin. En osaa edes kuvitella, miltä olisi tuntunut viedä kolmen kuukauden ikäinen vauva hoitoon. 

Sitten me saadaan vielä sitä äitiysavustusta ennen, kun lapsi syntyy! Mulle oli esikoista odottaessa itsestäänselvää, että ottaisin äitiyspakkauksen. Onhan se ihan ainutlaatuinen lahja valtiolta ja siinä on oikeasti tosi hyviä ja tarvittavia tuotteita. Itse tykkäsin vuoden 2018 pakkauksessa erityisesti peitemakuupussista, villasekoitehaalarista (tätä meillä käytettiin vielä viime vuonnakin!), pyyhkeestä, hygieniatarvikkeista, kirjasta sekä itse laatikosta. Laatikosta me tehtiin vauvalle päiväunipaikka olohuoneeseen ostamalla siihen erikseen vielä reunaverho. Laatikko on tosi kätevä, kun siinä tulee mukana patja! 

Meillä on lähes kaikki tarvittava pakkauksesta tallessa ja rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, ettei pakkauksen vaatteet eksyneet juuri esikoisemme päälle ja tästä syystä koen, että moni asia oli meille turha – etenkin siis vaatteet. Ne eivät olleet meidän tyylisiä ja monet kokevatkin pakkauksen vaatteet enemmän pojille sopiviksi. Tämä oli isoin syy siihen, miksi toista lasta odottaessa päädyin ottamaan äitiysavustuksen rahana. 

Koen edelleen, että äitiyspakkauksen ottaminen oli oikea valinta esikoista odottaessa, sillä mikään ei korvaa sitä fiilistä, mikä tuli kun sain hakea postista tuon pakkauksen ja purkaa sen ensimmäistä kertaa ihaillen kaikkea yksitellen yhdessä mieheni kanssa. Se oli tärkeä hetki vanhemmaksi tulemisessa. Semmoinen konkreettinen "meille tulee ihan oikeasti vauva" -hetki. 

Äitiysavustuksen saa valita myös rahana ja silloin tilille kilahtaa 170 euroa. Pakkaus ja sen sisältö on varmasti arvokkaampi, mikäli edes suurin osa tuotteista tulee käyttöön. Meillä on kuitenkin säästettynä ne tuotteet, mitkä koettiin tarpeelliseksi esikoisen boksista, joten nyt tuntui luonnolliselta valita avustus rahana ja ostaa sillä summalla sitten vauvalle tarvikkeita, mitä oikeasti haluamme. 

Mitä sitten ajattelin ostaa rahalla? 

... ja siinä se 170€ onkin jo käyetty – ja ylikin mentiin! Mikäli haluaa käyttää rahan säästeliäämmin, niin kirpputoreja kannattaa kierrellä, siellä pöydät notkuu noita pieniä vaatteita ja tarvikkeita. Halvalla voi saada paljon tarvittavaa. Olen myös kuullut, että Facebookissa on erikseen äitiyspakkaus -kirpputoreja, mistä voi ostaa pakkauksessa tulleita tuotteita, jos sieltä haluaa jonkun tietyn jutun, muttei aio koko pakkausta itselleen ottaa. 

Kysyin Instagramissa joku aika sitten, miten seuraajani ovat päättäneet toimia äitiysavustuksen suhteen. Iso osa teistä on tehnyt samoin, kuin minä – esikoiselle pakkaus ja toiselle lapselle rahana. Vastaajista 87% kertoi valinneensa äitiyspakkauksen esikoiselle, kun taas toisen lapsen kohdalla vain 39% valitsi pakkauksen. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että moni kertoi, että kolmannen kohdalla palasi taas pakkaukseen rahan sijasta. Eihän siitä pääse yli eikä ympäri, että pakkaus on arvokkaampi, mutta riippuu myös paljon vuodesta, onko pakkaus tuleville vanhemmille mieluinen ja tulisivatko tuotteet käyttöön. 

Miten te olette valinneet, äitiyspakkaus vai raha? 

Kuvat: Huttunen Photography

3 x KATSO NÄMÄ SARJAT

 Mä olen tänä syksynä katsonut montaa hyvää sarjaa, joista haluan ehdottomasti myös vinkata teille. Kaverini on varmaan jo ihan kyllästyneitä siihen, kun pakotan heidätkin katsomaan kaikki mun uudet löydöt, haha! 

Mulla oli pitkään aika, jolloin en millään löytänyt mitään mieleistä katsottavaa. Kaikki vanhat suosikkisarjani tuntuivat pinnallisilta ja en millään saanut niistä irti mitään, koska jo muutamassa minuutissa ajatukseni harhailivat muualle. Kaipasin jotain syvällisempää, jotain mihin uppoutua täysin.

Tässä siis viimeaikaiset löytöni, jotka ovat olleet mielestäni ihan loistavaa katsottavaa:


Kaikki synnit (Yle Areena, Elisa Viihde)

Murhien sarja ravistelee uskonnollista yhteisöä Pohjois-Pohjanmaalla.

Rikostutkija Lauri Räihä saa komennuksen lähteä selvittämään kotiseudullaan tapahtunutta murhien sarjaa. Työmatka tarjoaa Laurille tilaisuuden vältellä omia parisuhdeongelmia. Kotikylässään Lauri joutuu kuitenkin vastakkain vielä vaikeampien asioiden kanssa. Hän on jättänyt lestadiolaisyhteisön homoseksuaalisuutensa vuoksi eikä ole tavannut vanhempiaan vuosiin. Törmäys menneeseen on väistämätöntä. Laurin työpari on Sanna Tervo, elämästään ja vapaudestaan nauttiva keski-ikäinen, joka ei halua sitoutua muuhun kuin työhönsä. He jatkavat murhatutkimuksia, kunnes lopulta joutuvat ratkaisemaan, onko ihmisellä valta antaa kaikki synnit anteeksi. Sarjan ovat luoneet Merja Aakko ja Mika Ronkainen. Näyttelijät: Johannes Holopainen, Maria Sid, Matti Ristinen. Tuotanto MRP Matila Röhr Productions. Kaikki synnit sai tammikuussa 2019 Göteborgin elokuvajuhlien tv-draamakilpailussa Pohjoismaisen elokuva- ja tv-rahaston palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta.

Toinen tuotantokausi tulee Elisa Viihde Autio -palveluun 22.10. Meillä ei tuota palvelua ole, mutta tämän vuoksi se on otettava! 


Rakasta mua (Viaplay, Yle Areena)


Miten eri sukupolvet käsittelevät rakkautta, surua ja suhteita? Tutustu ylilääkäri Claraan, joka tapailee, muttei ole löytänyt vielä sitä oikeaa, sekä rakastettuun pikkuveljeen Aroniin ja isään Steniin.

Tämä draamakomedia on samalla hauska, traaginen, ajatuksia herättävä – oikeastaan kaikkea, mitä itse tv-sarjalta haen. Suosittelen vahvasti, mikäli et ole vielä alkanut katsomaan tätä suosittua sarjaa! Tämänkin sarjan ensimmäinen tuotantokausi on nyt katsottavissa Yle Areenassa. 


Blank (Yle Areena)


19-vuotias Ella viettää välivuotta. Norjalainen sarja kertoo 19-vuotiaasta Ellasta, joka viettää Oslossa välivuotta bestiksensä Susannen ja poikakaverinsa Matsin kanssa.


Sarja muistuttaa minusta paljon parin vuoden takaista SKAM -sarjaa, joka oli myös hitti! 


Huomaan, että yhteistä kaikilla tämän hetken suosikkisarjoillani on, että ne kuuluvat Yle Areenan valikoimiin ja ovat pohjoismaalaisia. Netflix on siis vaihtunut Areenaan ja etsin jatkuvasti sieltä uutta katsottavaa. Onko teillä mitään sarjasuosituksia? 

Teidän tarinanne raskautumisesta – osa 1

 Saan viikottain yksityisviestiä seuraajilta, joissa kysellään raskautumisesta ja olen huomannut, että monet kaipaavat vertaistukea jo silloin, kun raskautuminen on vasta suunnitelma. Yksi seuraajistani sanoikin asian hyvin – usein kuulee niistä tapauksista, kun raskautuminen tapahtui heti tai sitten pitkän ajan jälkeen lapsettomuushoitojen avulla. Ne tapaukset, joissa on kestänyt useita kuukausia raskautua ilman sen kummempia helposti selitettäviä ongelmia jäävät kertomatta, vaikka se varmasti on ihan yhtä yleistä. 

Omat kokemukseni ovat tietysti hyvin rajalliset, joten pyysin teitä kertomaan anonyymisti teidän tarinanne, jotta saisin jaettua entistä laajemmin vertaistukea niille, jotka sitä kaipaavat. On ollut liikuttavaa lukea teidän tarinoita, kiitos kun haluatte jakaa tarinanne. 

Omat tarinani olen kertonut useasti somessa, mutta kerrataan ne vielä. Ensimmäisen kerran alettiin edes miettimään "lapsen hankintaa" häidemme jälkeen elokuussa 2017. Sitä ennen raskaaksi tuleminen oli ollut todella pelottava ajatus, enkä ollut koskaan sen tarkemmin seurannut kiertoanikaan. Olin käyttänyt e-pillereitä yli 10 vuoden ajan taukoamatta, eikä mulla ollut mitään mielikuvaa siitä, millaiset mun kuukautiset oli ennen hormoniehkäisyä. Silti koko teini-iän oli pelännyt, että milloin vain voisi tulla raskaaksi, jos yksikin pilleri unohtuisi. Olin aika hysteerinen asian kanssa ja vuosien varrella on tehty yksi jos toinenkin raskaustesti. Yllätyin, kun latasin ensimmäisen kerran kiertoa tarkkailevan applikaation, että raskaaksi tuleminen on mahdollista ihan muutamana päivänä kuukaudessa! En varmaan edes ennen sitä tiennyt, mitä ovulaatio oikeasti tarkoitti. 

Jonkun aikaa häiden jälkeen päätettiin sitten lopettaa ehkäisy ja meille ehkäisyn lopettaminen oli silloin yhtä kuin yrittäminen. Rehellisesti sanottuna, jätimme ehkäisyn, kun samaan aikaan naimisiin menneet ystävämmekin niin tekivät, mutta silti meillä ei ollut mitään kiirettä. Meidän virallinen häämatkakin olisi vasta edessä loppusyksystä! Meni alle kuukausi ja lähipiirissäni sattui kuolintapaus, joka aiheutti ennenkokematonta surua ja elämä heitti aikalailla voltin. Olin kiitollinen siitä, etten ollut raskaana, sillä en rehellisesti sanottuna tiedä, miten olisin raskaana osannut käsitellä tapahtumaa. Uskon vieläkin, että tähän aikaan en tullut raskaaksi syystä – ei vaan ollut meidän aika. Jouluna mun kuukautiset oli myöhässä ja olin jo ihan varma, että olen raskaana. En kuitenkaan ollut. Vuosi vaihtui ja silloin ensimmäisen kerran havahduimme mieheni kanssa siihen, että me oikeasti haluaisimme tämän tapahtuvan nyt. Helmikuussa tein elämäni ensimmäisen ovulaatiotestin ja muutaman viikon myöhemmin teinkin sitten hetken mielijohteesta raskaustestin, jonka jälkeen tuijottelimme mieheni kanssa toisiamme epäuskoisina. Lähes puoli vuotta oli ehtinyt kulua ja siinä ne kaksi viivaa sitten oli. Raskaustestin tekemisestä kirjoitin enemmän viime postauksessa

Tätä toista raskautta ennen olin ehtinyt syömään e-pillereitä noin vuoden ajan ja sen kummemmin yrittämättä raskauduin heti niiden lopettamisen jälkeen. Molemmissa raskauksissa olin siis syönyt samoja e-pillereitä, mutta toisella kerralla raskauduin vain paljon nopeammin. Monet ovat sitä mieltä, että ehkäisyhormoni voi pysyä kropassa pitkään sen lopettamisen jälkeenkin, mutta itselläni on kaksi ihan erilaista kokemusta tästä, joten en osaa sanoa vaikuttaako tämä.

Näitä tarinoita ja kokemuksia on yhtä monta, kuin on raskauksiakin – eikä yksikään niistä ole huonompi tai parempi kuin toinen. Jaoitte hurjan paljon omia kokemuksia, joten päätin jakaa nämä tarinat kahteen eri postaukseen. 

TARINA 1

"Olin noin 22 vuotias, kun menin yksityiselle gynekologille jatkuvien vuotohäiriöiden vuoksi. Kuukautiset saattoi kestää 6-8 viikkoa putkeen, olla pois noin pari viikkoa ja taas alkaa jatkuen useiden viikkojen ajan. Sain tällöin diagnoosiksi PCO:n eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymän. Tämä kyseinen lääkäri totesi diagnoosin sanoin ”Sulla on tällainen kuin PCO, kannattaa googlettaa kotona lisää, mutta todennäköisesti lasten saaminen tulee olemaan joskus vaikeaa.” Samalla kirjoittaen kirjaimet PCO post it -lapulle ja toivottaen hyvää päivänjatkoa.

Lähdin vastaanotolta kotiin post it -lapun kanssa kyynel silmässä, sillä en saanut PCO:sta enempää tietoa, ja suurin unelmani eli omat lapset oli juuri murskattu täysin. Vuotohäiriöt jatkuivat ja varasin ajan kunnalliselle gynekologille. Täältä sain lääkityksen ja tiedon, että diagnoosi ei välttämättä ole oikea vaan seurataan tilannetta, että miten tilanne ajan kanssa muuttuu.

Sitten parin vuoden päästä tuli tilanne, jossa vauvahaaveet ja raskautuminen tuli ajankohtaiseksi. Jännitin ja pelkäsin maailmassa eniten sitä, että en voisi saada biologisia lapsia. Jätimme ehkäisyn pois ja kolmannella kierrolla tulin raskaaksi. Samoin kävi toisen lapsen kohdalla, kävin poistattamassa kierukan maaliskuun alussa ja huhtikuun 9. tein positiivisen raskaustestin eli tärppäsi heti. Olen maailman onnellisin ja kiitollisin siitä, että raskautuminen kävi todella helposti ja nopeasti.

Edelleen kuitenkin muistelen niitä tunteita, joita yksityinen gynekologi sai käytöksellään aikaiseksi. Onneksi kuitenkin kaikki kävi parhain päin. Tällä haluaisin muistuttaa myös muita, että kannattaa käydä useammassa paikassa lääkärillä, jos ensimmäisestä käynnistä ei jää itselle hyvä olo."


TARINA 2

"Lopetin e-pillerit, joita olin syönyt n. 3 vuotta ja tulin raskaaksi n. 3-4 kk niiden lopettamisesta. Tämä raskaus meni kesken viikolla 8 ja sen jälkeen tulin raskaaksi uudestaan kuukausi keskenmenon jälkeen. Nyt meillä on melkein 2-vuotias lapsi. Tietysti tuo keskenmeno oli sellainen kokemus, jonka vuoksi olin todella varovainen uudessa raskaudessa."


TARINA 3

"Saatiin kaivattu esikoinen 2015. Sisarus esikoiselle 2018. Ajateltiin lapsilukumme olevan täysi tai vähintäänkin minun hoitavan ensin opiskeluni pois alta ja ehkä joskus tulevaisuudessa kolmas tai ehkä ei. Joku kuitenkin päätti toisin ja kolmas saapui perheeseemme kesäkuussa 2020. Raskaus tuli kierukan läpi ja aikamoisessa shokissa oltiin, molemmat. Raskaudesta sain tietää vasta rv 10 kakkosen 1-vuotispäivänä! Mutta nyt tuntuu siltä, että kaikki meni kuten pitikin. Tottakai opiskelu kolmen alle viisi vuotiaan kanssa on haastavaa, mutta päivä kerrallaan. Jaksan joka päivä olla kiitollinen kolmesta terveestä tytöstämme."

TARINA 4

"Raskauteen liittyen jaan oman tarinani. Kaipasin silloin tukea ja sitä ei ollut juuri saatavilla. Aloitan ihan alusta, koska tämä vaikutti osaltaan jatkoon. Raskauduin ja päädyttiin aborttiin. Sen enempää syitä selittelemättä. Sitä ei unohda ikinä, eikä siitä kehtaa puhua, koska jakaa niin paljon mielipiteitä. Tässä vaiheessa tiesin, että itsellä on ollut kaksi vuotta hoitamattomana klamydia ja keskeytyksen yhteydessä löydettiin myooma. Ok, eli klamydia ei ollut tuhoja tehnyt ja myoomaa seurattiin ja leikkaus evättiin, koska jossain vaiheessa raskaus suunnitelmissa. Kun sitten päätettiin, että lapsi saa tulla meni vain noin 2kk, kun testi näytti positiivista. Melkein heti tiesin, ettei kaikki ole ok. Viisi viikkoa ja meni kesken. Sen jälkeen alkoi itseni syyllistäminen aiemmista tapahtumista. Itkuja, itkuja. Meni puoli vuotta eteenpäin, vuosi, toinen puoli vuotta.. ei raskautumista. Tein ovulaatiotestejä, join greippimehuja sun muita kikkoja.

Kyllä siinä kerkesi pyöritellä vaikka mitä päässä. Ikä painaa, oikeesti nuori vielä, mutta hedelmällisesti heikentynyt. En tiedä oliko tekemistä, mutta keskenmenon ja uudelleen yrittämisen aikana työskentelin sisäilmaongelmaisissa taloissa. Kahden vuoden jälkeen ilmoittauduttiin lapsettomuushoitoihin ja käytiin ensimmäisissä verikokeissa. Vaihdoin puhtaaseen työpaikkaan, muutettiin. Siinä vaiheessa hyväksyin tilanteen ja että saadaan apua. Lomareissun jälkeen meni viikko ja raskaustesti näytti plussaa! Ihan uskomatonta. Alkua varjosti pelko taas menettämisestä. Käytiin ahkerasti ultrassa ja siellä se pieni sydämen syke aina näkyi."


TARINA 5

"Tultiin raskaaksi todella nopeasti kuukausi ehkäisyn poisjättämisen jälkeen. Ongelma: ystäväpariskunta oli yrittänyt jo kaksi vuotta, ja koettiin molemmat aivan järkyttävää syyllisyyttä omasta raskaudesta. Miksi me? Miksei he? Ei voitu oikein iloita, ei uskallettu kertoa, vaikka tiedettiin, että pariskunta aivan varmasti olisi onnellinen meidän puolesta. Raskautta oli todella vaikea edes itse alkushokissa käsittää, saatikka voida iloita siitä millään tavalla.
Ehkä joku korkein voima sitten tarttui kahvaan ja olemme molemmat pariskunnat nyt raskaana muutaman kuukauden erolla. Meidän välille ei syntynyt koskaan kaunaa tms, mutta tiedettiin, että asia totta kai harmitti ja vaivasi ystäviämme. Olemme tosi hyvissä väleissä edelleen, mutta alkuraskaus meni meillä syyllisyyttä potien ja keskenmenoa peläten."


TARINA 6

"Meidän lasta ku alettiin yrittää, lähdin hommaan henkseleitä paukutellen ajattelen "tottakai raskaudun viimeistää kolmannesta kierrosta ellen jo ensimmäisestä, kun oon vasta 19-vuotias".  Hiljalleen itsevarmuus alkoi vaihtua epätoivon kyyneliin. Poppaskonsteja kokeiltiin monenlaisia. Jalat ylös yhdynnän jälkeen, panemista kuin puput, tarkkaan laskemista milloin yhdyntä on hyvä, sovelluksia, ovis-testejä, kuukuppi ettei arvokas siemenneste valu pois. Jokaisen "oireen" tulkisin, että nyt oon raskaana. Ajattelin "tää johtuu raskaudesta" ja aina ne menkat vaa tuli. Lopulta lapsi ilmoitti tulostaan, kun olin heittänyt testit roskiin ja poistanut sovellukset. Päättänyt lopettaa yrittämällä yrittämisen – ja heti seuraavasta kierrosta 6kk jälkeen tärppäsi. 

Muistan edelleen sen torstai illan, kun tein testin malttamattomuuttani ja olin samalla valmis pettymään, enkä joutunutkaan enää pettymään vaan kaksi viivaa piirtyi. Parin päivän päästä oli pakko tehdä kaksi testiä lisää, että varmasti oon raskaana. Viivat piirtyivät heti. Tällä kertaa en ollut ajatellut mitään oireita ja ku tunsin menkkamaista jomotusta vatsassa vaan odotin buranaa popsien, että koska menkat alkaa. En halunnut ajatella menkkojen ollessa myöhässä, että oisin raskaana etten vaan pettyisi uudestaan."

TARINA 7 

"Miehen kanssa jätettiin ehkäisy pois kun päätettiin, että jälkikasvua saisi tulla. Seurasi pitkä ajanjakso, jolloin joka kuukausi elättelin toivoa ja tein ovulaatio- ja raskaustestejä. Kuitenkaan raskaustestiin ei koskaan sitä plussaa tullut. Vuoden yrityksen jälkeen hakeuduimme tutkimuksiin eikä kummastakaan löytynyt syytä, että miksi ei tärppää. Päätettiin kokeilla ensin inseminaatiota ennen raskaampia hoitoja. Itse inseminaatio oli normaalista poiketen vaikea, mutta onnistui lopulta. Suureksi iloksi tästä ensimmäisestä inseminaatiosta sitten kuitenkin se plussa tärähti raskaustestiin, juuri silloin kun koronan vuoksi kaikki hedelmöityshoidot keskeytettiin. Ajoitus ei siis olisi voinut olla parempi! Nyt mennään jo loppuraskaudessa ja kovasti odotellaan pikkuista tulevaksi."


TARINA 8

"Tää onkin kiva idea. Itseä ainakin tämä mietitytti, kun päätettiin jättää ehkäisy pois. Ensimmäinen päättyi keskenmenoon ja keho palautui melko kauan, joten kyllä turhautti. Kun keho oli palautunut, meni muutama kuukausi ja olin uudestaan raskaana. Pelko silti varjostaa vieläkin tätä raskautta. Toinen asia mistä yllätyin, oli se ”vauvan teko” aika, joka on stressaavaa ja sitä aina odottaa sitä seuraavaa mahdollista ovulaatiota ja sen jälkeen odotellaan, että tärppäsikö. Hurjasti kaikille lasta haluaville tsemppiä. Meillä lähenee nyt puoliväli, enkä malta odottaa ensi vuotta."


TARINA 9

"Oma raskauteni alkoi ensimmäisestä yrityksestä, kun annettiin lupa vauvalle tulla. Tämä ei kuitenkaan ollut missään nimessä sattumaa, vaan olin käyttänyt jo vuoden-pari kuukautissovellusta, johon merkitsin kiertoni. Sovellus ennusteli ovulaatiota ja seuraavia vuotopäiviä annetun datan perusteella, joten kun päätettiin oikeasti yrittää, oli parhaat päivät hedelmöittymiselle välittömästi tiedossa. Nopeutti varmasti raskautumista, kun oman kehon toimintaa oli seurannut ja kirjannut jo pitkään. Välillä ihan hävettää kertoa, miten helposti kaikki kävi, mutta toisaalta myös helpot tarinat kuuluvat raskautumisen kirjoon."

TARINA 10

"Ensimmäinen lapsi tuli heti, kun lopetettiin ehkäisy. Ajateltiin vielä, että menee varmaan puolisen vuotta ja oltiin kuultu, että ehkäisy saattaa silti lopettamisen jälkeen vaikuttaa. Hyvä niin, että tuli niinkin helposti, mutta nyt toista ollaan yritetty vuosi ja tähän vuoteen on mahtunut kaksi keskenmenoa ja nyt juuri tein positiivisen raskaustestin ja nyt taas seuraavat muutamat viikot stressataan ja mietitään meneekö taas kesken. Ollaan tässä vuoden aikana käytetty ovulaatiotestejä ja laskureita. Tällä kertaa ei käytetty testejä eikä oikein laskettu päiviäkään, että toivottavasti nyt tärppäisi!"



Kiitos vielä kerran kaikille tarinansa jakaneelle. Toivottavasti tästä postauksesta on iloa vauvaa toivoville tai yleisesti raskautumista pohtiville! 

Miten päiväkotiarki on alkanut?

 Kaupallinen yhteistyö Tarramonsteri.fi kanssa. Postauksen lopussa alekoodi verkkokauppaan! 

Meidän minin päiväkotiarki jatkui poikkeusolojen jälkeen elokuussa. Lilja aloitti päiväkodin maaliskuussa tänä vuonna, mutta jo kuukauden jälkeen päädyimme ottamaan hänet sieltä pois koronaviruksen levitessä Suomessa. Sitten tulikin kesäloma ja tieto siitä, että meidän jonottama paikka lähempään päiväkotiin vapautuisi elokuussa. Emme halunneet enää hänen menevän takaisin "vanhaan" päiväkotiin ennen siirtoa, jotta siirtyminen olisi hänelle mahdollisimman helppo. 

Hyvin alkanut päiväkotitaival sai siis tahtomattamme reilu neljän kuukauden tauon, jolloin elettiin ihan samanlaista arkea kotona, kuin ennen päiväkodin aloitustakin – ilman kodinhoidontukea vain. Elokuun puolessa välissä aloitettiin sitten päiväkoti uudestaan lähes puhtaalta pöydältä ja olin tietysti ensimmäiset päivät mukana tutustumassa uuteen päiväkotiin. 

Ensimmäiset päivät olivat Liljalle haastavampia näin hieman vanhempana, kuin mitä ne olivat viime keväänä. Hän ikävöi enemmän minua ja päädyimmekin siihen, että olisi parempi kun mieheni hoitaisi aamuisin päiväkotiin viemiset tästä syystä. Lilja sopeutui kuitenkin uuteen arkeen nopeasti ja jo muutaman viikon jälkeen hän oli siellä ihan kuin kala vedessä. Aamuisin hän lähtee hymyissä suin päiväkotiin, jää sinne mielellään, leikkii muiden lapsien kanssa, osallistuu kaikkeen toimintaan, syö ja nukkuu hyvin ja iltapäivisin saan hakea kotiin hyväntuulisen lapsen, joka huomatessaan minut huutaa "mamma" ja hyppää syliin. Joka päivän kohokohta, for sure

Lilja on päiväkodissa neljänä päivänä viikossa ja ollaan huomattu, että seitsemän tuntia päivässä on hänelle sopiva aika. Sen jälkeen hän on vielä pirteä ja jaksaa illalla kotona olla hyväntuulinen. Yhtenä päivänä viikossa Lilja on päiväkodissa kahdeksan tuntia päivässä ja ero hänessä sen päivän jälkeen on aika huomattava. Onneksi useampana päivänä meillä on mahdollista pitää hänen päivänsä lyhyempänä. 

Meille ajankohta päiväkodin aloitukselle on ollut ihan täydellinen ja koetaan aidosti, että siellä olo on myös meidän lapsen etu. Nostan hattua jokaiselle, joka pystyy tarjoamaan kotona tarpeeksi virikettä taaperolle, minä en siihen pystynyt. Toki taaperot ovat kaikki erilaisia keskenään, meidän mini sattuu olemaan todella sosiaalinen tapaus, joka kaipaa jo muiden lapsien kanssa kommunikointia. 

Päiväkoti mahdollistaa meille täydellisen tasapainon arkeen: me saamme mieheni kanssa keskittyä töihimme, taloutemme voi paremmin, oma pää pysyy virkeänä ja Liljalla on päivisin kehittävää ja mielekästä tekemistä muiden samanikäisten kanssa sekä osaavan henkilökunnan hellässä huomassa. Ollaan myös oltu todella tyytyväisiä meidän päiväkotiin, siinä ei mättää yksinkertaisesti mikään. Henkilökunta, ryhmän koko ja sijainti – kaikki ovat loistavia. 

Meidän päiväkodilla on tapana lähettää joka perjantai meille vanhemmille viikkokirje, jossa kerrotaan menneestä viikosta, tulevasta viikosta sekä painotetaan sillä hetkellä tärkeitä asioita. On ihan mahtavaa kuulla yksityiskohtaisemmin mitä nämä pienet päivisin tekevät, mutta ollaan myös saatu hyviä neuvoja esimerkiksi mitä välikausivaatteita lapsilla olisi hyvä olla päiväkodissa. 

Usein viikkokirjeissä muistutetaan myös vaatteiden nimikoinnista, minkä tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Helpottaa huomattavasti hoitajien työtä, kun vaatteet ja kengät ovat selkeästi nimikoidut. Me ollaankin saatu kiitosta siitä, että käytetään nimitarroja, joista Liljan tavarat on helppo huomata, eivätkä sekoitu muiden tavaroiden kanssa. Tähän mennessä kaikki meidän tavarat on pysyneet tallessa, score

Me ollaan keväästä asti käytetty Tarramonsterin nimitarroja ja ollaan todettu ne erittäin toimiviksi! Yksikään pesulappuun liimattu nimitarra ei ole lähtenyt vaatteesta irti lukuisista pesuista huolimatta. Pidän tarra-arkkia Liljan vaatekaapin hyllyllä, josta on helppo uuden vaatteen tullessa käyttöön vain ottaa tarra ja lätkäistä se paikoilleen. Vaatekoon kasvettua tässä kevään jälkeen, olenkin saanut lätkiä näitä tarroja uusiin vaatteisiin oikein urakalla, joten tilasin Tarramonsterilta juuri uusia tarroja käyttöömme. 

Nimitarrat on paitsi todella käytännöllinen sekä kestävä tapa merkitä lapsen tavaroita, myös äärimmäisen söpö tapa. Tykkään siitä, että halutessaan tarran muotoon, kokoon, fonttiin, väriin sekä kuvaan voi itse vaikuttaa. Me ollaan laitettu tarraan etunimi ja sukunimi. Monilla, etenkin isommissa päiväkodeissa, on tarraan laitettu myös puhelinnumero ja se on mun mielestä tosi järkevää.

Itse olen tykästynyt erityisesti teemapakkauksiin, joista suosikkini ovat olleet "Kotoilua", "Maatilan väki" ja "Prinsessan elämää". Vaihtoehtoja on tosi paljon ja jokaiselle löytyy varmasti sopivat tarrat! 

Nimikointitarrojen lisäksi otin täällä kotona käyttöön Tsemppaustarrat, jotka myös tilasin Tarramonsterilta. Meillä tsemppitarroja liimataan pottaan, kun sinne onnistuneesti tulee jotain. Lilja on tosi innoissaan näistä tarroista ja toivon, että potta olisi pian jo tarrojen peitossa! Näitä tarroja ei ole tarkoitettu vaatteiden nimikointiin, joten eivät kestä konepesua. Nämä tarrat on iloisia tarroja, joiden tehtävät on kannustaa ja joita voi käyttää esimerkiksi lasten palkitsemiseen suoritetuista tehtävistä. Ihana idea mun mielestä! 

Koodilla LIFL20 saatte 15% alennusta tämän viikon ajan koko Tarramonsteri.fi -verkkokaupan valikoimasta. Koodi on voimassa vain sunnuntaihin 4.10.2010 asti. Nyt siis jos on vaatteita nimikoimatta, suosittelen lämpimästi testaamaan näitä nimitarroja! 


Tässä vielä lista muista asioista, jotka ollaan todettu päiväkodissa erittäin toimiviksi: 

Nahkaiset sisätossut. Meillä on Kaiko x FMAM tossut ja ne on ollut tosi hyvät. Aluksi Liljalla oli Slipstop -tossut, mutta esimerkiksi käsien pesussa sukat kastui usein, joten oon siksi kokenut nuo paksummat tossut paremmiksi.

Sadevaatteet eri lämpötiloihin. Meillä on ihan tavallinen vuoriton sadesetti sekä sitten kylmemmille ilmoille fleecevuorinen sadesetti (takki+housut). Tämän vinkin sain monelta teiltä seuraajalta ja uskon, että syksyn aikana tulen olemaan tyytyväinen! Myöskin talvikumisaappaat on hankittuna.

Kuorihaalari. Meillä ei ennen tätä syksyä ole ollut tällaista käytössä ja ymmärrän nyt hehkutuksen täysin. Ihan maailman paras ulkovaate juuri tällä hetkellä.

Reppu. Meille päiväkotireppu on ollut ihan ehdoton. Niin helppo napata aamuisin mukaan kotoa ja päiväkodin henkilökunta täyttää sen päivän aikana pyykillä, piirrustuksilla ja Liljan unilelulla. Nopeuttaa viemistä ja hakemista, kun ei tarvitse poimia tavaroita hyllystä. 


Raskaustesti – esikoinen vs. toinen lapsi

 Eletään vuotta 2018, tarkalleen on sunnuntai 11.3.2018. Seuraavana päivänä olen aloittamassa uudessa työssäni ja olen siitä hurjan innoissani. Olen pari päivää aikaisemmin viettänyt vanhojen työkavereideni kanssa kosteita läksiäisiä viimeisen työpäiväni kunniaksi. Aamuyön tunneilla olemme kävelleet kolmen työkaverini kanssa yhdessä kotikulmilleni ja kännykän kaiuttimesta kuuluu Kaija Koon Tinakenkätyttö – en ole varma kumpi kuuluu kovempaa, laulu kaiuttimesta vai meidän suusta. Muut jatkavat vielä toiseen baariin, minä kotiin. Lauantaina on vähän huono olo edellispäivän juhlimisesta, mutta ei muuta. 

Sunnuntaina kymmenen aikaan illalla havahdun siihen, että mun yleensä kellontarkkaan tulevat kuukautiset ei muuten ole vielä alkaneet. Olen viikolla ihmetellyt, kun lämpöni on ollut jatkuvasti koholla ja rintani tosi kipeät. Minulla kuukautiset eivät koskaan ole aiheuttaneet oikeastaan mitään oireita. Hetken mielijohteesta pyydän miestäni käymään apteekissa – mä haluan tehdä raskaustestin, jotta voin sulkea tämän ajatuksen pois mielestäni ja aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa työssäni seuraavana aamuna. Mieheni tulee kotiin ja teen testin. Kolmen minuutin päästä menemme yhdessä katsomaan tulosta. 

Katsomme testiä ja sitten toisiamme. Molemmat itkemme, siinä on viiva. Siinä on se viiva, jota me jo muutaman kuukauden ollaan odotettu. Juuri, kun olimme sopineet, ettei nyt vauvaa yritettäisiin enää hetkeen uuden työn vuoksi, olenkin raskaana. Ollaan ihan älyttömän onnellisia ja halataan. Hieman kuitenkin vielä epäuskoisina päätämme, että mieheni käy apteekissa ostamassa lisää testejä. Kuka muka oikeasti tekee vain yhden raskaustestin? On jo yö, joten apteekkireissuun menee vähän enemmän aikaa, sillä lähiapteekkimme on jo suljettu. Teen lisää testejä, kaikki positiivisia, tietysti. Sitten iskee paniikki – mullahan alkaa huomenna uusi työ! Miten mä siellä kerron asiasta? Milloin mä kerron asiasta? Tämä ei ole yhtään hyvä juttu, mutta samalla se on maailman paras juttu. Meistä tulee vanhempia, jos kaikki menee hyvin – ja niinhän meistä kahdeksan kuukautta myöhemmin tuli ja se mullisti meidän maailman!  

Raskausviikko 26, vuosi 2018. Kuva: Satu Mali

Hypätään reilu pari vuotta eteenpäin tähän vuoteen, huhtikuuhun 2020. Päivämäärästä mulla ei ole yhtä tarkkaa muistikuvaa, kuin edellisessä. Ollaan päätetty muutama viikko aikaisemmin, että jätetään ehkäisy. Ei yritetä, mutta ei haittaa jos tulen raskaaksi. Oletus on se, että ihan heti ei nappaa. Kuitenkin aika pian mulle tulee tuttu tunne – rintoihin sattuu, suussa maistuu rauta, paino nousee, hiukset kihartuu enemmän ja lämpö on vähän koholla. Mä tunnistan nämä oireet – mun on pakko olla raskaana, tai sitten mun kroppa tekee mielelle temput. Mun mies toivoo, etten toivoisi liikaa, etten pety. Pidän häntä ihan hölmönä, kyllä minä tunnistan oireeni. Jo ennen, kun yhteenkään testiin tulee kaksi viivaa, olen kertonut hänelle olevani raskaana. Mieheni ei kuulemma usko ennen, kuin näkee selkeän positiivisen raskaustestin. Seuraava viikko, kun teen lähes päivittäin testin saadakseni varmuutta asialle, on siis kyse oikeastaan vaan miehelleni todistelusta. En hetkeäkään ajattele, ettenkö olisi raskaana. Olisin niin mielelläni yllättänyt mieheni raskausuutisilla jollakin söpöllä tavalla, mutta malttamattomana kerroinkin silloin heti, kun musta tuntui, että olen raskaana. Nyt ei itketty, ei halailtu, ei oikeastaan mitään. Testin tekeminen oli enemmänkin sellaista "kato nyt, mähän sanoin". 

Ei tullut kyyneleitä, mutta se ei tarkoita, etteikö lapsi olisi erittäin toivottu ja rakastettu jo ensihetkestä asti. Meillä kesti vain tällä kertaa hieman pidempään prosessoida tieto uudesta perheenjäsenestä ja hän ilmoitti tulostansa hieman aikaisemmin, kun olimme ajatelleet. 

Raskausviikko 24, vuosi 2020

Kaksi aivan erilaista kokemusta raskaustestin tekemisestä. Ensimmäisellä kerralla olin jo raskausviikolla 6, kun tein testin ja toisella taisin olla vasta raskausviikolla 4. Molemmat testit kuitenkin ihan yhtä oikeassa ja elämää mullistavia. 

Koronakevät ja vauvabuumi!

 Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen kaikin puolin, mutta vuodessa on ollut myös paljon hyvää. En ole koskaan kokenut samanlaista vauvabuumia, kuin mitä nyt on. Tuntuu, että vauvauutisia on putkahdellut niin lähipiirissä kuin somemaailmassakin alkuvuodesta asti eikä loppua näy. Viikottain olen saanut iloita siitä, että joku tuttu tai somessa seuraamani odottaa vauvaa.  

Puhuin tästä myös muutama päivä sitten Instagram storyssä ja siitä, miten kiitollinen ja onnellinen olen siitä, että itsekin olen tällä hetkellä raskaana ja erityisesti siitä, että tulin nopeasti raskaaksi, kun sitä toivoimme. En voi edes kuvitella, miten pahalta monesta vauvaa toivovasta tällä hetkellä tuntuu, kun some täyttyy vauvauutisista. Miten pahalta ja epäreilulta näiden lukuisten vauvauutisten lukeminen voikaan tuntua, jos on haaveillut ja yrittänyt raskautua jo ehkä jopa vuosia? Haluan lähettää halauksen jokaiselle, joka tällaisten vaikeuksien ja tunteiden kanssa kamppailee ja toivon, että löydätte silti iloa ja toivoa minunkin niin vauvatäyteisestä sisällöstäni. En myöskään tarkoita tällä huomiolla sitä, ettei omasta raskaudesta kuuluisi iloita, vaan siitä nimenomaan pitää iloita ja olla kiitollinen. 

Osittain vauvabuumi selittyy sillä, että oma ikäluokkani on juuri siinä iässä, kun perhettä usein perustetaan. Liljaa odottaessa taisin tuntea vain neljä samaan aikaan raskaana olevaa – nyt luku on huomattavasti korkeampi. Nyt on myös tosi monta kaveria, jolla on Liljan ikäinen esikoinen ja he odottavat nyt toista lastaan. Olen erityisesti Liljan vauvavuonna tutustunut useaan äitiin ja onhan 2-3 vuotta varmaan se tavallisin ikäero lapsille. 

Olen avoimesti kertonut täällä blogissa myös, että itsekin koin valtavaa vauvakuumetta viime syksynä. Minun kohdallani vauvakuume oli enemmänkin sisaruskuume. Haaveilin enemmän siitä, että meillä olisi kaksi lasta, kuin vauvasta. Nyt raskausaikana on tullut ihan oikea vauvakuumekin, enkä malta odottaa saadaan toinen pieni tyttö meidän syliin. Viime syksynä kadehdin muiden raskautumisia, vaikka samalla en ollut valmis siihen itse. Olin ikionnellinen muiden puolesta, mutta samalla mietin "olisinpa minäkin". Miehelleni tämä oli varmasti aika hämmentävää aikaa, kun samalla kuitenkin halusin pitää tiukasti ehkäisystä kiinni. Olin aina ajatellut, että noin kolmen vuoden ikäero olisi kaikista paras, mutta jossain vaiheessa matkan varrella se muuttui kahden ja puolen vuoden ikäeroon luettuani netistä ideaalista ikäerosta lapsien välillä. Syksyllä sovimme, että jättäisimme ehkäisyn vuodenvaihteessa pois, mutta sitten kun se päivä tuli, en ollutkaan siihen valmis. Minusta tuntui siltä, että alkusyksystä olisi hyvä aika alkaa yrittämään.

Tein kuitenkin toivotun positiivisen raskaustestin huhtikuussa. Mikä oli muuttanut mielemme? Ihan suoraan sanottuna korona. Puhutaan koronavauvoista ja meidän tuleva pikkutyttö on kyllä niin rehellisesti sitä. Tulevaisuuden #quaranteen. Muuttunut maailmantilanne sai meidät avaamaan silmämme ja ymmärtämään mikä on meille se kaikista tärkein tällä hetkellä – perhe. Ei enää ajateltu, että kummankaan ura saisi olla meidän lapsien isompaan ikäeroon syynä. Perhe menisi nyt kaiken edelle ja niin minä sitten kolme viikkoa tästä keskustelusta seisoin mieheni edessä positiivisen raskaustestin kanssa. 

Aluksi olin ihan kauhuissani, miten nopeasti kaikki oli mennyt. Onnellinen, mutta silti vähän epävarma olisiko tämä sittenkään niin hyvä juttu. Kaksi vuotta ja vajaa kaksi kuukautta tuntui tosi pieneltä ikäerolta. Tuntui siltä, että Lilja tulisi olemaan itsekin ihan vauva toisen lapsen syntyessä. Huoletti, että tulisiko hän ymmärtämään mitään tilanteesta ja tulisiko hän tuntemaan itsensä syrjäytetyksi? Joutuisiko hän kasvamaan isommaksi liian aikaisin ottaessaan isosiskon roolin? Vietin tunteja Googlessa ja katsoin Youtubesta videoita lapsien ikäerosta. Kyselin kokemuksia jopa tutuilta ja lähes tuntemattomilta, joiden lapsilla tiesin olevan suunnilleen sama ikäero. Onneksi nopeasti alkoi tuntumaan, että tämähän on ihan mahtavaa. Arkemme tulee varmasti olemaan myös ajoittain haastavaa, mutta se antaa varmasti sitäkin enemmän. 

Minun tullessani raskaaksi oli siis koronakriisi iskenyt ja tietoisesti halusimme silti juuri nyt toisen lapsen. Monet varmaan ajattelivat maailmanlaajuisen pandemian aikana, että nyt olisi pelottavaa olla raskaana. Mitä jos itselle tulee korona? Mitä jos perheen taloustilanne kärsii? Fakta on se, että milloin vain voi tapahtua mitä vain. Meitä asia ei pelottanut, vaan näimme tämän juurikin aikana, jolloin uran sijaan on hyvä keskittyä perheeseen. Tulevat vuodet tulevat varmasti olemaan taloudellisesti monella työpaikalla rankkoja koronan jälkimainingeissa, joten on ihan loistava aika olla kotona lapsen kanssa. Raskaana olevien tai lapsien ei olla todettu kuuluvan koronaviruksen riskiryhmiin, joten sekin on lohduttavaa. Selkeästi tämän vauvabuumin perusteella voi ajatella, ettemme olleet ajatuksiemme kanssa yksin. 

Kun huhtikuussa sain tietää olevani raskaana, harmittelin hieman sitä, että kaverit joiden tiesin olevan raskaana, synnyttäisivät syyskuuhun mennessä. Ajattelin, että olen sitten yksin viimeisen kolmanneksen raskaana ja vielä vuoden pimeimpään aikaan – taas! Pikkuhiljaa vauvauutisia alkoi kuitenkin tippumaan ja vielä ihan ennätystahtiin! Tänään viimeksi näin kaverin Instagramista, että heille on tulossa toinen vauva maaliskuussa. Tämä oli jo viikon neljäs uutinen ihan omasta kaveripiiristäni! En siis todellakaan odota yksin vaan minun jälkeeni synnyttäjiä kyllä riittää ja ennustan, ettei nämä uutiset hetkessä lopukaan. 

Sain toiveen listata seuraamiani Instagramtilejä, joissa odotetaan tällä hetkellä vauvaa. Tässä tulisi siis pitkä lista niitä: 


@tiiairjala

@operaatioaiti

@nataliaoona

@tiiasusannae

@hennicahalme

@spilledcoffeeandmyboys

@startlivingyourbestlife

@ninapajuniva

@sallasalmela

@friddestenlund

@fortheloveofmoments

@piataimivisuals

@alexadagmar

@tarukatarina

@lindajuhola

@kira_kosonen

@renate.pettersen

@elinaadasofia

@emmamelins

@britthavens

@saracelinaa

@carachatwin

@kenzas

@nordicgrey

@rusinoitajataateleita


Jep, en vitsaillut. Lista on todella pitkä ja kuten sanoin, minusta tuntuu sen pitenevän vielä tässä tulevien kuukausien aikana! Voidaan siis todeta, että somessa odotetaan nyt ja kunnolla! Hauskaa ensi vuoden jälkeen katsoa tilastoja, että kasvoiko Suomessa syntyvyys vihdoin. Siltä ainakin vaikuttaa!  

- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -