Follow me – ensimmäinen lomaviikkoni

Maanantai

Viikko alkoi sillä, että nukuin todella pitkään. Nuorempana nukuin useinkin klo 10.30 (tai paljon myöhempään...) asti, mutta niin ei ole tapahtunut aikoihin. Yökukkujasta on tullut aamuihminen, joka herää viikonloppuisinkin ennen yhdeksää.

Teen töitä normaaleina toimistoaikoina ja se vaikuttaa myös tähän muuttuneeseen unirytmiin. Arkisin menen nukkumaan viimeistään klo 23 ja herään poikkeuksetta klo 7.30 (olen onnekas, että toimistoni sijaitsee kävelymatkan päässä). Tuntuu uskomattomalta, että minulla on nykyään niin tasainen unirytmi, sillä vielä pari vuotta sitten kärsin todella pahoista uniongelmista, joihin ei aina auttanut edes vahvat unilääkkeet. Monen vuoden unilääkekoukun jälkeen, voin vihdoin todeta, että yhtäkään tablettia ei ole enää tarvittu kohta vuoteen, edes satunnaisesti.

Säännöllisestä unirytmistä huolimatta univelkaa on ilmeisesti kerääntynyt ja mikäs sen parempaa, kuin silloin tällöin nukkua vähän pidempään lomalla.

Maanantai oli muutenkin todella rento päivä. Ainoa sovittu tapaaminen oli Kämp Spa:ssa Mother to be -hoito. Hieronta ja syväpuhdistava kasvohoito. Hoito kestää 80 min, mutta silti uppoudun viettämään Spa -osastolla yhteensä kolme tuntia.

Rentoutumisen jälkeen suuntaan Stockmannille, sillä minun pitää ostaa uudet kasvojen kosteusvoiteet. Kasvohoidossa selvisi, että ihostani, joka on aina ollut rutikuiva, on tullut raskauden myötä normaali/sekaiho. Uudet kevyemmät päivä- ja yövoiteet ovat siis paikallaan.

Joonas ei ole vielä lomalla, joten hänen tultuaan töistä viiden jälkeen syömme yhdessä illallista. Syödään poikien viikonloppuiselta polttarireissulta ylijäänyttä ruokaa. Makkaraa, maissia, salaattia ja Koskenlaskija -juustolla täytettyjä herkkusieniä. Joonas on tehnyt annoksesta tosi kauniin, vaikka tarjolla onkin makkaraa. Nauran, että nytkö vihdoin saan vuosia pyytämäni "nauravat nakit" -annoksen.

Ruuan jälkeen laitamme HBO:lta The Handmaid's Tale -jakson pyörimään. Ollaan molemmat siihen täysin koukussa. Sarja on aika ahdistava ja raskas, mutta samalla sairaan mielenkiintoinen. Ollaan viikossa katsottu melkein molemmat tuotantokaudet. Jäljellä on enää seitsemän jaksoa. Loppuilta meneekin tämän sarjan parissa.



Tiistai

Joonas herättää minut ennen kuin lähtee itse töihin klo 8.45. Avaan läppärin herättyäni ja alan luonnostelemaan tätä postausta. Katson samalla Alkon sivuilta, minkälaista kuohuviiniä ostaisin huomisiin juhliin. Huomisesta tulisi unohtumaton ja haluan ehdottomasti tarjota ystävilleni tavallista kuohuviiniä, vaikka itse tietysti juon alkoholitonta vaihtoehtoa.

Minusta on tullut aika pro alkoholittomien viinien suhteen ja mietinkin monesti, että miksei näitä silloin tällöin voisi juoda, vaikka ei olisikaan raskaana. Suosikkini alkoholittomista viineistä ovat tähän mennessä olleet Freixenet Legero Rosado Alcohol Free -kuohuviini sekä Leitz Eins-Zwei-Zero Riesling Alcohol Free -valkoviini.

Vähän ennen klo 10 nousen sängystä ja teen itselleni aamupalaa. Maustamatonta luomujugurttia nektariinilla ja myslillä. Lisäksi juon sitruunavettä ja syön päivän vitamiinit. Joonas on hurahtanut luomutuotteisiin ja huomaan päivä päivältä enemmän, että jääkaappimme sisältö on muuttunut.

Aamupalan jälkeen aloin siivoamaan kotiamme. Tiistaina oli täydellinen siivouspäivä, kun ulkona satoi. Puolenpäivän aikaan piipahdin viereisessä Brooklyn Caféssa, koska olin unohtanut tilata juhliimme Cupcaket. Olin suunnittellut niiden tilaamista jo monta viikkoa, mutta jotenkin unohtanut tehdä varsinaisen tilauksen. Samalla ostin kahvilasta lounaaksi kalkkunabagelin.

Puoli seitsemän aikoihin Joonas pääsi töistä ja lähdimme autolla kohti Iso Omenaa. Kävimme ruokakaupassa sekä syömässä Tacobellissa Joonaksen alkaneen loman kunniaksi, haha.

Ilta kului samalla tavalla kuin edellinenkin ilta. Itse nukahdan ennen yhtätoista, mutta Joonas katsoo vielä pari jaksoa minun alettua nukkumaan.


Keskiviikko

Heräsin aamulla ennen herätyskelloa joskus klo 7.30 aikoihin. Se on minun arkiherätykseni aika, joten lienee luonnollista, että herään itsestäni silloin vielä loman ensimmäisellä viikolla. Pyydän Joonasta kertomaan mitä Handmaid's Talessa on tapahtunut, mutta hän ei muka muista.

Syön aamupalaa ja alan meikkaamaan. Tätä päivää on odotettu. Tänään on rakenneultran aika. HUS sikiöseulontayksikkö on kätevästi muuttanut kesän aikana Bulevardille, joka on aivan kivenheiton päässä meidän kotoamme.

Käymme vielä Fredrikinkadun Piknikissä aamupalalla ennen ultraa. Aikaa ei ole kauhean paljon, joten otan vain vihersmoothien. Ultraan kävellessä meillä molemmilla on rauhallinen olo. Olen yrittänyt jo monta viikkoa opettaa aivoilleni suhtautumaan sukupuoliasiaan niin, että en tietäisi kumpi mahassa potkii. Silti olen havahtunut useasti siihen, että olen varma vauvan olevan tyttö. Pelkään hieman, että pettyisin jos olisin väärässä, joten yritän totutella ajatukseen pojasta.

Ultrassa kun kätilö kysyy onko meillä aavistusta, vastaamme molemmat rauhallisesti, että tyttö se on. Asian varmistuttua kehon valtaa sellainen "tietysti se on" -tunne. Olen edelleen todella rauhallinen ja reaktioni on toki iloinen, mutta en esimerkiksi purskahda itkuun. Mietin mielessäni vain, että tämänhän minä jo tiesin. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, etten toivonut tyttöä, joten ultrasta lähtiessä leijailen kyllä todella korkealla pilvien päällä ja hymyilen leveästi.

Menemme vauvanvaateostoksille ajatuksena ostaa nyt niitä söpöjä vaaleanpunaisia röyhelömekkoja, mutta mikään ei miellytä meitä. Niiden sijaan päädymme ostamaan mustan collegesetin. Meillä alkaa olemaan jo vähän kiire, koska järjestämme ystävillemme juhlat, jotka alkavat klo 17.00. Sitä ennen pitää vielä hakea Matkahuollosta tilaamani savupommit, täyttää ilmapallot heliumilla, hakea tilatut kuppikakut, valmistaa muut tarjoiltavat ja siivota koti valmiiksi.

Ehdimme saada kaiken valmiiksi ja tästä postauksesta voitte lukea lisää juhlista.

Juhlien jälkeen olen ihan poikki. Selkääni särkee, koska olen kävellyt päivän aikana todella paljon. Makaan sängyssä lämpötyyny selkäni alla ja alan nukkumaan.


Torstai

Heräsin yhdeksältä. Makoillaan sängyssä rauhassa ja nautitaan siitä, että ei ole kiire minnekään. Aamupalan ja laittautumisen jälkeen lähdetään autolla kohti Sörnäistä hakemaan uutta asukaspysäköintilupaa autolle.

Ajetaan myös Vantaan Ikeaan, sillä tarvitsemme säilytyslaatikoita sekä uuden pyykkikorin rikkoutuneen tilalle. Syömme myös lounasta Ikeassa ja valitsen lihapullat ranskalaisilla.

Kotiin tultuani olen taas todella väsynyt, joten otan suosiolla parin tunnin päiväunet. Herättyäni olen taas täynnä energiaa ja suuntaamme mieheni kanssa hänen kuntosalilleen treenaamaan. Mieheni tilasi minulle raskausajan treenitrikoot, joten enää ei housuttomuus ole tekosyy siihen etteikö voisi mennä salille. Treenaan rauhallisesti ja odotan elokuuta, jolloin alan treenaamaan personal trainerin avustuksella.

Treenin ja iltapalan jälkeen katsomme taas The Handmaid's Talea loppuillan.


Perjantai

En enää muista monelta heräsin, taidan olla lomatunnelmissa kun kellon katsominen on vähentynyt. Aamupalaa syödessäni saan idean. Meidän on tarkoitus lauantaina lähteä Tampereelle isovanhempieni mökille sukuni kanssa ja alkuperäinen suunnitelma oli viettää siellä aikaa sunnuntaihin asti.

Pari viikkoa aikaisemmin ystäväni äiti kuitenkin ottaa minuun yhteyttä ja alamme suunnitella yllätysjuhlia lauantai-illalle ystäväni syntymäpäivän kunniaksi. Toisessa kaupungissa tottakai. Ehdotan miehelleni, että mitä jos lähtisimmekin jo tänään Tampereelle, jotta ei tarvitsisi ajaa edestakaisin saman päivän aikana tuota matkaa.

Saamme hotellihuoneen todella edullisesti mieheni työn kautta ja niin me lähdetään heti aamupalan jälkeen matkaan.

Pysähdytään ennen Tamperetta Lempäälän Ideaparkissa ja kiertelemme siellä hetken ja käymme syömässä Rollsissa hampurilaiset. Lähdemme kuitenkin ostoskeskuksesta tyhjin käsin kohti määränpäätämme.

Käydään Tampereella yhdessä lastentavaraliikkeessä tiedustelumatkalla, ja lähdemme sieltä taas aavistuksen fiksumpina pois mutta myös tyhjin käsin.

Hotellille päästyämme Joonas lähtee kuntosalille ja minä otan pienet päiväunet. Joonaksen tultua takaisin, lähdemme yhdessä uimaan hotellin altaalle. Vesi on jääkylmää mutta pienen totuttelun jälkeen se tuntuu itseasiassa todella mukavalta.

Illalla menemme Stefan's Steak Houseen illalliselle. Ravintola on yksi suosikeistani Helsingissä, joten ajattelen sen olevan varma valinta. Ravintolassa havahdun siihen, että raskaana olevana en voi syödä pihviä sillä tavalla, kuin siitä nauttisin. Eli siis mediumina. Päätän olla pilaamatta hyvää lihaa ja tilaan kanaa sen sijaan. Annos on hieman pettymys ja katson, kun Joonas nauttii omasta pihvistään. Joonas tilaa myös Aperol Spritzin, jollaisesta olen haaveillut jo monta viikkoa. Miksei tälle ihanalle drinkille ole mitään alkoholitonta versiota, oh why.

Illallisen jälkeen kello on jo aika paljon. Kävelemme takaisin hotellimme ja nukahdan melkein heti.


Lauantai

Herään ennen herätyskelloa ja alan hieman laittautumaan ja pakkaamaan tavaroita kasaan. Aamupalalla syön karjalanpiirakan, jugurttia myslillä ja hedelmiä. Syön vielä minikroisantin, sillä onhan kyse sentään hotellin aamiaisesta. 

Aamupalan jälkeen lähdemme heti ajamaan kohti isovanhempieni mökkiä. Pysähdymme maaseudulla huoltoasemalla, koska muistan yhtäkkiä, että minunhan piti tuoda alkoholittomia juomia. Huoltoaseman myyjä on minua kohtaan todella epäystävällinen ja se harmittaa minua, sillä yritän aina olla itse mahdollisimman ystävällinen. Olen huomannut usein, että pienillä paikkakunnilla ei hirveästi arvosteta ulkopaikkakuntalaisia ja se harmittaa. Hymyilen ja kiitän paljon mutta myyjä vain paiskaa kuitin pöydälle eteeni. Otan vichyni ja poistun paikalta edelleen hymyillen. Autossa huomaan, että minulta on veloitettu juomista aivan liian paljon ja sanon Joonakselle, että olen varma, että se nainen teki sen tahallaan. Joonas on valmis kääntymään vielä ympäri ja palaamaan huoltoasemalle korjaamaan tilanteen, mutta minä en vain enää jaksa, joten jatkamme matkaa. 

Mökillä vastassa on vanhempani, molemmat tätini ja mummoni. Nuorimmat serkkuni nukkuvat vielä.  Nautimme aurinkoisesta säästä ja odottelemme, että muut sukulaiset saapuisivat. 

Luvassa on leikkimielisesti kilpailemista ja syöminen. Syömme joka kesä samaa ruokaa: paellaa merenelävillä. Nami. Ruuan jälkeen jaamme joukkueet ja aloitamme kilpailut. Meidän perheellä ei tänä vuonna mene kovin hyvin. 

Kun voittajajoukkue on julistettu, onkin jo meidän aika lähteä ajamaan kohti Järvenpäätä ja ystäväni syntymäpäiviä. Saavuttuamme paikalle, ystäväni on todella yllättynyt, joten yllätyksemme on onnistunut täydellisesti. Hän on niin onnellinen, että se tarttuu minuun ja oma väsymykseni unohtuu hetkessä. Vietämme mielettömän tunnelmallisen illan siinä terassilla ja lähdemme vasta kun muut siirtyvät baariin. 

Kotona olemme vasta joskus yhden jälkeen yöllä ja innostun vielä tilaamaan keskellä yötä vauvalle auton turvaistuimen, sillä sähköpostiin on tupsahtanut alennuskoodi. Tämän jälkeen nukahdan.


Sunnuntai

Nukumme pidempään kuin normaalisti, sillä viikonloppu on ollut aika raskas vaikkakin ihana. Nukumme niin pitkään, että skippaamme aamupalankin ja mietimme suoraan lounasta. Lähdemme kävelylle tarkoituksena löytää hyvä lounaspaikka. Kävelemme ensin Hietaniemen kauppahallille, mutta sisällä on aivan liian kuuma enkä pysty ajattelemaankaan, että söisin siellä. Jatkamme matkaa sen jälkeen, että olen nopeasti katsonut Hietsun kirpparin valikoimaa.

Kävelemme etelä-Helsinkiä ympäri niin pitkään, että kännykän askelmittari näyttää melkein 15 000 askelta tältä aamupäivältä. Nyt on pakko löytyä jokin ruokapaikka. Koska on sunnuntai, moni paikoista on kiinni. Päädymme ostamaan R-Kioskilta kanapaninit ja jäätelöt. Se on itseasiassa aika hyvä vaihtoehto.

Kotiin päästyämme menen päiväunille ja herään kun vanhempani saapuvat meille. Lähdetään Löylyyn syömään päivällistä. Otan paljon kehutun kalakeiton. Kuulemani mukaan se on Suomen paras. Odotamme ruokaa todella pitkään. Niin pitkään, että äidistäni ehtii tulla hangry. Haha!  Keitto on minulle pettymys. Minä, joka en ikinä lisää mihinkään ruokaan suolaa, pyydän suolaa. Silti se on mauton.

Ruokailun jälkeen kävelemme kotiin. Vanhempani nukkuvat tämän yön olohuoneessamme ja me linnoittaudumme makuuhuoneeseen katsomaan How I met your motheria. En edes pysy mukana, monta kertaa olen katsonut kyseisen sarjan kaikki jaksot.

Tämän päivän aikana ei näemmä tapahtunut muuta kuin syömistä, kävelemistä ja nukkumista. Hyvä niin, sillä ensimmäinen lomaviikko oli aika hektinen.


Sellainen oli ensimmäinen lomaviikkoni. Tämä loma on mennyt niin nopeasti, kun on ollut niin paljon tekemistä. Viimeinen lomaviikko on nyt jo käynnissä. Loppuloman ajattelin oleilla mökillä ja vain rentoutua.

#Bacheloretteparty

En ole kirjoitellut blogiin lainkaan vuoden takaisista polttareistani! Osittain siksi, että häät tulivat sitten niin nopeasti siihen päälle. Nyt polttareiden vuosipäivänä on hyvä hetki muistella tätä ihanaa päivää täälläkin!

En kirjoita päivän kulusta sen enempää, vaan tarkemmin voitte lukea ystävieni postauksista:

TÄÄLTÄ

ja

TÄÄLTÄ


Mainittakoon kuitenkin, että jo ennen polttareiden varsinaista alkua, olimme jalkahoidossa Ainon kanssa tyhjentäneet jo pari pulloa viiniä. HUPS!


Tänä viikonloppuna on hyvä muistella myös näitä polttareita, koska ollaan tällä hetkellä viettämässä Ainon polttareita kaasojen kanssa Maltalla! Pitäkää peukut pystyssä, että meidän ylläri onnistui! 

Missä näen itseni 30-vuotiaana?

Havahduin vähän aikaa sitten siihen, ettei ole enää montaa vuotta siihen, etten voi enää kutsua itseäni parikymppiseksi. Tämä ajatus sai minut miettimään, että mistään ikäkriisistä ei ole tietoakaan, vaan ennemminkin olen todella tyytyväinen siihen mitä olen tähän mennessä elämässäni saavuttanut.

Olen onnellinen siitä, että olen naimisissa suurimman rakkauteni kanssa, meille on tulossa ensimmäinen lapsi, saan tehdä työkseni minulle mieluisaa työtä ja olen ympyröinyt itseni ihmisillä, joista välitän ja he välittävät minusta. Sanoisin, että olen ystävystynyt ihmisten kanssa, joiden kanssa uskon olevani ystäviä vielä vanhuksenakin.

En ole ikinä ollut ihminen, joka laittaisi deadlineja elämälle. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ikärajoja sihen, mitä pitäisi olla milloinkin saavutettuna. Ei koulusta valmistumisen, työpaikan, naimisiin menon tai lapsien suhteen.


Lapsena ajattelin, että noin 23-vuotiaana olen varmaan naimisissa ja minulla on lapsi. Aika nopeasti ymmärsin kuitenkin, etten ihan noin nuorena halua näiden asioiden tapahtuvan. Myöhemmin ajattelin, että oma äitini on ollut sopivassa iässä näiden asioiden suhteen ja lopulta meninkin samanikäisenä naimisiin, mutta lapsen saankin nuorempana. Eikä minua olisi haitannut, vaikka näihin asioihin olisi mennyt vielä aikaa, ei yksinkertaisesti ole mitään yhtä tiettyä ikää milloin näiden asioiden tulisi tapahtua.

Jos minua olisi kymmenen vuotta sitten pyydetty kuvailemaan elämääni tämän ikäisenä, olisin luultavasti sanonut, että toivoisin, että olisin valmistunut ammattiin, olisin naimisissa ja minulla olisi lapsi. En todennäköisesti olisi kuitenkaan tiennyt lainkaan mitä tulen työkseni tekemään tai kenen kanssa olen naimisissa. Ennen tätä nykyistä parisuhdetta, en koskaan miettinyt naimisiinmenoa ajankohtaisena asiana, mutta silti olen tiennyt, että naimisiin haluan mennä.

Olen elänyt aika sellaista "vakaata" elämää aina. Olen asunut koko aikuisikäni samassa kaupungissa, elänyt kahdessa pitkässä parisuhteessa, ollut samassa työssä seitsemän vuotta ennen kuin vaihdoin työpaikkaa vajaa pari vuotta sitten, ystävät ovat olleet samat jo vuosia ja muutenkin, elämä on aika arkista, ilman suuria seikkailuja. En missään nimessä kuitenkaan sanoisi, että elämäni on koskaan ollut tylsää, mutta en ole yllättynyt, että elän tällaista elämää kuin nyt.

Täytän syksyllä 27 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että kolmen vuoden päästä täytän seuraavan kerran pyöreitä. Kolmen vuoden päästä, uskon eläväni aika samanlaista elämää kuin nyt. Asumme luultavasti tässä samassa asunnossa. Voisin kuvitella, että muutamme jossain vaiheessa joko Lauttasaareen tai jonnekin päin Espoota, mutta en usko, että sen aika on vielä kolmen vuoden päästä.

Teen toivottavasti samantapaista työtäkin kuin nyt. Eteneminen olisi tietysti mukavaa, mutta ottaen huomioon, että olen pian äitiysvapaalla, en usko, että senkään aika on vielä kolmen vuoden päästä.

Vaikea sanoa myöskään ennen ensimmäisen lapsen syntymistä, että millainen fiilis on toisen lapsen suhteen kolmen vuoden päästä. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että kolmen vuoden päästä toivon, että saisimme perheenlisäystä vielä yhdellä lapsella.

Toivon myös, että kolmen vuoden päästä olemme saaneet matkustaa paljon perheemme kanssa ja, että olemme päässeet näyttämään tyttärellemme esimerkiksi Kaliforniaa.

Mekko Vero Moda // Laukku Louis Vuitton // Kengät Chanel // Aurinkolasit Givenchy

Kolme vuotta on loppujen lopuksi todella lyhyt aika, mutta samalla aika pitkä aika. Viimeisen kolmen vuoden aikana minulla on ollut kolme työpaikkaa, olen mennyt kihloihin ja naimisiin, olen tullut raskaaksi ja olen muuttanut kerran. Tykkään elää hetkessä ja jään mielenkiinnolla odottamaan, millaista elämäni on 30-vuotiaana.

Millaisena te näette elämänne muutaman vuoden päästä?

Marimekkoa kotiin

Tänään mökiltä tullessamme koimme iloisen yllätyksen, kun keittiöömme oli ilmestynyt parvekkeen ovet. Meillä on ollut viime syksystä lähtien parvekeremontti meneillään ja remontin viivästyminen on ollut erityisen ärsyttävää siksi, ettei keittiössä ole voinut tuulettaa eikä sinne ole tullut lainkaan luonnonvaloa.

Nyt ruokapöytämme takana on kaunis valkoinen pariovi ja valoa tulvii sisään. Vielä hetki saadaan odottaa, että saadaan nautittua aamiainen parvekkeellamme, mutta jo tällainen pieni edistys tässä projektissa tuntuu voitolta.

Remontin edistyminen on saanut aikaan myös yleisen sisustusvimman tässä päässä. Tällä hetkellä tekisi mieli laittaa uusiksi muun muassa melkein koko meidän astiasto. Ajankohtaisempaa tällä hetkellä tosin on meidän tulevan tyttäremme huoneen sisustus. Tarkoitus olisi alkusyksystä muuntaa tämän hetkinen työhuoneemme hänen huoneeksi, mutta tästä muutoksesta lisää myöhemmin.

Tällä hetkellä haaveilen erityisesti yhden merkin kodintuotteista. Kotimainen Marimekko hurmaa aina vuosienkin jälkeen. Tykkään ajattomasta ja minimalisesta tyylistä, jota merkki edustaa.



Yhdet kaikkien aikojen suosikkilakanoistani ovat Marimekon Kivi -pussilakanat, joita ei valitettavasti valmisteta enää. Olen etsinyt vuosia näitä lakanoita kissojen ja koirien kanssa, koska meillä on vain yhden hengen setti näitä. Vaihdoimme pari vuotta sitten yhden hengen peittomme kahden hengen peittoon, joten siitä lähtien ollaan oltu pulassa. Nyt huomasin, että Marimekolla on pienempi kuvioisessa Räsymatto -sarjassa uutuutena pussilakanoita, jotka voisivat toimia lempparilakanoideni korvaajana. Toiveeni on siis vihdoin kuultu, ainakin melkein.


Ystäväni oli ostanut omaan kotiinsa tämän hurjan söpön Marimekon Flower -maljakon, ja siitä se ajatus sitten lähti. Tämä hempeä maljakko sopisi oikeastaan minne vaan kotiimme, mutta ensisijaisesti näen tämän esineen valkoisen pyöreän ruokapöytämme päällä.


Astiaston uusiminen tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, sillä tämän hetkinen Pentikin Vanilja -astiasto on ollut käytössä jo kahdeksan vuotta, selvinnyt monet muutot ja ottanut niin sanotusti vähän hittiä. Marimekon Oiva, Sukat Makkaralla ja Siirtolapuutarha -astiat ovat todella paljon mieleeni ja ne voisivat mielellään löytää tiensä keittiöömme.

Kuvat: meillakotona.fi, marimekko.com

Tyttö vai poika?

Nuorempana haaveilin usein siitä, että saisin ensin pojan ja sitten myöhemmin tytön. Tämä haave johtui siitä, että sellaisessa perheessä olin itse elänyt ja siksi se tuntui oikealta. Isoveli ja pikkusisko.

Kun sain tietää olevani raskaana, olin varma, että mahassani on poika. Tähän teoriaan löytyi syvempi syy, mutta se on sen verran henkilökohtainen, että jätän sen tältä erää julkaisematta. Ensimmäisen ultran jälkeen vaihdoin kuitenkin mielipidettäni. Kuultuani vauvamme sydänäänet ensimmäistä kertaa sanoin miehelleni, että tyttö se on. Hän kertoi, että hänkin uskoo vauvan olevan tyttö.


Eilen meillä oli rakenneultra ja olin onnellinen, että vauvalla oli kaikki hyvin. Se oli pääasia. Odotimme kuitenkin sitä, että saisimme tietää sukupuolen. Kaikki lisäinfo hänestä on niin mielenkiintoista ja tuo meitä kolmea lähemmäksi toisiamme. Me siis saimme tietää vauvan sukupuolen tuolloin aamulla ultrassa.

Järjestimme illalla muutamille ystävillemme Gender Reveal -juhlat. Olimme suunnitelleet kaiken siten, että molempien sukupuolien paljastaminen onnistuisi. Olimme tilanneet värillisiä savupommeja ja tarjoiluissakin oli sinistä ja vaaleanpunaista. Playlistinä oli joukko kappaleita, joissa laulettiin tytöistä, pojista ja vauvoista. Ystävämme yrittivät epätoivoisina selvittää meille tullessaan, että viittaako joku jompaan kumpaan sukupuoleen. He päättelivät muun muassa, että minun ottaessani vaaleanpunaisen kuppikakun, yritän hämätä heitä ja mahassa on ihan selkeästi poika. Syömisen jälkeen siirryimme Johanneksenkirkon puistoon räjäyttämään savupommia. Mukana oli myös matkakaiutin, johon oli valittu teemaan sopiva biisi soimaan paljastuksen aikaan.


Kuten kuvista huomaatte, vaaleanpunaista savua. IT'S A GIRL! Biisi, joka soi oli Alicia Keysin "Girl is on fire". Jos ette ole vielä nähneet, niin kannattaa kurkata tilanteesta video Instagramin puolelta @lottawin.

En voisi olla onnellisempi, että meistä tulee tyttölapsen vanhempia. Mini-Lotta. Tästä olen aina haaveillut. Ihana ystäväni Inka sanoi, "suuret rakastajat saavat tyttöjä." Ihana sanonta ja uskon, että ainakin meidän kohdalla pitää paikkansa.

Kuvat: Aino Rossi
- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -