Follow me – ensimmäinen lomaviikkoni

Maanantai

Viikko alkoi sillä, että nukuin todella pitkään. Nuorempana nukuin useinkin klo 10.30 (tai paljon myöhempään...) asti, mutta niin ei ole tapahtunut aikoihin. Yökukkujasta on tullut aamuihminen, joka herää viikonloppuisinkin ennen yhdeksää.

Teen töitä normaaleina toimistoaikoina ja se vaikuttaa myös tähän muuttuneeseen unirytmiin. Arkisin menen nukkumaan viimeistään klo 23 ja herään poikkeuksetta klo 7.30 (olen onnekas, että toimistoni sijaitsee kävelymatkan päässä). Tuntuu uskomattomalta, että minulla on nykyään niin tasainen unirytmi, sillä vielä pari vuotta sitten kärsin todella pahoista uniongelmista, joihin ei aina auttanut edes vahvat unilääkkeet. Monen vuoden unilääkekoukun jälkeen, voin vihdoin todeta, että yhtäkään tablettia ei ole enää tarvittu kohta vuoteen, edes satunnaisesti.

Säännöllisestä unirytmistä huolimatta univelkaa on ilmeisesti kerääntynyt ja mikäs sen parempaa, kuin silloin tällöin nukkua vähän pidempään lomalla.

Maanantai oli muutenkin todella rento päivä. Ainoa sovittu tapaaminen oli Kämp Spa:ssa Mother to be -hoito. Hieronta ja syväpuhdistava kasvohoito. Hoito kestää 80 min, mutta silti uppoudun viettämään Spa -osastolla yhteensä kolme tuntia.

Rentoutumisen jälkeen suuntaan Stockmannille, sillä minun pitää ostaa uudet kasvojen kosteusvoiteet. Kasvohoidossa selvisi, että ihostani, joka on aina ollut rutikuiva, on tullut raskauden myötä normaali/sekaiho. Uudet kevyemmät päivä- ja yövoiteet ovat siis paikallaan.

Joonas ei ole vielä lomalla, joten hänen tultuaan töistä viiden jälkeen syömme yhdessä illallista. Syödään poikien viikonloppuiselta polttarireissulta ylijäänyttä ruokaa. Makkaraa, maissia, salaattia ja Koskenlaskija -juustolla täytettyjä herkkusieniä. Joonas on tehnyt annoksesta tosi kauniin, vaikka tarjolla onkin makkaraa. Nauran, että nytkö vihdoin saan vuosia pyytämäni "nauravat nakit" -annoksen.

Ruuan jälkeen laitamme HBO:lta The Handmaid's Tale -jakson pyörimään. Ollaan molemmat siihen täysin koukussa. Sarja on aika ahdistava ja raskas, mutta samalla sairaan mielenkiintoinen. Ollaan viikossa katsottu melkein molemmat tuotantokaudet. Jäljellä on enää seitsemän jaksoa. Loppuilta meneekin tämän sarjan parissa.



Tiistai

Joonas herättää minut ennen kuin lähtee itse töihin klo 8.45. Avaan läppärin herättyäni ja alan luonnostelemaan tätä postausta. Katson samalla Alkon sivuilta, minkälaista kuohuviiniä ostaisin huomisiin juhliin. Huomisesta tulisi unohtumaton ja haluan ehdottomasti tarjota ystävilleni tavallista kuohuviiniä, vaikka itse tietysti juon alkoholitonta vaihtoehtoa.

Minusta on tullut aika pro alkoholittomien viinien suhteen ja mietinkin monesti, että miksei näitä silloin tällöin voisi juoda, vaikka ei olisikaan raskaana. Suosikkini alkoholittomista viineistä ovat tähän mennessä olleet Freixenet Legero Rosado Alcohol Free -kuohuviini sekä Leitz Eins-Zwei-Zero Riesling Alcohol Free -valkoviini.

Vähän ennen klo 10 nousen sängystä ja teen itselleni aamupalaa. Maustamatonta luomujugurttia nektariinilla ja myslillä. Lisäksi juon sitruunavettä ja syön päivän vitamiinit. Joonas on hurahtanut luomutuotteisiin ja huomaan päivä päivältä enemmän, että jääkaappimme sisältö on muuttunut.

Aamupalan jälkeen aloin siivoamaan kotiamme. Tiistaina oli täydellinen siivouspäivä, kun ulkona satoi. Puolenpäivän aikaan piipahdin viereisessä Brooklyn Caféssa, koska olin unohtanut tilata juhliimme Cupcaket. Olin suunnittellut niiden tilaamista jo monta viikkoa, mutta jotenkin unohtanut tehdä varsinaisen tilauksen. Samalla ostin kahvilasta lounaaksi kalkkunabagelin.

Puoli seitsemän aikoihin Joonas pääsi töistä ja lähdimme autolla kohti Iso Omenaa. Kävimme ruokakaupassa sekä syömässä Tacobellissa Joonaksen alkaneen loman kunniaksi, haha.

Ilta kului samalla tavalla kuin edellinenkin ilta. Itse nukahdan ennen yhtätoista, mutta Joonas katsoo vielä pari jaksoa minun alettua nukkumaan.


Keskiviikko

Heräsin aamulla ennen herätyskelloa joskus klo 7.30 aikoihin. Se on minun arkiherätykseni aika, joten lienee luonnollista, että herään itsestäni silloin vielä loman ensimmäisellä viikolla. Pyydän Joonasta kertomaan mitä Handmaid's Talessa on tapahtunut, mutta hän ei muka muista.

Syön aamupalaa ja alan meikkaamaan. Tätä päivää on odotettu. Tänään on rakenneultran aika. HUS sikiöseulontayksikkö on kätevästi muuttanut kesän aikana Bulevardille, joka on aivan kivenheiton päässä meidän kotoamme.

Käymme vielä Fredrikinkadun Piknikissä aamupalalla ennen ultraa. Aikaa ei ole kauhean paljon, joten otan vain vihersmoothien. Ultraan kävellessä meillä molemmilla on rauhallinen olo. Olen yrittänyt jo monta viikkoa opettaa aivoilleni suhtautumaan sukupuoliasiaan niin, että en tietäisi kumpi mahassa potkii. Silti olen havahtunut useasti siihen, että olen varma vauvan olevan tyttö. Pelkään hieman, että pettyisin jos olisin väärässä, joten yritän totutella ajatukseen pojasta.

Ultrassa kun kätilö kysyy onko meillä aavistusta, vastaamme molemmat rauhallisesti, että tyttö se on. Asian varmistuttua kehon valtaa sellainen "tietysti se on" -tunne. Olen edelleen todella rauhallinen ja reaktioni on toki iloinen, mutta en esimerkiksi purskahda itkuun. Mietin mielessäni vain, että tämänhän minä jo tiesin. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, etten toivonut tyttöä, joten ultrasta lähtiessä leijailen kyllä todella korkealla pilvien päällä ja hymyilen leveästi.

Menemme vauvanvaateostoksille ajatuksena ostaa nyt niitä söpöjä vaaleanpunaisia röyhelömekkoja, mutta mikään ei miellytä meitä. Niiden sijaan päädymme ostamaan mustan collegesetin. Meillä alkaa olemaan jo vähän kiire, koska järjestämme ystävillemme juhlat, jotka alkavat klo 17.00. Sitä ennen pitää vielä hakea Matkahuollosta tilaamani savupommit, täyttää ilmapallot heliumilla, hakea tilatut kuppikakut, valmistaa muut tarjoiltavat ja siivota koti valmiiksi.

Ehdimme saada kaiken valmiiksi ja tästä postauksesta voitte lukea lisää juhlista.

Juhlien jälkeen olen ihan poikki. Selkääni särkee, koska olen kävellyt päivän aikana todella paljon. Makaan sängyssä lämpötyyny selkäni alla ja alan nukkumaan.


Torstai

Heräsin yhdeksältä. Makoillaan sängyssä rauhassa ja nautitaan siitä, että ei ole kiire minnekään. Aamupalan ja laittautumisen jälkeen lähdetään autolla kohti Sörnäistä hakemaan uutta asukaspysäköintilupaa autolle.

Ajetaan myös Vantaan Ikeaan, sillä tarvitsemme säilytyslaatikoita sekä uuden pyykkikorin rikkoutuneen tilalle. Syömme myös lounasta Ikeassa ja valitsen lihapullat ranskalaisilla.

Kotiin tultuani olen taas todella väsynyt, joten otan suosiolla parin tunnin päiväunet. Herättyäni olen taas täynnä energiaa ja suuntaamme mieheni kanssa hänen kuntosalilleen treenaamaan. Mieheni tilasi minulle raskausajan treenitrikoot, joten enää ei housuttomuus ole tekosyy siihen etteikö voisi mennä salille. Treenaan rauhallisesti ja odotan elokuuta, jolloin alan treenaamaan personal trainerin avustuksella.

Treenin ja iltapalan jälkeen katsomme taas The Handmaid's Talea loppuillan.


Perjantai

En enää muista monelta heräsin, taidan olla lomatunnelmissa kun kellon katsominen on vähentynyt. Aamupalaa syödessäni saan idean. Meidän on tarkoitus lauantaina lähteä Tampereelle isovanhempieni mökille sukuni kanssa ja alkuperäinen suunnitelma oli viettää siellä aikaa sunnuntaihin asti.

Pari viikkoa aikaisemmin ystäväni äiti kuitenkin ottaa minuun yhteyttä ja alamme suunnitella yllätysjuhlia lauantai-illalle ystäväni syntymäpäivän kunniaksi. Toisessa kaupungissa tottakai. Ehdotan miehelleni, että mitä jos lähtisimmekin jo tänään Tampereelle, jotta ei tarvitsisi ajaa edestakaisin saman päivän aikana tuota matkaa.

Saamme hotellihuoneen todella edullisesti mieheni työn kautta ja niin me lähdetään heti aamupalan jälkeen matkaan.

Pysähdytään ennen Tamperetta Lempäälän Ideaparkissa ja kiertelemme siellä hetken ja käymme syömässä Rollsissa hampurilaiset. Lähdemme kuitenkin ostoskeskuksesta tyhjin käsin kohti määränpäätämme.

Käydään Tampereella yhdessä lastentavaraliikkeessä tiedustelumatkalla, ja lähdemme sieltä taas aavistuksen fiksumpina pois mutta myös tyhjin käsin.

Hotellille päästyämme Joonas lähtee kuntosalille ja minä otan pienet päiväunet. Joonaksen tultua takaisin, lähdemme yhdessä uimaan hotellin altaalle. Vesi on jääkylmää mutta pienen totuttelun jälkeen se tuntuu itseasiassa todella mukavalta.

Illalla menemme Stefan's Steak Houseen illalliselle. Ravintola on yksi suosikeistani Helsingissä, joten ajattelen sen olevan varma valinta. Ravintolassa havahdun siihen, että raskaana olevana en voi syödä pihviä sillä tavalla, kuin siitä nauttisin. Eli siis mediumina. Päätän olla pilaamatta hyvää lihaa ja tilaan kanaa sen sijaan. Annos on hieman pettymys ja katson, kun Joonas nauttii omasta pihvistään. Joonas tilaa myös Aperol Spritzin, jollaisesta olen haaveillut jo monta viikkoa. Miksei tälle ihanalle drinkille ole mitään alkoholitonta versiota, oh why.

Illallisen jälkeen kello on jo aika paljon. Kävelemme takaisin hotellimme ja nukahdan melkein heti.


Lauantai

Herään ennen herätyskelloa ja alan hieman laittautumaan ja pakkaamaan tavaroita kasaan. Aamupalalla syön karjalanpiirakan, jugurttia myslillä ja hedelmiä. Syön vielä minikroisantin, sillä onhan kyse sentään hotellin aamiaisesta. 

Aamupalan jälkeen lähdemme heti ajamaan kohti isovanhempieni mökkiä. Pysähdymme maaseudulla huoltoasemalla, koska muistan yhtäkkiä, että minunhan piti tuoda alkoholittomia juomia. Huoltoaseman myyjä on minua kohtaan todella epäystävällinen ja se harmittaa minua, sillä yritän aina olla itse mahdollisimman ystävällinen. Olen huomannut usein, että pienillä paikkakunnilla ei hirveästi arvosteta ulkopaikkakuntalaisia ja se harmittaa. Hymyilen ja kiitän paljon mutta myyjä vain paiskaa kuitin pöydälle eteeni. Otan vichyni ja poistun paikalta edelleen hymyillen. Autossa huomaan, että minulta on veloitettu juomista aivan liian paljon ja sanon Joonakselle, että olen varma, että se nainen teki sen tahallaan. Joonas on valmis kääntymään vielä ympäri ja palaamaan huoltoasemalle korjaamaan tilanteen, mutta minä en vain enää jaksa, joten jatkamme matkaa. 

Mökillä vastassa on vanhempani, molemmat tätini ja mummoni. Nuorimmat serkkuni nukkuvat vielä.  Nautimme aurinkoisesta säästä ja odottelemme, että muut sukulaiset saapuisivat. 

Luvassa on leikkimielisesti kilpailemista ja syöminen. Syömme joka kesä samaa ruokaa: paellaa merenelävillä. Nami. Ruuan jälkeen jaamme joukkueet ja aloitamme kilpailut. Meidän perheellä ei tänä vuonna mene kovin hyvin. 

Kun voittajajoukkue on julistettu, onkin jo meidän aika lähteä ajamaan kohti Järvenpäätä ja ystäväni syntymäpäiviä. Saavuttuamme paikalle, ystäväni on todella yllättynyt, joten yllätyksemme on onnistunut täydellisesti. Hän on niin onnellinen, että se tarttuu minuun ja oma väsymykseni unohtuu hetkessä. Vietämme mielettömän tunnelmallisen illan siinä terassilla ja lähdemme vasta kun muut siirtyvät baariin. 

Kotona olemme vasta joskus yhden jälkeen yöllä ja innostun vielä tilaamaan keskellä yötä vauvalle auton turvaistuimen, sillä sähköpostiin on tupsahtanut alennuskoodi. Tämän jälkeen nukahdan.


Sunnuntai

Nukumme pidempään kuin normaalisti, sillä viikonloppu on ollut aika raskas vaikkakin ihana. Nukumme niin pitkään, että skippaamme aamupalankin ja mietimme suoraan lounasta. Lähdemme kävelylle tarkoituksena löytää hyvä lounaspaikka. Kävelemme ensin Hietaniemen kauppahallille, mutta sisällä on aivan liian kuuma enkä pysty ajattelemaankaan, että söisin siellä. Jatkamme matkaa sen jälkeen, että olen nopeasti katsonut Hietsun kirpparin valikoimaa.

Kävelemme etelä-Helsinkiä ympäri niin pitkään, että kännykän askelmittari näyttää melkein 15 000 askelta tältä aamupäivältä. Nyt on pakko löytyä jokin ruokapaikka. Koska on sunnuntai, moni paikoista on kiinni. Päädymme ostamaan R-Kioskilta kanapaninit ja jäätelöt. Se on itseasiassa aika hyvä vaihtoehto.

Kotiin päästyämme menen päiväunille ja herään kun vanhempani saapuvat meille. Lähdetään Löylyyn syömään päivällistä. Otan paljon kehutun kalakeiton. Kuulemani mukaan se on Suomen paras. Odotamme ruokaa todella pitkään. Niin pitkään, että äidistäni ehtii tulla hangry. Haha!  Keitto on minulle pettymys. Minä, joka en ikinä lisää mihinkään ruokaan suolaa, pyydän suolaa. Silti se on mauton.

Ruokailun jälkeen kävelemme kotiin. Vanhempani nukkuvat tämän yön olohuoneessamme ja me linnoittaudumme makuuhuoneeseen katsomaan How I met your motheria. En edes pysy mukana, monta kertaa olen katsonut kyseisen sarjan kaikki jaksot.

Tämän päivän aikana ei näemmä tapahtunut muuta kuin syömistä, kävelemistä ja nukkumista. Hyvä niin, sillä ensimmäinen lomaviikko oli aika hektinen.


Sellainen oli ensimmäinen lomaviikkoni. Tämä loma on mennyt niin nopeasti, kun on ollut niin paljon tekemistä. Viimeinen lomaviikko on nyt jo käynnissä. Loppuloman ajattelin oleilla mökillä ja vain rentoutua.

6 kommenttia:

  1. Moi! Kivan pitkä postaus, olipas mukava lukea lomakuulumisiasi! :)
    Palatakseni tuohon tekstin alkuun, jos sopii udella, niin miten olet päässyt niin hyvin uniongelmista eroon? Ja osaatko sanoa mistä ne alunperin johtuivat? Olen itse kärsinyt samaisesta ongelmasta alkukeväästä asti, luultavasti stressin seurauksena. On helpottavaa lukea tämän kaltaisia kokemuksia, että uniongelmat ovat loppuneet kokonaan. Jos aihe on liian henkilökohtainen, niin ei tarvitse vastata - ymmärrän hyvin :)

    Ihanaa loppuraskautta ja kesää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! :)

      Minun uniongelmani alkoivat siihen aikaan, kun opiskelin ja kävin töissä samaan aikaan. Varmasti pitkän parisuhteen loppumisella oli myös oma osuutensa ja hukutin itseni töihin koulun ohella. Tilanne eskaloitui ensimmäisen kerran jo vuonna 2012, jolloin silloinen esimieheni totesi, että hän näkee hymyni takaa, ettei kaikki ole hyvin. Yhdessä päätimme, että jäisin opintovapaalle pariksi kuukaudeksi, ja sen jälkeen tuntuikin hetki paremmalta, kunnes palasin taas vanhaan kaavaan.

      Jatkoin unilääkkeiden käyttöä vuosia ja valmistumiseni aikoihin vuonna 2016 havahduin taas siihen, että työtunteja oli reippaasti yli 40 viikossa samalla, kuin tenttejä saattoi olla jopa kolme viikossa muiden koulutehtävien ohella. Olin tässä vaiheessa henkisesti jo niin rikki, että en edes osannut pyytää apua. Perheen lomamatkalla murruin täysin ja kerroin perheelleni, että olin käytännössä valvonut koko 9 päivää putkeen ja, että ongelmia oli ollut pitkään ennen sitä. Neljä edellistä viikkoa jolloin stressi oli pahimmillaan olin vain nukkunut 1-2h yössä ja meikin alta paljastuikin sitten silmien alta todella näkyvät verisuonet ja pahimmat silmäpussit ikinä. Olen luonteeltani itsenäinen ja positiivinen, enkä halua muiden huolehtivan minusta, joten olin hyvin onnistuneesti peittänyt sen, että minulla oli todella paha olla.

      Minulla oli pitkään jo ollut sellainen tunne, että langat ovat hävinneet käsistäni ja en enää hallitse mitään. Yksinkertaisesti mulla oli liikaa tekemistä ja liian vähän tunteja vuorokaudessa. Perheeni tuella hain sitten apua lääkäriltä, jolta sain tilapäisesti vahvemmat unilääkkeet ja sairaslomaa töistä. Sairasloman aikana hoidin koulun pois alta, valmistuin, ja sitten tuntuikin, että iso kivi tipahti harteilta. Tein sinä kesänä vähemmän töitä kuin ikinä ja pikkuhiljaa aloin vieroittautumaan unilääkkeistä. Aluksi saattoi mennä vahvempia melatoniininappeja n. 5 kappaletta yössä, mutta sitten tein tietoisen päätöksen, että en halua enää elää niin ja ennenkaikkea nukkua niin.

      Toki on ollut stressaavia hetkiä elämässä tämänkin jälkeen, mutta etenkin raskaana ollessa, on helppoa olla ilman mitään lääkkeitä.

      Olipa pitkä ja yksityiskohtainen vastaus, mutta ainakin se on rehellinen. :D Tiivistettynä: kaikista isoin apu minulle oli puhuminen. Se, että pystyin sanomaan läheisilleni (ja lääkärille), että mä en jaksa enää. Ettei tarvinnut enää yksin taistella uupumuksen kanssa. Perheeni auttoi koulutehtävien kanssa ja auttoivat muutenkin saamaan taas arjen rullaamaan. :) Tsemppiä sulle, uni on niin tärkeää, toivottavasti saat itsesi pian kuntoon! <3

      Poista
    2. Kiitos pitkästä vastauksestasi <3 kokemuksesi kuulosti hyvin samanlaisilta kuin omani. Olen yksinkertaisesti ahminut liikaa hommia jo pitemmän aikaa, enkä ole edes huomannut kehoni viedtejä liiallisesta stressin määrästä. Viime vuonna työskentelin samaan aikaan koulunkäynnin ohella työpaikassa, jossa koin koko ajan riittämättömyyden tunnetta. Kirjoitin myös vuoden aikana kanditutkielman sekä kävin ahkerasti koulua, ja keväällä kun olin koulun puolesta harjoittelussa ja töissä samanaikaisesti, räjähti koko pakka käsiin. Unettomuus oli varmaan kehoni viimeinen keino ilmoittaa, etten voi jatkaa samalla tavalla.

      Olen onnekas, sillä vierelläni seisoo poikaystäväni jolle voin kertoa kyllä kaiken ja saada tsemppiä, kun tuntuu ettei voimat riitä. Hän tuki minua hakemaan keskusteluapua sekä tsemppasi minua lopettamaan työni. Otin lopputilin alkukesästä ja huomaan sen kyllä voinnissani, sillä olen voinut huomattavasti paremmin. Uniongelmat ovat kyllä helpottaneet, siihen nähden, että keväällä ja alkukesästä saatoin nukkua vain pari tuntia yöstä. Koen kuitenkin edelleen, että välillä traumat unettomuudesta aiheuttavat sellaisen pelkotilan, jossa unta on mahdoton saada. Nyt taitaa olla ensimmäinen viikko, kun olen saanut nukuttua joka yö hyvin, ja tuntuu siltä, että kyllä tästä taas hyväksi nukkujaksi voidaan muuttua..

      Uskon, että tämä on myös luonteenpiirteisiini liittyvää. Samoin kuin sinä, olen luonteeltani positiivinen ja itsenäinen, enkä siedä itseltäni huonoa suoriutumista missään. Unta kun ei voi suorittaa, niin on ollut opittavaa siinä, ettei itseään ala syyttelemään huonosti nukutuista öistä. En myöskään ole halunnut puhua näistä ongelmista hirveästi kavereille tai perheelleni, en ole halunnut huolestuttaa ketään, saada hullun leimaa tai muutenkaan puhua tästä aiheesta, kun se on niin kipeä aihe itselleni. Alussa yritin etsiä vain tietoa netistä, mutta jälkeenpäin tuntuu siltä, että tieto lisäsi vain tuskaa. Netistä ei tuntunut löytyvän mitään tsemppaavaa tukea vaan enemmän kauhutarinoita siitä, kuinka unettomuudesta ei tule ikinä parantumaan, ja huolestuin myös siitä, että miten pystyn tulevaisuudessa olemaan työelämässä tälläisten ongelmien kanssa. Poikaystäväni sanoi kuitenkin, että tuskin kukaan unettomuudesta "parantunut" käykään kirjoittelemassa mihinkään keskustelupalstoille enää, kun sitä ongelmaa ei ole. Ehkä siksi oli tsemppaavaa lukea sinun kokemuksia, sillä tuli sellainen olo, että myös muilla nuorilla aikuisilla on voinut olla näitä ongelmia. Ja ehken kuitenkaan ole täysin hullu :D sinun elämäsi vaikuttaa niin onnelliselta tällä hetkellä muutenkin <3

      Tästä nyt tuli tosi pitkä vastaus, enkä oikein edes tiedä mitä yritin tässä sanoa. Kiitos, että avasit tätä asiaa, se toi itselleni hurjasti tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen <3 rohkeasti tehty <3

      Poista
    3. Ihanaa, että pystyin olemaan avuksi. <3 Kuulostaa oikealta päätökseltä lähteä tuollaisesta työpaikasta. Valmistuttuasi kiität varmasti itseäsi tästä valinnasta. :) Olen nykyään pyrkinyt säännölliseen vuorokausi rytmiin. En valvo tai nuku myöhään edes viikonloppuisin, siitäkin on ollu valtavasti apua. Siten joku joskus antoi vinkin, että jos yöllä vatvoo asioita, kirjoittaa ne paperille ja tarttuu toimeen aamulla. Ei niihin asioihin voi kuitenkaan yöllä vaikuttaa.

      Mä en olisi rehellisesti sanottuna kaksi vuotta sitten ikinä uskonut, että nukkuisin niin hyvin kuin nykyään. Uskon, että säki pystyt siihen! :)

      Poista
  2. Tsemppiä tähän helteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Alkaakin kieltämättä olemaan vähän tukalaa. :D

      Poista

- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -