torstai 5. joulukuuta 2019

Tyttönimet maailmalta, joista pidän erityisesti

Onko teille koskaan käynyt niin, että katsotte esimerkiksi elokuvaa ja siinä on jollain tosi kiva nimi ja mietitte, että olisipa tuo kiva nimi, mutta ei sovi suomalaisen suuhun? Mulle käy jatkuvasti niin!

Olen kirjoittanut blogiin aikaisemmin postauksen tarinoista Liljan nimien takaa ja myöskin postauksen nimistä, joita meidän läheiset meille ehdottivat ja nimistä, joita itse harkitsimme ennen, kuin päädyimme Liljan nimeen.



On myös nimiä, joilla olisin rakastanut nimetä lapseni, mutta ne eivät omasta mielestäni vain ole tarpeeksi helppoja käyttää täällä meidän kotimaassa ja on iso riski, että lapsen nimi lausuttaisiin usein päin honkia. Rehellisesti, olen monesti kironnut näin ruotsinkielisenä, että miksi me ei vaan voitaisi asua Ruotsissa ja tämä "ongelma" olisi poissa. Haluan vielä painottaa, että minusta nämä ovat ihania nimiä ja minusta on ihanaa, että näitä käytetään myös Suomessa, mutta itse katsoin helpommaksi valita nimen, joka lausutaan samalla tavalla ruotsiksi ja suomeksi ja lausutaan siis juuri niin kuin kirjoitetaan.


Mitkä nimet sitten ovat erityisesti mieleeni?

  • April
  • Juni
  • Juli
  • Avril 
  • Lou 
  • Alice
  • Harper
  • Riley
  • Chloé
  • Sienna
  • Aspyn


Huomaatte ehkä, että olen hulluna ruotsinkielisten kuukausien nimiin, hehe. Mutta kuinka moni suomenkielinen lausuisi nimen Juli "jyyyli", eikä vain "J-u-l-i", niin kuin se kirjoitetaan. Tai ei edes Y-kirjaimella, vaan ruotsin U-kirjaimella, joka on ihan eri kuin suomen U-kirjain. Lousta puhumattakaan! Lapsesta tulisi varmasti helposti nimenomaan "Lou" eikä "Luu", niin kuin nimi Ruotsissa lausutaan. Tarkemmin ei tuo "Luukaan" ehkä olisi meidän kielessä se paras.

Olen myös viehättynyt englanninkielisistä nimistä, jotka ovat vähän harvinaisempia ja sellaisia, miten sen nyt sanoisi, ei niin feminiinisiä. Harper, Riley ja Aspyn – ihania nimiä! Kyllähän nämäkin voisi toimia, mutta olisi siinä totuttelemista meidän tuikitavallisen Suomalaisen sukunimen kanssa – Salonen.


Kertokaa, mikä vieraskielinen nimi on erityisesti teidän mieleen?

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

7 Instagramtiliä, joita rakastan seurata juuri nyt

@alexandrabring

Tämä tili on tällä hetkellä varmaan mun suosikeista suosikein. Ilahdun aina ihan superpaljon, kun Alexandra on päivittänyt tiliänsä. Rakastan myös hänen IG storya ja sen monipuolisuutta. Hänellä on ihana koti, valloittava lapsi, eikä hän ole itsekään hassumman näköinen. Siis kuka voi näyttää noin hyvältä raskaana?! Täytyy kyllä myöntää, että tästä tilistä tuli suosikkini vasta, kun Alexandra paljasti odottavansa heidän toista lasta – ja sitten, että se on vielä toinen tyttö! Ihanaa seurata tätä heidän matkaa toivoen, että itse olisi joskus samassa tilanteessa. Tykkään tämän tilin aidosta meiningistä ja siitä, että kuvat eivät ole liian harkittuja.  



Michaela Delérin löysin joku aika sitten hänen siskonsa Janni Delérin kautta. En heti alkanu seuramaan tätä tiliä, mutta yhtäkkiä huomasin aina palaavani katsomaan hänen feediänsä. Michaelalla on ihana tyyli ja hän on älyttömän kaunis – näistä syistä minä pidän tästä tilistä.



Löysin Mimmin  oman raskauteni lopussa Youtubesta hänen synnytysvideon kautta. Tämä tili on yksi niitä harvoja, joita seuraan muun kun kauniiden kuvien vuoksi. Kuvat eivät ole sellaisia, jotka omaa silmääni kauheasti mielyttäisi, mutta silti tämä on yksi suosikkitileistäni! Mimmi on nuori äiti, jolla on ihan mieletön energia ja positiivinen asenne elämään. Hän on PT-alan yrittäjä ja hänellä on itsellään myös kadehdittavan upea vartalo. Olen itseasiassa itsekin ostanut ruokavalion ohjeet häneltä! Mimmillä on myös ihan supersuloinen tytär, joka on omaa tyttöäni pari kuukautta vanhempi. Tässä tilissä tykkään kaikista eniten treenivinkeistä ja ennen ja jälkeen -kuvista, mitä hän jakaa asiakkaistaan. Suloiset videot stoorissa Millystä ovat myös kivaa katsottavaa.


Ei ole varmasti yhtäkään somemammaa, joka ei kadehdi Lailan ottamia kuvia. Hänen kuvissaan on aina ihan mieletön tunnelma! Kauniit hyvin puetut lapsia, upea koti ja Lailan oma ihana tyyli saa minut selaamaan hänen feediänsä kerta toisensa jälkeen.


@turunenkaisa

Kaisa on ehdottomasti mielestäni yksi Suomen lahjakkaimpia vaikuttajia. Hänen kuvansa ovat käsittämättömän upeita, tyyli kiva, hän kirjoittaa todella mielenkiintoisesti ja sitten se koti – jep, ei kenelläkään ole tollaista kotia! Ihan suoraan Pinterestistä koko hökkeli! Hirsitalo 2.0 saa mut miettimään hirsitalon rakentamista jonnekin kehä kolmosen ulkopuolelle. Jos hänen blogi ei ole tuttu, kannattaa sekin tsekata! 


@nordicgrey

Tämä ruotsalaisnaisen ylläpitämä Instagramtili on mun #1 inspiraatio, mitä tulee lastenhuoneen sisustukseen. Kunhan Lilja kasvaa pinnasänky-iän yli, haluan ehdottomasti tuollaisen antiikkisen jatkettavan puusängyn! Olen myös tämän tilin kautta kehittänyt itselleni pakkomielteen tuohon mustekalapehmoleluun.


@siskokullat

Tämä tili on uusimpia löydöksiäni. Ihan mielettömän kauniita kuvia, joita voisin selailla loputtomiin. Ihmettelen myös, miten tällä tilillä ei ole tuhansia seuraajia, tällaiset tilit tuntuvat olevan tosi suosittuja juuri nyt? 

torstai 28. marraskuuta 2019

LILJA 1 YEAR OLD

Lilja täytti vuoden viime viikolla ja ensimmäistä syntymäpäivää juhlittiin perheen ja ystävien kanssa viikonloppuna! Kiitos kaikista onnitteluista, niitä tuli satoja! Kiitos myös seuraamisesta ja myötäelämisestä vauvavuoden aikana. Teidän kanssa olen saanut jakaa parhaat ja ihanimmat hetket, mutta teiltä olen saanut myös tukea ja vinkkejä, kun niitä olen tarvinnut.

76,5cm ja 9250g

Eilen kävimme 1-vuotistarkastuksessa neuvolassa. Olen pahoillani, että 9kk-, 10kk- ja 11kk-kuulumiset jäi välistä. Tämä johtui täysin siitä, että neuvolakäyntejä ei ollut, eikä ollut mitään mittoja kertoa ja samalla tuntui, ettei kolmeen kuukauteen tapahtunut kamalasti uutta. Lähinnä tapahtui hienosäätöä motorisiin taitoihin, mutta nyt vuoden ikäisenä tuntuu, että ollaan taas menty hurjasti eteenpäin! Meidän vauvasta on ihan selkeästi tullut taapero.


Millainen on 1-vuotias Lilja ja mitä hän osaa?


Kävellä! Tämä on ehdottomasti se kaikista jännittävin asia. Ei ole sanoja, joilla kuvailla sitä tunnetta, kun lapsesi ottaa ensiaskeleensa. Meillä se hetki tapahtui jo pari kuukautta sitten, mutta aivan 1-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä Lilja alkoi oikeasti kävellä. Ei vaan pari askelta, vaan oikeasti alkoi kävellä paikkoihin.

Nousta lattialta ylös ilman tukea seisomaan. Tämän Lilja oppi noin 9kk-iässä.

Osaa kohdistaa katseensa sinne minne osoitetaan. En muista tarkalleen, milloin tätä alkoi tapahtumaan, mutta on siitäkin useampi kuukausi.

Syödä itse. Meillä ei enää Liljaa syötetä, vaan hän syö kaiken itse. Sormin tai sitten täytettävästä smoothiepullosta.

Lempiruokia ovat makaronilaatikko, kaurapala ja kookoslinssipihvit. Jos ruoka on hyvää, Lilja sanoo "mmmmm".

Kiipeillä. Osaa kiivetä sohvalle, pöydille (ikävä kyllä), tuoleille mutta luojan kiitos, osaa myös tulla niiltä nätisti alas.

Rakastaa tanssia. Lempibiisit ovat lempiohjelmasta Babblarna ja sitten tietysti, Baby Shark. Klassikko.

Osaa sanoa mamma, pappa, hej ja ta (joka siis hänelle tarkoittaa tack - kiitos). Mammaa ja pappaa on sanottu jo monta kuukautta, mutta uusimpina tuo hej ja ta, josta on muotoutumassa kovaa vauhtia tack. Usein kun hänelle antaa ruoan, hän sanoo ta samalla tavalla, kuin itse sanon tack. Hän käyttää sitä myös, kun hänelle ojentaa tavaroita. Kaksikielisestä lapsestahan kaikki ovat vauvasta asti miettineet, että kumpikohan kieli tulee ensin. No, kuten huomaatte – pelkkiä ruotsinkielisiä sanoja. Tämä ei yllätä meitä, sillä Lilja viettää minun kanssani niin paljon enemmän aikaa.



Vilkuttaa, taputtaa ja antaa high fiven. Lilja oli tosin aika pieni, kun hän jo nämä oppi, mutta kerrataan ne nyt vielä. Nykyään hän vilkuttaa lähes aina, kun poistuu huoneesta tai, kun joku sanoo heippa.

Ei vierasta. Tätä on ihmetelty monissa paikoissa, miten älyttömän reipas hän on. Joskus uudet ihmiset, tai ihmiset, joita ei ole hetkeen nähnyt, saattaa hetken ujostuttaa mutta hyvin nopeasti hän näkee heidät mahdollisina leikkikavereina.

Rakastaa olla muiden lapsien kanssa. Liljan ilme kirkastuu, kun hän pääsee leikkimään muiden lapsien kanssa ja se on niin ihanaa katseltavaa.

Käyttää vaatekokoa 74/80. 

Kengän koko on 21/22, mutta olen myös hankkinut talveksi yhdet kengät koossa 23!

Osaa laittaa hatun päähän. Haluaisi myös laittaa kaikki vaatteet itselleen hatuksi päähän.

Ei enää laita kaikkea suuhunsa. Tutkii enemmän käsillä, milloin tämäkin muuttui?!

Rakastaa pallomerta, Duploja ja itseasiassa useimpia lelujansa. 

Tykkää myös laittaa lelujansa takaisin koreihin.

Ymmärtää hyvin puhetta.

Osaa pudistaa päätänsä.

Nauraa paljon. Hänellä on myös oma tekonauru.

Osaa myös tekoitkeä, jolloin hänen huulena menee ihan duckfaceksi.

Viisi hammasta, joista kolme ovat vasta tulleet ikenestä läpi.


Kaiken kaikkiaan Lilja on erittäin menevä, huumorintajuinen, sosiaalinen ja reipas taapero, joka on kuitenkin samalla erittäin harkitseva. Niin siinä vaan kävi, että 12 kuukautta hujahti ohi sekunnissa ja yhtäkkiä meidän vauvasta on kasvanut taapero. Allekirjoitan täysin sen, miten nopeasti vauvavuosi ihan oikeasti menee. Te, joilla se on vasta edessä tai alussa – vaalikaa niitä hetkiä!

Nyt en malta odottaa, mitä tämä ensimmäinen taaperovuosi Liljan kanssa tuo mukanaan. Keväällä meidän arki muuttuu, kun Lilja aloittaa päiväkodissa, mutta siihen asti meidän elämä jatkuu ihan samalla tavalla, kuin tähänkin asti!

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Mitä mulle kuuluu?

Meillä on meneillään todella hyvä kausi meidän perheessä. Lilja tekee hampaita (kolmea yhtä aikaa!) ja on vähän herkempi ja itkuisempi, kuin tavallisesti mutta muuten kotona vallitsee silti rauha ja hyvä fiilis. Tämän viikon yöt ovat olleet rankkoja, mutta niistäkin ollaan selvitty, kun ollaan jaettu vastuuta. Lilja oppi hetki sitten kävelemää ja ollaan siitä tietysti todella innoissamme ja huomaan videokuvaavani puhelimellani aina kun hän kävelee, vaikkei kyse ole enää mistään ensiaskeleista. Voitte vain kuvitella, miten monta tällaista videota puhelimeni muistiin tallentuu päivässä.

Parisuhde voi paremmin, kuin pitkään aikaan, vaikkei meillä nyt varsinaisesti ongelmia aikaisemminkaan ole ollut. Jotenkin nyt loppuvuoden työkiireissä molemmat arvostetaan toistemme tukea entistä enemmän ja ollaan toistemme zen. Koti on pysynyt stressivapaana zonena ja niin on hyvä!


Loppuvuosi on aina kiireistä aikaa ja tuntuu, että viikot vain sujahtavat ohitse. Eilenkin ehdotin vahingossa yhdelle yhteistyökumppanille julkaisupäiväksi 26. marraskuuta, siis eilistä päivää, ajatellen, että se on jossain tulevaisuudessa. Alle neljän viikon päästä on jouluaatto ja sekin on vaikea sisäistää. Marras- ja joulukuu on myös meille vaikuttajille, kuten suurimmalle osalle muidenkin alojen työntekijöille, vuoden kiireisintä aikaa ja olen joutunut muistuttamaan itseäni useasti, mihin voimavarani riittävät – kivoja kampanjoita olisi niin paljon, mutta kaikkeen ei aika riitä!

Mun tekisi mieli töiden vastapainoksi aloittaa joku jouluinen askarteluprojekti. Olen innostunut tänä vuonna kranssien teosta todenteolla ja kyllähän meille kotiin mahtuisi vielä yksi – vaikka ulko-oveen! Toinen vaihtoehto olisi tehdä itse kransseja, jotka veisin isovanhempieni haudoille ennen joulua kynttilöiden kanssa.

Neule &Other Stories // Villakangasliivi Zara // Housut Wolford (saatu) // Hattu kirpparilta // Kengät Dr. Martens // Laukku Chanel

Tänään on Liljan 1-vuotistarkastus neuvolassa, mitä olen odottanut todella paljon. Onhan viimeisestä neuvolakäynnistä kulunut jo neljä kuukautta ja paljon on sinä aikana ehtinyt tapahtumaan. Meidän neuvolatätikin on jäänyt eläkkeelle ja tuntuu vähän haikealta, ettei saada esitellä kävelevää Liljaa sille, joka seurasi koko raskauttani ja Liljan ensimmäisiä kuukausia aina kahdeksaan kuukauteen asti.

Muuten tämä viikko meneekin kampanjoita valmistellessa ja ystäviä nähdessä. Huomaan, että tähän viikkoon on ollut vähän vaikeaa käynnistyä. On se rankkaa juhlia lapsen 1-vuotispäivää, selkeästi. Ehkä ensi viikolla olen taas kartalla siitä, mikä päivä ja viikko on kyseessä!

Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille! 

Kuvat: Aino Rossi

maanantai 25. marraskuuta 2019

Joie i-Spin 360 -turvaistuin + alennuskoodi!

*Turvaistuin saatu Vaunu-Aitalta

Liljan täyttäessä vuoden, meidän auton turvakaukalon pituusraja alkoi tulla vastaan, joten oli aika hankkia hänelle turvaistuin.

Turvaistuinta hankkiessa on tärkeää huomioida monia eri asioita – turvallisuus ja käytännöllisyys tietysti ykkösenä. Aikaisemmin meillä oli Maxi-Cosi -merkkinen turvakaukalo ja ensin ajattelin, että tietysti me hankitaan saman merkkinen turvakaukalo, joka menisi samaan telakkaankin. En oikeastaan tuntenut muita merkkejä, joten siksi varmasti tuo tuttu merkki oli aluksi ainoana mielessä.



Syksyllä kävin ystäväni luona Oulussa ja kävimme hakemassa hänen poikansa päiväkodista ja heillä oli autossaan 360 -kääntyvä turvaistuin, joka vaikutti todella kätevältä. Lähinnä siis tässä vaiheessa, kun lapsi kuitenkin kulkee vain selkä menosuuntaan päin, mietin sitä lapsen asettamista ja pois ottamista autosta – miten paljon ergonomisempi se on selälle, kun voi kääntää vaivattomasti istuimen itseään kohti! Tietysti tämä on myös hyvä ominaisuus myöhemmin, kun lapsi kasvaa ja kulkee kasvot menosuuntaan päin.

No mihin istuimeen me sitten päädyttiin? Myyjän suosituksen ja testitulokset kuulleina päädyttiin Joie i-Spin 360 -turvaistuimeen, joka nimensä mukaan kääntyy 360 astetta.


Turvaistuimen tärkeimmät speksit:


  • Menee vastasyntyneestä noin 4-vuoteen asti
  • 40-105 cm, enintään 19kg
  • Kiinnitys Isofix -kiinnikkeillä
  • Mahdollisuus valita laadukkaampi Premium malliston Signature Line -kangas ja mukana myös kesälle viileämpi kangas
  • Sivutörmäyssuojat kytkeytyy automaattisesti päälle, kun valjaat kiristetään
  • 5-pistevaljaat, jossa pehmustetut olkahihnat ja haaravyö
  • Valjaissa on liukuesteet, jotta pysyvät paremmin paikoillaan
  • Kallistuu 6 eri asentoon sekä selkä- että kasvot menosuuntaan mentäessä
  • Hyvä pääntuki, kun lapsi nukkuu
  • Säädettävä selkänoja lapsen kasvaessa
  • Saanut parhaimman tuloksen 360 -turvaistuimien testissä
  • Sisään rakennettu ilmanvaihto
  • Integroitu tukijalka
  • Erittäin kilpailukykyinen hinta (siis edullinen 360-istuin!)



Minä luotan eniten turvaistuimien testeihin turvaistuinta valitessa ja tämä istuin oli 09/2019 julkaistun ÖAMTC -turvatestin voittaja kategoriassa 360 kääntyvät turvaistuimet.

Meillä on istuin sävyssä Signature Noir, joka on muita kankaita 40€ kalliimpi, mutta laadun tuntee ja näkee ihan silmällä. Tässä värissä on myös tekonahkayksityiskohtia, jotka tekevät istuimesta todella tyylikkään ja ainakin omaa silmääni miellyttävän.



Me ollaan oltu tähän valintaamme erittäin tyytyväisiä ja Liljakin vaikuttaa noin kuukauden kokemuksella erittäin tyytyväiseltä. Istuimesta näkee hyvin auton ikkunoista ulos ja ainakin meidän taapero on tässä istuimessa tyytyväisempi, kuin turvakaukalossa (joka toki oli käymässä pieneksi).

Mikäli turvaistuimen hankinta on ajankohtainen ja innostuitte tästä Joie i-Spin 360 -turvaistuimesta saatte huomiseen, eli tiistaihin 26.11.2019 asti koodilla "lottawin20" -20% alennusta Vaunu-Aitan myymälästä ja verkkokaupasta. Mikäli haluamanne väri on ehtinyt jo loppumaan, ottakaa yhteyttä Vaunu-Aittaan niin saatte sen kyllä alennettuun hintaan! :)

tiistai 19. marraskuuta 2019

Mitä tehdä päivisin vauvan kanssa?

Kysymys, jota olen kysynyt useaan otteeseen itseltäni tämäm vuoden aikana. Mitä näin pienen kanssa voi tehdä, mistä molemmat nauttisimme? Todellisuudessahan alle 1-vuotias ei tarvitse montaa ärsykettä päivässä, sillä kaikki on uutta ja jännittävää. On kuitenkin kivaa, kun päivässä on muutakin yhteistä tekemistä, kuin leluilla leikkiminen, syöminen ja juttelu.

Kokosin listan asioista, mitä me ollaan Liljan kanssa tykätty päivisin tehdä:

Oodi -kirjasto

Me ollaan tykätty käydä tuossa uudessa valtavassa kirjastossa ja erityisesti yläkerran leikkimatolla, missä tapaamme aina samanikäisiä lapsia. Lilja tykkää myös kiivetä ylös portaita ja erilaisia tasoja ja niitähän tuossa rakennuksessa riittää. Oodissa on myös tarinahuone, mutta siellä emme ole vielä käyneet, mutta varmasti käymme, kunhan Lilja on vähän isompi. Oodissa järjestetään myös viikonloppuisin paljon toimintaa lapsille, mutta me olemme käyneet täällä nimenomaan arkipäivisin. 

Vauva-uinti 

Tämä on Liljan ainoa virallinen harrastus. Olemme käyneet vauva-uinnissa siitä asti, kun Lilja oli kolme kuukautta. Harrastus on ollut erittäin hyvä Liljan motoriikan kehittymisen kannalta, mutta myös sosiaalisten taitojen. Hetken itseasiassa pohdimme mieheni kanssa, että lopettaisimmeko tämän harrastuksen hetkeksi, sillä vuoden ikäisenä Lilja tuntuu vähän liian isolta vauvojen ryhmään, mutta samalla liian pieneltä perheuinti-ryhmään. Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että Lilja rakastaa vettä ja myös sitä, että täällä tapaamme aina hänelle tuttuja vauvoja. Siellä jutellaan toisilleen, läiskytetään vettä yhdessä, nauretaan, laulellaan ja vilkutetaan toisilleen – eihän tuota voi viedä Liljalta! Tästä syystä maanantait on meillä heittämällä viikon paras päivä! 



Sormimaalaaminen

Mietin pitkään onko Lilja liian pieni kokeilemaan sormivärejä, mutta sitten ostin Kaarna Livingiltä Neogrün sormivärisetin, jolla uskalsin antaa Liljankin kokeilla taiteellista puoltaan. Nämä sormivärit sisältävät ainoastaan luonnonmukaisia aineita, ovat täysin myrkyttömiä, eikä tuotteissa ole myöskään yleisimpiä allergeeneja (kananmuna, maito, kala, maapähkinä, soija). Toki on huomioitava, että alle 3-vuotias saa näitä käyttää vain aikuisen valvonnassa. Suuhun meni vähän, mutta yllätyksekseni suurin osa päätyi ihan paperille ja Lilja on nyt tehnyt kaksi taideteosta: toisen teoksen nimi on Ruska ja toisen Syysmyrsky. Plussaa myös siitä, että värit lähtee helposti myös vaatteista ja huonekaluista.

Leikkipuisto

Vein Liljan ensimmäisen kerran leikkipuistoon, kun hän oli 4 kuukautta. Vähän aikaa emmin, että onko hän sinne ihan liian pieni, mutta aloitimme siitä, että hän oli meidän sylissä keinussa. Siitä hän sitten siirtyi nopeasti vauvakeinuun ja se oli rakkautta ensikokeilulla. Lilja rakastaa edelleen kiikkumista, mutta viimeaikoina ollaan myös siirrytty liukumäkeen ja hiekkalaatikolle. Leikkipuistossa myös helposti tutustuu muihin vanhempiin!



Perhetalot ja niiden ohjatut ohjelmat

Meidän lähellä sijaitsee Perhetalo Betania, jonka palveluista olen tykännyt kovasti. Sinne voi mennä pitämään vauvatreffejä kavereiden kanssa, jos kukaan ei jaksa siivota kotona. Siellä on lapsille paljon leluja ja muutenkin turvallinen ympäristö. Siellä on jopa ohjaajia, jotka voivat hetken katsoa lapsesi perään, kun käyt ostamassa kahviosta kahvin ja pullan (ööh, 2€ yhteensä!!). Ollaan käyty myös ohjatuissa ohjelmissa, kuten laulutuokiossa ja vauvojen temppuradassa, jotka olivat molemmat tosi kivoja. On kiva nähdä muita alueen vanhempia ja vauvoja, joihin ei muuten välttämättä olisi minkäänlaista kontaktia.

Lastenohjelmat

Kyllä, niille hetkille kun olette kotona ja haluan itse ottaa rennosti. No shame. Liljan lempparit on tällä hetkellä Youtubesta ruotsinkieliset Babblarna ja Aarne Alligaattori. Tästä toisesta löytyy siis myös suomenkielinen versio!


Toivottavasti joku sai näistä vinkkejä omaan tekemiseen lapsen kanssa ja saa jakaa kommenttikenttään omia lemppariaktiviteettejä, mitä voi pienen lapsen kanssa tehdä!

maanantai 11. marraskuuta 2019

Staycation – helppo tapa olla lomalla

Kaupallisessa yhteistyössä Hotel Rantapuisto kanssa.

"Tulee sellainen olo, kun oltaisiin 70-luvun elokuvassa, jossa päähenkilöt on Alpeilla jossain hienossa retriitissä" totesi veljeni vaimo, kun kävellään Hotel Rantapuiston pitkiä käytäviä pitkin huoneisiimme. Kieltämättä tämä todellakin tulee mieleen. Matalan rakennuksen isoista ikkunoista näkyy metsää ja meri.


Hotellin päärakennus on valmistunut vuonna 1963 Suomen Yhdyspankin koulutuskeskukseksi ja selkeälinjainen arkkitehtuuri ja sisustus huokuu edelleen ihanalla tavalla sen aikakauden tunnelmaa. Rakennuksessa tuoksuu tuli, joka palaa ravintolan takassa ja rento tunnelma on taattu. Tämä hotelli on rehellisen kaunis, ei yritetä olla mitään mitä ei olla. Jäljellä on useita 60-luvun alkuperäisiä sisustuksen helmiä, kuten valaisimia ja Artekin huonekaluja, mutta ikkunoista näkee sen kauneimman taideteoksen: luonnon.

Hotelli sijaitsee Helsingissä Vuosaaressa, vain 30 minuutin automatkan päässä keskustasta. Tästä huolimatta ovien takaa avautuu täysin erilainen maailma, kuin mihin keskustassa asuessa on tottunut.


Huoneemme oli kauniisti sisustettu ja ikkunasta avautui näkymä merelle. Tunnelma oli rentouttava ja seesteinen. En ihmettele lainkaan, että Lilja nukkui ensimmäistä kertaa elämässään 12 tunnin yöunet.

Sängyt ja tyynyt olivat juuri meille sopivat – tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys hotelleissa! Usein törmään hotelleissa liian pehmeisiin sänkyihin. Lilja nukkui meidän vieressä matkasängyssä, jonka hotelli oli meidän huoneeseen järjestänyt.


Lauantai-iltana menimme koko porukka illalliselle hotellin ravintolaan – sinne mistä oli koko iltapäivän tullut ihania tuoksuja! Mukanamme tällä hotellivierailulla oli veljeni perhe. Neljä aikuista ja kaksi miniä istuimme ravintolan kulmapöytään, johon oli valmiiksi asetettu syöttötuolit ja piirustussetit näille meidän pienille. Ihana ele ravintolalta, vaikka meidän tytöt vähän liian pieniä niihin vielä olivat. Pienet kuitenkin tutkivat lehtiöitään ja kyniään mielenkiinnolla ja saivat niistä sitä kautta paljon iloa.

Alkupalaksi söimme hiillostettua graavisiikaa, piimää ja tilliä sekä saksanhirvipastramia, selleriä ja mustaherukkaa.

Pääruoaksi valitsimme kaikki klassisen pippuripihvin.

Jälkiruoaksi juustolajitelma, tummasuklaa mudcakea ja mustaherukkaa sekä uuniomenamoussea ja mantelia. Jälkimmäisin oli ehdottomasti oma lempparini!

Olin kuullut ystävältäni kehuja hotellin ravintolasta, joten odotukseni olivat korkealla. Ei tarvinnut pettyä ja illallisen jälkeen odotimme kaikki seuraavan päivän aamupalaa ja brunssia erittäin odottavaisin mielin.

Syömisen ja ulkoilun ohessa vietimme myös viikonloppuna paljon aikaa hotellin leikkihuoneessa, joka oli ihan täydellinen. Pienten lasten kanssa matkustaessa arvostaa sitä, että tällaisia huoneita on. Loistava tapa heille purkaa energiaa ja näin me vanhemmatkin saadaan hetkeksi kädet vapaaksi.


Seuraavana aamuna heräsimme hyvin levänneinä jatkamaan syömistä, sillä luvassa oli kuten sanottu sekä aamiainen että brunssi! Brunssi tarjoillaan sunnuntaisin klo 12-14 ja sen hinta on 27 euroa. Suosittelen tekemään pöytävarauksen, sillä brunssi on todella suosittu ja tuonakin sunnuntaina ravintola oli viimeistä pöytää vaille täynnä.


Ravintolan lisäksi tästä hotellista löytyy myös juhlakerros, joka on todella suosittu häille ja muille juhlille. Kurkattuani tilaa, ymmärrän suosion täysin!



Kiitos Hotel Rantapuiston henkilökunnalle ihanasta pienestä arjen irtiotosta ja kiitos, että sain ottaa perheeni mukaan. Yksi ihanimpia asioita vaikuttajan työssä on se, kun saa ottaa perheensä mukaan töihin.

Meille viikonloppu oli erittäin rentouttava. Kukapa olisi arvannut, että aikahyppy 60-luvulle olisi se,
mitä me tarvitsimme!

maanantai 21. lokakuuta 2019

Miten meidän vauvavuosi on mennyt?

Lilja täyttää huomenna 11 kuukautta ja sehän tarkoittaa samalla myös sitä, että vauvavuotta on jäljellä enää tasan kuukausi. Muistan raskausaikana, miten kaikkialla toitotettiin vauvavuoden olevan rankka ja kamala. Samalla sanottiin, miten ikimuistoista aikaa se on ja miten nopeasti se menee. Rankkaa, kamalaa, ihanaa, ikimuistoista – ristiriitaista. Aika hyvinhän nuo sanat kiteyttää vauvavuoden, mutta se on niin paljon muutakin – ja se voi olla ihan mitä tahansa, eikä siihen voi ennalta varautua.

Neuvoni odottaville vanhemmille onkin, ettei kannata kuunnella ihmisten negatiivisia kommentteja vauvavuodesta etukäteen. Fakta on se, ettei kukaan voi tietää, millainen vauva teille on tulossa ja miten vuosi tulee menemään. Paljon on myös kyse omasta asenteestasi ja siitä, miten koet haastavat tilanteet. Jollekin toiselle helppo vauva voi tuntua haastavalta ja toiselle taas haastava vauva helpolta. Sitten on toki myös vauvoja, jotka ovat oikeasti paljon helpompia tai haastavampia kuin toiset ja vanhempien jaksamista koetellaan todenteolla.




Mikä tuli yllätyksenä?

En olisi ikinä osannut kuvitella, miten paljon voi rakastaa toista. Rankankin päivän jälkeen menen sänkyyn ja sanon miehelleni "Lilja on niin ihana, me ollaan maailman onnekkaimpia, kun meillä on tuollainen lapsi". Yllätyksenä tuli myös se, miten luontevalta äitiys minusta tuntuu, vaikken koe olevani "perinteinen äiti" tai muutenkaan kovinkaan "äidillinen". Koen kuitenkin olevani Liljalle maailman paras äiti, ja se on tärkeintä.

Yllätyin myös siitä, miten tarkka olen joissakin asioissa. Rutiinit ovat tulleet meille tärkeämmiksi, kuin olisin ikinä voinut kuvitella ja minusta se on ihanaa. Arki rullaa hyvin, kunhan vaan peruspilari päivästä on kunnossa. Olen myös hämmästynyt siitä, miten hyvin tunnen lapsemme ja usein tiedän jo etukäteen, miten Lilja tulee suhtautumaan johonkin uuteen asiaan. Lilja on luonteeltaan hyvin samanlainen, kuin minä ja se varmasti helpottaa minua ymmärtämään häntä.

Yllätyksenä tuli myös, miten nopeasti aika ihan oikeasti menee! Ensimmäiset kuukaudet tuntuivat menevän aika hitaasti, mutta sen jälkeen, että Lilja täytti puoli vuotta, on aika mennyt ihan siivillä! Mihin meidän pieni vauva on mennyt?! Kohta hän on jo taapero ja haluaisin vain pysäyttää ajan ja nauttia vielä hetken pienestä viereen nukahtavasta tuhisijasta (Lilja ei siis nykyään enää malta nukkua meidän vieressä, ehkä joskus hän vielä siitä tykkää).

Hämmentävää on myös ollut se, miten ylpeä voi toisesta ihmisestä olla. Siis ihan päivänselvät asiat eivät yhtäkkiä olekaan päivänselviä. Silmiini nousi kyyneleet, kun Lilja ensimmäisen kerran ryömi – ensiaskeleista puhumattakaan! Niitä askelia ei olekaan tullut lisää, mutta ah, se hetki oli maaginen! On niin hämmentävää olla ylpeä, kun toinen ottaa askeleita, vaikka se on ihan täysin luonnollista, että tuon ikäinen oppii kävelemään.

Mikä on ollut haastavinta?

Minä olen kokenut haastavimmaksi sen, kun Liljalle on muodostunut oma tahto ja sitä tahtoahan on sitten riittänyt. Hyvähän se on, että on oma tahto, mutta kyllä se välillä hermoja koettelee. Lilja on kova kiljumaan, hän ei oikeastaan paljoa itke, vaan ilmaisee tunteita kiljumalla. Ilo, suru, innostus, tylsistyminen – kaiken voi ilmaista kiljumalla. Kiljuminen on välillä (lue aina) todella raskasta ja etenkin silloin, kun yrität itse keskittyä johonkin tärkeään ja toinen kiljuu vieressä ilman mitään sinun mielestäsi kunnollista syytä.

Olen myös kokenut haastavaksi, ottaa omaa aikaa itselleni. Inhoan suunnitella asioita liian tarkkaan ja minua harmittaa mennä AINA muiden aikataulujen mukaan. Jos haluan mennä tiistai-iltana pilatekseen ystäväni kanssa, se ei onnistu ellei sitä suunnittele etukäteen montaa viikkoa. Koen, että tämä on enemmän äitien juttu. Ainakin oma mieheni pitää kiinni omista treeneistä hyvin lujasti, eikä hän minulta niistä kysele. Viimeaikoina olemme pyrkineet tuomaan tähän vähän tasa-arvoisuutta, mutta edelleen koen, että se olen ennemmin minä joka joustan menoistani.




"Nuku nyt, kun vielä voit"

Tuo on lause, jonka kuulin tuhat kertaa loppuraskauden aikana. Totuus on kuitenkin se, ettei se ole mitenkään itsestäänselvää, että vauvasi nukkuu huonosti. Meidän vauva nukkui ensimmäiset viisi kuukautta erittäin hyvin ja voin rehellisesti sanoa, ettemme tunteneet silloin väsymystä. No sitten tapahtui jotain ja Lilja alkoi heräämään useammin tutin perään. Hän ei montaa kertaa ole meitä valvottanut öisin, vaan haluaa vain tutin ja menee sitten takaisin nukkumaan. Heräilyä saatiin kuitenkin vähenemään sillä, kun kuukausia myöhemmin siirrettiin Lilja omaan huoneeseen nukkumaan. Omassa huoneessa hän rauhoittuu paremmin ja nukkuu pääsääntöisesti yönsä hyvin. Edelleen on vaikeita öitä, mutta useimmiten nukumme hyvin. Esimerkiksi viime yönä Lilja nukkui klo 20.30-6.00 heräämättä kertaakaan ja lyhyen herätyksen jälkeen hän jatkoi vielä unia klo 8.00 asti. Olemme olleet myös todella onnekkaita, ettei Liljaa useimmiten tarvitse nukuttaa, vaan hän nukahtaa itse.

Meistä tuntuu kuitenkin hassulta, että vauvavuosi on kohta jo ohi, emmekä me ole tämän väsyneempiä. Miten se on mahdollista?

"Vauva ei tee muuta kuin nukkuu, kakkaa ja syö"

Siis mitä?! Ei kai kukaan oikeasti koe asiaa näin. Meillä ainakin Liljaan alkoi saamaan kontaktia jo hyvin pienenä. Jo kolmen kuukauden ikäisenä hän oli todella kiinnostunut ympäristöstään ja oppi kääntymäänkin. Silloin hän jo nauroi, hymyili ja jutteli kovasti.

Yleinen lapsettomien käsitys vaikutti olevan se, että kakkavaippoja tulee kymmeniä päivässä ja, ettet sitten muuta päivässä tee, kun vaihdat niitä. Meillä Liljan kakkavaippoja tuli ensimmäisen puolen vuoden aikana (ennen kiinteää ruokaa) yksi päivässä. Siis yksi, ei kymmenen. On täysin yksilöllistä, miten usein vaippoja vaihdetaan, joten käsitys siitä, että vauvat ei muuta tekisi on täysin absurdi. Me ei myöskään olla koskaan jouduttu vaihtamaan vaippaa keskellä yötä, kun taas toiset vaihtavat viisi kertaa yön aikana. En voi tarpeeksi korostaa, miten yksilöllistä kaikki vauvoihin liittyvä on.

Imetys

Tämä on myös asia, mistä todella monet ovat minulta kyselleet. Itse imetin kolme kuukautta, jonka jälkeen maito alkoi hiipua ja päätin lopettaa. Lilja on syönyt todella hyvin alusta asti pullosta, joten meillä imetyksen lopettaminen oli todella vaivatonta. Olin toivonut, että olisin voinut jatkaa imetystä vielä muutaman kuukauden lisää, mutta tällä kertaa kävi näin. Imettäminen ja pumppaaminen oli minusta kuitenkin mielekästä, joten sen vuoksi lopettaminen harmitti. Toisaalta uskon, että olimme molemmat tähän päätökseen todella tyytyväisiä, joten olen yrittänyt olla ottamatta tästä turhaa stressiä. Toivon kuitenkin, että vielä joskus saan kokea tämän uudestaan!

Sairastelu

Ollaan tässäkin oltu tosi onnekkaita ja Lilja on sairastanut vuoden aikana vain yhden pahemman flunssan ja yhden mahataudin. Toivottavasti pysyy myös jatkossa näin terveenä, vaikka toki tiedostan, että esimerkiksi päiväkotiin meno varmasti altistaa taudeille ihan eri tavalla. Olin myös peloissani, että imetyksen lopetettuani Liljalla olisi huono vastustuskyky, mutta neuvolassa kerrottiin, että kolmessa kuukaudessa vauvalle on ehtinyt tulla jo hyvä vastustuskyky ja näin näyttää olevan, sillä Lilja on ollut näinkin terve tähän asti.




Oma aika 

Mikä aika? No ei vaan, olen keväästä asti päässyt viikottain kuntosalille liikkumaan ja mieheni kanssa ollaan käyty ulkona muutaman kerran. Havahduin itseasiassa nyt vasta siihen, että en ole ollut vielä kertaakaan edes vuorokautta erossa Liljasta. Miehelleni on tarjoutunut muutaman päivän erossa oloa jo muutamaan otteeseen, mutta itse olen ollut tasan yhden yön erossa vauvasta. Silläkään kerralla ei vuorokautta mennyt, kun olin taas Liljan luona kotona. Nyt kun kohta vuosi on kulunut, alan huomaamaan, että esimerkiksi vapaalle viikonlopulle olisi tarvetta. Oma aika olisi tärkeää jaksamisen kannalta, mutta kun mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä syyltä olla erossa Liljasta. Hassua, että se erossa oleminen ei tunnu kamalalta, mutta en vain osaa järjestää sitä omaa aikaa.

Yhteenveto

Me koetaan molemmat mieheni kanssa, että vauvavuosi on ollut meille aika helppo. Ollaan molemmat tehty paljon töitä, mutta silti meidän arki on sujunut hyvin. Välillä huonommin ja välillä paremmin, mutta niinhän se on aina. Parisuhde voi hyvin, Lilja voi hyvin ja meidän perhe on onnellinen. Välillä arki väsyttää, mutta aina saadaan uutta energiaa jostain.

Lilja on ollut tyytyväinen vauva, joka ei hirveän paljoa itke. Jos hän itkee, siihen on aina jokin syy. Hän ei vierasta juuri ketään, mikä on helpottanut meidän sosiaalista elämää todella paljon.

Lilja on ihan älyttömän valloittava persoona, joka huokuu positiivista energiaa. Hän on hyvin vilkas ja nauttii sosiaalisista tilanteista ja huomiosta. Hänellä on hyvä huumorintaju ja hän nauraa paljon. Meille on syntynyt paljon perheen omia vitsejä, jotka ovat Liljankin mielestä ihan hulvattomia.

Olen kokenut, että mieheni osallistuu Liljan hoitoon ja kasvattamiseen todella ihailtavasti – niin kuin kuulukin. Äitinä ja hoitovapaalla olevana teen tietysti paljon enemmän, kuin hän mutta ihailen mieheni omistautumista Liljalle, kun hän pitkän työpäivän jälkeen tulee töistä kotiin. Tätä on pitänyt harjoitella, mutta Liljan kasvaessa olen huomannut, että heidän välilleen on syntynyt todella vahva side. Mikään muu ei tee minua yhtä onnelliseksi.

Tämä kulunut vuosi on opettanut minulle enemmän, kuin mikään aikaisemmin. Opettanut paljon itsestäni, mutta myös tietysti lapsesta. Ennen Liljan syntymää minulla ei oikeastaan ollut mitään tietoa, miten vauvaa hoidetaan ja se oli todella pelottavaa. Jotenkin sitä sitten yhdessä vaan oppii elämään yhdessä tätä elämää. Opetetaan toinen toisillemme elintärkeitä asioita ja ihmetellään yhdessä kaikkea uutta. En malta odottaa, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan! 

tiistai 8. lokakuuta 2019

Kuuluuko synnytyksessä ottaa kuvia?

Minua on pitkään vaivannut se, ettei meistä ole montaa kuvaa synnytyssairaalasta, silloin kuin lapsemme syntyi. Viimeksi pari päivää sitten keskustelimme mieheni kanssa aiheesta ja kerroin, että minua oikeasti harmittaa tämä. Kun tyttäremme syntyi, olimme niin haltioituneita hänestä ettei mieleemme tullut ottaa kuvia muistoksi. Elimme ainoastaan siinä hetkessä eikä meillä varmaan ollut edes suurimman osan ajasta tietoa, missä meidän puhelimet oli. Olin myös pakannut järjestelmäkamerani mukaan, ennen kun hypättiin taksiin kohti Naistenklinikkaa. Tuliko kameralle käyttöä? Tuli, aamulla ennen kuin lähdettiin sairaalasta kotiin otin yhden kuvan miehestäni ja vauvastamme, joka nukkui hänen rinnan päällä. Ihan vaan siksi, ettei kamera olisi ollut turhaan mukana.

Luettuani tänään Iltalehden artikkelin puhelimien käytöstä synnytyksessä ja sen jälkeen, aloin miettimään tuota kuvien puutosta ihan eri kantilta. Niin paljon, kuin toivoisin, että kuvia olisi enemmän, oli tuo hetki (siis ne kaksi päivää!) ihan uskomattomia, enkä tiedä olisiko ne olleet samanlaiset ilman, että olisimme heittäytyneet niin täysillä siihen hetkeen ja unohtaneet kaiken muun.


Synnytykseni eteni yllättävän nopeasti – ja kivuliaasti (lue synnytyskertomus täältä!)! Sen edetessä minulla ei oikeasti ollut mitään tietoa, missä oma puhelimeni oli. Let's be honest here, en tiennyt edes missä itse olin. Muistan yhden kerran sairaalaan tulon jälkeen tiuskaisseeni miehelleni, että laittaisi puhelimen pois (hän perui asiakastapaamisiaan) mutta sen jälkeen en olisi varmaan edes huomannut, jos hän olisi ollut kasvot liimattuna puhelimeensa. Ilmoitin vanhemmilleni, että olin synnyttämässä heti aamulla, mutta sitten kivut olivatkin niin kovia, että en olisi pystynyt tekstaamaan. Otin kuvan miehestäni, jonka lähetin vanhemmilleni (postauksen ensimmäinen kuva), että täällä sairaalassa ollaan. Jossain vaiheessa pyysin miestäni laittamaan parhaille ystävilleni viestin, että vauva syntyy ihan pian.

Saatuani kipupiikin viimein (kun olin 9cm auki!), pystyin vihdoin rentoutumaan. Kätilö kertoi heti minun olevan 10cm auki, mutta minä olin niin väsynyt, etten voinut kuvitellakaan siirtyväni ponnistusvaiheeseen – olinhan juuri kärsinyt yhtä soittoa kipeiden supistusten kanssa aamuyöstä asti. Vauva oli myöskin vielä aika ylhäällä, joten kiirettä ei ollut. Nukuin hetken ja sitten pyysin ruokaa ja puhelimeni. Tekstailin parin kaverin kanssa ja selasin Instagramia (haha!). Keräsin voimia. Päivitin Instagram storyyn kuvan tipasta ja sairaalahuoneesta ja kerroin, että kohta mennään. Inboksiini tulvi tsemppiviestejä teiltä, mutta niitä en ehtinyt kunnolla lukemaan silloin.


Sitten se tapahtui, Lilja syntyi. Hänet laskettiin mun rinnalleni ja mieheni otti meistä heti puhelimella kuvan ja pian otin oman puhelimeni ja soitin Facetime -puhelun vanhemmilleni, halusin heti esitellä heille heidän lapsenlapsensa. Istukan synnyttämisessä meni hetki, mutta sen jälkeen vauva ojennettiin ensimmäistä kertaa isällensä ja minua alettiin hoitamaan. Olin täynnä energiaa synnytyksen jälkeen (adrenaliini), ja tämä oli myös sellainen hetki, että nappasin puhelimeni ja otin muutaman kuvan miehestäni ja vastasyntyneestä vauvastamme ja otin pienen hetken itselleni ja vastailin ystävieni viesteihin.


Mitä sitten tapahtui? Vauvakupla! Vauvakupla tapahtui. Kaikki synnyttäneet varmasti tietävät mitä tämä tarkoittaa. Katsot vain vauvaa ja mietit puolisosi kanssa, että miten ihmeessä olette voineet saada aikaan jotain noin täydellistä ja ihanaa. Olen niin kiitollinen, että saimme kokea tuon kuplan yhdessä mieheni kanssa. Siihen ne kuvat sitten jäivätkin. Minä en todellakaan ollut siinä moodissa, että olisin edes harkinnut laittautuvani sairaalassa ja mieheni puolestaan ei kuvitellut, että haluaisin kuvia minusta ja tytöstä, kun olin sairaalan yöpuvussa toista päivää, hiukset likaisena ja ilman meikkiä kasvoilla. Otin muutamat kuvat vauvasta ja isästä, mutta minusta ei ole tuon synnytyssalikuvan jälkeen yhtäkään kuvaa ennen kuin kotiuduimme. Surullista, mutta toisaalta olimme ainakin siinä hetkessä niin läsnä, kuin mitenkään pystyimme. Se hetki oli meitä kolmea varten. Minä, mieheni ja täydellinen pieni tyttömme.


Jos joskus pääsen vielä synnyttämään, aion kuitenkin kirjoittaa miehelleni pienen listan kuvista, mitä haluaisin, että otetaan. Ottaisin viimeisen kuvan vatsastani, ottaisin pari kuvaa kun makaan sairaalan sängyssä ennen kuin lapsi syntyi. Ottaisin sen kuvan, missä lapsi on juuri syntynyt ja ottaisin kuvia perhehuoneesta. En tarvitsisi montaa kuvaa, mutta muutaman. Vaalisin niitä muistona ikuisesti!