Elämältä kaiken sain – vuosikymmenen kohokohdat!

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että vuosikymmen vaihtuu ihan kohta. Muistan vielä niin tarkasti missä ja kenen kanssa olin, kun juhlittiin milleniumia ja nyt ollaan jo kohta 2020-luvulla! Muistan jopa sinisen samettiasuni, jonka äitini oli ostanut H&M:n aikuistenosastolta ja pienentänyt minulle sopivaksi, hih! Nyt tässä postauksessa muistellaan kuitenkin tätä kuluvaa vuosikymmentä ja sen kohokohtia. Täysi-ikästyin viime vuosikymmenen aikana, mutta silti tämä vuosikymmen on se mikä ihan oikeasti teki minusta aikuisen ja tämä vuosikymmen tulee varmasti pysymään merkityksellisempänä vuosikymmenenä minun elämässäni koko loppuelämäni. Muistellaan, mitä ihanaa on tapahtunut 10 vuoden aikana.


Kuvat: Satu Mali

  • Muutto Helsinkiin (2010)
  • Muutto omaan kotiin yhdessä silloisen poikaystävän kanssa, pois vanhempien kodista (2010)
  • Valmistuminen lukiosta (2010)
  • Työpaikka Stockmannilla (2010-2016)
  • Ammattikorkeakouluun pääsy (2011)
  • Ensimmäinen oma koti eron jälkeen, muutto Ullanlinnaan (2012)
  • Seurustelu Joonaksen kanssa (2012)
  • Kolmen viikon loma Kaliforniassa (2015)
  • Muutto unelmien asuntoon Punavuoreen (2015) 
  • Kihlat (2016)
  • Valmistuminen Tradenomiksi (2016)
  • Häät (2017)
  • Ihana häämatka Havaijille (2017)
  • Unelmien työpaikka omalta alaltani (2018)
  • Raskaus (2018)
  • Sain kunnian olla ystäväni häissä kaasona (2018)
  • Minusta tuli äiti ja maailman siistein tyyppi syntyi (2018)
  • Tyttö sai nimekseen Lilja Anna Alexa (2019)
  • Lilja oppi kävelemään (2019)
  • Vietin vuoden kotona (2019)


Alleviivasin listasta ne kolme merkittävintä asiaa, jotka ovat tapahtuneet kymmenen vuoden aikana – ja mitä tämän postauksen kuvatkin esittää. Näitä hetkiä on vaikea päihittää! Toki tämä vuosikymmen on myös pitänyt sisällään vaikeita hetkiä, kuten viiden läheisen menettämisen, mutta haluan pitää tämän vuosikymmenkatsauksen positiivisena, sillä loppujen lopuksi se on kuitenkin antanut minulle enemmän, kuin ottanut. 

Vaikka tämä kulunut vuosikymmen on ollut todella merkityksellinen, toivon ja tiedän, että uusia ja ihmeellisiä hetkiä on paljon vielä edessä. En malta odottaa, mitä seuraava vuosikymmen tuo tullessaan. Toivon, että se tuo uusia mahdollisuuksia urallani, paritalopuolikkaan ja mahdollisesti meidän perhe kasvaisi vielä lisää. 

Vauvavuoden parhaat hankinnat

Minua on pyydetty useasti tekemään tällainen "vauvavuoden parhaat hankinnat" -postaus ja olen tarkoituksella odottanut tämän postauksen kanssa siihen, että vauvavuosi ihan oikeasti olisi ohi. Nyt kun Lilja on astunut taaperoiän salaiseen maailmaan, on aika julkaista tuotteet, jotka pelastivat meidän vauvavuoden! Jos tästä postauksesta tykätään, voisin julkaista myös päinvastaisen, eli "vauvavuoden turhimmat hankinnat", niitäkin nimittäin on! Haluan tässä kohtaa vielä muistuttaa, että asiat, jotka toimivat meillä, eivät välttämättä toimi toisilla ja tuotteet, jotka olivat meille turhia, saattavat pelastaa jonkun muun vauva-arjen.

Eiköhän käydä suoraan asiaan ja esitellä meidän vauvavuoden helpottajat!


LullaMe Solina 2 in 1 - itsestään tuudittava ja hengittävä patja (patja saatu)

Meillä oli käytössä 2-8 kk LullaMe:n tuudittava patja, joka oli ihan mahtava. Ennen sitä meillä oli käytössä ensisänky, joka sekin oli hyvä, mutta rehellisesti sanottuna, uskon, että ilman sitä oltaisiin pärjätty, jos vaan alusta asti olisi ollut tämä patja. Siihen nukuttaminen vaati aina jalalla sängyn heijaamista, joten ymmärrätte varmasti, miksi ajatus tuudittavasta patjasta kuulosti meidän korvaan nerokkaalta. LullaMe -patja pelasti meidät valvotuilta öiltä ja ennenkaikkea vauvan väsytystaistelulta. Lue lisää meidän kokemuksista tästä patjasta!

Mulla on myös teille, jotka olette patjasta haaveilleet, ihan huippuja uutisia! LullaMe -tiimi on saanut vuosien saatossa hurjasti positiivista palautetta itse tuotteesta ja ainoastaan hintaan ollaan oltu tyytymättömiä. Nyt siihen on vastattu ja tuotantokuluja saatiin onnistuneesti laskettua ja sen myötä  hintaa on saatu kuluttajaystävällisemmäksi ja uusi hinta on 389€.  Tämä ei ole siis mikään tarjous, vaan pysyvä uusi hinta. Hintaa on laskettu siis yli satasella, mikä on mielestäni ihan mieletöntä! Seison edelleen sen takana, että maksaisin vanhan hinnan vaikka tuplana, jos se vain tarkoittaa sitä, että minä ja perheeni nukkuisimme paremmin. Onhan tämä silti ihan mahtavaa, että nyt entistä useammalla on mahdollisuus ostaa tämä patja! Patjan voi myös vuokrata, jos sitä ei halua ostaa omaksi tai jos haluaa kokeilla toimiiko se omalla vauvalla.



Stokke MyCarrier 3 in 1 -kantoreppu (saatu)

Kantoreppu tuli meille tutuksi ensimmäisen kerran jouluna 2018, kun Lilja oli vain kuukauden ikäinen ja kärsi vatsakivuista. Itku ei meinannut loppua, kunnes saimme veljeni perheeltä lainaan heidän Manducan. Sitä tulikin käytettyä paljon, silloin kun Lilja oli pienempi. Manducaa käytimme lähinnä kotona, mutta kesällä meidän kantoreppubisnes muuttui, kun saimme Stokkelta heidän MyCarrier 3 in 1 -kantorepun. Nimensä mukaan tätä kantoreppua voi käyttää kolmessa eri muodossa: lapsi kasvot sinuun päin, lapsi kasvot menosuuntaan tai lapsi selässä. Kaikkia näitä on kokeiltu ja sanotaanko, että puolen vuoden aikana on tarvittu kaikkia muotoja eri kehitysvaiheessa. Juuri tästä syystä ollaan tykätty tästä enemmän, kuin aikaisemmin käytössä olleesta Manducasta. Ja noh, myönnettäköön, että tämä Stokken kantoreppu on ihan himpun verran tyylikkäämpi, kuin tuo Manduca.



Kuva: Stokke.com

Stokke silikoninen ruokalappu (saatu)

Aplodit sille, joka on keksinyt silikoniset ruokalaput. Stokken ruokalappu on ollut kunnon pelastaja. Meille on vuoden aikana kertynyt monenmoista ruokalappua, mutta huomaan aina etsiväni käsiini tämän Stokken silikonisen. Se pysyy päällä, sen taskuun kerääntyy kätevästi sormiruokailijan pudottamat ruoat ja mitä parasta: sen voi pestä pesukoneessa eikä se mene miksikään!



Pallomeri (saatu)

Pallomeri on ehkä coolein esine, mikä me ollaan vauvavuoden aikana saatu. Tämä pallomeri on tuonut niin paljon iloa lapsellemme, mutta myös hänen vieraileville ystävilleen. Jos kotona vaan on tilaa, suosittelen ehdottomasti hankkimaan lapselle pallomeren, vaikka se kuulostaakin hassulta. Nykyään melkein jokaisella ystävälläni, jolla on lapsia, on kotona pallomeri. :D Uskon, että tämä tulee olemaan käytössä pitkään, sillä jopa ystäväni 4-vuotias viihtyi tässä!


Kuvassa Kaiko huppari ja Gugguu leggingsit (saatu).

Kotimaiset vaatemerkit

Minulla ei ollut raskauden aikana mitään tietoa kotimaisista lastenvaatemerkeistä ja ostinkin jonkun verran turhia vaatteita ennen vauvan syntymää, sillä en tiennyt millaisista lastenvaatteista tykkäisin ja mitkä sopisivat meidän pienelle.

Vauvavuoden jälkeen voinkin todeta, että Metsola, Kaiko ja Gugguu taisivat viedä voiton meidän tytön vaatekaapissa. Siinä missä Metsolaa ja Kaikoa löytyy eniten sisävaatteissa on Gugguu taas ulkovaatteiden parhaimmistoa. Ollaan onneksemme saatu tehdä kaikkien näiden edellä mainittujen yrityksien kanssa yhteistyötä, mutta ollaan myös ostettu itse paljon heidän tuotteitansa. Nämä kaikki edellä mainitut merkit ovat sopineet meidän hoikalle tytölle täydellisesti, kun monien muiden merkkien vaatteet ovat hänelle liian leveitä.

Muuta:


Adapterit, jolla saa auton turvakaukalon kiinni vaunuihin

Näille meillä oli paljon käyttöä, kun Lilja oli vastasyntynyt. Kun vauva nukahtaa autoon ja pitää lähteä esimerkiksi kauppaan – tadaa, kaukalo kiinni vaunujen runkoon vain!


Stokke Flexibath

Meidän kylpyhuone on aika pieni ja kun sinne on laitettu hoitopöytä niin se on ihan täynnä. Meillä ei yksinkertaisesti olisi ollut tilaa millekään muulle kylpyammeelle, kun Stokken Flexibath -kokoontaitettavalle kylpyammeelle. Tämän saa säilytykseen ihan mihin vain rakoon ja on helppo ottaa esille ja käyttöön. Tämä on sitä paitsi ollut erittäin hyvä käytössä ja me newborn -kylpytuki erittäin käteväksi ja se antoi meille turvaa, kun Lilja oli aivan pieni.


Stokke tarjotin ja valjaat (valjaat saatu)

En ole varma siitä, onko Stokke Trip Trap se ainoa oikea syöttötuoli, mutta ainakin jos sen aikoo hommata, niin hommaa ehdottomasti myös siihen tarjotin ja valjaat. Hintavaksihan se tulee, kun pitää kaikki ostaa erikseen, mutta nuo lisäosat ovat aivan korvaamattomia. En tiedä, mitä meidän ruokailusta olisi tullut ilman näitä!


Sähköinen rintapumppu

Jos aiot imettää ja joskus olla hetken vauvasta erossa, tarvitset luultavasti myös rintapumpun. Ostin ennen Liljan syntymää manuaalisen Philipsin rintapumpun, mutta ei tainnut mennä montaa päivää syntymän jälkeen, kun lähdettiin kauppaan hankkimaan tilalle sähköinen versio. Minulla oli siis käytössä Philipsin sähköinen rintapumppu ja olin tosi tyytyväinen siihen. Olen kuullut tutuilta, että osa heruu paremmin manuaalikäyttöiselle pumpulle, mutta minun kokemukseni oli päinvastainen. Manuaalinen kävi myös ihan liian rankaksi minulle, jolla on krooniset jännetuppitulehdukset molemmissa ranteissa.



Niistäjä

Muistan, miten niistäjä kuulosti raskausaikana ällöttävimmältä asialta, mitä olen koskaan kuullut. Että minä imisin jotain putkea ja vauvani räkää tulisi ulos siten – hyi? Näitä on myös olemassa imuriin kiinnitettäviä ja meillä on itseasiassa molemmat. Me ollaan meidän käytössä todettu tuo manuaalinen meille sopivammaksi. Usein vanhemmat on eri mieltä tästä, mutta näin meillä. Ja oliko se sitten niin ällöttävää, kun miltä se kuulosti? No ei todellakaan. Maailman paras keksintö ja jos (kun) vauvallesi tulee flunssa, sinä tarvitset tämän.


Muita hankintoja, jotka koin tarpeellisina: tuttipullot, tutit, tuttinauhat, harsot, hoitopöytä, vauvojen kirjat, lelukaari/lelumatto, imetystopit, Squeasy Snacker -smoothiepullo.

Rauhallista joulua ♥


"Niityllä lunta, hiljaiset kadut
Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus
Muistojen virta, lapsuuden sadut
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus"


Joulu on aina ollut suosikkipyhäni ja rakastan kaikkea siinä. Tunnelmaa, koristeita, ruokaa, herkkuja, läsnäoloa, laittautumista, lahjojen antamista ja saamista, jouluelokuvia, joulumusiikkia, lautapelien tuomaa jännitystä, hautausmaan kynttilöitä ja hartautta ja yksinkertaisesti perheen kanssa yhdessä oloa.

Hassua ajatella, että tämä ei ole Liljan ensimmäinen joulu, vaan jo toinen. Viime vuonna joulu tuli niin nopeasti hänen syntymänsä jälkeen ja olin itse vielä korkeassa kuumessa, joten muistikuvat tuosta ensimmäisestä joulusta on aina hatarat. Joululahjoja ei itse hankittu viime vuonna Liljalle lainkaan ja tänäkin vuonna paketteja on kaksi meiltä vanhemmilta, sillä tiedetään myös, että paketteja tulee muilta läheisiltä ihan yllin kyllin. Eikä se määrä olekaan koskaan lahjoissa se juttu, vaan tarpeellisuus. Vielä tänä vuonna meillä ei käy joulupukkia, mutta toivon, että ensi vuonna olisi se vuosi, kun saisimme toivottaa pukin tervetulleeksi meidän jouluun.


Nyt hiljennyn joulun viettoon täällä Oulussa ja haluan toivottaa kaikille teille seuraajilleni ja ystävilleni hyvää joulua! ♥

Kuvat: Susanna Hynynen

7 Instagramtiliä, joita rakastan seurata juuri nyt

@alexandrabring

Tämä tili on tällä hetkellä varmaan mun suosikeista suosikein. Ilahdun aina ihan superpaljon, kun Alexandra on päivittänyt tiliänsä. Rakastan myös hänen IG storya ja sen monipuolisuutta. Hänellä on ihana koti, valloittava lapsi, eikä hän ole itsekään hassumman näköinen. Siis kuka voi näyttää noin hyvältä raskaana?! Täytyy kyllä myöntää, että tästä tilistä tuli suosikkini vasta, kun Alexandra paljasti odottavansa heidän toista lasta – ja sitten, että se on vielä toinen tyttö! Ihanaa seurata tätä heidän matkaa toivoen, että itse olisi joskus samassa tilanteessa. Tykkään tämän tilin aidosta meiningistä ja siitä, että kuvat eivät ole liian harkittuja.  



Michaela Delérin löysin joku aika sitten hänen siskonsa Janni Delérin kautta. En heti alkanu seuramaan tätä tiliä, mutta yhtäkkiä huomasin aina palaavani katsomaan hänen feediänsä. Michaelalla on ihana tyyli ja hän on älyttömän kaunis – näistä syistä minä pidän tästä tilistä.



Löysin Mimmin  oman raskauteni lopussa Youtubesta hänen synnytysvideon kautta. Tämä tili on yksi niitä harvoja, joita seuraan muun kun kauniiden kuvien vuoksi. Kuvat eivät ole sellaisia, jotka omaa silmääni kauheasti mielyttäisi, mutta silti tämä on yksi suosikkitileistäni! Mimmi on nuori äiti, jolla on ihan mieletön energia ja positiivinen asenne elämään. Hän on PT-alan yrittäjä ja hänellä on itsellään myös kadehdittavan upea vartalo. Olen itseasiassa itsekin ostanut ruokavalion ohjeet häneltä! Mimmillä on myös ihan supersuloinen tytär, joka on omaa tyttöäni pari kuukautta vanhempi. Tässä tilissä tykkään kaikista eniten treenivinkeistä ja ennen ja jälkeen -kuvista, mitä hän jakaa asiakkaistaan. Suloiset videot stoorissa Millystä ovat myös kivaa katsottavaa.


Ei ole varmasti yhtäkään somemammaa, joka ei kadehdi Lailan ottamia kuvia. Hänen kuvissaan on aina ihan mieletön tunnelma! Kauniit hyvin puetut lapsia, upea koti ja Lailan oma ihana tyyli saa minut selaamaan hänen feediänsä kerta toisensa jälkeen.


@turunenkaisa

Kaisa on ehdottomasti mielestäni yksi Suomen lahjakkaimpia vaikuttajia. Hänen kuvansa ovat käsittämättömän upeita, tyyli kiva, hän kirjoittaa todella mielenkiintoisesti ja sitten se koti – jep, ei kenelläkään ole tollaista kotia! Ihan suoraan Pinterestistä koko hökkeli! Hirsitalo 2.0 saa mut miettimään hirsitalon rakentamista jonnekin kehä kolmosen ulkopuolelle. Jos hänen blogi ei ole tuttu, kannattaa sekin tsekata! 


@nordicgrey

Tämä ruotsalaisnaisen ylläpitämä Instagramtili on mun #1 inspiraatio, mitä tulee lastenhuoneen sisustukseen. Kunhan Lilja kasvaa pinnasänky-iän yli, haluan ehdottomasti tuollaisen antiikkisen jatkettavan puusängyn! Olen myös tämän tilin kautta kehittänyt itselleni pakkomielteen tuohon mustekalapehmoleluun.


@siskokullat

Tämä tili on uusimpia löydöksiäni. Ihan mielettömän kauniita kuvia, joita voisin selailla loputtomiin. Ihmettelen myös, miten tällä tilillä ei ole tuhansia seuraajia, tällaiset tilit tuntuvat olevan tosi suosittuja juuri nyt? 

Mitä mulle kuuluu?

Meillä on meneillään todella hyvä kausi meidän perheessä. Lilja tekee hampaita (kolmea yhtä aikaa!) ja on vähän herkempi ja itkuisempi, kuin tavallisesti mutta muuten kotona vallitsee silti rauha ja hyvä fiilis. Tämän viikon yöt ovat olleet rankkoja, mutta niistäkin ollaan selvitty, kun ollaan jaettu vastuuta. Lilja oppi hetki sitten kävelemää ja ollaan siitä tietysti todella innoissamme ja huomaan videokuvaavani puhelimellani aina kun hän kävelee, vaikkei kyse ole enää mistään ensiaskeleista. Voitte vain kuvitella, miten monta tällaista videota puhelimeni muistiin tallentuu päivässä.

Parisuhde voi paremmin, kuin pitkään aikaan, vaikkei meillä nyt varsinaisesti ongelmia aikaisemminkaan ole ollut. Jotenkin nyt loppuvuoden työkiireissä molemmat arvostetaan toistemme tukea entistä enemmän ja ollaan toistemme zen. Koti on pysynyt stressivapaana zonena ja niin on hyvä!


Loppuvuosi on aina kiireistä aikaa ja tuntuu, että viikot vain sujahtavat ohitse. Eilenkin ehdotin vahingossa yhdelle yhteistyökumppanille julkaisupäiväksi 26. marraskuuta, siis eilistä päivää, ajatellen, että se on jossain tulevaisuudessa. Alle neljän viikon päästä on jouluaatto ja sekin on vaikea sisäistää. Marras- ja joulukuu on myös meille vaikuttajille, kuten suurimmalle osalle muidenkin alojen työntekijöille, vuoden kiireisintä aikaa ja olen joutunut muistuttamaan itseäni useasti, mihin voimavarani riittävät – kivoja kampanjoita olisi niin paljon, mutta kaikkeen ei aika riitä!

Mun tekisi mieli töiden vastapainoksi aloittaa joku jouluinen askarteluprojekti. Olen innostunut tänä vuonna kranssien teosta todenteolla ja kyllähän meille kotiin mahtuisi vielä yksi – vaikka ulko-oveen! Toinen vaihtoehto olisi tehdä itse kransseja, jotka veisin isovanhempieni haudoille ennen joulua kynttilöiden kanssa.

Neule &Other Stories // Villakangasliivi Zara // Housut Wolford (saatu) // Hattu kirpparilta // Kengät Dr. Martens // Laukku Chanel

Tänään on Liljan 1-vuotistarkastus neuvolassa, mitä olen odottanut todella paljon. Onhan viimeisestä neuvolakäynnistä kulunut jo neljä kuukautta ja paljon on sinä aikana ehtinyt tapahtumaan. Meidän neuvolatätikin on jäänyt eläkkeelle ja tuntuu vähän haikealta, ettei saada esitellä kävelevää Liljaa sille, joka seurasi koko raskauttani ja Liljan ensimmäisiä kuukausia aina kahdeksaan kuukauteen asti.

Muuten tämä viikko meneekin kampanjoita valmistellessa ja ystäviä nähdessä. Huomaan, että tähän viikkoon on ollut vähän vaikeaa käynnistyä. On se rankkaa juhlia lapsen 1-vuotispäivää, selkeästi. Ehkä ensi viikolla olen taas kartalla siitä, mikä päivä ja viikko on kyseessä!

Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille! 

Kuvat: Aino Rossi

Staycation – helppo tapa olla lomalla

Kaupallisessa yhteistyössä Hotel Rantapuisto kanssa.

"Tulee sellainen olo, kun oltaisiin 70-luvun elokuvassa, jossa päähenkilöt on Alpeilla jossain hienossa retriitissä" totesi veljeni vaimo, kun kävellään Hotel Rantapuiston pitkiä käytäviä pitkin huoneisiimme. Kieltämättä tämä todellakin tulee mieleen. Matalan rakennuksen isoista ikkunoista näkyy metsää ja meri.


Hotellin päärakennus on valmistunut vuonna 1963 Suomen Yhdyspankin koulutuskeskukseksi ja selkeälinjainen arkkitehtuuri ja sisustus huokuu edelleen ihanalla tavalla sen aikakauden tunnelmaa. Rakennuksessa tuoksuu tuli, joka palaa ravintolan takassa ja rento tunnelma on taattu. Tämä hotelli on rehellisen kaunis, ei yritetä olla mitään mitä ei olla. Jäljellä on useita 60-luvun alkuperäisiä sisustuksen helmiä, kuten valaisimia ja Artekin huonekaluja, mutta ikkunoista näkee sen kauneimman taideteoksen: luonnon.

Hotelli sijaitsee Helsingissä Vuosaaressa, vain 30 minuutin automatkan päässä keskustasta. Tästä huolimatta ovien takaa avautuu täysin erilainen maailma, kuin mihin keskustassa asuessa on tottunut.


Huoneemme oli kauniisti sisustettu ja ikkunasta avautui näkymä merelle. Tunnelma oli rentouttava ja seesteinen. En ihmettele lainkaan, että Lilja nukkui ensimmäistä kertaa elämässään 12 tunnin yöunet.

Sängyt ja tyynyt olivat juuri meille sopivat – tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys hotelleissa! Usein törmään hotelleissa liian pehmeisiin sänkyihin. Lilja nukkui meidän vieressä matkasängyssä, jonka hotelli oli meidän huoneeseen järjestänyt.


Lauantai-iltana menimme koko porukka illalliselle hotellin ravintolaan – sinne mistä oli koko iltapäivän tullut ihania tuoksuja! Mukanamme tällä hotellivierailulla oli veljeni perhe. Neljä aikuista ja kaksi miniä istuimme ravintolan kulmapöytään, johon oli valmiiksi asetettu syöttötuolit ja piirustussetit näille meidän pienille. Ihana ele ravintolalta, vaikka meidän tytöt vähän liian pieniä niihin vielä olivat. Pienet kuitenkin tutkivat lehtiöitään ja kyniään mielenkiinnolla ja saivat niistä sitä kautta paljon iloa.

Alkupalaksi söimme hiillostettua graavisiikaa, piimää ja tilliä sekä saksanhirvipastramia, selleriä ja mustaherukkaa.

Pääruoaksi valitsimme kaikki klassisen pippuripihvin.

Jälkiruoaksi juustolajitelma, tummasuklaa mudcakea ja mustaherukkaa sekä uuniomenamoussea ja mantelia. Jälkimmäisin oli ehdottomasti oma lempparini!

Olin kuullut ystävältäni kehuja hotellin ravintolasta, joten odotukseni olivat korkealla. Ei tarvinnut pettyä ja illallisen jälkeen odotimme kaikki seuraavan päivän aamupalaa ja brunssia erittäin odottavaisin mielin.

Syömisen ja ulkoilun ohessa vietimme myös viikonloppuna paljon aikaa hotellin leikkihuoneessa, joka oli ihan täydellinen. Pienten lasten kanssa matkustaessa arvostaa sitä, että tällaisia huoneita on. Loistava tapa heille purkaa energiaa ja näin me vanhemmatkin saadaan hetkeksi kädet vapaaksi.


Seuraavana aamuna heräsimme hyvin levänneinä jatkamaan syömistä, sillä luvassa oli kuten sanottu sekä aamiainen että brunssi! Brunssi tarjoillaan sunnuntaisin klo 12-14 ja sen hinta on 27 euroa. Suosittelen tekemään pöytävarauksen, sillä brunssi on todella suosittu ja tuonakin sunnuntaina ravintola oli viimeistä pöytää vaille täynnä.


Ravintolan lisäksi tästä hotellista löytyy myös juhlakerros, joka on todella suosittu häille ja muille juhlille. Kurkattuani tilaa, ymmärrän suosion täysin!



Kiitos Hotel Rantapuiston henkilökunnalle ihanasta pienestä arjen irtiotosta ja kiitos, että sain ottaa perheeni mukaan. Yksi ihanimpia asioita vaikuttajan työssä on se, kun saa ottaa perheensä mukaan töihin.

Meille viikonloppu oli erittäin rentouttava. Kukapa olisi arvannut, että aikahyppy 60-luvulle olisi se,
mitä me tarvitsimme!

Miten meidän vauvavuosi on mennyt?

Lilja täyttää huomenna 11 kuukautta ja sehän tarkoittaa samalla myös sitä, että vauvavuotta on jäljellä enää tasan kuukausi. Muistan raskausaikana, miten kaikkialla toitotettiin vauvavuoden olevan rankka ja kamala. Samalla sanottiin, miten ikimuistoista aikaa se on ja miten nopeasti se menee. Rankkaa, kamalaa, ihanaa, ikimuistoista – ristiriitaista. Aika hyvinhän nuo sanat kiteyttää vauvavuoden, mutta se on niin paljon muutakin – ja se voi olla ihan mitä tahansa, eikä siihen voi ennalta varautua.

Neuvoni odottaville vanhemmille onkin, ettei kannata kuunnella ihmisten negatiivisia kommentteja vauvavuodesta etukäteen. Fakta on se, ettei kukaan voi tietää, millainen vauva teille on tulossa ja miten vuosi tulee menemään. Paljon on myös kyse omasta asenteestasi ja siitä, miten koet haastavat tilanteet. Jollekin toiselle helppo vauva voi tuntua haastavalta ja toiselle taas haastava vauva helpolta. Sitten on toki myös vauvoja, jotka ovat oikeasti paljon helpompia tai haastavampia kuin toiset ja vanhempien jaksamista koetellaan todenteolla.




Mikä tuli yllätyksenä?

En olisi ikinä osannut kuvitella, miten paljon voi rakastaa toista. Rankankin päivän jälkeen menen sänkyyn ja sanon miehelleni "Lilja on niin ihana, me ollaan maailman onnekkaimpia, kun meillä on tuollainen lapsi". Yllätyksenä tuli myös se, miten luontevalta äitiys minusta tuntuu, vaikken koe olevani "perinteinen äiti" tai muutenkaan kovinkaan "äidillinen". Koen kuitenkin olevani Liljalle maailman paras äiti, ja se on tärkeintä.

Yllätyin myös siitä, miten tarkka olen joissakin asioissa. Rutiinit ovat tulleet meille tärkeämmiksi, kuin olisin ikinä voinut kuvitella ja minusta se on ihanaa. Arki rullaa hyvin, kunhan vaan peruspilari päivästä on kunnossa. Olen myös hämmästynyt siitä, miten hyvin tunnen lapsemme ja usein tiedän jo etukäteen, miten Lilja tulee suhtautumaan johonkin uuteen asiaan. Lilja on luonteeltaan hyvin samanlainen, kuin minä ja se varmasti helpottaa minua ymmärtämään häntä.

Yllätyksenä tuli myös, miten nopeasti aika ihan oikeasti menee! Ensimmäiset kuukaudet tuntuivat menevän aika hitaasti, mutta sen jälkeen, että Lilja täytti puoli vuotta, on aika mennyt ihan siivillä! Mihin meidän pieni vauva on mennyt?! Kohta hän on jo taapero ja haluaisin vain pysäyttää ajan ja nauttia vielä hetken pienestä viereen nukahtavasta tuhisijasta (Lilja ei siis nykyään enää malta nukkua meidän vieressä, ehkä joskus hän vielä siitä tykkää).

Hämmentävää on myös ollut se, miten ylpeä voi toisesta ihmisestä olla. Siis ihan päivänselvät asiat eivät yhtäkkiä olekaan päivänselviä. Silmiini nousi kyyneleet, kun Lilja ensimmäisen kerran ryömi – ensiaskeleista puhumattakaan! Niitä askelia ei olekaan tullut lisää, mutta ah, se hetki oli maaginen! On niin hämmentävää olla ylpeä, kun toinen ottaa askeleita, vaikka se on ihan täysin luonnollista, että tuon ikäinen oppii kävelemään.

Mikä on ollut haastavinta?

Minä olen kokenut haastavimmaksi sen, kun Liljalle on muodostunut oma tahto ja sitä tahtoahan on sitten riittänyt. Hyvähän se on, että on oma tahto, mutta kyllä se välillä hermoja koettelee. Lilja on kova kiljumaan, hän ei oikeastaan paljoa itke, vaan ilmaisee tunteita kiljumalla. Ilo, suru, innostus, tylsistyminen – kaiken voi ilmaista kiljumalla. Kiljuminen on välillä (lue aina) todella raskasta ja etenkin silloin, kun yrität itse keskittyä johonkin tärkeään ja toinen kiljuu vieressä ilman mitään sinun mielestäsi kunnollista syytä.

Olen myös kokenut haastavaksi, ottaa omaa aikaa itselleni. Inhoan suunnitella asioita liian tarkkaan ja minua harmittaa mennä AINA muiden aikataulujen mukaan. Jos haluan mennä tiistai-iltana pilatekseen ystäväni kanssa, se ei onnistu ellei sitä suunnittele etukäteen montaa viikkoa. Koen, että tämä on enemmän äitien juttu. Ainakin oma mieheni pitää kiinni omista treeneistä hyvin lujasti, eikä hän minulta niistä kysele. Viimeaikoina olemme pyrkineet tuomaan tähän vähän tasa-arvoisuutta, mutta edelleen koen, että se olen ennemmin minä joka joustan menoistani.




"Nuku nyt, kun vielä voit"

Tuo on lause, jonka kuulin tuhat kertaa loppuraskauden aikana. Totuus on kuitenkin se, ettei se ole mitenkään itsestäänselvää, että vauvasi nukkuu huonosti. Meidän vauva nukkui ensimmäiset viisi kuukautta erittäin hyvin ja voin rehellisesti sanoa, ettemme tunteneet silloin väsymystä. No sitten tapahtui jotain ja Lilja alkoi heräämään useammin tutin perään. Hän ei montaa kertaa ole meitä valvottanut öisin, vaan haluaa vain tutin ja menee sitten takaisin nukkumaan. Heräilyä saatiin kuitenkin vähenemään sillä, kun kuukausia myöhemmin siirrettiin Lilja omaan huoneeseen nukkumaan. Omassa huoneessa hän rauhoittuu paremmin ja nukkuu pääsääntöisesti yönsä hyvin. Edelleen on vaikeita öitä, mutta useimmiten nukumme hyvin. Esimerkiksi viime yönä Lilja nukkui klo 20.30-6.00 heräämättä kertaakaan ja lyhyen herätyksen jälkeen hän jatkoi vielä unia klo 8.00 asti. Olemme olleet myös todella onnekkaita, ettei Liljaa useimmiten tarvitse nukuttaa, vaan hän nukahtaa itse.

Meistä tuntuu kuitenkin hassulta, että vauvavuosi on kohta jo ohi, emmekä me ole tämän väsyneempiä. Miten se on mahdollista?

"Vauva ei tee muuta kuin nukkuu, kakkaa ja syö"

Siis mitä?! Ei kai kukaan oikeasti koe asiaa näin. Meillä ainakin Liljaan alkoi saamaan kontaktia jo hyvin pienenä. Jo kolmen kuukauden ikäisenä hän oli todella kiinnostunut ympäristöstään ja oppi kääntymäänkin. Silloin hän jo nauroi, hymyili ja jutteli kovasti.

Yleinen lapsettomien käsitys vaikutti olevan se, että kakkavaippoja tulee kymmeniä päivässä ja, ettet sitten muuta päivässä tee, kun vaihdat niitä. Meillä Liljan kakkavaippoja tuli ensimmäisen puolen vuoden aikana (ennen kiinteää ruokaa) yksi päivässä. Siis yksi, ei kymmenen. On täysin yksilöllistä, miten usein vaippoja vaihdetaan, joten käsitys siitä, että vauvat ei muuta tekisi on täysin absurdi. Me ei myöskään olla koskaan jouduttu vaihtamaan vaippaa keskellä yötä, kun taas toiset vaihtavat viisi kertaa yön aikana. En voi tarpeeksi korostaa, miten yksilöllistä kaikki vauvoihin liittyvä on.

Imetys

Tämä on myös asia, mistä todella monet ovat minulta kyselleet. Itse imetin kolme kuukautta, jonka jälkeen maito alkoi hiipua ja päätin lopettaa. Lilja on syönyt todella hyvin alusta asti pullosta, joten meillä imetyksen lopettaminen oli todella vaivatonta. Olin toivonut, että olisin voinut jatkaa imetystä vielä muutaman kuukauden lisää, mutta tällä kertaa kävi näin. Imettäminen ja pumppaaminen oli minusta kuitenkin mielekästä, joten sen vuoksi lopettaminen harmitti. Toisaalta uskon, että olimme molemmat tähän päätökseen todella tyytyväisiä, joten olen yrittänyt olla ottamatta tästä turhaa stressiä. Toivon kuitenkin, että vielä joskus saan kokea tämän uudestaan!

Sairastelu

Ollaan tässäkin oltu tosi onnekkaita ja Lilja on sairastanut vuoden aikana vain yhden pahemman flunssan ja yhden mahataudin. Toivottavasti pysyy myös jatkossa näin terveenä, vaikka toki tiedostan, että esimerkiksi päiväkotiin meno varmasti altistaa taudeille ihan eri tavalla. Olin myös peloissani, että imetyksen lopetettuani Liljalla olisi huono vastustuskyky, mutta neuvolassa kerrottiin, että kolmessa kuukaudessa vauvalle on ehtinyt tulla jo hyvä vastustuskyky ja näin näyttää olevan, sillä Lilja on ollut näinkin terve tähän asti.




Oma aika 

Mikä aika? No ei vaan, olen keväästä asti päässyt viikottain kuntosalille liikkumaan ja mieheni kanssa ollaan käyty ulkona muutaman kerran. Havahduin itseasiassa nyt vasta siihen, että en ole ollut vielä kertaakaan edes vuorokautta erossa Liljasta. Miehelleni on tarjoutunut muutaman päivän erossa oloa jo muutamaan otteeseen, mutta itse olen ollut tasan yhden yön erossa vauvasta. Silläkään kerralla ei vuorokautta mennyt, kun olin taas Liljan luona kotona. Nyt kun kohta vuosi on kulunut, alan huomaamaan, että esimerkiksi vapaalle viikonlopulle olisi tarvetta. Oma aika olisi tärkeää jaksamisen kannalta, mutta kun mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä syyltä olla erossa Liljasta. Hassua, että se erossa oleminen ei tunnu kamalalta, mutta en vain osaa järjestää sitä omaa aikaa.

Yhteenveto

Me koetaan molemmat mieheni kanssa, että vauvavuosi on ollut meille aika helppo. Ollaan molemmat tehty paljon töitä, mutta silti meidän arki on sujunut hyvin. Välillä huonommin ja välillä paremmin, mutta niinhän se on aina. Parisuhde voi hyvin, Lilja voi hyvin ja meidän perhe on onnellinen. Välillä arki väsyttää, mutta aina saadaan uutta energiaa jostain.

Lilja on ollut tyytyväinen vauva, joka ei hirveän paljoa itke. Jos hän itkee, siihen on aina jokin syy. Hän ei vierasta juuri ketään, mikä on helpottanut meidän sosiaalista elämää todella paljon.

Lilja on ihan älyttömän valloittava persoona, joka huokuu positiivista energiaa. Hän on hyvin vilkas ja nauttii sosiaalisista tilanteista ja huomiosta. Hänellä on hyvä huumorintaju ja hän nauraa paljon. Meille on syntynyt paljon perheen omia vitsejä, jotka ovat Liljankin mielestä ihan hulvattomia.

Olen kokenut, että mieheni osallistuu Liljan hoitoon ja kasvattamiseen todella ihailtavasti – niin kuin kuulukin. Äitinä ja hoitovapaalla olevana teen tietysti paljon enemmän, kuin hän mutta ihailen mieheni omistautumista Liljalle, kun hän pitkän työpäivän jälkeen tulee töistä kotiin. Tätä on pitänyt harjoitella, mutta Liljan kasvaessa olen huomannut, että heidän välilleen on syntynyt todella vahva side. Mikään muu ei tee minua yhtä onnelliseksi.

Tämä kulunut vuosi on opettanut minulle enemmän, kuin mikään aikaisemmin. Opettanut paljon itsestäni, mutta myös tietysti lapsesta. Ennen Liljan syntymää minulla ei oikeastaan ollut mitään tietoa, miten vauvaa hoidetaan ja se oli todella pelottavaa. Jotenkin sitä sitten yhdessä vaan oppii elämään yhdessä tätä elämää. Opetetaan toinen toisillemme elintärkeitä asioita ja ihmetellään yhdessä kaikkea uutta. En malta odottaa, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan! 

Kuuluuko synnytyksessä ottaa kuvia?

Minua on pitkään vaivannut se, ettei meistä ole montaa kuvaa synnytyssairaalasta, silloin kuin lapsemme syntyi. Viimeksi pari päivää sitten keskustelimme mieheni kanssa aiheesta ja kerroin, että minua oikeasti harmittaa tämä. Kun tyttäremme syntyi, olimme niin haltioituneita hänestä ettei mieleemme tullut ottaa kuvia muistoksi. Elimme ainoastaan siinä hetkessä eikä meillä varmaan ollut edes suurimman osan ajasta tietoa, missä meidän puhelimet oli. Olin myös pakannut järjestelmäkamerani mukaan, ennen kun hypättiin taksiin kohti Naistenklinikkaa. Tuliko kameralle käyttöä? Tuli, aamulla ennen kuin lähdettiin sairaalasta kotiin otin yhden kuvan miehestäni ja vauvastamme, joka nukkui hänen rinnan päällä. Ihan vaan siksi, ettei kamera olisi ollut turhaan mukana.

Luettuani tänään Iltalehden artikkelin puhelimien käytöstä synnytyksessä ja sen jälkeen, aloin miettimään tuota kuvien puutosta ihan eri kantilta. Niin paljon, kuin toivoisin, että kuvia olisi enemmän, oli tuo hetki (siis ne kaksi päivää!) ihan uskomattomia, enkä tiedä olisiko ne olleet samanlaiset ilman, että olisimme heittäytyneet niin täysillä siihen hetkeen ja unohtaneet kaiken muun.


Synnytykseni eteni yllättävän nopeasti – ja kivuliaasti (lue synnytyskertomus täältä!)! Sen edetessä minulla ei oikeasti ollut mitään tietoa, missä oma puhelimeni oli. Let's be honest here, en tiennyt edes missä itse olin. Muistan yhden kerran sairaalaan tulon jälkeen tiuskaisseeni miehelleni, että laittaisi puhelimen pois (hän perui asiakastapaamisiaan) mutta sen jälkeen en olisi varmaan edes huomannut, jos hän olisi ollut kasvot liimattuna puhelimeensa. Ilmoitin vanhemmilleni, että olin synnyttämässä heti aamulla, mutta sitten kivut olivatkin niin kovia, että en olisi pystynyt tekstaamaan. Otin kuvan miehestäni, jonka lähetin vanhemmilleni (postauksen ensimmäinen kuva), että täällä sairaalassa ollaan. Jossain vaiheessa pyysin miestäni laittamaan parhaille ystävilleni viestin, että vauva syntyy ihan pian.

Saatuani kipupiikin viimein (kun olin 9cm auki!), pystyin vihdoin rentoutumaan. Kätilö kertoi heti minun olevan 10cm auki, mutta minä olin niin väsynyt, etten voinut kuvitellakaan siirtyväni ponnistusvaiheeseen – olinhan juuri kärsinyt yhtä soittoa kipeiden supistusten kanssa aamuyöstä asti. Vauva oli myöskin vielä aika ylhäällä, joten kiirettä ei ollut. Nukuin hetken ja sitten pyysin ruokaa ja puhelimeni. Tekstailin parin kaverin kanssa ja selasin Instagramia (haha!). Keräsin voimia. Päivitin Instagram storyyn kuvan tipasta ja sairaalahuoneesta ja kerroin, että kohta mennään. Inboksiini tulvi tsemppiviestejä teiltä, mutta niitä en ehtinyt kunnolla lukemaan silloin.


Sitten se tapahtui, Lilja syntyi. Hänet laskettiin mun rinnalleni ja mieheni otti meistä heti puhelimella kuvan ja pian otin oman puhelimeni ja soitin Facetime -puhelun vanhemmilleni, halusin heti esitellä heille heidän lapsenlapsensa. Istukan synnyttämisessä meni hetki, mutta sen jälkeen vauva ojennettiin ensimmäistä kertaa isällensä ja minua alettiin hoitamaan. Olin täynnä energiaa synnytyksen jälkeen (adrenaliini), ja tämä oli myös sellainen hetki, että nappasin puhelimeni ja otin muutaman kuvan miehestäni ja vastasyntyneestä vauvastamme ja otin pienen hetken itselleni ja vastailin ystävieni viesteihin.


Mitä sitten tapahtui? Vauvakupla! Vauvakupla tapahtui. Kaikki synnyttäneet varmasti tietävät mitä tämä tarkoittaa. Katsot vain vauvaa ja mietit puolisosi kanssa, että miten ihmeessä olette voineet saada aikaan jotain noin täydellistä ja ihanaa. Olen niin kiitollinen, että saimme kokea tuon kuplan yhdessä mieheni kanssa. Siihen ne kuvat sitten jäivätkin. Minä en todellakaan ollut siinä moodissa, että olisin edes harkinnut laittautuvani sairaalassa ja mieheni puolestaan ei kuvitellut, että haluaisin kuvia minusta ja tytöstä, kun olin sairaalan yöpuvussa toista päivää, hiukset likaisena ja ilman meikkiä kasvoilla. Otin muutamat kuvat vauvasta ja isästä, mutta minusta ei ole tuon synnytyssalikuvan jälkeen yhtäkään kuvaa ennen kuin kotiuduimme. Surullista, mutta toisaalta olimme ainakin siinä hetkessä niin läsnä, kuin mitenkään pystyimme. Se hetki oli meitä kolmea varten. Minä, mieheni ja täydellinen pieni tyttömme.


Jos joskus pääsen vielä synnyttämään, aion kuitenkin kirjoittaa miehelleni pienen listan kuvista, mitä haluaisin, että otetaan. Ottaisin viimeisen kuvan vatsastani, ottaisin pari kuvaa kun makaan sairaalan sängyssä ennen kuin lapsi syntyi. Ottaisin sen kuvan, missä lapsi on juuri syntynyt ja ottaisin kuvia perhehuoneesta. En tarvitsisi montaa kuvaa, mutta muutaman. Vaalisin niitä muistona ikuisesti!
- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -