maanantai 19. elokuuta 2019

Ensimmäinen yö erossa vauvasta

Hotelliyö saatu Prime Hotelsilta

Heinäkuun lopussa se sitten tapahtui – vietin ensimmäisen yön erossa vauvasta. Olin ennen Liljan syntymää varma, että hän menisi yöksi hoitoon paljon aikaisemmin, noin puolen vuoden iässä. Kun se puoli vuotta sitten tuli plakkariin, huomasin etten itse ollut valmis olemaan yötä hänestä erossa. Minusta oli turvallista, että hän tuhisi samassa huoneessa ja itseasiassa suurin syy sille, etten halunnut päästään häntä yön yli hoitoon oli jokin joka ei liittynyt minuun tai häneen lainkaan.

En halunnut aiheuttaa toisille ihmisille vaivaa. Minua ahdisti se, että joku muu joutuisi mahdollisesti valvomaan minun lapseni vuoksi. Koin, ettei se ole kenenkään muun kuin minun ja mieheni homma. Läheiseni piti tätä ajatusta ihan hulluna, hehän voisivat sitten nukkua univelat seuraavana päivänä pois – tai vaikka koko seuraavana viikkona! Toista se on meillä vanhemmilla, joilla univelkaa on kerääntynyt jo monen monta kuukautta.




Olimme jo kauan aikaisemmin ostaneet liput Ed Sheeranin Malmin lentokentän keikalle. Ehdotin keväällä miehelleni, että mitäpä jos menisimme keikan jälkeen hotelliin yöksi ihan kahdestaan. No, voitte kuvitella, ettei miestäni tarvinnut tähän ylipuhua. Sovin vanhempieni kanssa, että he olisivat sen yön täällä meillä Liljan kanssa. Minua helpotti ajatus siitä, että ensimmäisen kerran kun olen yön erossa Liljasta, on Lilja kuitenkin kotona tutussa ympäristössä. Vanhempani ovat meillä usein yötä, joten siinäkään ei ole mitään outoa heille.

Hotellihuonetta varatessa pyysin, että huoneeseen vietäisiin pinnasänky. Old habits. Soitin heti perään, että älkää missään nimessä laittako sitä pinnasänkyä, tai saan yöllä sätkyt, kun se on tyhjä. Yövyimme keikan jälkeen Hotel Katajanokassa, joka myöskin tunnetaan vanhana Katajanokan vankilana. Hotelli oli todella viihtyisä, historiallisesti kiinnostava ja vietin aamun sängyssä kännykkä kädessä, miehelleni Wikipediasta vanhoista vangeista lukien. Hotellihuoneet ovat vanhoja vankisellejä ja sitä on vaikea olla ajattelematta, vaikka huoneet ovatkin käyneet läpi kunnon remontin ja ovat todella tyylikkäitä. Hotellin alakerrassa oli myös säästetty yksi eristysselli sekä vanha vankityrmä, joita pääsi katsomaan.




Miten Liljalla oli sitten mennyt yö ilman meitä? Erittäin hyvin! Hän oli herännyt yhden kerran syömään ja muistaakseni kerran itkenyt tutin perään. Äitini ilmoitti heti meidän tullessa kotiin, että hän voi milloin vain olla uudestaan Liljan vahtina yön yli. Vanhemmillani ja Liljalla oli ollut todella hauska päivä. He olivat käyneet museossa ja leikkipuistossa. Lilja oli todella iloinen meidät nähdessään, mutta rehellisesti sanottuna en usko, että hän kaipasi meitä sen enempää. Ihanaa, kun hänellä on niin läheiset välit isovanhempiensa kanssa.

Miten minulla sitten meni? No stressasi ihan hirveästi jättää Lilja yöksi kotiin. Varmistin sata kertaa, että kaikki tavarat ovat siellä missä pitää ja, että olen kertonut vanhemmilleni kaikki Liljaan liittyvät ohjeet. Kotoa lähtiessä tuntui möykky vatsassa, joka kuitenkin lähti heti, kun päästiin pois kotikulmilta. Vannotin äitiäni lähettämään minulle illan aikana kuvia Liljasta ja nämä kuvat hymyilevästä Liljasta helpottivat oloani paljon. Hänellä ei ollut mitään hätää!




Tämä yön erossa olo antoi minulle uutta luottoa jättää Lilja hoitoon. Nyt ollaan pyritty antaa häntä vähän rohkeammin eri ihmisten hoitoon, jotta hän tottuisi siihen. Nekin hoitokerrat ovat menneet aina todella mallikkaasti! Seuraava etappi on sitten päästää Lilja johonkin yökylään. Luulen, että sitä odotellaan vielä pari kuukautta ainakin.

Milloin te olette olleet ensimmäisen kerran yön vauvastanne erossa? Miten meni?

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Ystäväkirjasivuni

Siitä on aikaa, kun olen blogin puolella viimeksi tehnyt mitään Q&A -tyylisiä postauksia ja siitä tuli mieleeni, että voisin tehdä pienen esittelyn itsestäni uusille seuraajilleni ja miksei vanhoillekin – muistutuksena, jos ei muuta! 

Nimi: Lotta Salonen. Näin parin vuoden jälkeen olen viimein tottunut uuteen sukunimeeni. Kuinka kauan voin muuten sanoa sukunimeä uudeksi? Minulle tulee muuten välillä edelleen postilähetyksiä vanhalla sukunimelläni.

Ikä: 27 vuotta, ensi kuussa täytän 28. Mitään ikäkriisiä ei todellakaan ole ilmassa, en malta odottaa, että olen 30. Kolmekymmentä on uusi kaksikymmentä, kaikkihan sen tietää. 

Hiusten väri: Tummanruskeat. En ole värjännyt hiuksiani yli kuuteen vuoteen ja olen omaan väriini todella tyytyväinen. Nuorempana minulla on ollut punaiset, mustat ja vaaleatkin hiukset.

Silmien väri: Siniset.

Pituus: 172,5cm. Nuorempana inhosin pituuttani, mutta nykyään olen siihen varsin tyytyväinen. 


Lempiväri: Tällä hetkellä ne ovat varmaan valkoinen ja ruskea. Rakastan kesällä pukeutua valkoiseen, mutta muina vuodenaikoina lempiväreihin kuuluu myös ehdottomasti musta ja harmaa. Värikästä, eikö?

Lempieläin: Koira! Olisi niin ihanaa, jos meillä olisi koira. Tiedän kuitenkin, miten paljon aikaa koiran hoitaminen vaatii, joten tällä hetkellä asia ei ole ajankohtainen ja totta puhuen, en tiedä tuleeko se koskaan olemaan. 

Harrastus: Käyn kaksi kertaa viikossa Personal Trainerin kanssa kuntosalilla treenaamassa. Tätä olen nyt tehnyt kolmen kuukauden ajan ja se on ehdottomasti yksi parhaista investoinneista koskaan. Tämän lisäksi teen kotitreenejä, käyn tytön kanssa paljon kävelyillä ja kerran viikossa käymme vauvauinnissa. Urheilun lisäksi valokuvaaminen on minulle rakas harrastus.

Paikat, missä olen asunut: Helsinki, Oulu ja San Diego.

Lapsuuden haaveammatti: Arkkitehti. Olin todella pitkään varma, että minusta tulisi arkkitehti, mutta sitten minulle selvisi, miten paljon matemaattisia taitoja se vaatisi. 




Lempiruoka: Jos minun pitäisi valita vain yksi, se olisi tortillat. Niin yksinkertainen ruoka, johon saa kuitenkin helposti vaihtelua. 

Lempidrinkki: Aperol Spritz ja Mojito! 

Perhe: Aviomies Joonas ja pian yhdeksän kuukautta täyttävä tytär Lilja.

Noloin tv-ohjelma, josta pidän: 90 day Fiancé. 

Suosikkilomakohteeni: Kalifornia ja Havaiji. Unelmalomani olisi yhdistelmä näitä kahta. 

Tästä haaveilen: Paritalosta Espoossa, jossa olisi pieni piha ja isot ikkunat olohuoneessa.

Parin viinilasillisen jälkeen lauantai-iltana kuuntelen: 2000-luvun alun hittejä. 

Ensimmäinen julkkisihastus: Vuoden 2003 Peter Pan -elokuvan pääosaa esittänyt Jeremy Sumpter. Tsekkasin juuri, miltä hän tänäpäivänä näyttää, ja jep, still got it. Ei ehkä täysin vastaa enää omaa miesihannettani, mutta ymmärrän 12-vuotiasta Lottaa. Olin myös ihan älyttömän rakastunut The Rasmuksen Lauri Ylöseen. Tarkemmin ajateltuna en muista kumpi heistä oli ensimmäinen ihastukseni, mutta huoneessani oli Jeremy Sumpterin julisteita.

Motto: Work hard & be nice to people. Ihailen ihmisiä, jotka tekevät töitä saavuttaakseen omia unelmiaan ja samalla minua etoo ihmiset, jotka tekevät sen sillä kustannuksella, että kohtelevat muita huonosti. Tämä on siis enemmän elämänohje, jota haluan itse noudattaa.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

8 MONTHS OLD

8015 g ja 72 cm

Viime viikolla meidän neidillä tuli kahdeksan kuukautta ikää täyteen. Huomaan, ettei hän ole enää mikään pikkuvauva, vaan todella lähestyy tuota taaperoikää. Onneksi vauvavuotta on kuitenkin vielä jäljellä vajaa neljä kuukautta, aion nauttia tästä.

Tuntuu, että viime kuukauden aikana on tapahtunut huimaa kehitystä, mutta samaan aikaan ei ole tapahtunut mitään. Lilja ei ole hirveästi oppinut uusia taitoja, mutta hän on vahvistanut roimasti jo olemassa olevia taitojaan.

- Tasapaino on parantunut
- Osaa liikkua huonekaluja vasten toisesta huonekalusta toiseen
- Opettelee laskeutumaan seisoma-asennosta nätisti takaisin lattialle (ahh, mikä helpotus!)
- Osaa ojentaa lelun aikuisen käteen, kun sanotaan "kiitos" ja vastavuoroisesti ottaa lelun vastaan, kun sanotaan "ole hyvä"
- Konttaaminen kehittynyt, mutta pääsääntöisesti edelleen ryömii, koska pääsee nopeammin
- Yrittää nousta seisomaan suoraan lattialta, ilman tukea. Vaatii edelleen harjoitusta!
- Käyttää vaatteissa edelleen kokoa 62/68 ja 68/74
- Vierastaa välillä uusia kasvoja, mutta se menee nopeasti ohi
- Rakastaa muiden lapsien näkemistä ja heidän kanssaan leikkimistä
- Viihtyy lattialla istuma-asennossa tai istuu polviensa päällä
- Kävelee erittäin reippaasti, kun kävellytetään

Oman kokemukseni mukaan haastavin ikä tähän mennessä on ollut tuo 7-8 kuukauden ikä. Nyt alkaa jo vähän helpottamaan, mutta apua, miten paljon vauvan perässä piti olla, kun hän seitsemän kuukauden iässä oppi nousemaan ja seisomaan tukea vasten. Nyt Lilja alkaa pikkuhiljaa oppimaan, miten sieltä tullaan myös nätisti peppu edellä alas, ettei pää kopsahda lattiaan ensimmäisenä. Mikä valtava helpotus, kun ei tarvitse kokoajan olla selän takana varmistamassa, ettei hän satuta itseään!

Hampaita ei vielä ole yhtään, joten niitä odotellaan vielä. Kokonsa puolesta Lilja menisi varmasti nuoremmasta, mutta motoriset taidot sen sijaan ovat todella kehittyneitä. En usko, että menee enää montaa kuukautta, että tämä tyttö kävelee!

maanantai 29. heinäkuuta 2019

7 ajatusta viikonlopusta



Olen ihan valtavan ylpeä tyttärestämme. Hän hurmaa kaikki ihmiset paitsi söpöydellään, myös hurmaavalla luonteellansa. Lilja on useimmiten hyvällä tuulella, hymyilee kaikille ja suhtautuu uusiin tilanteisiin yleisesti ennakkoluulottomasti. Tiedän, että kaikkien äitien mielestä se oma lapsi on täydellinen, mutta meidän typy todella on sitä.

Mulla on ihan tajuttoman siisti mummo. Ihan oikeasti, kenen lähes 85-vuotias mummo huikkaa ovenraosta "se on moro!", kun lähtee mökiltä ajamaan kaupunkiin.

Kaduttaa, että söin viikonloppuna niin paljon herkkuja. Olen viime kuukausina treenannut kovasti ja yrittänyt samalla siistiä ruokavaliota. Olen onnistunut siinä varsin hyvin, mutta leivokset on mun heikkous ja niitähän oli viikonlopun juhlissa tarjolla. Sorruin tietoisesti näihin, mutta jälkikäteen harmittaa, että olisi voinut syödä vähän terveellisemmin.

Tampereen seutu on niin kaunista. Niin siistiä, että meillä on joka kesä mahdollisuus mökkeillä myös sillä suunnalla. Perheeni omat mökit sijaitsevat Inkoon saaristossa sekä Kuusamossa, jotka ovat täysin erilaisia paikkoja.

Viinin juominen ei vain ole enää sama asia, kuin ennen lasta. Join viikonlopun aikana yhden lasin valkoviiniä, ja senkin juominen kesti monta tuntia, kun aina tuli jokin tilanne.

Pelkkään punkkeja. On suoranainen ihme, etten ole koskaan saanut punkkia. Kävelen avojaloin metsässä ja kuvatessani saatan makoilla ja istua maassa, mutta nope, vielä olen säästynyt siltä riesalta.

Olisipa aina enemmän aikaa, kun ajaa maalle. Joka kerta katson haikeana kauniita peltoja ja mietin, miten hienoja valokuvia niistä tulisi. Koskaan ei ole aikaa pysähtyä pienelle photo shootille!

torstai 25. heinäkuuta 2019

The Ordinary – Voiko halpa kosmetiikka olla hyvää?

Postaus sisältää mainoslinkkejä, tuotteet saatu testiin. 

Kun The Ordinary -ihonhoitomerkki rantautui Suomeen mietin hetken, että voiko näin halvat tuotteet oikeasti olla toimivia. Miten alle kympin tuote voi oikeasti olla tehokas? Edullinen hinta perustuu siihen, että tuotteet ovat hyvin simppeleitä. Vain muutaman tehoaineen yhdistelmällä saadaan ihonhoidon supertuote, eikä siihen siten tarvita monimutkaisia ja kauan kehiteltyjä tuoteyhdistelmiä. 

Pakkaukset ovat ihanan minimalistisia ja rakastan sitä, että tuotetta annostellaan pipetillä! Pääsee olemaan oman elämänsä kemisti! Minulla on ollut keväästä asti käytössä kaksi heidän tuotetta, joista olin kuullut hyvää.




Ensimmäinen tuote, mistä haluan kertoa enemmän on AHA 30% + BHA 2% Peeling Solution -kuorinta. Tästä tuotteesta on varmasti moni jo kuullut, sillä se on hurjan suosittu! Vereltä näyttävä neste levitetään kasvoille, annetaan vaikuttaa kymmenen minuuttia ja huuhdellaan pois. Tätä ei kannata käyttää todella herkälle tai rikkinäiselle iholle, sillä tämä on sen verran tujua, että silloin kirpaisee. Koostumus sisältää 30% alfahydroksihappoja, 2% salisyylihappoa, hyaluronihappoa, kopolymeerejä, B5-vitamiinia, mustaa porkkanauutetta sekä Tasmanian pippuria. Tuote kirkastaa, tasoittaa pintaa ja häivyttää juonteita.

Ensimmäisellä käyttökerralla yllätyin itsekin, miten tehokas kuorinta tämä todella on. Kasvoja alkoi heti vähän kiristää, mutta heti kun tuotteen huuhteli pois, jätti se ihon ihanan pehmeäksi ja tasaiseksi. Kuorinta on kasvoilla aika hurjan näköinen, sillä neste on tosiaan aivan veren näköistä. Jos haluat kokeilla yhtä The Ordinaryn tuotetta, suosittelen aloittamaan tästä!




Toinen merkin tuote, mikä minulla on käytössä on Niacinamide 10% + Zinc 1% -seerumi. Tämä ihmeaine sisältää näppyjä ja epäpuhtauksia ehkäiseviä vitamiineja ja mineraaleja. Niasiiniamidi sekä pyrrolidonikarboksyylihaposta (huh, mikä sanahirviö!) saatava sinkkisuola tasoittavat yhdessä ihon talintuotantoa.

Itse olen laittanut tätä seerumia aamuin illoin ja vain niille alueille, jonne minulla helposti tulee epäpuhtauksia, eli nenän-, suun- ja leuan alueelle. Tämä on aika kuivattava tuote, joten todella kuivaihoisille en tätä seerumia suosittelisi. Tästä syystä levitän itsekin tuotetta vain tietyille ongelma-alueille kosteusvoiteen alle. Tämä on itseasiassa jo toinen putiloni tätä tuotetta, niin hyväksi olen sen kokenut.




Joko teille on The Ordinary -merkin tuotteet tuttuja? 

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

MIKSI x 20

Miksi telkkarista tuleva Saldo -nimisen yrityksen autokorjaamomainos ärsyttää minua niin paljon, että joudun laittamaan äänet pois sekä sulkemaan silmäni?

Miksi kirpparit ovat joko kiinni tai tyhjillään heinäkuussa?

Miksi Saku Salinin näkeminen Salkkareiden kesän Spin-off -sarjassa liikutti?

Miksi olen heinäkuussa aiheuttanut pakkomielteen Liljan ensi talven toppahaalarista?

Miksi viikko sitten naureskelin ihmisille, jotka ostivat lapsilleen kesällä talvivaatteita?




Miksi kauniit talot jäävät autioiksi?

Miksi vauvan sormiruokailu tuntuu niin pelottavalta ja vaivalloiselta?

Miksi minulle tulee huono omatunto, jos mieheni yhtenä päivänä syöttää lastamme useammin kuin minä?

Miksi haaveilen jatkuvasti New Yorkin matkasta, vaikkei se viime kerralla tehnyt suurta vaikutusta?

Miksi laulujen sanat ovat minulle mahdottomia muistaa oikein?

Miksi vaatekaapin siirtäminen pois Liljan huoneesta tuntuu ylitsepääsemättömältä?

Miksi aloitan katsomaan sarjan jaksoa, mutta otan kännykän käteen ja keskityn jakson sijaan siihen?

Miksi en osaa valita ensi talvelle lomamatkakohdetta?

Miksi itken, joka kertaa kun näen sen uuden Pelastusarmeijan mainoksen, missä on kaksi vanhusta?




Miksi lomalla tietoisesti lipsahtaa terveellisestä ruokavaliosta?

Miksi Handmaid's Talen kolmas tuotantokausi on niin tylsä verrattuna aikaisempiin kausiin?

Miksi nykyään itselleen ostaminen tuntuu niin vaikealta?

Miksi Sudoku on niin koukuttava peli?

Miksi valvon kesäisin paljon pidempään iltaisin, vaikka tiedän, että lapseni herää aina aikaisin?

Miksi olen niin älytön pelkuri, että näidenkin kuvien ottaminen hylätyllä talolla tuli otettua vain mieheni painostuksesta?

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Mökkiviikonloppu

Oikeastaan vietimme mökillä yhteensä neljä yötä, joten voidaan puhua pidennetystä viikonlopusta. Mieheni loma alkoi keskiviikkona ja suuntasimme heti saaristoon vanhempieni riesaksi. Perjantaina myös veljeni perhe liittyi joukkoomme. Olimme suunnitelleet tätä viikonloppua monta kuukautta ja se täytti kyllä kaikki odotuksemme. Oli ihanaa viettää aikaa koko perheen voimin ja sen lisäksi saimme aloitettua mökkiremontin suunnitelmiemme mukaan – aikamoinen saavutus kahden vilkkaan vauvan kanssa!



Neljän päivän aikana ehdimme tehdä paljon asioita, tässä minun päivien saldo:


- Sauna x 2
- Talviturkki heitetty x 1
- Lastenhuone maalattu x 1
- Viinilasi x 3
- Grilliruoka x 4
- Silli x 2
- Graavilohi x 1
- Sudoku ratkaistu x 4
- Kukkaseppeleiden teko x 2
- Päiväunet x 2
- Huonosti nukuttu yö x 3
- Puuhun asennettu kiikku x 1
- Liljan haaveri x 3
- Lilja Time out x 2
- Porrastreeni x 1
- Kuntopiiri x 1
- Metsälenkki x 2
- Valokuvaussessio x 3
- Veneajelu x 2
- Hylätyllä talolla kuvaaminen
- Perheen kanssa jaetut hyvät keskustelut ja hetket x 100
- Auringonottoa x 0




Liljasta, joka on on ollut aikaisemmin maailman rauhallisin, on tullut parin viime kuukauden aikana paljon vilkkaampi ja tämä pitää meidät kiireisinä. Hän nousee jatkuvasti huonekaluja ja ihmisiä vasten seisomaan ja nyt mökillä ollessamme hän onnistui kaatumaan pari kertaa niin, että kerran huuleen tuli haava ja toisella kerralla pää kolahti lattiaan. Kolmas haaveri tapahtui, kun veljeni kohta vuoden ikäinen tyttö pudotti puhelimen Liljan silmäkulmaan. Lilja ei ole myöskään koskaan aikaisemmin satuttanut muita lapsia, mutta viikonloppuna hän veti serkkuansa hiuksista niin lujaa, että joutui pienelle jäähylle. Kahdesti. Liljan ensimmäiset time outit, haha. Lilja myös nukkui jostain syystä todella huonosti koko viikonlopun. Täytyy myöntää, että mökkiviikonloppu kahden pienen lapsen kanssa on hieman erilainen, kuin mihin ollaan totuttu. Viikonloppu meni käytännössä siinä, kun nostelimme eri tavaroita korkeammalle niin, että vauvat eivät niihin yltäisi, koska kaikki esineet löytyivät muuten heidän suusta.

Liljalla oli myös koko mökkeilyn ajan todella ihmeellinen unirytmi. Päivät ja päiväunet menivät hyvin, mutta auta armias, kun yöt tulivat. Pari yötä meni hänen kanssaan valvoessa ja kolmantena yönä hän meni nukkumaan vasta puolen yön jälkeen normaalin iltayhdeksän sijaan.




Olimme kevään aikana suunnitelleet veljeni vaimon kanssa yhden meidän mökin remontoimista. Päätimme aloittaa yhdestä huoneesta ja maalasimme valkoisella kuultavalla lakalla lastenhuoneen valkoiseksi. Maalikerroksia tuli kolme, joten tässä yhdessä huoneessa oli meille ihan tarpeeksi hommaa. Seuraavaksi olisi luvassa katon, ikkunan karmin ja oven käsittely. Myöhemmin myös lattian. Tällainen pieni projekti on ihan virkistävää, ja parasta oli saada puuhailla pieni hetki ilman lapsia roikkumassa lahkeesta.

Tästä mökistä tulee mökki 2.0. Koko mökin seinät, katto ja lattia on tarkoitus käsitellä vuosien aikana ja sisustus menee uusiksi. Tämä mökki on ollut vuosia jo tyhjillään, mutta perheemme kasvettua, sille löytyisi taas käyttöä. Teini-iässä asuimme aina tässä mökissä veljeni kanssa, sillä se on sopivan etäisyyden päässä vanhempieni mökistä. Muistan niin hyvin ne kesät, kun naapurissa asuvan ystäväni kanssa istuimme aamun pikkutunneille asti terassilla juomassa olutta ja ihmettelemässä maailmaa. Meidän piti aina odottaa siihen asti, että aurinko taas nousisi, sillä muuten matka hänen mökilleen rantaviivaa pitkin olisi liian vaarallinen. Nyt tämä mökki kuitenkin saa taas arvoisensa käyttöä, kunhan saadaan vähän siistittyä.




En muista milloin viikonloppu olisi ollut näin tehokas. Löhöilylle ei hirveästi jäänyt aikaa, mutta näin pienen lapsen vanhempana siihen on aika tottunut. Oli muuten ihanaa syödä taas grilliruokaa ja muita kesäruokia. Viime kesänä meni sillit ja graavilohet ohi, kun olin raskaana mutta ai, että ne maistuivat ihan yhtä hyvältä, kuin muistin!

Haaveilen nyt jo seuraavasta mökkireissusta, jonka luultavasti teemme Liljan kanssa elokuun puolella. Sitä ennen käymme isovanhempieni mökillä Pirkanmaalla, joten mökkifiilistelyä on luvassa hyvinkin pian taas.



Toivottavasti teilläkin oli yhtä kiva viikonloppu ja ihanaa uuden viikon alkua! :) 

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Sarjavinkki kesälomalle x 4

Heinäkuu tarkoittaa monilla kesälomaa ja niin meilläkin, sillä miehelläni alkaa viikon kesäloma (ahh, yrittäjän arki) keskiviikkona. Otettiin varaslähtö rentoiluun viikonloppuna ja linnoittauduttiin kotiin lauantai-illaksi ja katsottiin vain sarjoja. Tästä tulikin sitten mieleen laittaa jakoon tämän hetken lempparisarjat!


The Act (HBO Nordic)


Tositapahtumiin perustuva The Act kertoo Dee Dee Blanchardin ja Gypsy Rose Blanchardin häiriintyneestä äiti-tytär-suhteesta. Tarina kertoo äidistä, joka toimii monisairaana pidetyn lapsensa omaishoitajana ja nauttii sen tuomasta huomiosta sekä eduista. Todellisuudessa Gypsy Rose ei ole lainkaan sairas ja monta vuotta luultua vanhempi. Pyörätuolissa istua Gypsy Rose ei kärsi lihasrappeumasta, epilepsiasta tai astamasta – eikä hän todellakaan ole allerginen sokerille! Sarjassa päästään seuraamaan sitä, kun Gypsylle alkaa valjeta totuus ja hän päättää yhdessä poikaystävänsä kanssa surmata äitinsä. Tästä tosielämän tarinasta on tehty myös dokumentti Mommy Dead and dearest, missä haastatellaan myös oikeaa Gypsy Rosea. Suosittelen sekä sarjaa, että dokkaria!


Quicksand – Suurin kaikista (Netflix)


Koulussa tapahtuneen ampumavälikohtauksen jälkeen 18-vuotias Maja Nordberg joutuu poliisin huostaan, ja hänelle kerrotaan häntä vastaan nostetusta murhasyytteestä. Ruotsalaisessa jännityssarjassa kerrotaan kiltin tytön maineessa olleen Majan ja hänen poikaystävän synkkä rakkaustarina ja palataan niihin hetkiin, jotka tapahtuivat ennen ampumavälikohtausta. Sarjassa mennään nykyhetken ja menneen välillä ja sarja on todella koukuttava. Katsoimme kaikki kuusi jaksoa saman päivän aikana!





The Handmaid's tail (HBO Nordic)


Tämä sarja tuntuu olevan tällä hetkellä kaikkien huulilla ja syystäkin! Kolmas kausi putkahti juuri HBO Nordicille, mutta toista kautta voi katsoa myös ilmaiseksi Yle Areenasta. Tämä draamasarja perustuu kirjailija Margaret Atwoodin romaaniin Orjattaresi vuodelta 1985. Tapahtumapaikkana toimii Yhdysvaltojen tilalla oleva Gilead-niminen valtio lähitulevaisuudessa tai vaihtoehtoisessa nykyhetkessä. Hedelmällisyys ja lapsien syntyvyys ovat romahtaneet ympäristön saastumisen vuoksi ja sen vuoksi Fundamentalististen kristittyjen johtamassa valtiossa on ryhdytty toimeen. Hedelmälliset naiset ovat vangittuina orjattariksi, joiden tehtävä on synnyttää lapsia isäntäperheilleen.  Sarjassa kaikkien naisten asema on äärimmäisen huono ja sarja voikin järkyttää herkempää katsojaa.


Dead to me (Netflix)


Kiinteistövälittäjänä työskentelevän Jenin mies kuolee traagisesti onnettomuudessa jättäen
Jenin kahden pojan yksinhuoltajaksi. Surusta sekaisin oleva Jen tapaa sururyhmässä Judyn ja heistä tulee parhaita ystäviä. Jen on päättänyt selvittää, kuka on syypää hänen miehensä kuolemaan, eikä tästä sarjasta puutu juonenkäänteitä. Pääosissa nähdään Christina Applegate sekä Linda Cardellini. Myös tämä on erittäin koukuttava sarja, enkä malttaisi odottaa, että tästä tulee toinen tuotantokausi ensi vuonna!




Näitä sarjoja meillä on viimeaikoina katsottu tai katsotaan edelleen. Mitä sarjoja te suosittelette? 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Viikon parhaat

Podcast: Nonsense – Kirje 15-vuotiaalle Alexalle & Lindalle. Siis tytöt. Ihan käsittämättömän surullinen, liikuttava ja samalla ihana jakso. Älkää missään nimessä turhaan laittako meikkiä  ennen, kuin kuuntelette tämän, joudutte nimittäin tekemään sen uudestaan. Etenkin Lindan kirje sai minut itkemään vuolaasti pidemmäksikin aikaa. Itseasiassa itken nytkin vain muistellessani sitä.


Helpotus: Ymmärrys siitä, miten kotihoidontuki maksetaan. Minulla loppuu vanhempainvapaa elokuun lopussa, jonka jälkeen jään hoitovapaalle ensi vuoden maaliskuuhun asti. Olin siinä uskossa, että kotihoidontuen aikana ei saa tienata senttiäkään ja minulla on jo syksylle muutamia yhteistöitä lyöty lukkoon. Valtava helpotus oli siis se, kun ystäväni kertoi, että saan tehdä töitä hoitovapaan aikana.




Päivän täyskäännös: Lilja heräsi tällä viikolla yhtenä aamuna klo 4.30. Koko yö oli mennyt tunnin välein heräillen ja sitten hän päätti, että tämä oli nyt tässä. Nyt herätään. Olimme Joonaksen kanssa jo suhtautuneet päivään sillä tavalla, että jaha, tästä tulee nyt tällainen päivä sitten. Päivä sai kuitenkin täyskäännöksen kun paras ystäväni tuli meille kylään ja toi brunssin tullessa. Lilja oli onnellinen, kun saatiin Emmi kylään ja me vanhemmat oltiin onnellisia, kun saatiin istua samaan aikaan pöydän ääressä. Päivästä tuli ihan huippu! 


Kesäfiilis: Vanhempieni kesäloma alkoi ja he tulivat pidemmäksi ajaksi tänne etelään. Tästä tuli minullekin kesäfiilis! Torstaina suunnataan itsekin heidän riesakseen mökille saaristoon! 


Yllätys: Mieheni mietti joku aika sitten ääneen, että hänen työkaveri haluaisi tavata hänelle sopivan tytön. Mieleeni tuli nopeasti yksi lapsuudenystäväni ja ryhdyin sitten tuumasta toimeen selvittämään, että mikä tämä ystäväni parisuhdestatus oli ja olisiko hänellä mielenkiintoa lähteä treffeille mieheni työkaverin kanssa. He ihastuivat ja heistä tuli pari. He halusivat kiittää meitä treffien järjestämisestä ja ostivat meille fine dining -ravintolaan lahjakortin! En olisi ikinä osannut odottaa heiltä näin ihanaa elettä, aivan liikutuin tästä. Minulle riitti se, että onnistuin auttamaan kahta upeaa ihmistä löytämään toisensa. Nyt en malta odottaa, että pääsemme itse treffeille nauttimaan neljän ruokalajin menun ravintolaan, johon olemme pitkään halunneet yhdessä mennä. Ja tietysti odotan hääkutsua myös! ;) 


Treeni: Olen tällä viikolla treenannut PT:n kanssa kaksi kertaa ja sen lisäksi tehnyt vielä itse kaksi tehokasta kotitreeniä kävelylenkkien lisäksi. Aloitin myös tällä viikolla syömään terveellisemmin uuden ruokavalion avulla. Vyötäröltä on lähtenyt reilu viikossa neljä senttiä! 


Ostos: Liljalle sandaalit x 2! Esittelen ne myöhemmin Instagramissa, mutta voi vitsit, miten söpöjä vauvojen kengät ovatkaan! 




Tämä viikko on ollut todella kiva. Liljan uuden rytmin opettelu vie aikansa, mutta muuten viikko on ollut ihan täydellinen. Tänään ollaan menossa ystäviemme pojan 1-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Ihanaa laittautua ja päästä viettämään synttäreitä. Ihanaa sunnuntaita teillekin!

torstai 4. heinäkuuta 2019

Tytön vanhempina ja ajatuksia sukupuolineutraalisuudesta

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun saimme tietää, että vauvamme olisi tyttö. Olimme olleet sukupuolesta jo hetken aikaa aika varmoja, mutta olihan se ihana kuulla, että omat aavistukset olivat oikeat. Odotuksesta tuli silloin hieman konkreettisempaa, kun pystyimme puhumaan toisillemme ja muille tytöstä pelkän vauvan sijasta.

Meille sukupuolen selvittäminen oli itsestäänselvyys, mutta täytyy tähän väliin kertoa, että jännitin silti synnytykseen asti lapsen sukupuolta. Mietin mielessäni, että miten reagoisin, jos synnyttäisinkin kaikista puheista huolimatta pojan. Mietin, että osaisinko olla onnellinen, vai olisiko se pettymys ja menisinkö paniikkiin, koska monet hankinnat olivat aika tyttömäisiä ja hitsi vie, olihan vauvan huonekin maalattu vaaleanpunaiseksi.




Minusta on hienoa, että nykyajan yhteiskunnassa annetaan kaikille tilaa tuntea itsensä juuri siksi sukupuoleksi, kuin haluaa tai sukupuolettomaksikin, jos sen tuntee omakseen. Tästä huolimatta on minusta myös tärkeää tiedostaa sukupuolet, eikä niistä puhuminen pitäisi tuntua mitenkään väärältä.

Minusta siinä ei ole mitään väärää, että tyttö kasvatetaan tyttönä ja pojat poikina. Meidän perheessä ei tulisi mieleenkään kasvattaa lastamme sukupuolineutraalisti, vaikka se tuntuu olevan tällä hetkellä aika trendikästä.

Meidän lapsen kasvattaminen tyttönä ei tarkoita sitä, että tekisimme sen jotenkin stereotyyppisesti. Sitä, että lapsemme ei saisi harrastaa yhteiskunnallisesti poikamaisiksi luettuja harrastuksia, kuten esimerkiksi jääkiekkoa tai jalkapalloa. Tuntuu jopa hieman pahalta sanoa noita harrastuksia poikamaisiksi, olenhan itsekin pelannut jalkapalloa lapsena monta vuotta. Mieheni toive onkin, että Lilja harrastaisi Jujitsua, kunhan on siihen tarpeeksi vanha. Voihan toki olla, että hän ei tykkää siitä yhtään, joten mielestämme on tärkeää, että hänet tutustutetaan mahdollisimman monipuolisesti eri harrastuksiin.

Se ei myöskään tarkoita sitä, että tyttömme pukeutuisi vain tyttömäisiin vaatteisiin. Kuten olette varmasti huomanneet, meidän tytön vaatekaappi muodostuu todella paljon neutraaleista vaatteista ja lempivärit ovatkin eri ruskean sävyt, musta ja harmaa.




Tuntuu myös siltä, että yleisesti koetaan, että on jotenkin väärin toivoa lapsen olevan jompaa kumpaa sukupuolta. Rehellisesti sanottuna, me toivoimme tyttöä. Tunnen itseni ja tiedän, että jos ensimmäinen lapsi olisi ollut poika, olisin ollut todella stressaantunut siitä, että seuraava olisi tyttö. Olemme mieheni kanssa aina haaveilleet kahdesta lapsesta ja olenkin hänelle sanonut, että jos saisimme kaksi poikaa, tulisi meille luultavasti kolmas lapsi. Siihen olisi kuitenkin varmaan jäänyt sitten tytön yrittäminen, neljä lasta olisi meille liikaa. Tästäkin syystä olen onnellinen, että ensimmäinen lapsemme on tyttö.

Miten nyt sitten, kun ensimmäinen lapsi oli tyttö – mitä toivoisimme toisen olevan? Olen aikaisemmin luullut, että haluaisin tytön ja pojan, olenhan itsekin kasvanut veljen kanssa. Jotenkin oletin myös, että miehelleni olisi tärkeää saada poika, samalla tavalla, kuin minulle oli tärkeää saada tyttö. Me kuitenkin tällä hetkellä toivomme, että sitten kun sen aika tulee, meidän perheeseen tulisi toinen tyttö. Jostain syystä näemme itsemme kahden tytön vanhempina. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisimme yhtään vähemmän innoissamme pojasta, mutta tämän hetken fiilikset ovat nämä.

Miten teillä muilla, toivoitteko/toivotteko lapsistanne tiettyä sukupuolta? Entä mitä tunteita sukupuolineutraalisuus teissä herättää?

maanantai 1. heinäkuuta 2019

7 MONTHS OLD



Luvassa taas Liljan kuukausipostaus. Tällä kertaa hieman erilainen postaus, sillä meillä ei ole ollut neuvolakäyntiä ja sen vuoksi pituutta ja painoa ei tiedetä. Jos minun pitäisi arvata minkä kokoinen hän nyt on, arvioisin että 69cm ja 7300g, mutta nämä mitat ovat vain spekulaatiota. Kiinteitä ruokia alkoi menemään puolen vuoden tarkistuksen jälkeen paljon reippaammin, joten sen vuoksi arvioin, että painoa on ollut pakko tulla lisää enemmän, kuin viime kuukausina! Vaatteissa käytetään nyt lähinnä kokoa 68, mutta myös muutamat vaatteet ovat vielä koko 62 ja myös yksittäisiä 74 on otettu käyttöön. Lilja on rakenteeltaan hoikka, ja 3-6 months -mitoitetut vaatteet menevät vielä hyvin päälle.

Liljan temperamentissa on tapahtunut iso muutos viime kuukauden aikana. Hänellä alkaa olemaan enemmän omaa tahtoa ja auta armias, jos kiellät häneltä jotain tai otat esineen pois kädestä. Liljasta on tullut todella vilkas, eikä hän malttaisi olla hetkeäkään paikoillaan. Liljan aktiivisuus on vaikuttanut myös viime aikoina öihin ja viime yö tuntui niin oudolta, kun hän nukkui seitsemän tuntia heräämättä kertaakaan!


Mitä muita taitoja Lilja on oppinut? 


- Ryömii sujuvasti, kynnyksien yli ja nopeasti

- Konttaa, mutta turhautuu, kun ei vielä pääse niin nopeasti, joten usein vaihtaa ryömimiseen. Treenailee kuitenkin konttaamista jatkuvasti!

- Nousee tukea vasten itse seisomaan. Tämä sai meidät säikähtämään ensimmäisellä kerralla, kun huomattiin, että hän seisoi pinnasängyssään! Sen jälkeen hän onkin alkanut nousemaan monia esineitä ja ihmisiä vasten.

- Ymmärtää oman nimensä. Tuntuu ymmärtävän myös monia muita sanoja, osaa esimerkiksi pyydettäessä etsiä katseellaan äidin tai isän.

- Yksi aamu Lilja oli meidän välissä sängyssä ja sanoi selkeästi "äiti". Muutenkin erilaisia äänteitä harjoitellaan kovasti ja hakee sanoja mamma, pappa ja isi, awww.

- Kävelee reippaasti, kun käsistä pitää kiinni. Hauska nähdä, miten kauan menee, että kävelee ihan itse.

- Osaa vilkuttaa ja vilkuttaakin kaikille ja kokoajan, haha! Jutellaan äitini ja isäni kanssa facetimessa päivittäin ja sitä kautta ollaan opeteltu vilkuttamista. Nyt Lilja on hiffannut sen! 




Hampaita ei Liljalla ole vielä yhtään, vaikka neuvolassakin arveltiin, että niitä tulisi aikaisin. Toisaalta, olen ihan tyytyväinen, ettei vielä tarvitse pelätä torahampaiden iskemistä käteen tai alkaa harjaamaan niitä hampaita!

Jännittävää kolmen viikon päästä nähdä neuvolassa 8kk-tarkistuksessa, että miten tyttö on kasvanut ja osuuko omat arviot lainkaan oikeaan.

maanantai 24. kesäkuuta 2019

KESÄN BUCKET LIST

Juhannuksen jälkeen on aika palata takaisin arkeen. Olen niin tyytyväinen, että päätettiin ottaa vain rennosti perheen kesken viikonloppuna. Akut ovat nyt ladattu ja kesä on nyt virallisesti korkattu.

Tänään vietetään mieheni syntymäpäivää ja sen kunniaksi päätin viedä hänelle aamulla töihin synttärikakun. Yllätys epäonnistui, sillä marssimme Liljan kanssa päättäväisesti väärään toimipisteeseen, haha. No, nyt kakku odottaa täällä kotona, että mies pääsee töistä ja voidaan sitten yhdessä herkutella. Sitä ennen askarrellaan Liljan kanssa onnittelukortti ja käydään kaverin kanssa lenkillä. En osaa sanoin kuvailla, miten ihanaa on olla äitiyslomalla kesäaikaan. En ole ikinä nauttinut kesästä näin paljon, kuin nyt!

Mitä suunnitelmia meillä sitten on kesälle?




Syödä paljon kotimaisia marjoja.

Käydä pitkillä kävelyillä auringonpaisteessa.

Maalata ja remontoida edes yksi huone mökillä.

Viettää paljon aikaa saaristossa.

Opetella ajamaan venettä.

Polskia Liljan kanssa mökillä lasten uima-altaassa.

Urheilla vähintään kolme kertaa viikossa.

Viettää rento viikonloppu perheen kesken Tukholmassa.

Juhlia suvun kanssa Teiskon kesämökillä.

Istua puistoissa kavereiden kanssa.

Tehdä lisää kukkaseppeleitä.

Hankkia rusketus purkista.

Juoda ainakin yksi Aperol Spritz ravintolan terassilla.

Grillata lihaa ja syödä se mediumina, toisin kuin viime kesänä.

Syödä silliä ja graavilohta (tämäkin jäi viime kesänä välistä).

Käydä Ed Sheeranin keikalla.

Yöpyä hotellissa ja olla ensimmäistä kertaa yötä ilman vauvaa.

Viettää toista hääpäivää mieheni kanssa.



Arkisia asioita, jotka tuntuvat tässä elämäntilanteessa jotenkin erityisen hyvältä. Olen huomannut, että lapsen syntymän myötä ihan tavallisetkin asiat tuntuvat jotenkin erityisiltä. On ihanaa kokea lapsen kanssa asioita ensimmäistä kertaa.

Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Keskikesän taikaa

Me päädyttiin tänä vuonna viettämään kaupunkijuhannus. Mä olen ehdottomasti mökki-ihminen ja tämän keskikesän juhlankin vietän mieluiten juurikin mökin rauhassa ja veden äärellä. Tänä vuonna jäätiin kaupunkiin, sillä vanhemmillani oli muita kuin mökkisuunnitelmia ja me tarvitsemme heitä mökille pääsyyn. Tämän kesän Bucket listillä on ehdottomasti opetella ajamaan venettä! Sitten ei olisi tätä ongelmaa.



Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikkei kaupunkijuhannus koskaan ole ollut ykkösvalintani, on tämäkin ihanaa! Kaupunkin on tyhjempi, kuin koskaan. Tänäänkin käveltiin töölössä ja sieltä Hietaniemeen ja rantaa pitkin takaisin kaupunkiin. Söimme piknikkiä viltin päällä puistossa ja yritimme kaikkemme, ettei tyttäremme söisi ruohoa. Aurinko paistoi ja kaikki tuntui vain olevan kohdallaan. Mieleni valtasi valtava onnellisuuden tunne. Minulla on ihana perhe ja olen heistä niin kiitollinen.

Helsinkiä on muuten ihana tutkia ajan kanssa kaikessa rauhassa ilman ruuhkia. Miten kaunista luontoa löytyykään ihan keskustan tuntumasta! Täällä kotikaupungissa löytyisi kyllä varmasti uusia nurkkia koluttavaksi, vaikka loppuelämäksi.




Minulle kesä alkaa juhannuksesta. Lomat yleensä lähenee siinä vaiheessa ja sääkin alkaa olemaan kesäinen, vaikka tänä vuonna ollaankin ehditty jo vajaa pari kuukautta nauttia kesäisistä säistä. Olen kuitenkin rauhallisten juhannusviettojen ystävä. Minua ei saisi kirveelläkään festareille tai isolla kaveriporukalla mökille rymyämään.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata takaisin Hietaniemeen ja vanhalle kunnon Hietsun uimarannalle ottamaan vähän aurinkoa. Ehkä uskaltaudun uimaankin, who knows. Tarkoitus on pyhittää koko viikonloppu perheelle ja rennolle yhdessäololle. Tänään ajateltiin tehdä lohisalaattia ja syödä tuolla meidän pienellä parvekkeella. Se valkoviini, mistä aikaisemmin haaveilin, jäi nyt puuttumaan. Ollaan nykyään niin huonoja käyttämään alkoholia, ettei tule käytyä alkossa. Vesi kelpaa siis tänä juhannuksena janojuomaksi.




Oikein ihanaa juhannusta teille kaikille! Vietättekö sen mökillä vai kaupungissa, vai oletteko kenties lähteneet johonkin ulkomaille karkuun? 

Kuvat: Marjut Keski-Korpi / Loving White Style, Joonas ja minä.