sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kerro kuvalla, että välität – täydellinen lahjaidea äitienpäiväksi!

Kaupallinen yhteistyö Ifolorin kanssa.

Minulle valokuvaaminen ja valokuvat ovat aina olleet tosi tärkeitä. Muistan, miten lapsena rakastin istua Helsingin kotimme ruskealla lattialla ja katsella äitini ja isäni lapsuuden ja nuoruuden kuvia. Niitä albumeja oli kymmeniä ja aina yhtä mielenkiinnolla katsoin, millaista heidän elämänsä oli ennen meitä lapsia. Olen myös vanhemmilleni kiitollinen siitä, miten hyvin he ovat tallentanut minun ja veljeni lapsuuden valokuviin ja ne albumit ovat kultaakin arvokkaampia nyt. Toivon myös, että tyttäreni saa niistä joskus yhtä paljon iloa, kun minä aikoinani omien vanhempieni muistoista.

Muistatteko sen tunteen kun kuvia otettiin kameralla, jonka kuvat piti kehittää valokuvaliikkeessä? Se jännitys, että onnistuiko se tietty kuva! Olen jälkikäteen miettinyt, että on varmaan kuvien kehittäjillä ollut hauskaa tuo työ, itsekin tuli kuvattua niin outoja juttuja. Siellä on saman rullan aikana voinut tulla vastaan potrettikuva pehmolelusta, lähikuva silmästä ja muisto ensimmäisestä meikkikokeilusta. Aikoina, jolloin selfieitä ei vielä kutsuttu selfieiksi.

Olen tainnut aina olla todella kiinnostunut valokuvaamisesta, ja se onkin pitkäaikaisin harrastukseni. Jaamme isäni kanssa saman mielenkiinnon ja hän onkin pitkälti mahdollistanut tämän harrastuksen hankkimalla minullekin uutta kameravarustusta aina lapsuudesta tähän päivään asti. On niin siistiä, kun voi oman vanhemman kanssa puhua tuntikausia täydellisestä objektiivista, kameran asetuksista, valosta ja kuvakulmista, ja tietysti sitten yhdessä koko perheen kanssa ihailla niitä onnistuneita valokuvia.

Viime vuosina kuvien kehittäminen on sitten jäänyt ihan täysin. Tietokoneen ruudulta tulee usein kuvia katsottua, mutta ei se ole sama asia, kuin paperisten kuvien selaaminen ja ihaileminen. Pahimmassa tapauksessa, mulla on käynyt niin, että tietokoneen hajotessa, kuvat ovat menneet siinä mukana. Omaa tyhmyyttä, kun en ole varmuuskopioinut niitä muualle, mutta kyllä on harmittanut.

Liljan syntymän jälkeen päätin, että nämä kuvat Liljan vauva-ajasta ovat sellaisia, että niille ei yksinkertaisesti saa käydä mitään. Kuvat ovat varmuuskopioitu useaan paikkaan, mutta sen lisäksi päätin kehittää kuvia! Tästä on tullut jo tapa ja nyt parin kuukauden välein tilaankin ifolorin nettisivuilta kuvat suoraan kotiin.




Omat suosikkini valokuvissa ovat nämä ifolorin retrot neliökuvat! Näitä meiltä löytyy jo paljon ja olen käyttänyt myös näitä kuvia Liljan vauvakirjaan. Postauksen lopussa on alennuskoodi, jolla saatte näistäkin 25% alennusta!

Olen iloisesti yllättynyt, miten jopa kännykkäkuvista tuli näin hyvälaatuisia tulostettuina. Haastankin nyt kaikki kaivelemaan ne omat arkistot ja kehittäkään niitä kuvia, niitä on niin ihana katsoa muualta kuin kännykän ruudulta!




Äitienpäivän lähestyessä (12.5) päätin tilata minun ja mieheni äideille molemmille kuvakirjat. Tuon nykyajan kuva-albumin! Ifolorin sivuilta voi ladata tietokoneelle ifolor Designer -ohjelman, jonka avulla on helppo suunnitella juuri omanlaisensa kuvakirja. Minun tekemissä kirjoissa oli tietysti näille mummoille sopiva teema – Lilja! Kirjoista löytyy samalla kuvia koko meidän perheestä ja mielestäni tällainen kuvakirja onkin ihan täydellinen lahjaidea oikeastaan kenelle vain!

Itse valitsin A4-kokoisen Deluxe -kuvakirjan ja toiseksi vähän pienemmän A5-kokoisen Spiral -kuvakirjan. Kaikkiin kirjoihin hintaan vaikuttaa sivumäärä, itse valitsin toiseen kirjaan 26 sivua ja toiseen 24 sivua. Olen ihan varma, että nämä kirjat tuovat paljon iloa ja hymyä lahjojen saajille.




Tilasin myös samalla miehelleni töihin Liljan kuvalla varustetun kahvikupin. Taatusti työpaikan keittiökaapin söpöin muki!



Kaipaatko inspiraatiota äitienpäivälahjan hankintaan? Kurkkaa ifolorin vinkit täältä!

Sain ifolorilta teille seuraajilleni myös alennuskoodin, jotta pääsisitte äitienpäivälahjaostoksille, tai vain tilaamaan kuvatuotteita muuten vain! Koodilla LOTTA25 saatte 25% alennuksen kuvatuotteista, pois lukien akryylikehykset, canvas-kehykset ja kuvakirjojen lahjapakkaukset. Koodi on voimassa 4.5.2019 asti ja alennus lasketaan normaalihintaisista tuotteista. 


Äitienpäivälahjojen viimeiset tilauspäivät ifolorilta ovat: 

  • Deluxe- (koko A4, A5) ja Soft-kuvakirjat sekä kortit, jotka haluaa postittaa eteenpäin 2.5. 
  • Muut tuotteet eli Spiral-kuvakirjat, kuvalahjat, sisustustuotteet, kuvakalenterit sekä kortit, jotka antaa itse 4.5.

lauantai 27. huhtikuuta 2019

4 x 4 asiaa minusta

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

1. San Diego, Kalifornia. Siellä asuin lapsena kahden vuoden ajan ja se on maailman paras paikka. Sinne on matkustettu useasti jälkeenpäin ja se on ehdottomasti suosikkimatkakohteeni.

2. Oulu. Paikka, jossa olen asunut suurimman osan elämästäni, toistaiseksi. Olen itseasiassa syntynyt Oulussa, vaikka passissani lukeekin syntymäpaikkana Espoo. Hauskaa tässä on se, että Espoossa en koskaan ole asunut, vaikka se vuoteen 1996 olikin maistraatin mukaan kotipaikkakuntani, hihi.

3. Lauttasaari, Helsinki. Ahh, Laru. Jos joku paikka tuntuu kodilta, niin Lauttasaari. Täällä minulla on  ollut syntymästäni parikymppiseksi asti koti. Ensin kakkoskoti lapsena ja myöhemmin asuin siellä pari vuotta entisen poikaystäväni kanssa. Haaveilen siitä, että meidän perhe muuttaa vielä joku päivä Lauttasaareen.

4. Punavuori, Helsinki. Neljän vuoden jälkeen Ullanlinnassa pakattiin elämämme muuttolaatikoihin ja kannettiin ne 500 metrin päähän Punavuoreen. Ai, että täällä on hyvä asua. Rakastan keskustassa asumista ja sitä, että raitiovaunu tulee melkein oven eteen. Rakastan sitä, miten lähellä kaikki palvelut on ja sitä, että Kaivopuisto on meidän takapiha. Vauvan syntymän jälkeen olen myös huomannut, miten paljon meidän lähellä on leikkipuistoja. Ei siis lainkaan hassumpi paikka asua pienen lapsen kanssa.





Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt:

1. Mediatoimisto. Nykyinen työpaikkani, josta olen tällä hetkellä äitiyslomalla. Ehdottomasti tähän astisesti paras työpaikka ja työ, missä olen ollut. Ihanat työkaverit ja työ, jota rakastan.

2. Pankki. Ei lainkaan minun juttuni, mutta tulipahan koettua. Opin paljon rahasta ja siitä olenkin ikuisesti kiitollinen. Vuosi pankissa teki minusta paremman sijoittajan ja säästäjän. Pankissa käy niin mielenkiintoisia ihmisiä, että niistä minulla riittää muistoja loppuelämäksi. Ei siis kaduta yhtään, että siellä vietin reilu vuoden!

3. Tavaratalon kosmetiikkaosasto. Täällä aloitin työskentelyn ennen korkeakouluopintojani ja samassa työssä viihdyin opintojen ohella seitsemän vuoden ajan. Välillä kyllä tuntui, että opiskelin töiden ohella. Kiva työ, joka ennenkaikkea toi elämääni aivan ihania ihmisiä, joita nykyään ystävikseni kutsun. Meillä on lähes kymmenen vuoden takaa aivan ihana tyttöporukka, jonka kanssa näemme yhä edelleen useasti vuodessa. Ihan parasta!

4. Stockmannin markkinointi. Täällä tein työharjoitteluni ja se oli ihan paras paikka siihen! Opin ihan valtavasti ja sain kivasti vastuuta. Tein mm. sähköisiä uutiskirjeitä ja se oli todella mielekästä työtä.


Neljä ohjelmaa, joita seuraan tv:stä:

1. Salatut elämät. Olen seurannut salkkareita siitä asti, kun sarja alkoi. Teininä oli muutaman vuoden tauko, sillä minulla oli aina tanssitreenit iltaisin, eikä silloin netistä vielä pystynyt jaksoja katsomaan. Nykyään viikot jaksot tulee useimmiten katsottua jälkikäteen kerralla netistä. 

2. Bachelor Suomi. Onko kukaan muu koukussa tähän? Joka vuosi seuraan tätä ohjelmaa.

3. 90 days fiancé. En tiedä voiko tätä laskea seuraamiseksi, sillä en katso kaikkia jaksoja ja lähinnä tulee katsottua uusintoja. Niitä tulee kuitenkin katsottua aivan tarpeettoman paljon. 



4. Temptation Island Suomi. Hävettää melkein myöntää, että tätä tulee katsottua, mutta eikös tätä katso nykyään lähes kaikki? Haha! Tästä katson kylläkin vain mehukkaimmat kohdat kelauksella Ruudusta. Olen muutenkin todella huono katsomaan iltaisin telkkaria, joten lähes kaikki ohjelmat tulee katsottua jälkikäteen netistä. Päivisin telkkari on usein päällä, kun ollaan kotona kahdestaan tytön kanssa, mutta iltaisin tulee enemmän katsottua suoratoistopalveluiden sarjoja.





Neljä paikkaa, joissa olen käynyt:

1. Havaiji. Olen käynyt siellä kaksi kertaa ja olen varma, että joskus vielä matkustamme sinne. Ihan lempparipaikka! En olisi voinut kuvitellakaan parempaa häämatkakohdetta meille kaksi vuotta sitten, kuin Honolulu. 

2.  Lontoo. Lempikohteeni Euroopassa. Pari viikkoa sitten teimme minulle kolmannen matkan tähän kaupunkiin ja mieheni on täällä asunut useamman vuoden lapsena. Tämä  oli myös tyttäremme ensimmäinen ulkomaanmatka, enkä olisi voinut toivoa parempaa kokemusta lapsen kanssa matkustamisesta. 

3. Bermuda. Tämä on varmasi eksoottisin kohde, jossa olen käynyt. En ole varma onko kukaan tuttuni perheeni lisäksi käynyt siellä. Olemme perheeni kanssa matkustelleet paljon isäni työn perässä ja Bermuda on yksi niistä kohteista. Päällimmäisenä kohteesta jäi mieleen se, miten paljon sää vaihteli. Aurinko saattoi paistaa pilvettömältä taivaalta kun lähdit rannalle ja viisi minuuttia myöhemmin, kun pääsit rannalle, satoi jo kaatamalla. 

4. Abu Dhabi. Ainoa Aasian kohde toistaiseksi, jossa olen käynyt! Olimme täällä kolme vuotta sitten mieheni kanssa ja tykättiin siitä, miten rauhallinen ja siisti kaupunki Abu Dhabi oli. Voisin mielelläni matkustaa sinne uudestaan. Dubaista sen sijaan jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, sillä kumpikaan meistä ei oikein lämmennyt sille kaupungille, mutta samalla muiden matkakuvia ja -kokemuksia seuratessa tulee matkakuume!


Neljä ruokaa, joista pidän:

1. Salaatit. Jos valitsisin yhden ruuan, mitä tulisi syödä loppuelämän, olisi se varmasti jokin ruokaisa salaatti. Helsingin parhaat salaatit saa mielestäni Factorysta ja Teatterista. 

2. Kiinalainen ruoka. Suosikkini on pekingin nauta. Mieheni aina nauraa, miten pieniruokainen olen, mutta kun kiinalaista tuodaan eteen niin voisin syödä sitä loputtoman määrän! 

3. Dumplings. Näihin ihastuin vasta tänä vuonna, vaikka viime vuonna ensimmäisen kerran maistoin. Suosittelen Beijing8 -ravintolaa Kampissa ja Hills Dumplings -ravintolaa Pikku Roballa! 

4. Tortillat. Aina kun on vaikea keksiä, mitä söisi, on tortillat vastaus. Täytteiden kanssa pystyy kikkailemaan, eikä ne koskaan ole tylsiä.





Neljä juomaa, joista pidän:

1. Sima. Toivoisin, että simaa saisi ympäri vuoden. Isoäidilläni oli tapana Vapun aikaan hamstrata simaa niin paljon, että sitä pystyi tarjoilemaan vuoden ympäri. Sima on niin hyvää! 

2. Fanta Lemon. Limu, jota juon aina ulkomailla! On niin väärin, että tätä ei enää saa Suomesta. Miksiköhän ei?

3. Red Bull. Energiajuomia juon nykyään enää satunnaisesti. Ennen niitä kului useampi viikossa, nykyään ehkä yksi viikossa.

4. Mojito. Alkoholia juodessani valitsen aina skumpan, valkkarin, Mojiton tai Aperol Spritzin. Mojito on ehkä kuitenkin se kaikista lempparein. Siidereitä, oluita tai lonkeroita en oikeastaan juo koskaan.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Viikon To Do -lista

Pyhäpäivät arkipäivinä sekoittavat aina pakkaa sen verran, että menen ihan päivissä sekaisin ja viikon  aloitus ikään kuin viivästyy. Tänään on keskiviikko ja silti tuntuu, että vasta nyt starttaa tämä viikko!

Tälle viikolle on yllättävän paljon tekemistä, joten tässä tulisi puolikkaan viikon aikatauluni!

Keskiviikko


  • Klo 12.00: Ystäväni tulee meille kylään
  • Klo 14.30: Neuvolassa 5kk-tarkastus ja rokotukset
  • Klo 16.00: Nettikirppariostoksen nouto
  • Kirjoita Liljan 5 kk -postaus blogiin


Torstai


  • Klo 10.00: Vaunukävelylle kaverin ja hänen vauvansa kanssa
  • Klo 13.00: PR-toimiston pressipäivä
  • Klo 18.00: Microblading vahvistuskerta



Perjantai


  • Klo 10-13.00: PR-toimistoiden pressipäivien kiertely
  • Klo 13.30: Personal trainerin kanssa kehonkoostumusmittaus


Lauantai


  • Ainolle ja Sampalle kylään



Sunnuntai


  • Kaupallisen yhteistyön julkaisu blogissa ja Instagramissa



Näiden puuhien lisäksi minut pitää tietysti kiireisenä Liljan kanssa oleminen ja hoitaminen. Hän on tällä hetkellä ihan mahdottoman söpössä ja mielenkiintoisessa kehitysvaiheessa. Tuntuu, että moneen viikkoon ei tapahtunut mitään uutta ja nyt yhtäkkiä taas BOOM! Yhtäkkiä joka päivä hän oppii jotain uutta, niin siistiä! :)

Aurinkoista päivää teille kaikille! 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Mökin sisustushaaveita

Mulla on käynnissä jokakeväinen sisustusvimma. Kaikki alkoi uuden parvekkeen sisustamisesta, mutta yhtäkkiä se eskaloitui ja jatkui kesämökkimme remontoinnin ja sisustuksen toteuttamiseen. Joka vuosi haaveilen ja päätän, että tänä kesänä se tapahtuu – mökkiremppa! Katot ja seinät valkoiseksi. Huonekalujen uusiminen. Tunnelman luominen. Toivottavasti tänä vuonna on sen vuoro?



1. Valkoinen koristetyyny.

2. Musta kattovalaisin.

3. Valkoinen kulmasohva.

4. Lexington lakanat

5. Korilamppu.

Haaveilen vaaleasta yleisilmeestä. Tavoite on löytää kaikki (tai edes lähes) huonekalut ja esineet kierrätettynä. Ikean valkoinen Ektorp -kulmasohva sopisi täydellisesti mökin olohuoneeseen. Haluaisin, että mökissä olisi paljon valkoista tuomaan tilantuntua, mutta myös puunväriset ja mustat yksityiskohdat miellyttävät silmääni. Haaveilen esimerkiksi mustasta kattokyntteliköstä. Ajattelin myös viedä mökille vanhoja Lexingtonin sinivalkoisia lakanoita tuomaan saaristolaistunnelmaa. Haaveilen myös joko pellavasta tai säkkikankaasta tehdyistä laskosverhoista. Toivon, että mökistä tulisi kaunis ja viihtyisä. Sellainen, että meidän ja veljeni perheen lapset viihtyisivät siellä ja saisivat luoda siellä yhtä ihania lapsuusmuistoja, mitä meillä vanhemmilla paikasta on.

Kun mietin tätä projektia, en voi lakata haaveilemasta, että olisi jo heinäkuu! Silloin pääsemme aloittamaan tämän remontin!

Kuvat: blissfulbblog.com, sharonsantoni.com, livingetc.com

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Raskauden stereotypiat – nämä niistä jäivät kokematta!

Raskaus aiheuttaa varmasti suurimmalle osalle meistä heti tietynlaisia mielikuvia. Puhutaan heti aamupahoinvoinnista, valtavasta mahasta, mielialavaihteluista, tunteellisuudesta ja oudoista mieliteoista. Minulta kysyttiin viikottain, että no, mitäs outoa on tehnyt mieli syödä. Mieheltäni taas kysyttiin jatkuvasti, miten hullusti käyttäydyn kotona. Stereotypioita, joita joskus itsekin kannoin mukanani ennen kuin itse olin raskaana. Jokainen raskaana oleva ei kuitenkaan automaattisesti käyttäydy samalla tavalla. Kyse on kuitenkin hormoneista. En voi liikaa korostaa sitä, että jokainen raskaus on erilainen.




Oma raskausaikani oli omasta mielestäni aika helppo, vaikka aina ei siltä tuntunut. Kärsin alkuraskaudesta noin kolmen viikon ajan todella pahasta pahoinvoinnista joka ei rajoittunut ainoastaan aamuihin, vaan oksentelin ympäri vuorokauden. Pahoinvointi palasi myös ihan loppuraskauden aikana, mutta ei onneksi ihan yhtä pahana.

Keskiraskauden aikana minulla todettiin raskausdiabetes sokerirasitustestin jälkeen, joten tämä vaikutti aluksi ruokavaliooni hyvin paljon. Suhtauduin tähän tuomioon positiivisesti, että jos homma on näin niin sitten pitää vaan syödä terveellisesti. Samalla olin kuitenkin vähän epäuskoinen, sillä painoni oli tässä vaiheessa noussut vasta koko raskauden aikana muistaakseni 3kg. Päivittäisissä kotimittauksissa huomasin, että sokeriarvot pysyivät aina annettujen rajojen sisäpuolella, vaikken seuraisikaan ihan orjallisesti annettua ruokavaliota, joten tämä asia ei sitten vaivannut minua enää. Neuvolastakin annettiin siunaus sille, ettei minun tarvitsisi enää mitata arvoja säännöllisesti, sillä mitään heittoja ei koskaan ollut.

Jouduin myös koko raskauden ajan tarkkailemaan verenpainettani tunnollisesti, sillä minulla oli koko raskauden ajan se todella korkea. Mitään ongelmia tästä ei kuitenkaan luojan kiitos koitunut ja hassua, että heti kun tyttö oli ulkona niin olikin yhtäkkiä ongelmia matalan verenpaineen kanssa. Kaikkeen ne hormonit pystyy!




Ennen raskautta sanoin miehelleni, etten usko raskauden vaikuttavan mielialaani, sillä tunnen itseni ja sen, miten hormonit vaikuttavat minuun esimerkiksi kuukautisten aikana. Ei mitenkään. Olin tässä ihan oikeassa. Mielialani oli koko raskauden tasainen ja minulta jäi kokematta mielialavaihtelut aivan täysin. Salaa odotin, että tulisiko sellaisia ja tunnistaisinko sellaisen sen tullessa, mutta ei. On yleistä kokea masennusta raskauden aikana ja etenkin synnytyksen jälkeen, mutta minä en ole sellaista kokenut missään muodossa. Mieheni on myös useasti sanonut, että käyttäydyin koko raskauden ajan ihan täysin normaalisti ja vältyimme sekoiluilta täällä kotona.

Usein puhutaan myös siitä, miten herkkiä raskaana olevat naiset ovat. Minuakin varoiteltiin tietyistä tv-sarjoista, joita ei raskaana ollessa kannata katsoa, sillä voisin järkyttyä. Tällaista herkkyyttä en kuitenkaan kokenut vaan koin itseni ehkä jopa vähän vahvemmaksi, kuin ennen raskautta. Sellaisissa tilanteissa, joissa monet odottivat minun itkeväni, en itkenyt. En itkenyt elokuvissakaan, silloin kun muut itkivät, ja olen siis aikaisemmin ollut kunnon itkupilli!




No, entäs ne oudot mieliteot? Tekikö mieli nuuhkia bensaa? Syödä multaa? Söinkö vaahtokarkkeja ketsupilla tai muuta ällöttävää? Noup. Monet ystäväni pitivät sitä outona, kun söin yhden tietyn ravintolan leipää dipattuna heidän talon salaattikastikkeeseen, mutta tässä oli kyse ihan eri jutusta. Siinä vaiheessa, kun oksennat kolmatta viikkoa usean kerran päivässä kellon ympäri, yrität etsiä ihan mitä vain, mikä voisi pysyä sisälläsi. Minun tekee tälläkin hetkellä mieli tätä komboa ja ei, en ole raskaana.

Miten sitten ne ulkoiset asiat? Turvonneet sormet ja jalat sain vaivakseni jo raskauden alusta, mutta monet muut asiat jäi kokematta. Painoni nousi hitaammin, kun olin ajatellut. Koko raskauden aikana "vain" 11,5 kg. Tämä on kuulemma se "tavallisin" painonnousu, mutta kavereiden kokemuksien perusteella pelolla odotin sellaista 20-30 kilogrammaa.

Odotin myös, että vatsa olisi kasvanut jotenkin nopeammin, vaikka sitten rv 25 jälkeen se alkoikin kasvaa sitten rytinällä. En ollut ikinä ajatellutkaan, miten lyhyt aika se on, kun se maha on oikeasti iso. Ainakin minulla siis! Mahani oli kuvissa paljon isompi, kun mitä se todellisuudessa koskaan oli. Kävin vain pari viikkoa ennen tytön syntymää kampaajalla, jolloin kampaaja ei huomannut minun olevan raskaana. Yhdessä vaiheessa olin saman kokoinen, kuin kaverini, joka synnytti neljä kuukautta minua myöhemmin. Niin se raskausmahan koko siis vaihtelee meillä jokaisella. Odotin joka viikko myös sitä kuuluisaa pigmenttiviivaa (linea nigra), joka ilmestyisi mahaani, mutta sitäkään ei tullut. Tai no tuli, mutta se ylsi pikkarirajasta vain muutaman sentin ylöspäin ja oli todella haalea.




Raskausarvista olin kuullut, että ne ovat hyvinkin geneettisiä, ja jos niitä on tullakseen, ei niitä pysty ehkäisemään. Tästä huolimatta öljysin mahaani säännöllisen epäsäännöllisesti ja toivoin, ettei arpia syntyisi. Eikä niitä tullutkaan!

Viimeinen asia, mitä pidin jotenkin itsestäänselvyytenä, että raskauden aikana kävisi, oli navan ulos pullahtaminen. Tätä ei minulla koskaan tapahtunut, vaan napa näytti ja näyttää edelleen ihan samalta kuin ennen raskautta.

Millaisia stereotypioita te olette kohdanneet raskautta kohtaan? Entä, mitkä niistä täyttyivät omien raskauksienne aikana? Oliko raskaudet erilaisia eri kerroilla? Kertokaa! 

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Keratiinisuoristus – Ennen ja jälkeen!

Yhteistyössä Style Workshopin kanssa

Kävin maanantaina laittamassa hiukseni kuntoon Style Workshopin Jätkäsaaren liikkeessä. Osa saattaa muistaa, että minulle on ennenkin laitettu keratiinisuoristus heillä. Tällä kertaa oli kuitenkin isomman muodonmuutoksen aika, sillä olin jo pitkään haaveillut hiukseni leikkaamisesta lyhyeksi. Olin jo parin vuoden ajan haaveillut siitä, että saisin lahjoittaa hiukseni hyvään tarkoitukseen, syöpäsairaiden lasten peruukkien tekoa varten. Tästä aiheesta lisää postauksen lopussa.

Omat hiukseni ovat luonnonkiharalle hyvin tyypillisesti pörröiset ja kuivat. Itse kihara ei minua häiritse, mutta se pörröisyys käy hermoille. Keratiinisuoristuksella haenkin hiuksiin kiiltoa, pehmeyttä sekä sileämpää, helpommin käsiteltävää hiusta.


Hiukset pestyinä ennen leikkausta ja hiukset juuri leikattuna ja föönattuna (tästä pituudesta lähti vielä muutama sentti).

Miten keratiinisuoristus tehdään?

Keratiinisuoristus on hoito, jossa hiuksiin lisätään keratiinia. Keratiinia on hiuksissa jo luonnostaan, mutta hiuksien kasvaessa se vähenee ja etenkin luonnonkiharassa hiuksessa sitä on vähemmän. Keratiinin puuttuminen tekee hiuksesta kuivemman. 

Hoito aloitetaan pesemällä hiukset keratiinia sisältävillä shampoolla ja hoitoaineella. Tämän jälkeen hiuksiin levitetään keratiini vaikuttamaan. Kun vaikutusaika on täynnä, föönataan hiukset kuivaksi, jonka jälkeen hiukset vielä suoristetaan huolellisesti. 

Hoidon jälkeen hiukset ovat sileät, mutta erittäin tahmaiset. Keratiinia ei nimittäin saa kahteen tuntiin pestä pois. 

Lisää infoa käsittelystä löydät täältä.

Kenelle keratiinisuoristus sopii? 

Keratiinisuoristus sopii kaikille, jotka haluavat hiuksistaan sileämmät, suoremmat ja helpommin käsiteltävät. Erityisesti käsittely sopii luonnonkiharalle, -taipuisalle ja pörröiselle hiukselle. Tämä käsittely tuo ihan uutta elinvoimaa hiuksiin! 

En kuitenkaan ikinä suosittelisi keratiinisuoristusta raskaana oleville tai imettäville. Keratiinisuoristuksessa käytetään sen verran vahvoja kemikaaleja, että jättäisin suosiolla tämän käsittelyn välistä edellä mainituissa tilanteissa. 



Kuinka kauan keratiinisuoristus pysyy hiuksissa?

Käsittelyn jälkeen on tärkeää käyttää sulfaatittomia shampoita ja hiusten hoitoon suositellaan myös keratiinia sisältäviä tehonaamioita jotta suoristus pysyisi hiuksissa mahdollisimman pitkään. 

Oikein hoidettuna keratiinisuoristuksen vaikutus pysyy hiuksissa noin 2-3 kuukautta. Minulla hiukset ovat pysyneet käsittelyn jälkeen suorina juurikin noin kolmen kuukauden ajan. 




Kiinnostuitko keratiinisuoristuksesta? Hinnastoon ja ajanvaraukseen pääset tästä


Hiusten lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen

Yksi syy hiuksien leikkaamiseen oli se, että olin jo vuosia haaveillut hiuksien lahjoittamisesta syöpäsairaiden lapsien peruukkeja varten. Päädyin lahjoittamaan tunnettuun Little Princess Trust -järjestölle hiukseni. Heille voi lähettää hiukset suoraan, mutta se onnistuu myös helposti Suomessa Hiusextra Heinilä Oy:n kautta. Näin ei tarvitse stressata postin ulkomaan lähetyksen kanssa. 

Hiusextra Heinilän nettisivuilta näkee hyvin selkeät ohjeet lahjoitusta varten, mutta pääpointit ovat seuraavat:

  • Lahjoitettavan hiuksen tulee olla vähintään 17 cm 
  • Pesty ja kuivattu hius letitetään ja kiinnitetään molemmista päistä
  • Hius saa myös olla värjättyä (luonnonsävyt), huom! Harmaata hiusta saa olla enimmillään 10% 

Toivottavasti joku muukin innostuu leikkaamaan ja lahjoittamaan hiuksensa hyvän asian puolesta!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Mitä mulle kuuluu?

Mitä on tapahtunut viime aikoina elämässäni?

Me ollaan vauvan kanssa sairastuttu samaan aikaan kamalaan flunssaan. Miten voikaan olla niin huono tuuri, että sairastuu silloin, kun vauva sairastuu ensimmäistä kertaa. Ja vielä silloin, kun on vain muutama päivä aikaa meidän perheen ensimmäiseen ulkomaanmatkaan? Toisaalta olen kiitollinen siitä, että tyttömme on säilynyt tauditta neljän ensimmäisen elinkuukautensa ajan.

Maanantaina minun hiukset lyhenivät merkittävästi. Tästä on tulossa kattava postaus, mutta lopputuloksen voit kurkata etukäteen Instagramista.

Viikko sitten myös kasvoni sai hieman ilmettä, kun kulmani sai Microbladingit. Tästä on myös tulossa oma postauksensa sitten kun lopullinen väri ja muoto on saavutettu. Olen nyt jo todella tyytyväinen, että neulakammoisena lähdin tähän projektiin!


Olen alkanut pakkaamaan perheemme vaatteita matkaa varten. Ihanaa, kun Lontoossa on kevät jo hieman pidemmällä kuin täällä. Mukaan lähtee mm. nahkatakki ja tytölle pieni trenssi. 

Odotan muutenkin lomalta sitä, että iskisi pieni inspiraatio pukeutumiseen. Myönnän, että viimeaikoina vaateostoksia on tullut tehtyä lähinnä Liljalle, ei yhtään itselleni. Ostoslistalla onkin muutama kiva juttu itsellenikin. 

Ilmoitin viime viikolla töihin, että palaan työelämään vasta maaliskuussa 2020. On helpottavaa kun on nyt jo tehnyt päätöksen jatkaa äitiyslomaa hieman pidempään ja sai sen sanottua myös ääneen. Miten kauan te muut äidit olette olleet äitiyslomalla?

Tämän päätöksen myötä aloin haaveilemaan ensi talven lomamatkasta. Olisi ihana lähteä jonnekin kauemmas lämpimään joulu-tammikuussa! 

Hävettää myöntää, mutta ajattelin jättää väliin eduskuntavaaleissa äänestämisen tänä vuonna, sillä en ollut ehtinyt perehtyä aiheeseen. Onneksi kuitenkin kuuntelin Nonsense -podcastia, ja tulin järkiini! Meillä on mahdollisuus vaikuttaa, joten olisi tyhmää jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Mikäli ette ole kuunnelleet tyttöjen Vaalispessu -jaksoja, suosittelen lämpimästi! 

Takki Gina Tricot (saatu), Neule Acne Studios, Farkut Topshop, Panta Glitter, Aurinkolasit Ray-Ban, Kengät Timberland