lauantai 31. elokuuta 2019

Yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeen – Näin vartaloni on muuttunut!

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on aina yksilöllistä ja olen huomannut, miten tärkeää on olla vertaamatta itseään muihin äiteihin. Kaikilla meillä on omat lähtökohdat ja jokaisen vartalo toimii eri tavalla. Sen enempää asiaan uppoutumatta totean, että oma vartaloni ja synnytyksestä palautuminen joutui tänä keväänä kohtaamaan vastoinkäymisiä, mutta onneksi niistä on selvitty ja nyt alan vihdoin olemaan taas sinut kroppani kanssa.

Raskauden aikana minulle tuli noin 12 kiloa (jos laskemme ensimmäisestä neuvolasta, ennen sitä en käynyt puntarilla, mutta kokonaispainonnousu oli varmaan 15 kilon luokkaa), joista synnytyslaitokselle jäi noin kuusi kiloa.

Kotona painoni jatkoi laskemista ja puntari näyttikin viikossa kahdeksan kiloa vähemmän, kuin mitä se näytti synnyttämään mennessä.




Tähän se paino sitten tyssäsi. Ei auttanut, vaikka yritin syödä terveellisemmin ja jumpata vähän kotona. Paino oli ja pysyi. Yksi ongelmistani oli ehdottomasti se, etten osannut syödä säännöllisesti. En ole ikinä osannut. Aloin kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen, että muistaisin syödä tarpeeksi monta kertaa päivässä ja tietysti terveellisesti. Yritin kieltää itseltäni epäterveelliset asiat ja huomasin, että minulla ei ole tähän tarpeeksi itsekuria. Vietin pahimpaan aikaan vauvan kanssa 16h vuorokaudesta yksin mieheni ollessa töissä ja olin niin väsynyt. En jaksanut tehdä montaa kertaa päivässä ruokaa, joten oli helppoa tarttua epäterveellisiin välipaloihin, joista sain nopeasti energiaa.

Loppukeväästä sain tarpeekseni ja otin itseäni niskasta kiinni. Palkkasin itselleni Personal Trainerin. Aloitin treenit hänen kanssaan kaksi kertaa viikossa ja tästä olen nyt pitänyt kiinni neljän kuukauden ajan. Olen oppinut rakastamaan kuntosalilla käymistä ja hänen kanssaan treenaamista ja oikein odotan aina seuraavia treenejäni. Olen täysin vakuuttunut, että jos olisin alkanut käymään salilla yksin, olisin jo kyllästynyt. Oman valmentajan kanssa treenaaminen on niin paljon antoisampaa. Voin keskittyä täysillä suoritettaviin liikkeisiin, eikä minun tarvitse treenin aikana miettiä mitään muuta. Erityisen innoissani olen siitä, miten paljon vahvempi minusta on tullut. Painot, joita nostelen ovat toki edelleen pieniä, mutta ei minulle. En ole ikinä kuntosalilla kehittynyt näin lyhyessä ajassa näin paljoa. Tällä viikolla tein oman henkilökohtaisen ennätykseni jalkaprässissä!

Entä se paino? Tällä hetkellä painan noin 15 kiloa vähemmän, kuin raskauden lopussa painoin. Synnytyslaitokselta palattuani painoa on tippunut yhteensä yhdeksän kiloa. Vyötäröltäni on lähtenyt kesän aikana viisi senttiä. Olen tähän erityisen tyytyväinen siksi, etten ole tehnyt mitään nopeaa dieettiä, vaan muuttanut omia elintapoja.

Tavoitteeseeni on matkaa vielä viisi kiloa, mutta vihdoin minusta tuntuu, että tulen sen saavuttamaan. Toivon, että saavuttaisin tavoitepainoni jouluun mennessä.




Miten muuten vartaloni on muuttunut synnytyksen jälkeen? Vatsalihakseni eivät todellakaan ole enää entisensä. Onneksi minulle ei jäänyt erkaumaa raskaudesta, mutta vatsa on edelleen vähän pehmeämpi, kuin mitä se oli ennen raskautta. Minulle ei tullut raskausarpia raskauden aikana ja koen myös, että ihoni palautui hyvin ja nopeasti synnytyksen jälkeen.

Imetys ei minulla vaikuttanut rintoihin paljoa. Kuppikokoni kasvoi yhdellä, eikä se ole vielä palautunut, enkä tiedä palautuuko. Rinnat ovat edelleen aika samannäköiset, mitä ennen raskautta ja tästä olen tietysti kiitollinen.

Treeni ja lisääntynyt veden juonti on poistanut selluliittia tehokkaasti vartalostani. En olisi uskonut pari vuotta sitten, että olisin tänä kesänä mielelläni kulkenut shortseissa ja topeissa kaupungilla, sillä reidet sekä käsivarteni ovat näyttäneet paremmilta kuin vuosiin.

Summa summarum, olen tällä hetkellä todella tyytyväinen siihen, mitä olen tähän mennessä saavuttanut ja entistä motivoituneempi jatkamaan projektiani. Toivottavasti voin joulukuussa kertoa teille, että olen onnistunut! 

perjantai 30. elokuuta 2019

Unelmakarttani

Päätin perjantaiaamun kunniaksi tehdä itselleni unelmakartan. Teettekö te koskaan sellaisia? Keräätte kaikki unelmat ja haaveet yhteen ja noh, haaveilette?

Tämä minun unelmakarttani on tällä hetkellä aika materiapainotteinen, mutta nämä asiat olivat tällä kertaa niitä, joiden huomaan olevan mieleni päällä.


Se paritalon puolikas Espoossa – Haha, tästä mä vain haaveilen yhä enemmän! Punavuoressa asumisessa on paljon hyvää ja asioita, joita ihan varmasti tulen kaipaamaan sitten kun täältä joskus muutamme. Lapsen syntymän myötä olen kuitenkin alkanut haaveilemaan entistä enemmän pois kerrostalosta. Rakastan meidän nykyistä asuntoa ja sen vanhan talon patinaa, mutta samalla haaveilen, että seuraava koti olisi ihan bränikkä! Miten ihanaa olisikaan, kun keittiö olisi ihan uusi ja olohuoneessa olisi isot ikkunat omalle pihalle päin.

Dr. Martens kengät – Näistä olen haaveillut iät ja ajat, mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi ostaa niitä. On myös huomautettava, että jopa meidän lapsella on KAHDET Martensin kengät, joten nyt on kai äidin vuoro saada omansa. Näitä olenkin toivonut mieheltäni nyt syntymäpäivälahjaksi!

Disney World – Viimeaikoina mielessäni on pyörinyt paljon reissu Yhdysvaltoihin. Selkeästi minua jäi vähän kaivelemaan viime syksylle sovittu matka, jonne emme voineet lähteä, sillä raskaana olessani en enää olisi saanut lentää Atlantin yli. Erityisesti haaveilen tietysti Kaliforniareissusta ja haluaisin viedä Liljan Disney Worldiin sekä Universal Studiosiin. Täytynee odottaa kuitenkin vielä vuosi tai pari, että Lilja ymmärtää noista paikoista jotain ja näin saamme koko perhe matkasta paljon enemmän irti. Onneksi meillä on kuitenkin toinen matka lämpöön varattuna tammikuulle!

Olohuoneen matto – Olemme asuneet tässä asunnossa nyt neljän vuoden ajan ja olohuone on näyttänyt koko tämän ajan tismalleen samalta. Muuten olenkin tyytyväinen huoneen yleisilmeeseen, mutta matto on auttamatta liian pieni huoneen kokoon verrattuna!

Johdoton imuri – Ei tietenkään mikä vaan imuri, vaan Dyson! Meillä on käytössä Dysonin tavallinen imuri sekä Braunin johdoton imuri. Tämä jälkimmäisenä mainittu on mahdollisesti universumin huonoin imuri ja se pitäisi vaan heittää roskiin, koska sillä ei tee yhtikäs mitään. Dysonin johdoton imuri helpottaisi meidän vauvaperhearkea niin paljon. Tällä hetkellä keittiön siivous on ihan painajaismaista sen jälkeen, kun Lilja on sormiruokaillut. Tämä on siis hankintalistalla aika kärjessä!

Paino – Olen nyt raskauden jälkeen saanut pudotettua painoa ihan mukavasti, mutta edelleen olen tavoitteestani noin 5kg päässä. Raskauskilot ovat jo tiessään, mutta sitä ennen oli kertynyt vähän ylimääräistä, jotka nyt pitää pudottaa. Ei minua suoranaisesti haittaisi jos painoa lähtisi vähän enemmänkin, mutta tuo on minun tavoitteeni tällä hetkellä. Olen muuttanut elämäntapojani ja mitkään dieetit eivät ole nyt minua varten, sillä haluan pysyvän muutoksen. Tavoitteenani olisi, että jouluun mennessä olisin taas tyytyväinen itseeni.


Mistä te haaveilette tällä hetkellä?

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Mitä mulle kuuluu?

Ajattelin pitkästä aikaa päivitellä kuulumisia tänne blogin puolelle. Kesä on mennyt liian nopeasti, mutta samalla en malta odottaa, että syksy starttaisi oikein kunnolla. Olen jo tovin ollut syysfiiliksissä ja vaikka lämpö on ihanaa, on se vähän lannistanut syysfiilistelyäni.

Pari viime viikkoa ovat olleet aika rankkoja, sillä miehelläni on ollut kiirettä töissä. Pitkien työpäivien lisäksi viikonloputkin ovat menneet hänellä töitä tehden, joten minä olen ollut entistä enemmän kahdestaan Liljan kanssa. Viikon yhteinen kesälomakin tuntuu jo kaukaiselta muistolta ja valehtelisin jos väittäisin, etten kadehdi heitä, joilla oli perheensä kanssa kuukauden mittainen yhteinen kesäloma. Ehkä ensi vuonna meilläkin.

Haastetta pariin viime viikkoon on tuonut Liljalle puhjennut ensimmäinen hammas. Etenkin alussa hän oli erittäin herkkä kaikelle, ja siis ihan ymmärrettävästi. En minäkään tykkäisi, jos nyt ikenen läpi tulisi jotain!




Tänään minulla loppui virallisesti vanhempainvapaa ja siirryin hoitovapaalle. Oli jotenkin aika pysäyttävää ymmärtää, että jos minulla ei olisi ollut mahdollisuutta taloudellisesti jäädä hoitovapaalle, olisi tänään ollut Liljan ensimmäinen päiväkotipäivä. Koen, että Lilja on vielä niin älyttömän pieni, ettei se olisi tuntunut yhtään hyvältä. Olen onnellinen, että saan olla vielä puoli vuotta kotona hänen kanssaan.

Huomaan kuitenkin, että ajattelen jo paljon työelämään palaamista. Minähän en ole varsinaisesti pelkällä äitiyslomalla koskaan ollutkaan, koska sometöitä on ollut, mutta nyt puhun päivätyöhööni palaamisesta. Mielessäni pyörii paljon tulevaisuuden haaveita ja koen, että moni asia on hoitovapaan ajan vähän tauolla.

Kaksi ystävääni osti juuri erillistalot Oulusta (samalta alueelta vielä, hih!) ja se sai minut taas miettimään ja haaveilemaan omasta talosta. Kävin viime viikolla Espoossa Liljan kanssa pörräämässä kirpputorilla ja havahduin taas siellä kävellessä siihen tunteeseen, että täällä olisi hyvä asua. Miten ihanaa olisikaan, kun olisi se oma talo tai edes paritalon puolikas ja oma pieni piha. Tavoitteenamme on, että kolmen vuoden sisällä mekin omistamme unelmakotimme.




Tällä hetkellä olen fyysisesti paremmassa kunnossa, kuin vuosiin ja se on varmasti lisännyt omaa jaksamistani. Käyn edelleen kaksi kertaa viikossa treenaamassa valmentajani kanssa ja olen edistynyt muutamassa kuukaudessa hurjasti. Urheilusta on taas tullut minulle elämäntapa ja asia, mistä nautin ihan älyttömän paljon.

Yksi parhaita päätöksiä koskaan oli palkata itselleni oma henkilökohtainen valmentaja, joka kannustaa ja tsekkaa, että kaikki menee oikein. Puskee silloinkin, kun itse luulee ettei enää pysty.

 Nuo treenit ovat ihana irtiotto keskellä päivää ja auttavat minua jaksamaan vauva-arkea paremmin. Eilen ystäväni Aino oli vahtimassa Liljaa, kun olin itse treeneissä. Kun tulin kotiin, hän oli tehnyt meille ruokaa. En voi edes ymmärtää, miten olen saanut noin ihanan ystävän elämääni. Hän on maailman paras kummitäti Liljalle ja minulle maailman paras ystävä.

Tänään minulla on luvassa siivouspäivä. Odotan, että Liljan isoisä pääsee töistä ja tulee hakemaan Liljan. Hän lupasi hoitaa Liljaa pari tuntia, jotta minä saisin imuroitua kotona. Lilja pelkää imurin ääntä ihan älyttömästi ja siksi imurointi on vähän vaikeaa hänen ollessa kotona. Ollaan onnekkaita, kun meillä on ihana lähipiiri, jotka auttavat lastenhoidossa aina pyydettäessä.


Mekko Kowtow / Takki Gina Tricot (saatu) / Laukku Fendi / Kengät Charlotte Olympia / Hattu kirpparilta (Lindex)

Tekstistä saatoittekin huomata, että tällä hetkellä on menossa todella hyvä flow elämässä ylipäätänsä. Arki on välillä vähän rankkaa, mutta silti se rullaa eteenpäin ja olen todella onnellinen. Viikonloppuna otan perheeni mukaan töihin ja menemme viettämään aikaa erääseen hotelliin samalla, kun itse teen paikasta pientä reportaasia teille! :)

Olin toivottamassa ihanaa viikon alkua, mutta kappas, nythän on jo keskiviikko. Niin ne päivät vaan menee! Ihanaa viikkoa kaikille! 

Kuvat: Marjut Keski-Korpi

sunnuntai 25. elokuuta 2019

3 x äänikirjavinkki

Kaupallisessa yhteistyössä Storytel kanssa.

Kokeile ilmaiseksi 30 päivää Storyteliä tästä: storytel.com/fi/fi/lottawin

Mä olen äitiyslomalla löytänyt äänikirjojen ihmeellisen maailman. Täytyy myöntää, etten ole koskaan ollut mikään perinteisten kirjojen suurkuluttaja, koska en ole löytänyt niille aikaa. Nyt vauvan kanssa kotona ollessa ja päivittäin vaunulenkkejä tehdessä olen huomannut, miten kirja äänikirjoja on kuunnella. Olenkin vajaan vuoden aikana kuunnellut enemmän kirjoja, mitä olen lukenut viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä.




Tällä hetkellä mulla on kuuntelussa Nanna Karalahden Sinä pystyt -kirja. Olin tosi iloisesti yllättynyt, kun kirja löytyi jo äänikirjana samaan aikaan, kuin kirja julkaistiin! Äänikirjan toisena lukijana toimii itse Nanna ja sen myötä koen, että kuuntelija pääsee vielä aavistuksen lähemmäs Nannan tarinaa.

Storytelin sivuilla kerrotaan kirjasta seuraavasti:

 "Saavuta tavoitteesi Nannan opastamana! Motivaatiokirja tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvinvointivalmentaja Nanna Karalahti avaa omien kokemustensa kautta sitä, miten löytää tasapaino elämään perheen, työn ja parisuhteen ristipaineessa – ja kulkee life coachina lukijan mukana. Nanna Karalahti puhuu kirjassaan inspiroivasti ja ajatuksia herättävästi elämäntapamuutoksesta kohti tavoitteiden saavuttamista. Hän kulkee rinnalla opastamassa, kuinka taltuttaa kiire ja löytää aikaa oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Nannan mukaan elämäntapaa ei voi keksiä tyhjästä – se muodostuu oikeista valinnoista jokaiselle omalla tavalla. Olivat tavoitteet sitten treenaamiseen, hyvinvointiin tai elämänhallintaan liittyviä, ne on mahdollista saavuttaa."

Mä itse tykkään itseään kehittävistä kirjoista, niin sanotuista life coaching kirjoista, joten odotukseni ovat korkealla tämän kirjan suhteen. Olen vielä ihan kirjan alussa, joten mulla ei ole varsinaista mielipidettä kirjasta vielä, mutta jos sinuakin kiinnostaa tämän tyyppiset kirjat ja haaveilet elämäntapamuutoksesta – ota tämä kirja kuunteluun!





Tämän vuoden suosikkikirjani on kirja, josta olen aikaisemminkin täällä maininnut. Se on tietysti Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni – kuinka ymmärtää muista ja itseään

Kirjassa tutkija Thomas Erikson jakaa ihmistyypit neljään värikategoriaan. On sanomattakin selvää, että me kaikki olemme sekoitus eri värejä, mutta on hämmentävää huomata, miten nämä värit todella pitävät paikkansa. Huomasin läpi kirjan ajattelevani perhettäni, ystäviäni ja muita ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä laittaen heitä mielessäni eri värikategorioihin. Tämä kirja todella auttaa ymmärtämään, miksi joku ihminen toimii, kuten toimii. 

Olen tietysti analysoinut myös itseni ja tullut läheisteni kanssa siihen tulokseen, että itse olen keltainen, jossa on myös hiukan sinistä ja pikkiriikkisen punaista. Tämä kirja on jo pitkään ollut kaikkien huulilla ja jos haluat tietää, mitä nämä värit tarkoittavat, tee itsellesi palvelus ja kuuntele tämä kirja heti! 



Viimeisin kirja, jonka kuuntelin loppuun oli Michelle Obaman Minun tarinani -elämänkerta

Yhdysvaltojen entisen ensimmäisen naisen muistelmat on vaikuttava ja inspiroiva kasvutarina. Storytelin sivuilla kirjasta sanotaan seuraavaa:

"Pohdiskelevissa ja kiehtovissa muistelmissaan Michelle Obama avaa elämäänsä ja kertoo kehityksestään: lapsuudesta Chicagon eteläosassa, työskentelystään johtotehtävissä ja tasapainoilusta äitiyden ja työn asettamien vaatimusten välillä sekä vuosista maailman kuuluisimmassa talossa. Hän kuvailee rehellisesti, eloisasti ja älykkäästi voittoja ja pettymyksiä, sekä julkisia että ykityisiä. Hän kertoo tarinansa omilla sanoillaan ja omalla tavallaan. Kirja on lämmin, viisas ja paljastava tilinteko sielukkaalta ja merkittävätä naiselta, joka on vakaasti kulkenut omaa tietää odotusten ristipaineista huolimatta ja joka innostaa kaikkia tekemään samoin."

Kirjassa Michelle Obamasta välittyy erittäin lämmin ja fiksu kuva. Tässä on todella nainen, jota voi ihailla. 


Siinä oli minun äänikirjasuositukset ja palaan varmasti asiaan heti, kun uusia suosituksia on! Mitä kirjaa te suosittelisitte minulle seuraavaksi? 30 päivän ilmaiseen kuunteluun pääset tästä.

maanantai 19. elokuuta 2019

Ensimmäinen yö erossa vauvasta

Hotelliyö saatu Prime Hotelsilta

Heinäkuun lopussa se sitten tapahtui – vietin ensimmäisen yön erossa vauvasta. Olin ennen Liljan syntymää varma, että hän menisi yöksi hoitoon paljon aikaisemmin, noin puolen vuoden iässä. Kun se puoli vuotta sitten tuli plakkariin, huomasin etten itse ollut valmis olemaan yötä hänestä erossa. Minusta oli turvallista, että hän tuhisi samassa huoneessa ja itseasiassa suurin syy sille, etten halunnut päästään häntä yön yli hoitoon oli jokin joka ei liittynyt minuun tai häneen lainkaan.

En halunnut aiheuttaa toisille ihmisille vaivaa. Minua ahdisti se, että joku muu joutuisi mahdollisesti valvomaan minun lapseni vuoksi. Koin, ettei se ole kenenkään muun kuin minun ja mieheni homma. Läheiseni piti tätä ajatusta ihan hulluna, hehän voisivat sitten nukkua univelat seuraavana päivänä pois – tai vaikka koko seuraavana viikkona! Toista se on meillä vanhemmilla, joilla univelkaa on kerääntynyt jo monen monta kuukautta.




Olimme jo kauan aikaisemmin ostaneet liput Ed Sheeranin Malmin lentokentän keikalle. Ehdotin keväällä miehelleni, että mitäpä jos menisimme keikan jälkeen hotelliin yöksi ihan kahdestaan. No, voitte kuvitella, ettei miestäni tarvinnut tähän ylipuhua. Sovin vanhempieni kanssa, että he olisivat sen yön täällä meillä Liljan kanssa. Minua helpotti ajatus siitä, että ensimmäisen kerran kun olen yön erossa Liljasta, on Lilja kuitenkin kotona tutussa ympäristössä. Vanhempani ovat meillä usein yötä, joten siinäkään ei ole mitään outoa heille.

Hotellihuonetta varatessa pyysin, että huoneeseen vietäisiin pinnasänky. Old habits. Soitin heti perään, että älkää missään nimessä laittako sitä pinnasänkyä, tai saan yöllä sätkyt, kun se on tyhjä. Yövyimme keikan jälkeen Hotel Katajanokassa, joka myöskin tunnetaan vanhana Katajanokan vankilana. Hotelli oli todella viihtyisä, historiallisesti kiinnostava ja vietin aamun sängyssä kännykkä kädessä, miehelleni Wikipediasta vanhoista vangeista lukien. Hotellihuoneet ovat vanhoja vankisellejä ja sitä on vaikea olla ajattelematta, vaikka huoneet ovatkin käyneet läpi kunnon remontin ja ovat todella tyylikkäitä. Hotellin alakerrassa oli myös säästetty yksi eristysselli sekä vanha vankityrmä, joita pääsi katsomaan.




Miten Liljalla oli sitten mennyt yö ilman meitä? Erittäin hyvin! Hän oli herännyt yhden kerran syömään ja muistaakseni kerran itkenyt tutin perään. Äitini ilmoitti heti meidän tullessa kotiin, että hän voi milloin vain olla uudestaan Liljan vahtina yön yli. Vanhemmillani ja Liljalla oli ollut todella hauska päivä. He olivat käyneet museossa ja leikkipuistossa. Lilja oli todella iloinen meidät nähdessään, mutta rehellisesti sanottuna en usko, että hän kaipasi meitä sen enempää. Ihanaa, kun hänellä on niin läheiset välit isovanhempiensa kanssa.

Miten minulla sitten meni? No stressasi ihan hirveästi jättää Lilja yöksi kotiin. Varmistin sata kertaa, että kaikki tavarat ovat siellä missä pitää ja, että olen kertonut vanhemmilleni kaikki Liljaan liittyvät ohjeet. Kotoa lähtiessä tuntui möykky vatsassa, joka kuitenkin lähti heti, kun päästiin pois kotikulmilta. Vannotin äitiäni lähettämään minulle illan aikana kuvia Liljasta ja nämä kuvat hymyilevästä Liljasta helpottivat oloani paljon. Hänellä ei ollut mitään hätää!




Tämä yön erossa olo antoi minulle uutta luottoa jättää Lilja hoitoon. Nyt ollaan pyritty antaa häntä vähän rohkeammin eri ihmisten hoitoon, jotta hän tottuisi siihen. Nekin hoitokerrat ovat menneet aina todella mallikkaasti! Seuraava etappi on sitten päästää Lilja johonkin yökylään. Luulen, että sitä odotellaan vielä pari kuukautta ainakin.

Milloin te olette olleet ensimmäisen kerran yön vauvastanne erossa? Miten meni?

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Ystäväkirjasivuni

Siitä on aikaa, kun olen blogin puolella viimeksi tehnyt mitään Q&A -tyylisiä postauksia ja siitä tuli mieleeni, että voisin tehdä pienen esittelyn itsestäni uusille seuraajilleni ja miksei vanhoillekin – muistutuksena, jos ei muuta! 

Nimi: Lotta Salonen. Näin parin vuoden jälkeen olen viimein tottunut uuteen sukunimeeni. Kuinka kauan voin muuten sanoa sukunimeä uudeksi? Minulle tulee muuten välillä edelleen postilähetyksiä vanhalla sukunimelläni.

Ikä: 27 vuotta, ensi kuussa täytän 28. Mitään ikäkriisiä ei todellakaan ole ilmassa, en malta odottaa, että olen 30. Kolmekymmentä on uusi kaksikymmentä, kaikkihan sen tietää. 

Hiusten väri: Tummanruskeat. En ole värjännyt hiuksiani yli kuuteen vuoteen ja olen omaan väriini todella tyytyväinen. Nuorempana minulla on ollut punaiset, mustat ja vaaleatkin hiukset.

Silmien väri: Siniset.

Pituus: 172,5cm. Nuorempana inhosin pituuttani, mutta nykyään olen siihen varsin tyytyväinen. 


Lempiväri: Tällä hetkellä ne ovat varmaan valkoinen ja ruskea. Rakastan kesällä pukeutua valkoiseen, mutta muina vuodenaikoina lempiväreihin kuuluu myös ehdottomasti musta ja harmaa. Värikästä, eikö?

Lempieläin: Koira! Olisi niin ihanaa, jos meillä olisi koira. Tiedän kuitenkin, miten paljon aikaa koiran hoitaminen vaatii, joten tällä hetkellä asia ei ole ajankohtainen ja totta puhuen, en tiedä tuleeko se koskaan olemaan. 

Harrastus: Käyn kaksi kertaa viikossa Personal Trainerin kanssa kuntosalilla treenaamassa. Tätä olen nyt tehnyt kolmen kuukauden ajan ja se on ehdottomasti yksi parhaista investoinneista koskaan. Tämän lisäksi teen kotitreenejä, käyn tytön kanssa paljon kävelyillä ja kerran viikossa käymme vauvauinnissa. Urheilun lisäksi valokuvaaminen on minulle rakas harrastus.

Paikat, missä olen asunut: Helsinki, Oulu ja San Diego.

Lapsuuden haaveammatti: Arkkitehti. Olin todella pitkään varma, että minusta tulisi arkkitehti, mutta sitten minulle selvisi, miten paljon matemaattisia taitoja se vaatisi. 




Lempiruoka: Jos minun pitäisi valita vain yksi, se olisi tortillat. Niin yksinkertainen ruoka, johon saa kuitenkin helposti vaihtelua. 

Lempidrinkki: Aperol Spritz ja Mojito! 

Perhe: Aviomies Joonas ja pian yhdeksän kuukautta täyttävä tytär Lilja.

Noloin tv-ohjelma, josta pidän: 90 day Fiancé. 

Suosikkilomakohteeni: Kalifornia ja Havaiji. Unelmalomani olisi yhdistelmä näitä kahta. 

Tästä haaveilen: Paritalosta Espoossa, jossa olisi pieni piha ja isot ikkunat olohuoneessa.

Parin viinilasillisen jälkeen lauantai-iltana kuuntelen: 2000-luvun alun hittejä. 

Ensimmäinen julkkisihastus: Vuoden 2003 Peter Pan -elokuvan pääosaa esittänyt Jeremy Sumpter. Tsekkasin juuri, miltä hän tänäpäivänä näyttää, ja jep, still got it. Ei ehkä täysin vastaa enää omaa miesihannettani, mutta ymmärrän 12-vuotiasta Lottaa. Olin myös ihan älyttömän rakastunut The Rasmuksen Lauri Ylöseen. Tarkemmin ajateltuna en muista kumpi heistä oli ensimmäinen ihastukseni, mutta huoneessani oli Jeremy Sumpterin julisteita.

Motto: Work hard & be nice to people. Ihailen ihmisiä, jotka tekevät töitä saavuttaakseen omia unelmiaan ja samalla minua etoo ihmiset, jotka tekevät sen sillä kustannuksella, että kohtelevat muita huonosti. Tämä on siis enemmän elämänohje, jota haluan itse noudattaa.