Mitä mulle kuuluu?

Meillä on meneillään todella hyvä kausi meidän perheessä. Lilja tekee hampaita (kolmea yhtä aikaa!) ja on vähän herkempi ja itkuisempi, kuin tavallisesti mutta muuten kotona vallitsee silti rauha ja hyvä fiilis. Tämän viikon yöt ovat olleet rankkoja, mutta niistäkin ollaan selvitty, kun ollaan jaettu vastuuta. Lilja oppi hetki sitten kävelemää ja ollaan siitä tietysti todella innoissamme ja huomaan videokuvaavani puhelimellani aina kun hän kävelee, vaikkei kyse ole enää mistään ensiaskeleista. Voitte vain kuvitella, miten monta tällaista videota puhelimeni muistiin tallentuu päivässä.

Parisuhde voi paremmin, kuin pitkään aikaan, vaikkei meillä nyt varsinaisesti ongelmia aikaisemminkaan ole ollut. Jotenkin nyt loppuvuoden työkiireissä molemmat arvostetaan toistemme tukea entistä enemmän ja ollaan toistemme zen. Koti on pysynyt stressivapaana zonena ja niin on hyvä!


Loppuvuosi on aina kiireistä aikaa ja tuntuu, että viikot vain sujahtavat ohitse. Eilenkin ehdotin vahingossa yhdelle yhteistyökumppanille julkaisupäiväksi 26. marraskuuta, siis eilistä päivää, ajatellen, että se on jossain tulevaisuudessa. Alle neljän viikon päästä on jouluaatto ja sekin on vaikea sisäistää. Marras- ja joulukuu on myös meille vaikuttajille, kuten suurimmalle osalle muidenkin alojen työntekijöille, vuoden kiireisintä aikaa ja olen joutunut muistuttamaan itseäni useasti, mihin voimavarani riittävät – kivoja kampanjoita olisi niin paljon, mutta kaikkeen ei aika riitä!

Mun tekisi mieli töiden vastapainoksi aloittaa joku jouluinen askarteluprojekti. Olen innostunut tänä vuonna kranssien teosta todenteolla ja kyllähän meille kotiin mahtuisi vielä yksi – vaikka ulko-oveen! Toinen vaihtoehto olisi tehdä itse kransseja, jotka veisin isovanhempieni haudoille ennen joulua kynttilöiden kanssa.

Neule &Other Stories // Villakangasliivi Zara // Housut Wolford (saatu) // Hattu kirpparilta // Kengät Dr. Martens // Laukku Chanel

Tänään on Liljan 1-vuotistarkastus neuvolassa, mitä olen odottanut todella paljon. Onhan viimeisestä neuvolakäynnistä kulunut jo neljä kuukautta ja paljon on sinä aikana ehtinyt tapahtumaan. Meidän neuvolatätikin on jäänyt eläkkeelle ja tuntuu vähän haikealta, ettei saada esitellä kävelevää Liljaa sille, joka seurasi koko raskauttani ja Liljan ensimmäisiä kuukausia aina kahdeksaan kuukauteen asti.

Muuten tämä viikko meneekin kampanjoita valmistellessa ja ystäviä nähdessä. Huomaan, että tähän viikkoon on ollut vähän vaikeaa käynnistyä. On se rankkaa juhlia lapsen 1-vuotispäivää, selkeästi. Ehkä ensi viikolla olen taas kartalla siitä, mikä päivä ja viikko on kyseessä!

Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille! 

Kuvat: Aino Rossi

Staycation – helppo tapa olla lomalla

Kaupallisessa yhteistyössä Hotel Rantapuisto kanssa.

"Tulee sellainen olo, kun oltaisiin 70-luvun elokuvassa, jossa päähenkilöt on Alpeilla jossain hienossa retriitissä" totesi veljeni vaimo, kun kävellään Hotel Rantapuiston pitkiä käytäviä pitkin huoneisiimme. Kieltämättä tämä todellakin tulee mieleen. Matalan rakennuksen isoista ikkunoista näkyy metsää ja meri.


Hotellin päärakennus on valmistunut vuonna 1963 Suomen Yhdyspankin koulutuskeskukseksi ja selkeälinjainen arkkitehtuuri ja sisustus huokuu edelleen ihanalla tavalla sen aikakauden tunnelmaa. Rakennuksessa tuoksuu tuli, joka palaa ravintolan takassa ja rento tunnelma on taattu. Tämä hotelli on rehellisen kaunis, ei yritetä olla mitään mitä ei olla. Jäljellä on useita 60-luvun alkuperäisiä sisustuksen helmiä, kuten valaisimia ja Artekin huonekaluja, mutta ikkunoista näkee sen kauneimman taideteoksen: luonnon.

Hotelli sijaitsee Helsingissä Vuosaaressa, vain 30 minuutin automatkan päässä keskustasta. Tästä huolimatta ovien takaa avautuu täysin erilainen maailma, kuin mihin keskustassa asuessa on tottunut.


Huoneemme oli kauniisti sisustettu ja ikkunasta avautui näkymä merelle. Tunnelma oli rentouttava ja seesteinen. En ihmettele lainkaan, että Lilja nukkui ensimmäistä kertaa elämässään 12 tunnin yöunet.

Sängyt ja tyynyt olivat juuri meille sopivat – tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys hotelleissa! Usein törmään hotelleissa liian pehmeisiin sänkyihin. Lilja nukkui meidän vieressä matkasängyssä, jonka hotelli oli meidän huoneeseen järjestänyt.


Lauantai-iltana menimme koko porukka illalliselle hotellin ravintolaan – sinne mistä oli koko iltapäivän tullut ihania tuoksuja! Mukanamme tällä hotellivierailulla oli veljeni perhe. Neljä aikuista ja kaksi miniä istuimme ravintolan kulmapöytään, johon oli valmiiksi asetettu syöttötuolit ja piirustussetit näille meidän pienille. Ihana ele ravintolalta, vaikka meidän tytöt vähän liian pieniä niihin vielä olivat. Pienet kuitenkin tutkivat lehtiöitään ja kyniään mielenkiinnolla ja saivat niistä sitä kautta paljon iloa.

Alkupalaksi söimme hiillostettua graavisiikaa, piimää ja tilliä sekä saksanhirvipastramia, selleriä ja mustaherukkaa.

Pääruoaksi valitsimme kaikki klassisen pippuripihvin.

Jälkiruoaksi juustolajitelma, tummasuklaa mudcakea ja mustaherukkaa sekä uuniomenamoussea ja mantelia. Jälkimmäisin oli ehdottomasti oma lempparini!

Olin kuullut ystävältäni kehuja hotellin ravintolasta, joten odotukseni olivat korkealla. Ei tarvinnut pettyä ja illallisen jälkeen odotimme kaikki seuraavan päivän aamupalaa ja brunssia erittäin odottavaisin mielin.

Syömisen ja ulkoilun ohessa vietimme myös viikonloppuna paljon aikaa hotellin leikkihuoneessa, joka oli ihan täydellinen. Pienten lasten kanssa matkustaessa arvostaa sitä, että tällaisia huoneita on. Loistava tapa heille purkaa energiaa ja näin me vanhemmatkin saadaan hetkeksi kädet vapaaksi.


Seuraavana aamuna heräsimme hyvin levänneinä jatkamaan syömistä, sillä luvassa oli kuten sanottu sekä aamiainen että brunssi! Brunssi tarjoillaan sunnuntaisin klo 12-14 ja sen hinta on 27 euroa. Suosittelen tekemään pöytävarauksen, sillä brunssi on todella suosittu ja tuonakin sunnuntaina ravintola oli viimeistä pöytää vaille täynnä.


Ravintolan lisäksi tästä hotellista löytyy myös juhlakerros, joka on todella suosittu häille ja muille juhlille. Kurkattuani tilaa, ymmärrän suosion täysin!



Kiitos Hotel Rantapuiston henkilökunnalle ihanasta pienestä arjen irtiotosta ja kiitos, että sain ottaa perheeni mukaan. Yksi ihanimpia asioita vaikuttajan työssä on se, kun saa ottaa perheensä mukaan töihin.

Meille viikonloppu oli erittäin rentouttava. Kukapa olisi arvannut, että aikahyppy 60-luvulle olisi se,
mitä me tarvitsimme!
- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -