perjantai 24. huhtikuuta 2020

Vastuullisia makuelämyksiä lapselle

Kaupallisessa yhteistyössä Organix.

Pian vuoden ajan olen huomannut etsiväni ruokakaupasta aina erilaisia välipaloja Liljalle. Eri koostumuksia, eri makuja – aina jotain jännää ja uutta maistettavaa! Välipalat ovat nimittäin maailman paras keksintö ja niillä ja saa vauvan ja taaperon usein hetkessä tyytyväiseksi. Tästä syystä mulla onkin mukana aina välipaloja, vaikka mentäisiin ihan nopeasti käymään jossain tai oltaisiin ihan vain kotona. Nälkä saattaa yllättää missä vain! On myös ihana tarjota lapselle uusia makukokemuksia.

Omassa syömisessä suosin luomua sekä muutenkin puhtaita ja terveellisiä raaka-aineita. Miksi en siis valitsisi lapsellenikin välipalat näiden arvojen mukaan?




Lilja on syönyt Organix -välipalapusseja siitä asti, kun kiinteät ruoat tulivat mukaan kuvioihin. Näissä on hyvät ravintoarvot eikä mitään turhaa lisättyä. Ei lisättyä sokeria, ei väri- eikä säilöntäaineita. Luomua, ei mitään ylimääräistä.

Makuyhdistelmiä on monia ja ne kuulostavat näin aikuisenkin korvaan herkullisilta, joten miksi lapsemme ei pitäisi niistä?




Välipala pussien lisäksi Organix -tuoteperheeseen kuuluu erilaiset sormiruokailtavat tuotteet. Maissinaksut ovat varmasti tuttuja kaikissa lapseperheissä, mutta oletteko kokeilleet niitä porkkanan makuisina? Entä herneen makuisina? Nämä rapeat naksut ovat suussa sulavia, joten ruokailu on turvallista seitsemän kuukauden ikäisestä ylöspäin. Näistä mekin aloitettiin sormiruokailu aikoinaan.

Liljan uusi suosikki on Melty Veggie Sticks -pussi, missä yhdistyy mm. maissi, tomaatti ja herneet. Lilja laittoi tänään näitä pannulle leikkikeittiössään ja oli paistavinaan näitä ja keittiöstä kuului vaan "nami, nami, nami" – ehkä tämä kertoo, miten paljon meidän taapero näistä tykkää!




Me kaikki vanhemmat olemme varmasti olleet tilanteessa, missä itse haluaisimme syödä jotain herkkua, mutta salaman nopeasti lapsemme haluaisi myös osingoille. Ainoa ratkaisu on usein löytää lapselle jokin oma herkku, jotta hänkin olisi tyytyväinen. Me ollaan todettu nämä Organixin rinkulanmuotoiset keksit hyviksi. Näistä on lapsen helppo pitää kiinni ja nämä ovat parempi vaihtoehto lapselle, kuin antaa maistaa niitä omia herkkuja. Keksit ovat luonnollisesti tehty ilman lisättyä sokeria. Liljan mielestä parasta on, jos hän saa itse ottaa keksin laatikosta.

Makuvaihtoehtoja kekseille ovat banaani sekä mansikka.




Näin esteetikkona nautin myös kovasti siitä, että pakkaukset ovat kauniita. Organix on vastikään uudistanut pakkauksiaan ja hedelmäsoseiden uudesssa pakkauksessa on kauniin ulkonäön lisäksi yli 50% pienempi hiilijalanjälki. Uudessa yli 70% kasvipohjaisessa pakkauksessa on käytetty pääosin sokeriruokoa. Tämä yrityksen tekemä pakkausuudistus vähentää muovin käyttöä 54 tonnilla vuosittain. Organixin tavoite onkin, että vuoteen 2023 mennessä kaikki heidän pakkauksensa olisivat sataprosenttisesti kierrätettävissä.

Onko teidän lapset maistaneet näitä Organix -merkin tuotteita?


tiistai 21. huhtikuuta 2020

Tähän aikaan ensi vuonna...

Tiedättekö sen tv-ohjelman "Tähän aikaan ensi vuonna"? Mun mielestä se on ihana ohjelma. Miten kauniita ja erilaisia unelmia sekä tavoitteita ihmisillä onkaan. Liikutun aina, kun ohjelmaan osallistuvat saavuttavat ne. Ajattelin luoda tänne blogiin postauksen samalla teemalla ja kertoa, mitä tavoitteita ja haaveita minulla on seuraavalle 365 päivälle. Iso osa tavoitteista näin äitinä liittyy tietysti siihen omaan lapseen, mutta myös muita tavoitteita on.



Tähän aikaan ensi vuonna...

... saamme liikkua taas vapaasti. Nähdä läheisiämme, käydä kaupoissa, elokuvissa ja  ravintoloissa. Lapsemme saa käydä leikkipaikoilla, harrastuksissa ja päiväkodissa. Opiskelijat saavat käydä kouluissansa ja työntekijät työpaikoillansa. Tämän pitäisi olla meidän kaikkien yhteinen tavoite tuleville kuukausille, joten kunnioitetaan rajoitteita, jotta tähän aikaan ensi vuonna koronan aiheuttama eristys on pelkkä muisto menneestä.

... Lilja osaa puhua lyhyitä lauseita. Lapsen kielellinen kehittyminen on yksilöllistä, mutta olen aika varma, että Lilja osaa lyhyitä lauseita vuoden päästä. Hän oppii joka päivä uusia sanoja ja ymmärtää yllättävän hyvin puhetta, pyyntöjä ja kysymyksiä. Tällä hetkellä lempisana on "vau", ja kaikki on nyt "vau".

... Lilja ei enää käytä vaippaa. Apua, en ole edes vielä kunnolla miettinyt, miten osaan tämän toteuttaa. Miten edes opetetaan lapsi kuivaksi? Potta harjoittelun olemme jo aloittaneet, mutta se ei ole alkanut kovinkaan lupaavasti, enkä itsekään ole ollut opettelussa kovinkaan johdonmukainen. Asia siis, joka otetaan yhteiseksi  projektiksi ja tähän aikaan ensi vuonna Liljalla ei ole enää vaippaa.

... olen säästänyt vähintään 2000 euroa. Olen viime vuosina tullut aika säästäväiseksi ja säästötilin saldon kerryttäminen tuo minulle enemmän iloa, kuin rahojen tuhlaaminen. On ihana tunne, kun tietää olevansa varautunut ja selviävänsä pahan paikan tullen. Tästä hyvä esimerkki on tämä kevät, kun olen lomautettuna kolmen kuukauden ajan. Edellä mainittuun suhteutettuna tuo asettamani tavoite on mielestäni aika realistinen enkä aio säästämisen suhteen vaatia itseltäni liikaa. Tällä hetkellä sijoituksiini menee automaattisesti "vain" 50€ kuukaudessa, mutta sekin tekee 600€ vuodessa. Säästettävää sen lisäksi jää siis alle 120€ per kuukausi.

... olen myynyt kaikki turhat vaatteet ja tavarat kirpparilla tai lahjoittanut ne eteenpäin. Minulla on tapana siivota ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita pusseihin ja laittaa ne kaappeihin tai vinttikomeromme täytteeksi. Nyt olen saanut itseäni vähän edes niskasta kiinni ja varannut kirppispöydän mutta en tiedä, miten tämä tämänhetkinen tilanne vaikuttaa sen toteutumiseen. Toivon kuitenkin, ettei nuo pussit ja tavarat ole meidän kodissa enää ensi vuonna!



... olen saavuttanut 10 000 seuraajaa Instagramissa ja täten saanut swipe up -linkit käyttööni! En ole ikinä haaveillut valtavasta seuraajamäärästä ja minusta on uskomatonta, että teitä on jo yli 8500! Noin monta ihan mielettömän ihanaa ihmistä seuraa perheeni elämää, aika uskomatonta. Swipe up -linkkejä pyydetään storyihin usein, mutta se on tosiaan ominaisuus, mitä vain yli 10k-tilit voivat käyttää. Olisi ihana pystyä jakamaan näitä blogipostauksia siellä, vinkkaamaan tuotteista paremmin sekä pystyä tekemään entistä laadukkaampaa sisältöä myös yhteistyökumppaneille.


... odotamme toivottavasti meidän toista lastamme. Aika pelottavaa sanoa tämä ääneen. Tämä on se minun suurin unelmani. Haluaisin kovasti Liljalle sisaruksen, mutta siihen oikean hetken tietäminen on vaikeaa, ahdistavaa ja mahdotonta. Mikä on se paras ikäero? Kaikessa kun on puolensa ja kaikkeen kun ei voi edes itse vaikuttaa! Toiveita kuitenkin on ja toivon, että tähän aikaan ensi vuonna perheemme kasvaisi yhdellä mini-ihmisellä.


Mikä on sun "tähän aikaan ensi vuonna..." -unelma?

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Ajatuksia töihinpaluusta ja elämää kotona

En ole pitkään aikaan päivittänyt tänne kuulumisia, mutta nyt tuli sellainen fiilis, että se voisi olla paikallaan! Paljon on tapahtunut kuukaudessa. Tavallaan ollaan taas palattu lähtöruutuun. Käyty kaukana mukavuusalueelta ja palattu takaisin. Nyt kaikki on niin kuin ennen, mutta samalla mikään ei ole samanlaista.

Reilu kuukausi sitten palasin toimistolle takaisin oltuani äitiyslomalla lähes vuoden ja neljä kuukautta. Töiden aloittaminen tuntui aluksi aivan kamalalta. En ollut varautunut siihen yhtään, että joku voisi tuntua niin väärältä. Työ, mistä olin aikaisemmin tykännyt tuntuikin yhtäkkiä siltä, etten osaa mitään ja epävarmuus valtasi kokoajan mieleni. Tätäkö minä haluan? Miten äitiysloma meni niin nopeasti? Teinkö väärän päätöksen, kun en jatkanut hoitovapaata pidempään? Onko Liljalla nyt varmasti hyvä olla päiväkodissa? Olisiko meidän kuitenkin kuulunut olla kotona? Pitäisikö nyt vaan nousta ylös ja irtisanoutua? Pitäisikö jatkaa hoitovapaata sittenkin? Voiko niin tehdä? Tuleeko tämä olo helpottamaan?

Nuo olivat rehellisesti ajatukseni ensimmäisen viikon aikana. En ole ikinä ollut niin epävarma ja samalla ahdistunut tulevasta. Toisena viikkona alkoi jo tuntumaan, että töihin paluu oli oikea päätös. Alkoi tuntumaan, että mun on hyvä olla täällä. Työt ja arki alkoi rullaamaan ja ahdistus väheni päivä päivältä. Lilja viihtyi päiväkodissa ja iltapäivän pitkä bussimatkakin päiväkodista kotiin oli siedettävä. Sitten toisen työviikkoni lopussa uutissivustot alkoivat täyttymään koronavirus -uutisista.


Ahdistus alkoi uudestaan. Tällä kertaa se liittyi siihen, miten voisin pitää Liljan kotona. Mietin, miksi tämä tapahtuu juuri nyt – elämämme on muutenkin sekaisin uudesta arjesta. Mietin, miksi en ollut halunnut jatkaa hoitovapaata ja sitä, jos olisin toiminut niin, silloin en olisi tässä tilanteessa. Olisimme joka tapauksessa Liljan kanssa olleet kotona, eikä olisi tarvinnut stressata näitä kuvioita.

Omat työni siirtyi nopeasti etätyöskentelyyn, mutta kiireisen työn vuoksi oli mahdotonta pitää Lilja kotona. Onneksi päiväkodissa oli vain pari lasta Liljan lisäksi, mutta mulla oli huono omatunto kokoajan. Oli mahtavaa, että työtä pystyi tekemään etänä mutta kamalaa, että Lilja ei voinut olla kotona.

Sitten se iski. Lomautus. Mikä helpotus minulle. Ei tarvinnut tehdä itse mitään päätöstä, vaan se tehtiin mun puolesta. Lomautus on aina vaikea tilanne työntekijälle ja tietysti minäkin otan tästä taloudellisesti takkiini. Kaikkea ei kuitenkaan voi mitata rahassa ja minulle oli helpotus, että sain Liljan kotiin päiväkodista. Samalla sain lisäaikaa kotona oloon hänen kanssaan, kun sitä kaipasin. Omallakin työpaikallani lomautukseen joutui moni ja koen, että tämä on minulle varmasti helpompaa, kuin monelle muulle. Minulla on todella hyvä syy olla kotona ja olenhan tottunut tähän. Kävin kuukauden töissä ja Lilja päiväkodissa ja sitten palattiin siihen, mikä oli meidän normaali yli vuoden ajan – kotiin.

Liljan paita, panta ja tossut Kaiko / farkkuhaalari Zara

Onneksi saadaan vielä ulkoilla, mutta muuten pysytellään kotona. Muutaman tuotteen olen joutunut käymään kaupoista hankkimassa, mutta muuten ollaan oltu hyvin eristäytyneitä. Kyllähän tämä aika poikkeaa hoitovapaasta, mutta loppupeleissä kuitenkin aika vähän. Ollaan vaan paljon enemmän kahdestaan Liljan kanssa, kuin aikaisemmin.

Tsemppiä kaikille tähän korona-arkeen. Yhdessä tästä selvitään!