Edellisenä iltana lopetin hyvissä ajoin säätiedotusten seuraamisen ja totesin, että tuli mitä tuli, päivästä tulee joka tapauksessa mahtava. Olin kuitenkin helpottunut aamulla kun tytöt avasivat verhot ja huusivat, että ulkona paistaa aurinko. Aamulla söimme rauhallisesti aamupalaa ja jäätiin itseasiassa jo aamiaisen kohdalla vähän jälkeen aikataulusta, hups.
Aamiaisen jälkeen ihana kaasoni Aino teki kampaukseni jonka jälkeen ystäväni Inka Manninen tuli tekemään meikin. Näissä vierähtikin nopeasti monta tuntia ja sitten olikin jo kiire. Olen aina ihmetellyt morsiamia jotka heräävät hääpäivänään kukonlaulun aikoihin mutta nyt mä ymmärrän. Olisin mielelläni ottanut aamuumme pari tuntia lisäaikaa.
Tyttöjä meikkaamaan tuli onneksi toinen meikkaaja ja kampauksia tekemään ystäväni Jassu.
Meikkini aikana yksi kaasoistani kävi hakemassa kukkakaupasta hääkimppuni sekä tyttöjen rannekukat ja hänen palattuaan tuli päivän pahin adrenaliinikuohu. Kimppu oli noin neljä kertaa pienempi kuin mitä olimme tilanneet. Tytöt soittivat kukkakauppaan ja sieltä ehdotettiin reklamoimista maanantaina. Tässä vaiheessa tartuin itse puhelimeen ja kerroin vihaisena, että vihkiminen on kahden tunnin kuluttua, että nyt ei maanantait oikein käy. Saatiin aivan älyttömän huonoa palvelua ja mua harmitti erityisesti siksi, että olen ollut tämän kukkakaupan uskollinen asiakas jo vuosia.
Valokuvaajamme Satu ja yksi kaasoistani lähti sitten kohti kukkakauppaa ja tilanne päättyi sillä tavalla, että kuvaajamme lopuksi liikkeessä lisäsi kukkia ja vihreää kimppuun, että siitä saatiin edes jotenkin siedettävä ja tilaamamme kimppua vastaava.
Kukkakatastrofin jälkeen hengitin pari kertaa syvään ja totesin, että minähän en anna tällaisten asioiden vaikuttaa päivääni ja avasin shampanjapullon. Sen tarpeessa olin. Olin hankkinut meille Lansonin White Label -pullon joka sopi mielestäni täydellisesti hääaamuun. Lasilliset kruunasivat pienet hattarapallot. En osannut odottaa, että hattara sulaisi shampanjaan odotellessa mutta itseasiassa se toi todella kivan maun.
Tässä vaiheessa luin myös Joonakselta saadun kortin ja kirjeen. Kannessa luki "See you at the altar" ja kyyneleet virtasi jo siinä vaiheessa. Sitten piti vielä lukea kirje. HUH.
Meidän oli tarkoitus tyttöjen kanssa mennä ulos ottamaan kuvia yhdessä ennen vihkimistä mutta aikataulu meni pahasti pieleen ja aika kului aivan liian nopeasti. Kohta meillä oli jo kiire laittaa hääpukua päälle. Niin kiire, että huomasin ulos lähdettyäni, että alushame puuttuu. Ihmettelin ja kauhistelin, että voiko tämä mekko päällä oikeesti olla näin vaikea kävellä ja sitten se iski minuun, alushame puuttui. Tytöt kävivät sen onneksi hakemassa kotoamme ja puin sen kirkon laittautumishuoneessa päälle.
Kiire tuli mutta silti en voinut lakata hymyilemästä. Pian kävelisin alttarilla Joonasta kohti ja sanoisin parhaalle ystävälleni, elämäni rakkaudelle tahdon. Voisiko mikään pilata sitä?
Hääaamun aikana ajattelin useasti, että miten olisinkaan pärjännyt ilman neljää kaasoa. Näitä upeita ystäviä. Miten kukaan pärjää vähemmällä, haha. Olo oli todella kiitollinen ja siunattu.
Tämä oli ensimmäinen osa häistämme. Näitä on tulossa lisää ja monta. Kuvia sain kuvaajalta yli 900 kpl. Kiitos Satu, you truly are the best! <3
Kuvaaja: Satu Mali
Ihana puku ja kaunis morsian<3
VastaaPoista