keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Raskauden stereotypiat – nämä niistä jäivät kokematta!

Raskaus aiheuttaa varmasti suurimmalle osalle meistä heti tietynlaisia mielikuvia. Puhutaan heti aamupahoinvoinnista, valtavasta mahasta, mielialavaihteluista, tunteellisuudesta ja oudoista mieliteoista. Minulta kysyttiin viikottain, että no, mitäs outoa on tehnyt mieli syödä. Mieheltäni taas kysyttiin jatkuvasti, miten hullusti käyttäydyn kotona. Stereotypioita, joita joskus itsekin kannoin mukanani ennen kuin itse olin raskaana. Jokainen raskaana oleva ei kuitenkaan automaattisesti käyttäydy samalla tavalla. Kyse on kuitenkin hormoneista. En voi liikaa korostaa sitä, että jokainen raskaus on erilainen.




Oma raskausaikani oli omasta mielestäni aika helppo, vaikka aina ei siltä tuntunut. Kärsin alkuraskaudesta noin kolmen viikon ajan todella pahasta pahoinvoinnista joka ei rajoittunut ainoastaan aamuihin, vaan oksentelin ympäri vuorokauden. Pahoinvointi palasi myös ihan loppuraskauden aikana, mutta ei onneksi ihan yhtä pahana.

Keskiraskauden aikana minulla todettiin raskausdiabetes sokerirasitustestin jälkeen, joten tämä vaikutti aluksi ruokavaliooni hyvin paljon. Suhtauduin tähän tuomioon positiivisesti, että jos homma on näin niin sitten pitää vaan syödä terveellisesti. Samalla olin kuitenkin vähän epäuskoinen, sillä painoni oli tässä vaiheessa noussut vasta koko raskauden aikana muistaakseni 3kg. Päivittäisissä kotimittauksissa huomasin, että sokeriarvot pysyivät aina annettujen rajojen sisäpuolella, vaikken seuraisikaan ihan orjallisesti annettua ruokavaliota, joten tämä asia ei sitten vaivannut minua enää. Neuvolastakin annettiin siunaus sille, ettei minun tarvitsisi enää mitata arvoja säännöllisesti, sillä mitään heittoja ei koskaan ollut.

Jouduin myös koko raskauden ajan tarkkailemaan verenpainettani tunnollisesti, sillä minulla oli koko raskauden ajan se todella korkea. Mitään ongelmia tästä ei kuitenkaan luojan kiitos koitunut ja hassua, että heti kun tyttö oli ulkona niin olikin yhtäkkiä ongelmia matalan verenpaineen kanssa. Kaikkeen ne hormonit pystyy!




Ennen raskautta sanoin miehelleni, etten usko raskauden vaikuttavan mielialaani, sillä tunnen itseni ja sen, miten hormonit vaikuttavat minuun esimerkiksi kuukautisten aikana. Ei mitenkään. Olin tässä ihan oikeassa. Mielialani oli koko raskauden tasainen ja minulta jäi kokematta mielialavaihtelut aivan täysin. Salaa odotin, että tulisiko sellaisia ja tunnistaisinko sellaisen sen tullessa, mutta ei. On yleistä kokea masennusta raskauden aikana ja etenkin synnytyksen jälkeen, mutta minä en ole sellaista kokenut missään muodossa. Mieheni on myös useasti sanonut, että käyttäydyin koko raskauden ajan ihan täysin normaalisti ja vältyimme sekoiluilta täällä kotona.

Usein puhutaan myös siitä, miten herkkiä raskaana olevat naiset ovat. Minuakin varoiteltiin tietyistä tv-sarjoista, joita ei raskaana ollessa kannata katsoa, sillä voisin järkyttyä. Tällaista herkkyyttä en kuitenkaan kokenut vaan koin itseni ehkä jopa vähän vahvemmaksi, kuin ennen raskautta. Sellaisissa tilanteissa, joissa monet odottivat minun itkeväni, en itkenyt. En itkenyt elokuvissakaan, silloin kun muut itkivät, ja olen siis aikaisemmin ollut kunnon itkupilli!




No, entäs ne oudot mieliteot? Tekikö mieli nuuhkia bensaa? Syödä multaa? Söinkö vaahtokarkkeja ketsupilla tai muuta ällöttävää? Noup. Monet ystäväni pitivät sitä outona, kun söin yhden tietyn ravintolan leipää dipattuna heidän talon salaattikastikkeeseen, mutta tässä oli kyse ihan eri jutusta. Siinä vaiheessa, kun oksennat kolmatta viikkoa usean kerran päivässä kellon ympäri, yrität etsiä ihan mitä vain, mikä voisi pysyä sisälläsi. Minun tekee tälläkin hetkellä mieli tätä komboa ja ei, en ole raskaana.

Miten sitten ne ulkoiset asiat? Turvonneet sormet ja jalat sain vaivakseni jo raskauden alusta, mutta monet muut asiat jäi kokematta. Painoni nousi hitaammin, kun olin ajatellut. Koko raskauden aikana "vain" 11,5 kg. Tämä on kuulemma se "tavallisin" painonnousu, mutta kavereiden kokemuksien perusteella pelolla odotin sellaista 20-30 kilogrammaa.

Odotin myös, että vatsa olisi kasvanut jotenkin nopeammin, vaikka sitten rv 25 jälkeen se alkoikin kasvaa sitten rytinällä. En ollut ikinä ajatellutkaan, miten lyhyt aika se on, kun se maha on oikeasti iso. Ainakin minulla siis! Mahani oli kuvissa paljon isompi, kun mitä se todellisuudessa koskaan oli. Kävin vain pari viikkoa ennen tytön syntymää kampaajalla, jolloin kampaaja ei huomannut minun olevan raskaana. Yhdessä vaiheessa olin saman kokoinen, kuin kaverini, joka synnytti neljä kuukautta minua myöhemmin. Niin se raskausmahan koko siis vaihtelee meillä jokaisella. Odotin joka viikko myös sitä kuuluisaa pigmenttiviivaa (linea nigra), joka ilmestyisi mahaani, mutta sitäkään ei tullut. Tai no tuli, mutta se ylsi pikkarirajasta vain muutaman sentin ylöspäin ja oli todella haalea.




Raskausarvista olin kuullut, että ne ovat hyvinkin geneettisiä, ja jos niitä on tullakseen, ei niitä pysty ehkäisemään. Tästä huolimatta öljysin mahaani säännöllisen epäsäännöllisesti ja toivoin, ettei arpia syntyisi. Eikä niitä tullutkaan!

Viimeinen asia, mitä pidin jotenkin itsestäänselvyytenä, että raskauden aikana kävisi, oli navan ulos pullahtaminen. Tätä ei minulla koskaan tapahtunut, vaan napa näytti ja näyttää edelleen ihan samalta kuin ennen raskautta.

Millaisia stereotypioita te olette kohdanneet raskautta kohtaan? Entä, mitkä niistä täyttyivät omien raskauksienne aikana? Oliko raskaudet erilaisia eri kerroilla? Kertokaa! 

3 kommenttia:

  1. Täällä kans ihmettelin et onkos mua huijattu kun ei tullu melkein mitään niistä jutuista, mitä odotin. :D

    1. "Iik miten salaan raskauden, joku kuitenkin huomaa heti!"
    - Joo... äitiyslomalle jäädessäni töissä asiakkaat kysyivät et todellako olen raskaana. :D Apteekista kun hain reseptilääkettä rv 33 ja siellä oli vanha e-pilleriresepti voimassa niin kysyivät et ai nää e-pilleritkö laitetaan!

    2. Mieliteot
    - Ei sitten mitään. Samalla tavalla teki mieli pitsaa ja karkkia ku ennen raskauttakin ja raskauden jälkeen.

    3. "Äitiaivot", "raskausaivot"
    - No ihan omat aivot oli, jotka toimi ihan tavallisesti (myös mieheni mukaan).

    4. Tunteellisuus, tunteiden vaihtelu ym.
    - En muista olleeni sen vähempää tai enempää tunteellinen kuin aiemminkaan.

    Plus paino nousi kohtuudella, mihinkään ei kolottanut eikä sattunut ja tavalliseen tapaan kävin töissä äitiysloman alkuun saakka. :)

    VastaaPoista
  2. Hauskaa miten erilaisia kaikki raskaudet voivat olla! :)
    Itselläni kaksi raskautta takana, poika ja tyttö. Kummassakaan ei ollut pahoinvointia. Pojasta ilmestyi linea nigra jo ennen kun tein testiä, tytöstä ei ollenkaan. Mielialanvaihteluja oli kummassakin, pojasta enemmän. Raskausdiabetestä ei ollut kummassakaan, vaikka kiloja kummassakin raskaudessa tuli +25kg (hyi kauhea :D). Rautalisää piti syödä kummassakin ja yötkin sain nukuttua hyvin loppuun saakka n. 12h yöunia. Tytöstä maha oli selkeästi isompi joka suuntaan, pojasta maha kasvoi suoraan eteenpäin, napa pysynyt ennallaan. Raskausarpia pojasta ehkä pari viirua ja tytöstä joka paikkaan pitkin mahaa ja kylkiä. Synnytys alkoi pojasta supistuksilla ja tytöstä meni vedet kotona sänkyyn :D. Tässä nyt jotain mitä heti tuli mieleen.

    VastaaPoista
  3. Ah, mä olisin niin odottanut että olisi ollut jotain kivoja tai "kivoja" mielitekoja mutta ei sitten mitään. Tai en ainakaan muista enää että olisi tehnyt mieli jotain outoja yhdistelmiä. No ehkä se toki voisi olla että teki mieli paahtoleipää vaikken yleensä juurikaan syö sitä vaikka eikä sekään mikään outo makuyhdistelmä ole.

    Ei mulla raskausaivoja ollut mutta nää "äitiaivot", omg! Tuntuu että tätä "äitimetatyötä" on niin paljon että oon mm. maksanut laskujakin myöhässä vaikka ennen olin tosi tarkka kaikista eräpäivistä! Ehkä jos ei olisi työelämässä niin metatyön määrä ei uuvuttaisi niin paljon mutta ainakin yhdistettynä äiti+työ metatyön määrä on ihan valtava ja uuvuttaa! Toki nyt kun lapsi on reilu 2vee niin tähän alkaa jo tottua ja alkaa hallita äiti+työ yhdistelmää :D

    VastaaPoista