Pink

Se tunne kun löydät kirpparilta jotain mitä olet etsinyt pitkään, jotain minkä voisit ostaa ihan kaupastakin normaalihintaan ja se maksaa kahdeksan euroa. Se on onnea! En ollu aikoihin kierellyt kirppareita ennen tätä viikkoa ja heti löytyi periaatteessa kolme etsimääni juttua: vaaleanpunainen villakangastakki, ja musta nilkkoihin asti yltävä villakangastakki jossa oli vielä irrotettava musta karvakaulus (joka siis oli se kolmas juttu jota olen etsinyt!).

Usein bloggaajilta kysytään, että mikä toimii parhaana tyyli-inspiraationa ja omat vastaukset ovat ehdottomasti muotiblogit, Pinterest, välillä muotilehdet ja ehdottomasti vielä ihmiset kadulla. Mä olen siitä ehkä vähän kummallinen, että kuljen todella pahasti laput silmillä kaduilla enkä välttämättä tunnistaisi edes omaa äitiäni jos tulisi vastaan. Yleensä poikaystäväni onkin se joka moikkaa ennen mua jopa mun omia ystäviä. :D En myöskään välttämättä huomaa jos joku tulisi vaikka pelleasu päällä vastaan mutta tyylikkään ihmisen spottaan kyllä jo usean metrin päästä. :D Tässä asussa päälläni oleva huivi on sellainen jonka nimenomaan huomasin usealla kadulla ohi kulkevalla naisella ja mietin mielessäni, että "toi näyttää niin Zaran huivilta, sen on pakko olla". Kävin pari kertaa Zarassa ja ei vain löytynyt. Pari viikkoa sitten vihdoin tärppäsi ja sitä oli Aleksin liikkeessä! Olin iloinen, että sain omaksi tuon ihanan huivin mutta myös siitä, että silmäni on sen verran kehittynyt, että osaan arvioida mistä joku vaate on kysymättä.

Takki Second Hand // Farkut Dr. Denim // Huivi Zara // Kengät Acne // Laukku Mulberry

Huivin metsästyksestä tuli mieleen yksi mielenkiintoinen keskustelu jonka kuulin joku aika sitten sporassa istuessani. Kaksi naista keskustelivat siitä, että toinen oli nähnyt ihanat kengät mallinuken päällä liikkeessä. Kengät olivat viimeinen pari ja juuri hänen kokoaan. Pitkään hän oli käynyt kyselemässä olisiko kenkiä tullut lisää ja lopuksi myyjä oli kertonut, että kun mallinuken asu vaihdetaan seuraavana viikkona hän voi varata ne naiselle jonka jälkeen nainen voi ne tulla ostamaan.  Nainen osti ne ja käytti pari kertaa ja mietti nyt, että ei ne ehkä olekaan hänen juttunsa mutta ei raaski laittaa kirpparillekaan, koska oli nähnyt niin ison vaivan saadakseen ne. Lopuksi he pohtivat sitä, että halusiko hän oikeasti ne kengät vai halusiko hän ne siksi, että niistä oli tullut hänelle pakkomielle.

Mun mielestä toi on ihan älyttömän hyvä pointti. Käsi ylös kuka on ikinä luonut pakkomielteen johonkin vaatteeseen ja saatuaan sen vaate onkin unohtunut vaatekaappiin? Jep. Onneksi tämä minun huivini on kuitenkin ollut kaulassani melkein joka päivä joten ei ollut hutiostos. ;)

Näihin ajatuksiin on hyvä lopettaa ja toivottaa teille oikein ihanaa sunnuntaita! :)