Syksy on virallisesti täällä

 Vihdoin on syyskuun ensimmäinen! Elokuu tuntui kestävän ikuisesti ja ulkona oli vielä niin lämmin, ettei voinut erehtyä luulemaan, että olisi jo syksy. Kesä on ihanaa aikaa, mutta syksyssä on sitä jotain. Uuden alkua, kirpeitä aurinkoisia päiviä ja tunnelmallisia sadepäiviä. Luitte oikein, tunnelmallisia sadepäiviä. Tiedättekö sellaisia, kun voi laittaa ikkunalaudalle kynttilöitä palamaan, juoda teetä ja nauttia siitä, ettei ulos tarvitse mennä. Tämä kaikki on tietysti haaveilua täydellisestä sadepäivästä. Oikeassa elämässä meidän taapero hyppisi seinille, jos pitäisi pysyä koko päivä sisällä. Sillon olisi tuo rauhallinen tunnelma kyllä kaukana todellisuudesta, haha! Toisaalta taas nautin siitä kun näen, miten tuo pieni nauttii ja innostuu jokaisesta kuralätäköstä mitä eteen tulee. 

Tuli kuitenkin ehkä selväksi, että olen syysihminen. Olenhan syntynytkin syyskuussa ja nyt on enää kaksi viikkoa siihen, että minusta tulee 29-vuotias. Viimeinen vuosi parikymppisenä starttaa, mutta mistään ikäkriisistä ei ole kohdallani tietoakaan. Olen kiitollinen jokaisesta vuodesta, ylpeä kaikista saavutuksistani sekä innokas ottamaan selvää, mitä tulevat vuodet tuo tullessaan. Eikö 30 ole muutenkin uusi 20? 



Liljan päiväkotiarki on alkanut tosi hyvin ja hän viihtyy uudessa päiväkodissa todella hyvin. Puuhailee siellä päivät pitkät osallistuen kaikkiin toimiin ja päivän päätteeksi vilkuttaa hymyissä suin kaikille hoitajille sekä kavereille, kun on aika lähteä kotiin. Tällaiset hetket saa äidin täyttymään ylpeydestä, minun pieni pärjää. 

Yleensä mieheni on hoitanut päiväkotiin viennit aamuisin, koska ollaan koettu sen olevan helpompi Liljalle niin päin. Tänään kuitenkin mieheni lähti töihin vähän aikaisemmin kuin yleensä, joten minulle jäi vastuu Liljan viemisestä. Käsi kädessä me sinne käveltiin ja heti ovella toinen tyttö tuli ojentamaan Liljalle puistoa varten huomioliivin ja Liljan kasvot säteili iloa. Sinne hän jäi tyytyväisenä odottamaan puistoon lähtemistä muiden kanssa eikä tietoakaan äidin perään itkemisestä. 




Tänään on luvassa taas treenit mun mamaryhmän kanssa. Ihan parasta, kun Natalia kuukausi sitten järjesti tällaisen ryhmän kasaan ja ollaan nyt joka viikko käyty osaavan Personal Trainerin opastuksella treenaamassa yhdessä tiistaisin Helsinki Core Trainers -salilla. Tämä oli juuri sellainen harrastus, mitä mä olin kaivannut! Kaikki me yhdeksän ollaan raskaana, joten jumppa on varmasti sopivaa kaikille ja jos joku tuntuu pahalta, löytää PT korvaavan liikkeen hetkessä. Ei ole sitä samanlaista painetta, kun osallistuessa johonkin tavalliseen ryhmäliikuntatuntiin. Mä olen ryhmän viimeisenä synnyttävä (toivottavasti ainakin!) ja jaksan joka tiistai ihmetellä, miten reippaita naisia meidän ryhmä on täynnä. Osa ihan viimeisillään raskaana ja silti jaksavat pitää huolta liikunnasta ja voivat hyvin. 

Jos jotain olen tehnyt tässä raskaudessa itsekin eri tavalla, kuin ensimmäisessä raskaudessa, on se liikkuminen ja siitä nauttiminen. Tuntuu tosi hyvältä ja painoakin on raskauden aikana tullut vain neljä kiloa, mikä on huomattavasti vähemmän, kuin Liljan raskaudessa tähän aikaan. 

Mitä muuta meidän syksyyn kuuluu? Arki rullaa mukavasti töitä tehden ja iltaisin ollaan aika paljon kotona. Keskiviikkoisin ollaan käyty Liljan uimaryhmässä, mutta olemme lopettamassa sen harrastuksen pian. Lilja ei yksinkertaisesti vaikuta enää tykkäävän siellä käymisestä, joten mitä sitä kiusaamaan toista. Täytyy löytää joku uusi harrastus, mutta voi olla, että Koronan vuoksi se siirtyy ensi vuodelle. Ehkä ihan hyväkin rauhoittaa arki nyt ja keskittyä tähän päiväkodin aloitukseen ja siihen, että saataisin vihdoin palautettua unet tähän taloon öisin. Syksyssä onkin ihanaa se rauhoittuminen kesän jälkeen, jolloin on juostu paikasta toiseen ja nähty enemmän ihmisiä. 




Nyt ollaan hyvällä mielellä aloittamassa tämä syksy ja keskitytään paljon Liljaan, sillä talvella meitä onkin jo neljä! Ihan hullua, miten nopeasti tämä raskaus on mennyt. Ihanaa alkavaa syyskuuta kaikille muillekin! ♥ 

- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -