maanantai 19. elokuuta 2019

Ensimmäinen yö erossa vauvasta

Hotelliyö saatu Prime Hotelsilta

Heinäkuun lopussa se sitten tapahtui – vietin ensimmäisen yön erossa vauvasta. Olin ennen Liljan syntymää varma, että hän menisi yöksi hoitoon paljon aikaisemmin, noin puolen vuoden iässä. Kun se puoli vuotta sitten tuli plakkariin, huomasin etten itse ollut valmis olemaan yötä hänestä erossa. Minusta oli turvallista, että hän tuhisi samassa huoneessa ja itseasiassa suurin syy sille, etten halunnut päästään häntä yön yli hoitoon oli jokin joka ei liittynyt minuun tai häneen lainkaan.

En halunnut aiheuttaa toisille ihmisille vaivaa. Minua ahdisti se, että joku muu joutuisi mahdollisesti valvomaan minun lapseni vuoksi. Koin, ettei se ole kenenkään muun kuin minun ja mieheni homma. Läheiseni piti tätä ajatusta ihan hulluna, hehän voisivat sitten nukkua univelat seuraavana päivänä pois – tai vaikka koko seuraavana viikkona! Toista se on meillä vanhemmilla, joilla univelkaa on kerääntynyt jo monen monta kuukautta.




Olimme jo kauan aikaisemmin ostaneet liput Ed Sheeranin Malmin lentokentän keikalle. Ehdotin keväällä miehelleni, että mitäpä jos menisimme keikan jälkeen hotelliin yöksi ihan kahdestaan. No, voitte kuvitella, ettei miestäni tarvinnut tähän ylipuhua. Sovin vanhempieni kanssa, että he olisivat sen yön täällä meillä Liljan kanssa. Minua helpotti ajatus siitä, että ensimmäisen kerran kun olen yön erossa Liljasta, on Lilja kuitenkin kotona tutussa ympäristössä. Vanhempani ovat meillä usein yötä, joten siinäkään ei ole mitään outoa heille.

Hotellihuonetta varatessa pyysin, että huoneeseen vietäisiin pinnasänky. Old habits. Soitin heti perään, että älkää missään nimessä laittako sitä pinnasänkyä, tai saan yöllä sätkyt, kun se on tyhjä. Yövyimme keikan jälkeen Hotel Katajanokassa, joka myöskin tunnetaan vanhana Katajanokan vankilana. Hotelli oli todella viihtyisä, historiallisesti kiinnostava ja vietin aamun sängyssä kännykkä kädessä, miehelleni Wikipediasta vanhoista vangeista lukien. Hotellihuoneet ovat vanhoja vankisellejä ja sitä on vaikea olla ajattelematta, vaikka huoneet ovatkin käyneet läpi kunnon remontin ja ovat todella tyylikkäitä. Hotellin alakerrassa oli myös säästetty yksi eristysselli sekä vanha vankityrmä, joita pääsi katsomaan.




Miten Liljalla oli sitten mennyt yö ilman meitä? Erittäin hyvin! Hän oli herännyt yhden kerran syömään ja muistaakseni kerran itkenyt tutin perään. Äitini ilmoitti heti meidän tullessa kotiin, että hän voi milloin vain olla uudestaan Liljan vahtina yön yli. Vanhemmillani ja Liljalla oli ollut todella hauska päivä. He olivat käyneet museossa ja leikkipuistossa. Lilja oli todella iloinen meidät nähdessään, mutta rehellisesti sanottuna en usko, että hän kaipasi meitä sen enempää. Ihanaa, kun hänellä on niin läheiset välit isovanhempiensa kanssa.

Miten minulla sitten meni? No stressasi ihan hirveästi jättää Lilja yöksi kotiin. Varmistin sata kertaa, että kaikki tavarat ovat siellä missä pitää ja, että olen kertonut vanhemmilleni kaikki Liljaan liittyvät ohjeet. Kotoa lähtiessä tuntui möykky vatsassa, joka kuitenkin lähti heti, kun päästiin pois kotikulmilta. Vannotin äitiäni lähettämään minulle illan aikana kuvia Liljasta ja nämä kuvat hymyilevästä Liljasta helpottivat oloani paljon. Hänellä ei ollut mitään hätää!




Tämä yön erossa olo antoi minulle uutta luottoa jättää Lilja hoitoon. Nyt ollaan pyritty antaa häntä vähän rohkeammin eri ihmisten hoitoon, jotta hän tottuisi siihen. Nekin hoitokerrat ovat menneet aina todella mallikkaasti! Seuraava etappi on sitten päästää Lilja johonkin yökylään. Luulen, että sitä odotellaan vielä pari kuukautta ainakin.

Milloin te olette olleet ensimmäisen kerran yön vauvastanne erossa? Miten meni?

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Ystäväkirjasivuni

Siitä on aikaa, kun olen blogin puolella viimeksi tehnyt mitään Q&A -tyylisiä postauksia ja siitä tuli mieleeni, että voisin tehdä pienen esittelyn itsestäni uusille seuraajilleni ja miksei vanhoillekin – muistutuksena, jos ei muuta! 

Nimi: Lotta Salonen. Näin parin vuoden jälkeen olen viimein tottunut uuteen sukunimeeni. Kuinka kauan voin muuten sanoa sukunimeä uudeksi? Minulle tulee muuten välillä edelleen postilähetyksiä vanhalla sukunimelläni.

Ikä: 27 vuotta, ensi kuussa täytän 28. Mitään ikäkriisiä ei todellakaan ole ilmassa, en malta odottaa, että olen 30. Kolmekymmentä on uusi kaksikymmentä, kaikkihan sen tietää. 

Hiusten väri: Tummanruskeat. En ole värjännyt hiuksiani yli kuuteen vuoteen ja olen omaan väriini todella tyytyväinen. Nuorempana minulla on ollut punaiset, mustat ja vaaleatkin hiukset.

Silmien väri: Siniset.

Pituus: 172,5cm. Nuorempana inhosin pituuttani, mutta nykyään olen siihen varsin tyytyväinen. 


Lempiväri: Tällä hetkellä ne ovat varmaan valkoinen ja ruskea. Rakastan kesällä pukeutua valkoiseen, mutta muina vuodenaikoina lempiväreihin kuuluu myös ehdottomasti musta ja harmaa. Värikästä, eikö?

Lempieläin: Koira! Olisi niin ihanaa, jos meillä olisi koira. Tiedän kuitenkin, miten paljon aikaa koiran hoitaminen vaatii, joten tällä hetkellä asia ei ole ajankohtainen ja totta puhuen, en tiedä tuleeko se koskaan olemaan. 

Harrastus: Käyn kaksi kertaa viikossa Personal Trainerin kanssa kuntosalilla treenaamassa. Tätä olen nyt tehnyt kolmen kuukauden ajan ja se on ehdottomasti yksi parhaista investoinneista koskaan. Tämän lisäksi teen kotitreenejä, käyn tytön kanssa paljon kävelyillä ja kerran viikossa käymme vauvauinnissa. Urheilun lisäksi valokuvaaminen on minulle rakas harrastus.

Paikat, missä olen asunut: Helsinki, Oulu ja San Diego.

Lapsuuden haaveammatti: Arkkitehti. Olin todella pitkään varma, että minusta tulisi arkkitehti, mutta sitten minulle selvisi, miten paljon matemaattisia taitoja se vaatisi. 




Lempiruoka: Jos minun pitäisi valita vain yksi, se olisi tortillat. Niin yksinkertainen ruoka, johon saa kuitenkin helposti vaihtelua. 

Lempidrinkki: Aperol Spritz ja Mojito! 

Perhe: Aviomies Joonas ja pian yhdeksän kuukautta täyttävä tytär Lilja.

Noloin tv-ohjelma, josta pidän: 90 day Fiancé. 

Suosikkilomakohteeni: Kalifornia ja Havaiji. Unelmalomani olisi yhdistelmä näitä kahta. 

Tästä haaveilen: Paritalosta Espoossa, jossa olisi pieni piha ja isot ikkunat olohuoneessa.

Parin viinilasillisen jälkeen lauantai-iltana kuuntelen: 2000-luvun alun hittejä. 

Ensimmäinen julkkisihastus: Vuoden 2003 Peter Pan -elokuvan pääosaa esittänyt Jeremy Sumpter. Tsekkasin juuri, miltä hän tänäpäivänä näyttää, ja jep, still got it. Ei ehkä täysin vastaa enää omaa miesihannettani, mutta ymmärrän 12-vuotiasta Lottaa. Olin myös ihan älyttömän rakastunut The Rasmuksen Lauri Ylöseen. Tarkemmin ajateltuna en muista kumpi heistä oli ensimmäinen ihastukseni, mutta huoneessani oli Jeremy Sumpterin julisteita.

Motto: Work hard & be nice to people. Ihailen ihmisiä, jotka tekevät töitä saavuttaakseen omia unelmiaan ja samalla minua etoo ihmiset, jotka tekevät sen sillä kustannuksella, että kohtelevat muita huonosti. Tämä on siis enemmän elämänohje, jota haluan itse noudattaa.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

8 MONTHS OLD

8015 g ja 72 cm

Viime viikolla meidän neidillä tuli kahdeksan kuukautta ikää täyteen. Huomaan, ettei hän ole enää mikään pikkuvauva, vaan todella lähestyy tuota taaperoikää. Onneksi vauvavuotta on kuitenkin vielä jäljellä vajaa neljä kuukautta, aion nauttia tästä.

Tuntuu, että viime kuukauden aikana on tapahtunut huimaa kehitystä, mutta samaan aikaan ei ole tapahtunut mitään. Lilja ei ole hirveästi oppinut uusia taitoja, mutta hän on vahvistanut roimasti jo olemassa olevia taitojaan.

- Tasapaino on parantunut
- Osaa liikkua huonekaluja vasten toisesta huonekalusta toiseen
- Opettelee laskeutumaan seisoma-asennosta nätisti takaisin lattialle (ahh, mikä helpotus!)
- Osaa ojentaa lelun aikuisen käteen, kun sanotaan "kiitos" ja vastavuoroisesti ottaa lelun vastaan, kun sanotaan "ole hyvä"
- Konttaaminen kehittynyt, mutta pääsääntöisesti edelleen ryömii, koska pääsee nopeammin
- Yrittää nousta seisomaan suoraan lattialta, ilman tukea. Vaatii edelleen harjoitusta!
- Käyttää vaatteissa edelleen kokoa 62/68 ja 68/74
- Vierastaa välillä uusia kasvoja, mutta se menee nopeasti ohi
- Rakastaa muiden lapsien näkemistä ja heidän kanssaan leikkimistä
- Viihtyy lattialla istuma-asennossa tai istuu polviensa päällä
- Kävelee erittäin reippaasti, kun kävellytetään

Oman kokemukseni mukaan haastavin ikä tähän mennessä on ollut tuo 7-8 kuukauden ikä. Nyt alkaa jo vähän helpottamaan, mutta apua, miten paljon vauvan perässä piti olla, kun hän seitsemän kuukauden iässä oppi nousemaan ja seisomaan tukea vasten. Nyt Lilja alkaa pikkuhiljaa oppimaan, miten sieltä tullaan myös nätisti peppu edellä alas, ettei pää kopsahda lattiaan ensimmäisenä. Mikä valtava helpotus, kun ei tarvitse kokoajan olla selän takana varmistamassa, ettei hän satuta itseään!

Hampaita ei vielä ole yhtään, joten niitä odotellaan vielä. Kokonsa puolesta Lilja menisi varmasti nuoremmasta, mutta motoriset taidot sen sijaan ovat todella kehittyneitä. En usko, että menee enää montaa kuukautta, että tämä tyttö kävelee!

maanantai 29. heinäkuuta 2019

7 ajatusta viikonlopusta



Olen ihan valtavan ylpeä tyttärestämme. Hän hurmaa kaikki ihmiset paitsi söpöydellään, myös hurmaavalla luonteellansa. Lilja on useimmiten hyvällä tuulella, hymyilee kaikille ja suhtautuu uusiin tilanteisiin yleisesti ennakkoluulottomasti. Tiedän, että kaikkien äitien mielestä se oma lapsi on täydellinen, mutta meidän typy todella on sitä.

Mulla on ihan tajuttoman siisti mummo. Ihan oikeasti, kenen lähes 85-vuotias mummo huikkaa ovenraosta "se on moro!", kun lähtee mökiltä ajamaan kaupunkiin.

Kaduttaa, että söin viikonloppuna niin paljon herkkuja. Olen viime kuukausina treenannut kovasti ja yrittänyt samalla siistiä ruokavaliota. Olen onnistunut siinä varsin hyvin, mutta leivokset on mun heikkous ja niitähän oli viikonlopun juhlissa tarjolla. Sorruin tietoisesti näihin, mutta jälkikäteen harmittaa, että olisi voinut syödä vähän terveellisemmin.

Tampereen seutu on niin kaunista. Niin siistiä, että meillä on joka kesä mahdollisuus mökkeillä myös sillä suunnalla. Perheeni omat mökit sijaitsevat Inkoon saaristossa sekä Kuusamossa, jotka ovat täysin erilaisia paikkoja.

Viinin juominen ei vain ole enää sama asia, kuin ennen lasta. Join viikonlopun aikana yhden lasin valkoviiniä, ja senkin juominen kesti monta tuntia, kun aina tuli jokin tilanne.

Pelkkään punkkeja. On suoranainen ihme, etten ole koskaan saanut punkkia. Kävelen avojaloin metsässä ja kuvatessani saatan makoilla ja istua maassa, mutta nope, vielä olen säästynyt siltä riesalta.

Olisipa aina enemmän aikaa, kun ajaa maalle. Joka kerta katson haikeana kauniita peltoja ja mietin, miten hienoja valokuvia niistä tulisi. Koskaan ei ole aikaa pysähtyä pienelle photo shootille!

torstai 25. heinäkuuta 2019

The Ordinary – Voiko halpa kosmetiikka olla hyvää?

Postaus sisältää mainoslinkkejä, tuotteet saatu testiin. 

Kun The Ordinary -ihonhoitomerkki rantautui Suomeen mietin hetken, että voiko näin halvat tuotteet oikeasti olla toimivia. Miten alle kympin tuote voi oikeasti olla tehokas? Edullinen hinta perustuu siihen, että tuotteet ovat hyvin simppeleitä. Vain muutaman tehoaineen yhdistelmällä saadaan ihonhoidon supertuote, eikä siihen siten tarvita monimutkaisia ja kauan kehiteltyjä tuoteyhdistelmiä. 

Pakkaukset ovat ihanan minimalistisia ja rakastan sitä, että tuotetta annostellaan pipetillä! Pääsee olemaan oman elämänsä kemisti! Minulla on ollut keväästä asti käytössä kaksi heidän tuotetta, joista olin kuullut hyvää.




Ensimmäinen tuote, mistä haluan kertoa enemmän on AHA 30% + BHA 2% Peeling Solution -kuorinta. Tästä tuotteesta on varmasti moni jo kuullut, sillä se on hurjan suosittu! Vereltä näyttävä neste levitetään kasvoille, annetaan vaikuttaa kymmenen minuuttia ja huuhdellaan pois. Tätä ei kannata käyttää todella herkälle tai rikkinäiselle iholle, sillä tämä on sen verran tujua, että silloin kirpaisee. Koostumus sisältää 30% alfahydroksihappoja, 2% salisyylihappoa, hyaluronihappoa, kopolymeerejä, B5-vitamiinia, mustaa porkkanauutetta sekä Tasmanian pippuria. Tuote kirkastaa, tasoittaa pintaa ja häivyttää juonteita.

Ensimmäisellä käyttökerralla yllätyin itsekin, miten tehokas kuorinta tämä todella on. Kasvoja alkoi heti vähän kiristää, mutta heti kun tuotteen huuhteli pois, jätti se ihon ihanan pehmeäksi ja tasaiseksi. Kuorinta on kasvoilla aika hurjan näköinen, sillä neste on tosiaan aivan veren näköistä. Jos haluat kokeilla yhtä The Ordinaryn tuotetta, suosittelen aloittamaan tästä!




Toinen merkin tuote, mikä minulla on käytössä on Niacinamide 10% + Zinc 1% -seerumi. Tämä ihmeaine sisältää näppyjä ja epäpuhtauksia ehkäiseviä vitamiineja ja mineraaleja. Niasiiniamidi sekä pyrrolidonikarboksyylihaposta (huh, mikä sanahirviö!) saatava sinkkisuola tasoittavat yhdessä ihon talintuotantoa.

Itse olen laittanut tätä seerumia aamuin illoin ja vain niille alueille, jonne minulla helposti tulee epäpuhtauksia, eli nenän-, suun- ja leuan alueelle. Tämä on aika kuivattava tuote, joten todella kuivaihoisille en tätä seerumia suosittelisi. Tästä syystä levitän itsekin tuotetta vain tietyille ongelma-alueille kosteusvoiteen alle. Tämä on itseasiassa jo toinen putiloni tätä tuotetta, niin hyväksi olen sen kokenut.




Joko teille on The Ordinary -merkin tuotteet tuttuja?