Raskaustesti – esikoinen vs. toinen lapsi

 Eletään vuotta 2018, tarkalleen on sunnuntai 11.3.2018. Seuraavana päivänä olen aloittamassa uudessa työssäni ja olen siitä hurjan innoissani. Olen pari päivää aikaisemmin viettänyt vanhojen työkavereideni kanssa kosteita läksiäisiä viimeisen työpäiväni kunniaksi. Aamuyön tunneilla olemme kävelleet kolmen työkaverini kanssa yhdessä kotikulmilleni ja kännykän kaiuttimesta kuuluu Kaija Koon Tinakenkätyttö – en ole varma kumpi kuuluu kovempaa, laulu kaiuttimesta vai meidän suusta. Muut jatkavat vielä toiseen baariin, minä kotiin. Lauantaina on vähän huono olo edellispäivän juhlimisesta, mutta ei muuta. 

Sunnuntaina kymmenen aikaan illalla havahdun siihen, että mun yleensä kellontarkkaan tulevat kuukautiset ei muuten ole vielä alkaneet. Olen viikolla ihmetellyt, kun lämpöni on ollut jatkuvasti koholla ja rintani tosi kipeät. Minulla kuukautiset eivät koskaan ole aiheuttaneet oikeastaan mitään oireita. Hetken mielijohteesta pyydän miestäni käymään apteekissa – mä haluan tehdä raskaustestin, jotta voin sulkea tämän ajatuksen pois mielestäni ja aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa työssäni seuraavana aamuna. Mieheni tulee kotiin ja teen testin. Kolmen minuutin päästä menemme yhdessä katsomaan tulosta. 

Katsomme testiä ja sitten toisiamme. Molemmat itkemme, siinä on viiva. Siinä on se viiva, jota me jo muutaman kuukauden ollaan odotettu. Juuri, kun olimme sopineet, ettei nyt vauvaa yritettäisiin enää hetkeen uuden työn vuoksi, olenkin raskaana. Ollaan ihan älyttömän onnellisia ja halataan. Hieman kuitenkin vielä epäuskoisina päätämme, että mieheni käy apteekissa ostamassa lisää testejä. Kuka muka oikeasti tekee vain yhden raskaustestin? On jo yö, joten apteekkireissuun menee vähän enemmän aikaa, sillä lähiapteekkimme on jo suljettu. Teen lisää testejä, kaikki positiivisia, tietysti. Sitten iskee paniikki – mullahan alkaa huomenna uusi työ! Miten mä siellä kerron asiasta? Milloin mä kerron asiasta? Tämä ei ole yhtään hyvä juttu, mutta samalla se on maailman paras juttu. Meistä tulee vanhempia, jos kaikki menee hyvin – ja niinhän meistä kahdeksan kuukautta myöhemmin tuli ja se mullisti meidän maailman!  

Raskausviikko 26, vuosi 2018. Kuva: Satu Mali

Hypätään reilu pari vuotta eteenpäin tähän vuoteen, huhtikuuhun 2020. Päivämäärästä mulla ei ole yhtä tarkkaa muistikuvaa, kuin edellisessä. Ollaan päätetty muutama viikko aikaisemmin, että jätetään ehkäisy. Ei yritetä, mutta ei haittaa jos tulen raskaaksi. Oletus on se, että ihan heti ei nappaa. Kuitenkin aika pian mulle tulee tuttu tunne – rintoihin sattuu, suussa maistuu rauta, paino nousee, hiukset kihartuu enemmän ja lämpö on vähän koholla. Mä tunnistan nämä oireet – mun on pakko olla raskaana, tai sitten mun kroppa tekee mielelle temput. Mun mies toivoo, etten toivoisi liikaa, etten pety. Pidän häntä ihan hölmönä, kyllä minä tunnistan oireeni. Jo ennen, kun yhteenkään testiin tulee kaksi viivaa, olen kertonut hänelle olevani raskaana. Mieheni ei kuulemma usko ennen, kuin näkee selkeän positiivisen raskaustestin. Seuraava viikko, kun teen lähes päivittäin testin saadakseni varmuutta asialle, on siis kyse oikeastaan vaan miehelleni todistelusta. En hetkeäkään ajattele, ettenkö olisi raskaana. Olisin niin mielelläni yllättänyt mieheni raskausuutisilla jollakin söpöllä tavalla, mutta malttamattomana kerroinkin silloin heti, kun musta tuntui, että olen raskaana. Nyt ei itketty, ei halailtu, ei oikeastaan mitään. Testin tekeminen oli enemmänkin sellaista "kato nyt, mähän sanoin". 

Ei tullut kyyneleitä, mutta se ei tarkoita, etteikö lapsi olisi erittäin toivottu ja rakastettu jo ensihetkestä asti. Meillä kesti vain tällä kertaa hieman pidempään prosessoida tieto uudesta perheenjäsenestä ja hän ilmoitti tulostansa hieman aikaisemmin, kun olimme ajatelleet. 

Raskausviikko 24, vuosi 2020

Kaksi aivan erilaista kokemusta raskaustestin tekemisestä. Ensimmäisellä kerralla olin jo raskausviikolla 6, kun tein testin ja toisella taisin olla vasta raskausviikolla 4. Molemmat testit kuitenkin ihan yhtä oikeassa ja elämää mullistavia. 

Koronakevät ja vauvabuumi!

 Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen kaikin puolin, mutta vuodessa on ollut myös paljon hyvää. En ole koskaan kokenut samanlaista vauvabuumia, kuin mitä nyt on. Tuntuu, että vauvauutisia on putkahdellut niin lähipiirissä kuin somemaailmassakin alkuvuodesta asti eikä loppua näy. Viikottain olen saanut iloita siitä, että joku tuttu tai somessa seuraamani odottaa vauvaa.  

Puhuin tästä myös muutama päivä sitten Instagram storyssä ja siitä, miten kiitollinen ja onnellinen olen siitä, että itsekin olen tällä hetkellä raskaana ja erityisesti siitä, että tulin nopeasti raskaaksi, kun sitä toivoimme. En voi edes kuvitella, miten pahalta monesta vauvaa toivovasta tällä hetkellä tuntuu, kun some täyttyy vauvauutisista. Miten pahalta ja epäreilulta näiden lukuisten vauvauutisten lukeminen voikaan tuntua, jos on haaveillut ja yrittänyt raskautua jo ehkä jopa vuosia? Haluan lähettää halauksen jokaiselle, joka tällaisten vaikeuksien ja tunteiden kanssa kamppailee ja toivon, että löydätte silti iloa ja toivoa minunkin niin vauvatäyteisestä sisällöstäni. En myöskään tarkoita tällä huomiolla sitä, ettei omasta raskaudesta kuuluisi iloita, vaan siitä nimenomaan pitää iloita ja olla kiitollinen. 

Osittain vauvabuumi selittyy sillä, että oma ikäluokkani on juuri siinä iässä, kun perhettä usein perustetaan. Liljaa odottaessa taisin tuntea vain neljä samaan aikaan raskaana olevaa – nyt luku on huomattavasti korkeampi. Nyt on myös tosi monta kaveria, jolla on Liljan ikäinen esikoinen ja he odottavat nyt toista lastaan. Olen erityisesti Liljan vauvavuonna tutustunut useaan äitiin ja onhan 2-3 vuotta varmaan se tavallisin ikäero lapsille. 

Olen avoimesti kertonut täällä blogissa myös, että itsekin koin valtavaa vauvakuumetta viime syksynä. Minun kohdallani vauvakuume oli enemmänkin sisaruskuume. Haaveilin enemmän siitä, että meillä olisi kaksi lasta, kuin vauvasta. Nyt raskausaikana on tullut ihan oikea vauvakuumekin, enkä malta odottaa saadaan toinen pieni tyttö meidän syliin. Viime syksynä kadehdin muiden raskautumisia, vaikka samalla en ollut valmis siihen itse. Olin ikionnellinen muiden puolesta, mutta samalla mietin "olisinpa minäkin". Miehelleni tämä oli varmasti aika hämmentävää aikaa, kun samalla kuitenkin halusin pitää tiukasti ehkäisystä kiinni. Olin aina ajatellut, että noin kolmen vuoden ikäero olisi kaikista paras, mutta jossain vaiheessa matkan varrella se muuttui kahden ja puolen vuoden ikäeroon luettuani netistä ideaalista ikäerosta lapsien välillä. Syksyllä sovimme, että jättäisimme ehkäisyn vuodenvaihteessa pois, mutta sitten kun se päivä tuli, en ollutkaan siihen valmis. Minusta tuntui siltä, että alkusyksystä olisi hyvä aika alkaa yrittämään.

Tein kuitenkin toivotun positiivisen raskaustestin huhtikuussa. Mikä oli muuttanut mielemme? Ihan suoraan sanottuna korona. Puhutaan koronavauvoista ja meidän tuleva pikkutyttö on kyllä niin rehellisesti sitä. Tulevaisuuden #quaranteen. Muuttunut maailmantilanne sai meidät avaamaan silmämme ja ymmärtämään mikä on meille se kaikista tärkein tällä hetkellä – perhe. Ei enää ajateltu, että kummankaan ura saisi olla meidän lapsien isompaan ikäeroon syynä. Perhe menisi nyt kaiken edelle ja niin minä sitten kolme viikkoa tästä keskustelusta seisoin mieheni edessä positiivisen raskaustestin kanssa. 

Aluksi olin ihan kauhuissani, miten nopeasti kaikki oli mennyt. Onnellinen, mutta silti vähän epävarma olisiko tämä sittenkään niin hyvä juttu. Kaksi vuotta ja vajaa kaksi kuukautta tuntui tosi pieneltä ikäerolta. Tuntui siltä, että Lilja tulisi olemaan itsekin ihan vauva toisen lapsen syntyessä. Huoletti, että tulisiko hän ymmärtämään mitään tilanteesta ja tulisiko hän tuntemaan itsensä syrjäytetyksi? Joutuisiko hän kasvamaan isommaksi liian aikaisin ottaessaan isosiskon roolin? Vietin tunteja Googlessa ja katsoin Youtubesta videoita lapsien ikäerosta. Kyselin kokemuksia jopa tutuilta ja lähes tuntemattomilta, joiden lapsilla tiesin olevan suunnilleen sama ikäero. Onneksi nopeasti alkoi tuntumaan, että tämähän on ihan mahtavaa. Arkemme tulee varmasti olemaan myös ajoittain haastavaa, mutta se antaa varmasti sitäkin enemmän. 

Minun tullessani raskaaksi oli siis koronakriisi iskenyt ja tietoisesti halusimme silti juuri nyt toisen lapsen. Monet varmaan ajattelivat maailmanlaajuisen pandemian aikana, että nyt olisi pelottavaa olla raskaana. Mitä jos itselle tulee korona? Mitä jos perheen taloustilanne kärsii? Fakta on se, että milloin vain voi tapahtua mitä vain. Meitä asia ei pelottanut, vaan näimme tämän juurikin aikana, jolloin uran sijaan on hyvä keskittyä perheeseen. Tulevat vuodet tulevat varmasti olemaan taloudellisesti monella työpaikalla rankkoja koronan jälkimainingeissa, joten on ihan loistava aika olla kotona lapsen kanssa. Raskaana olevien tai lapsien ei olla todettu kuuluvan koronaviruksen riskiryhmiin, joten sekin on lohduttavaa. Selkeästi tämän vauvabuumin perusteella voi ajatella, ettemme olleet ajatuksiemme kanssa yksin. 

Kun huhtikuussa sain tietää olevani raskaana, harmittelin hieman sitä, että kaverit joiden tiesin olevan raskaana, synnyttäisivät syyskuuhun mennessä. Ajattelin, että olen sitten yksin viimeisen kolmanneksen raskaana ja vielä vuoden pimeimpään aikaan – taas! Pikkuhiljaa vauvauutisia alkoi kuitenkin tippumaan ja vielä ihan ennätystahtiin! Tänään viimeksi näin kaverin Instagramista, että heille on tulossa toinen vauva maaliskuussa. Tämä oli jo viikon neljäs uutinen ihan omasta kaveripiiristäni! En siis todellakaan odota yksin vaan minun jälkeeni synnyttäjiä kyllä riittää ja ennustan, ettei nämä uutiset hetkessä lopukaan. 

Sain toiveen listata seuraamiani Instagramtilejä, joissa odotetaan tällä hetkellä vauvaa. Tässä tulisi siis pitkä lista niitä: 


@tiiairjala

@operaatioaiti

@nataliaoona

@tiiasusannae

@hennicahalme

@spilledcoffeeandmyboys

@startlivingyourbestlife

@ninapajuniva

@sallasalmela

@friddestenlund

@fortheloveofmoments

@piataimivisuals

@alexadagmar

@tarukatarina

@lindajuhola

@kira_kosonen

@renate.pettersen

@elinaadasofia

@emmamelins

@britthavens

@saracelinaa

@carachatwin

@kenzas

@nordicgrey

@rusinoitajataateleita


Jep, en vitsaillut. Lista on todella pitkä ja kuten sanoin, minusta tuntuu sen pitenevän vielä tässä tulevien kuukausien aikana! Voidaan siis todeta, että somessa odotetaan nyt ja kunnolla! Hauskaa ensi vuoden jälkeen katsoa tilastoja, että kasvoiko Suomessa syntyvyys vihdoin. Siltä ainakin vaikuttaa!  

Syksy on virallisesti täällä

 Vihdoin on syyskuun ensimmäinen! Elokuu tuntui kestävän ikuisesti ja ulkona oli vielä niin lämmin, ettei voinut erehtyä luulemaan, että olisi jo syksy. Kesä on ihanaa aikaa, mutta syksyssä on sitä jotain. Uuden alkua, kirpeitä aurinkoisia päiviä ja tunnelmallisia sadepäiviä. Luitte oikein, tunnelmallisia sadepäiviä. Tiedättekö sellaisia, kun voi laittaa ikkunalaudalle kynttilöitä palamaan, juoda teetä ja nauttia siitä, ettei ulos tarvitse mennä. Tämä kaikki on tietysti haaveilua täydellisestä sadepäivästä. Oikeassa elämässä meidän taapero hyppisi seinille, jos pitäisi pysyä koko päivä sisällä. Sillon olisi tuo rauhallinen tunnelma kyllä kaukana todellisuudesta, haha! Toisaalta taas nautin siitä kun näen, miten tuo pieni nauttii ja innostuu jokaisesta kuralätäköstä mitä eteen tulee. 

Tuli kuitenkin ehkä selväksi, että olen syysihminen. Olenhan syntynytkin syyskuussa ja nyt on enää kaksi viikkoa siihen, että minusta tulee 29-vuotias. Viimeinen vuosi parikymppisenä starttaa, mutta mistään ikäkriisistä ei ole kohdallani tietoakaan. Olen kiitollinen jokaisesta vuodesta, ylpeä kaikista saavutuksistani sekä innokas ottamaan selvää, mitä tulevat vuodet tuo tullessaan. Eikö 30 ole muutenkin uusi 20? 



Liljan päiväkotiarki on alkanut tosi hyvin ja hän viihtyy uudessa päiväkodissa todella hyvin. Puuhailee siellä päivät pitkät osallistuen kaikkiin toimiin ja päivän päätteeksi vilkuttaa hymyissä suin kaikille hoitajille sekä kavereille, kun on aika lähteä kotiin. Tällaiset hetket saa äidin täyttymään ylpeydestä, minun pieni pärjää. 

Yleensä mieheni on hoitanut päiväkotiin viennit aamuisin, koska ollaan koettu sen olevan helpompi Liljalle niin päin. Tänään kuitenkin mieheni lähti töihin vähän aikaisemmin kuin yleensä, joten minulle jäi vastuu Liljan viemisestä. Käsi kädessä me sinne käveltiin ja heti ovella toinen tyttö tuli ojentamaan Liljalle puistoa varten huomioliivin ja Liljan kasvot säteili iloa. Sinne hän jäi tyytyväisenä odottamaan puistoon lähtemistä muiden kanssa eikä tietoakaan äidin perään itkemisestä. 




Tänään on luvassa taas treenit mun mamaryhmän kanssa. Ihan parasta, kun Natalia kuukausi sitten järjesti tällaisen ryhmän kasaan ja ollaan nyt joka viikko käyty osaavan Personal Trainerin opastuksella treenaamassa yhdessä tiistaisin Helsinki Core Trainers -salilla. Tämä oli juuri sellainen harrastus, mitä mä olin kaivannut! Kaikki me yhdeksän ollaan raskaana, joten jumppa on varmasti sopivaa kaikille ja jos joku tuntuu pahalta, löytää PT korvaavan liikkeen hetkessä. Ei ole sitä samanlaista painetta, kun osallistuessa johonkin tavalliseen ryhmäliikuntatuntiin. Mä olen ryhmän viimeisenä synnyttävä (toivottavasti ainakin!) ja jaksan joka tiistai ihmetellä, miten reippaita naisia meidän ryhmä on täynnä. Osa ihan viimeisillään raskaana ja silti jaksavat pitää huolta liikunnasta ja voivat hyvin. 

Jos jotain olen tehnyt tässä raskaudessa itsekin eri tavalla, kuin ensimmäisessä raskaudessa, on se liikkuminen ja siitä nauttiminen. Tuntuu tosi hyvältä ja painoakin on raskauden aikana tullut vain neljä kiloa, mikä on huomattavasti vähemmän, kuin Liljan raskaudessa tähän aikaan. 

Mitä muuta meidän syksyyn kuuluu? Arki rullaa mukavasti töitä tehden ja iltaisin ollaan aika paljon kotona. Keskiviikkoisin ollaan käyty Liljan uimaryhmässä, mutta olemme lopettamassa sen harrastuksen pian. Lilja ei yksinkertaisesti vaikuta enää tykkäävän siellä käymisestä, joten mitä sitä kiusaamaan toista. Täytyy löytää joku uusi harrastus, mutta voi olla, että Koronan vuoksi se siirtyy ensi vuodelle. Ehkä ihan hyväkin rauhoittaa arki nyt ja keskittyä tähän päiväkodin aloitukseen ja siihen, että saataisin vihdoin palautettua unet tähän taloon öisin. Syksyssä onkin ihanaa se rauhoittuminen kesän jälkeen, jolloin on juostu paikasta toiseen ja nähty enemmän ihmisiä. 




Nyt ollaan hyvällä mielellä aloittamassa tämä syksy ja keskitytään paljon Liljaan, sillä talvella meitä onkin jo neljä! Ihan hullua, miten nopeasti tämä raskaus on mennyt. Ihanaa alkavaa syyskuuta kaikille muillekin! ♥ 

Hei pikkusisko

 Tuntuu vieläkin niin oudolta odottaa toista lasta. Vastahan olin ensimmäistä kertaa raskaana ja koin kaiken ensimmäistä kertaa. Onhan siitä jo yli kaksi vuotta ja meidän pieni vauva on kasvanut taaperoksi, mutta silti aika on mennyt silmänräpäyksessä. Tuntuu todella epätodelliselta, että nyt odotamme jo Liljan pikkusiskoa. Olemme alkaneet jo välillä kutsumaan vauvaa pikkusiskoksi ja se tekee odottamisesta vähän konkreettisempaa, mutta silti – still weird. 

Tunnen joka päivä, kun pikkusisko liikkuu mahassa ja liikkeet ovat tämän viikon aikana vahvistunut hurjasti. Onhan hän vielä tosi pieni, vain noin 350 gramman painoinen, mutta kovasti alkanut potkimaan mahaani. 



Millainenkohan pikkusisko on, kun syntyy? Näyttääköhän hän samalta, kuin Lilja syntyessään? Millainen hän on luonteeltaan? Onko hänkin yhtä helppo vauva, kuin isosiskonsa oli? Onkohan hänelläkin yhtä isot silmät, kuin isosiskolla, joilla tuijottaa lempeästi tuttuja ja tuntemattomia? Onkohan hän ihan erilainen? Tiedämme hänestä niin kovin vähän, mutta sen tiedän, että hän on jo nyt tehnyt meistä jo nyt todella onnellisia. Koko raskausajan olen leijaillut vaaleanpunaisen pilven päällä ja katsonut maailmaa vielä vähän lempeämmin, kuin ennen. 

Yhden synnytyksen kokeneena minulta kysytään usein, että millä fiiliksellä suhtaudun tulevaan synnytykseen. Pelottaako minua vai odotanko sitä innolla? Minulla on aika samanlaiset fiilikset, kuin ensimmäisenkin kohdalla – tulee mitä tulee. Minusta on turha stressata asiaa, jonka kulkuun ei loppupeleissä voi itse hirveästi vaikuttaa. Odotan kuitenkin synnytystä innolla, sillä viimeksi se oli mielettömin asia, jonka olen koskaan kokenut. Rankin, kivuliain, mutta silti paras kokemus ikinä. Ymmärrän, ettei synnytys sitä todellakaan ole kaikille, mutten halua stressata etukäteen jotain, mitä en tiedä. Lilja syntyi pari vuotta sitten rv 40+3 ja toivon, että tämäkin vauva syntyisi mahdollisimman lähellä laskettua aikaa ja etenkin sitä, että pääsisimme yhdessä ensi vuoden puolelle. Mahdoton sanoa tuleeko synnytys olemaan yhtään samanlainen kuin ensimmäinen, mutta otan sen mielelläni vastaan sellaisena kuin se on. Kirjoitan varmasti tästä aiheesta vielä lisää lähempänä laskettua aikaa. 

On jännittävää, kun ei tiedä toisesta juuri mitään. Me ei olla muodostettu mitään ennakkokäsityksiä hänestä. Liljankin odotusaikana oli mahdoton kuvitella, miltä oma lapsi tulisi näyttämään ja niin nytkin. Luonteesta puhumattakaan! Juuri yhteen saamaani kommenttiin vastasinkin, että hänhän voi ihan yhtä hyvin yllättää ja olla poika. Eli vaikka pikkusiskosta yleisesti puhunkin, tiedostan sen, että ultrassa on voitu kahdenkin eri kätilön toimesta nähdä väärin. Lähtökohtaisesti kuitenkin valmistaudutaan siihen, että meille tulee pikkusisko. 

Kerroinkin raskaudesta kertoessa, että mua aluksi vähän jännitti tämä näinkin pieni ikäero. Kaksi vuotta on tosi tavallinen ikäero, mutta se tuntui meistä tosi pieneltä, koska olimme aina ajatelleet ikäeron olevan lähemmäs kolmea ikävuotta. Sen jälkeen, kun saimme tietää, että meille tulee toinen tyttö, tuntuu tämä ikäero entistä paremmalta. Kaksi pientä tyttöä kahden vuoden ikäerolla tuntuu ihan täydelliseltä. 



Raskaus on jollain tavalla ollut vähän helpompi, kun esikoista odottaessa. Se voi johtua siitä, että en kiinnitä niin paljon huomiota siihen, kun ensimmäisellä kerralla. Raskaus vain kulkee menossa mukana meidän hetkittäin aika kiireisessäkin arjessa. Maha on nyt alkanut pikkuhiljaa kasvamaan ja uskon, että muutaman viikon sisällä minulla on jo pyöreä ja huomattava raskausmaha! Olotila on muuten ihan hyvä, mutta huomaan olevani taas vähän väsyneempi. Toisaalta se voi johtua myös siitä, ettei meidän esikoinen nuku tällä hetkellä kovinkaan hyvin. 

Muutaman viikon päästä olisi tarkoitus käydä 4D-ultrassa katsomassa, että pikkusiskolla on kaikki hyvin. En ole koskaan käynyt tuollaisessa ultrassa enkä noilla viikoilla, joten kivaa päästä kokemaan se! 

Kauneimmat poikanimet – Teidän listat!

Tässä tulee odotettu ja toivottu postaus – nimittäin teidän mielestä kauneimmat poikanimet! Julkaisin aikaisemmin postauksen tyttönimistä ja siitä innostuneena toivoitte, että jakaisin myös samanlaisen listan poikien nimistä, joten tartuin tuumasta toimeen ja pyysin teitä jakamaan Instagramin puolella teidän mielestänne kauneimmat poikanimet. 

Pojan nimet eivät ole meille ajankohtaisia ja mikäli meidän lapsiluku on nyt täynnä, ei se sitä tule tulevaisuudessakaan olemaan. Ajattelin siis myös kertoa omia suosikkejani ja kertoa, mitkä nimet olivat meidän listalla, jos jompi kumpi tytöistämme olisi ollut poika. Aloitetaan vaikka sillä, että jo ennen ensimmäistä raskautta olin päättänyt, että pojan nimeksi tulisi Luca. Se oli minusta ihan älyttömän kaunis nimi (ja on edelleen!) ja meidän Liljasta olisi varmasti tullut Luca, jos hän olisi ollut poika. Myöhemmin sitten ystäväpiirissä tuntui syntyvän pelkästään Luka- tai Lukas -nimisiä poikia, joten tämän toisen lapsen nimiä miettiessä, Luca oli jo pudonnut pois listalta. 

On kai onni, että meille tulee vain tyttöjä, sillä poikien nimistä ei olla oltu läheskään yhtä yksimielisiä mieheni kanssa. Mieheni on pitänyt epäsopivana lähes jokaista listallani olevaa poikanimeä: Liam, Anton, Alvar, Elvin, Noa ja Jesper. Ennen Liljaa lista näytti tältä: Luca, Leo, Mio, Benjamin, Anton ja Liam. On siellä siis parin vuoden aikana pari nimeä pysynyt samana! Teidän listoja lukiessa yllätyin siitä, miten paria nimeä omilta listoiltani ei mainittu kertaakaan! 

Nimet on vaikeita, kun ei halua nimeä, jota omassa lähipiirissä esiintyy eikä nimeä, joka aiheuttaa vahvoja assosiaatioita. Nyt, kun minun ei kuitenkaan tarvitse olla valitsemassa pojan nimeä, laitoin sydämen kaikkien niiden nimien perään, jotka voisin omalle lapselleni antaa, jos näitä nimiä ei olisi ns. käytetty lähipiirissäni. Sydämen saivat myös sellaiset nimet, jotka olisin halunnut antaa toisena nimenä. Nimen vieressä suluissa näette, kuinka moni teistä on nimeä ehdottanut kauneimmaksi. 


TEIDÄN TOP 10:

1.Emil/Eemil 

2. Noel

3. Oliver

4. Leo

5. Daniel

6. Eliel

7. Lucas/Lukas

8. Nooa/Noa & Benjamin

9. Alvar & Luka/Luca

10. Anton & Edvin/Edwin



A

Aatos (10)

Armas (3)

Aamos (5)

Amos

Anton (12) 

Alexander/Aleksander (11) 

Aabel

Aati

Aaro (3)

Amir

Alex (5)

Alvi

Alvin (3)

Alvar (13) 

Aadel (2)

Aapeli

Aatu (2)

Aarni (3)

Aaron (7)

Aarne (2)

Aukusti

Atte (2)

António

Atso

Axel

Aleksanteri (3)

Albert (4)

Aaden

Aale

Aulis

Arvi

Alfred

Asko

Arlo

Akseli

Almar

Aleksi

Antton



B

Benjamin (15) 

Bastian

Bruno

Boes



C

Caspar

Caspian



D

Daniel (20)

David


E

Emil/Eemil (31)

Elia (2)

Edvin/Edwin (12)

Eliel (19) 

Eino (11)

Elias (8)

Eeli (9)

Eemi (7)

Eelis (8)

Eeti

Eeben/Eben (2)

Erik

Elliot (2) 

Emiel

Eemeli (3)

Elmo (5)

Eetu (2)

Edval

Elmeri

Eevert

Elio

Emanuel

Eelon

Elis (2)

Eljas

Edward



F

Frans (5) 

Fidel

Felix (3)

Feeli



G

Gabriel (4)



H

Hugo (9)

Helmer



I

Ilja (3)

Iivari

Into

Ilmari

Isac

Ian



J

Jamiel

Jimi

Joonatan

Joel (6)

Julius (3)

Justus

Jalava

Jasper (6) 

Jooa/Joa (8)

Joakim (2)

Jerome

Johannes (2)

Jax

Johan

Jose

Joose



K

Kasper (3) 

Kaspian (2)

Kristian (4)

Kauri

Kosmo

Kristofer

Kaarlo

Klaus

Konsta

Kuisma

Kevin

Kaiho



L

Leonel (9)

Lucas/Lukas (17) 

Luukas (3)

Luka/Luca (13) 

Leon (9)

Linus (2)

Leo (21) 

Liam (4) 

Liinus (2)

Loa

Lenni (4)

Love

Lennart

Leevi (3)

Lenna

Leander

Levi

Lionel

Leino (3)


M

Manuel

Milo (8)

Mikael (5)

Marius

Maximilian (2)

Melvin

Max (4)

Miilo

Mio (2) 

Miro

Matias (2)

Markus (2)

Miika



N

Noah (6)

Nooa/Noa (15) 

Noel (26)

Niilo (4)

Niilas (2)

Niila (2)

Niklas (6)

Nuua

Nicolas/Nicholas (4)

Nova

Nemo

Nathaniel

Nolan

Nuutti

Nino

Niiles

Nestor



O

Oscar/Oskar (2)

Oiva (8)

Oliver (25) 

Ossian

Oulas

Oskari (3)

Okko

Ohto

Onni (4)

Olive

Olavi (2)

Otto (2)

Oula



P

Paulus

Peetu (3)

Pyry (3)

Pietu

Patrik/Patrick (4)

Paul



R

Rafael (6)

Ruben (2)

Ruuben

Romeo (2)

Reino

Raphael

Robert (2)

Rasmus (3)

Runo

Rikhard

Roope



S

Sebastian (6)

Saarni

Sisu

Severi

Samuel (2)

Sulo (2)

Seelim

Seeti



T

Tomas (4)

Timo

Toivo (6)

Topi

Tiitus

Topias



U

Urho (2)



V

Veini (2)

Victori

Vertti

Viljami/Viljam (4)

Vincent

Vilmer

Valto

Vilho (4)

Väinö (7)

Valde

Valentin

Venne

Verne

Valo

Venni

Veikko



W

Wilson

William (2)

Werner


Kiitos kaikille nimiehdotuksista ja kiitos kaikesta ihanasta palautteesta, mitä olen saanut liittyen näihin nimipostauksiin! On ilo tuottaa sellaista sisältöä, mistä tekin kovasti pidätte. Toivottavasti tästä postauksesta on iloa ja hyötyä erityisesti teille, jotka pähkäilette pojallenne nimeä! 

- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -