Kuten jo pari kuukautta sitten kerroin niin en aikonut negistellä sitä, että toinen on viikot poissa enkä aijo niin tehdä jatkossakaan mutta ajattelin kuitenkin jakaa tänne vähän tuntemuksiani erossa olemisesta, plussat ja miinukset. Plussat ensin niin kuin yleensä kaikissa pros and cons -listoissa, vaikka ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että mielummin mieheni kotona pitäisin. :)
+ Kukaan ei valita siitä, että haluat viettää koko illan blogeja lukien. Eikä sillä, että Joonas mitenkään paljoa tästä valittaisi mutta siitä tulee itselle vain usein huono omatunto jos on liikaa tietokoneella. :D
+ Mä itseasiassa viihdyn tosi hyvin yksinkin. Jos mulla on vapaata niin voin helposti viettää yksin kotona aikaa monta päivää.
+ Ei tarvitse miettiä omia aikatauluja toisen aikataulujen mukaan.
+ Kun herää aamulla voi laittaa huoletta valot päälle ja musiikit päälle samalla kun meikkailee ilman, että pitää miettiä vieressä nukkuvaa.
+ Voi keskittyä täysin työhön ja huoletta viettää pitkiä päiviä toimistolla.
+ Voi kutsua kaverin kylään katsomaan tämän illan jääkiekko-ottelua ja juoda samalla vähän viiniä ja juoruta. ;)
+ Musta on tullut kotona aika reipas. Kun toinen ei olekaan kokkailemassa kotona niin oppii itsestään täysin uusia piirteitä. Tein tällä viikolla esimerkiksi pitsaa ja leivoin proteiiniomenapiirakkaakin!
- On kurjaa nähdä unta toisesta ja herätä aamulla siihen, että toinen ei olekaan siinä vieressä,
- Kun jotain upeeta tapahtuu niin ei saa heti kerrottua toiselle siitä. Mulla kylläkin on tapana kertoa kaikesta aina viestiten heti tapahtumahetkellä ja J sitten lukee viestit kun pystyy. :)
- Kotona ei ole ketään jonka kanssa lähteä keskellä yötä lenkille.
- Vapaapäivinä olisi mukava mennä poikaystävän kanssa lounaalle ja keskustaan pyörimään. Sitä mitä me usein tehdään. :)
- Elämä on vähän niin kuin "tauolla" nyt kaikista suurista päätöksistä eikä mitään voi suunnitella ennen kun Joonaksen armeeija on käytynä. Esimerkkeinä matkustaminen tai oman asunnon ostaminen.
- Asukuvaaja ei ole saatavilla niin helposti! Se on aikamoinen kynnys pyytää kavereita kuvaamaan.
Haluan vielä tarkentaa, että me ei siis todellakaan olla semmoinen pari joka olisi jotenkin erakoitunut kotiin vaan nähdään paljon kavereitakin. Listassa se ehkä kuulostaa siltä, että en voisi nähdä kavereita kun Joonas on kotona mutta niin asia ei kuitenkaan ole vaan meillä käy usein kavereita kylässä. :) Vielä vähän alle parisataa aamua ja sitten tämä kaikki on ohi! Mä olen ollut 14-vuotiaan jälkeen 4kk yksin. Se on aika hurjaa, joten mä otan tämän yksinoloajan todellakin sellaisena hyvänä juttuna, että ehkä opin itsestänikin jotain uutta.
Aika moni muukin on varmasit saman tilanteen kokenut, minkälaisia tunteita erossa oleminen rakkaasta aiheuttaa? Kertokaa! :)
+ Ei tarvitse miettiä omia aikatauluja toisen aikataulujen mukaan.
+ Kun herää aamulla voi laittaa huoletta valot päälle ja musiikit päälle samalla kun meikkailee ilman, että pitää miettiä vieressä nukkuvaa.
+ Voi keskittyä täysin työhön ja huoletta viettää pitkiä päiviä toimistolla.
+ Voi kutsua kaverin kylään katsomaan tämän illan jääkiekko-ottelua ja juoda samalla vähän viiniä ja juoruta. ;)
+ Musta on tullut kotona aika reipas. Kun toinen ei olekaan kokkailemassa kotona niin oppii itsestään täysin uusia piirteitä. Tein tällä viikolla esimerkiksi pitsaa ja leivoin proteiiniomenapiirakkaakin!
- On kurjaa nähdä unta toisesta ja herätä aamulla siihen, että toinen ei olekaan siinä vieressä,
- Kun jotain upeeta tapahtuu niin ei saa heti kerrottua toiselle siitä. Mulla kylläkin on tapana kertoa kaikesta aina viestiten heti tapahtumahetkellä ja J sitten lukee viestit kun pystyy. :)
- Kotona ei ole ketään jonka kanssa lähteä keskellä yötä lenkille.
- Vapaapäivinä olisi mukava mennä poikaystävän kanssa lounaalle ja keskustaan pyörimään. Sitä mitä me usein tehdään. :)
- Elämä on vähän niin kuin "tauolla" nyt kaikista suurista päätöksistä eikä mitään voi suunnitella ennen kun Joonaksen armeeija on käytynä. Esimerkkeinä matkustaminen tai oman asunnon ostaminen.
- Asukuvaaja ei ole saatavilla niin helposti! Se on aikamoinen kynnys pyytää kavereita kuvaamaan.
Haluan vielä tarkentaa, että me ei siis todellakaan olla semmoinen pari joka olisi jotenkin erakoitunut kotiin vaan nähdään paljon kavereitakin. Listassa se ehkä kuulostaa siltä, että en voisi nähdä kavereita kun Joonas on kotona mutta niin asia ei kuitenkaan ole vaan meillä käy usein kavereita kylässä. :) Vielä vähän alle parisataa aamua ja sitten tämä kaikki on ohi! Mä olen ollut 14-vuotiaan jälkeen 4kk yksin. Se on aika hurjaa, joten mä otan tämän yksinoloajan todellakin sellaisena hyvänä juttuna, että ehkä opin itsestänikin jotain uutta.
Aika moni muukin on varmasit saman tilanteen kokenut, minkälaisia tunteita erossa oleminen rakkaasta aiheuttaa? Kertokaa! :)
Kuulostaa tosi tutulta! Meillä oli inttivuosi viime vuonna, suurimmaksi osaksi oltiin samalla paikkakunnalla, mutta muutama kuukausi meni vähän kauempana, jossa kävin muutamaan kertaan treffailemassa. Se oli ihan kamalaa kyllä, kun kaikki oli just "pysähtynyt". Mutta sen jälkeen helpotti ja ainakin vuosi autto huomaamaan, että haluaa oikeasti olla toisen kanssa! :) Se on sitten kiva, kun saa toisen lopulta kotiin lopullisesti! :D
VastaaPoistaMinkä ikäinen Joonas on nyt? Paljonko teillä on ikäeroa? Mietin vain, miksi hän on vasta nyt armeijassa :)
VastaaPoistaMun mieshän lähti nyt tammikuussa armeijaan, ja alkuun ajatus tuntui niin musertavalta, kun oltiin yhdessä asuttu jo 3 vuotta, ja siinä ajassa ei oltu erossa kuin maksimissaan viikko, kun olin ulkomailla.
VastaaPoistaNyt ajatukseen alkaa olla jo tottunut, vaikkakin en tykkää yhtään tästä vieläkään :D
Koen kuitenkin, että tämä aika syventää meidän suhdetta ja antaa sitten yhteiselle ajalle enemmän arvoa ja sisällystä :)
Joten vielä tässä tj 233 -hetkessä ollaan positiivisella, mutta hieman surkealla mielellä menossa eteenpäin :)
Rosa: Niin sitä kotiinpaluuta täällä odotellaan kun kuuta nousevaa! :)
VastaaPoistaTiina L: Jep, meilläkin sama, viikko ollaan oltu erossa tätä ennen kun olen ollut matkalla. :D Mä oon aika huono noiden tj:den kanssa enkä ole ollenkaan laskenut, joku aika sitten Joonas sanoi, että alle 200 enää mutta en mä pysyis ikinä laskuissa haha. :D Tsemppiä sinne, äkkiä se aika menee! :)
Itse olen ihan "oikeassa" kaukosuhteessa ollut nyt 1,5 vuotta, välimatkaa on n.350km ja puoli vuotta siitä poikaystävä oli myös armeijassa. Helppoa ei todellakaan ole, koska itellä on yleensä noin yks vapaapäivä viikossa ja poikaystävä on viikot töissä+lukee tällä hetkellä pääsykokeisiin, joten yhteinen aika on kyllä tosi kiven alla, ei olla esim nähty nyt yli neljään viikkoon, koska ei yksinkertasesti oo ollu aikaa.
VastaaPoistaKyllähän se yhteinen aika on sit ihanaa ja osaa arvostaa niitä hetkiä, mut kyllä heti kun on vaan mahdollista, niin haluan muuttaa samaan kaupunkiin, ei tämmöstä ikuisuuksia jaksa.
Mutta tsemppiä sinne! :)
Anonyymi: Toivottavasti se hetki koittaa teillekin lähitulevaisuudessa, tieto siitä antaa voimaa! :) Tsemppiä sinnekin!
VastaaPoistaAnonyymi1: Kommenttisi oli mennyt roskapostiin joten siksi vastaus tulee vähän myöhässä! Joonas täyttää kohta 24 ja aloitti intin siis jo vuosia sitten mutta joutui sen sillon keskeyttämään joten siksi on armeijassa nyt!
VastaaPoistaIkäeroa on reilu vuosi, mä täytän syksyllä nimittäin 23. :)