Meille tulee vauva – raskaus Q&A

Otsikossa se uutinen jo lukee – meille tulee toinen vauva! Kiitos ihan jokaisesta Instagramin puolella tulleista onnitteluista ja viesteistä, ollaan ihan häkeltyneitä kaikista! Pyysin teitä kysymään raskauteen liittyviä kysymyksiä ja kiitos näistäkin. Kysymyksiä tuli paljon ja ihanan monipuolisia ja keskenään erilaisia kysymyksiä. Yritin vastata myös mahdollisimman eri tavalla kysymyksiin, mutta pahoittelen jo etukäteen, että monet asiat menevät vähän päällekäin ja toistoa tulee – bear with me! 



Milloin on laskettu aika?

Laskettu aika on 6.1.2021. Nyt on siis menossa raskausviikko 14. Jännittävää siis nähdä, että malttaako vauva pysyä mahassa ensi vuoteen asti, vai syntyykö jo tämän vuoden puolella!


Paljon lapsille tulee ikäeroa?

Mikäli vauva syntyy lasketun ajan tienoilla ensi vuoden puolella tulee heille ikäeroa 2 vuotta ja 1-2 kuukautta.


Jännittääkö pieni ikäero? 

Aluksi jännitti tosi paljon ja pidin kahden vuoden ikäeroa todella pienenä! Toiveena oli kahden ja puolen vuoden ikäero, mutta meillä tärppäsi nopeammin, kuin olimme ajatelleet. Positiivisen raskaustestin jälkeen aloin googlailemaan ja katsomaan youtubesta videoita ikäeroista huomatakseni, että kahden vuoden ikäero on todella tavallinen! Sen jälkeen aloin näkemään kaikkialla kahden vuoden ikäeroja ja mieli rauhoittui ja aloin näkemään juuri tämän ikäeron täydellisenä! Uskon ja toivon, että lapsista tulee toisilleen todella läheiset ja hyvät leikkikaverit toisilleen.


Pelottiko alkuraskaus?

Yllättävää kyllä, mutta ei! Ensimmäisen raskauden aikana olin paljon enemmän peloissani. Nyt mieli on ollut rauhallinen ja tuntui ja tuntuu edelleen, että jos jotain tapahtuu, en voi siihen vaikuttaa. Nyt ei ollut sitä samanlaista vainoharhaisuutta jokaisesta kolotuksesta, enkä jokaisen vessassa käynnin yhteydessä tarkistanut onko tullut keskenmeno (ekassa raskaudessa tein tätä viikkoja!). Ultriin menimme myös todella rauhallisin mielin. Toki olisi todella surullista, jos jotain tapahtuisi, mutta se asia ei ole minun käsissäni. Toivon todella, että meillä voi olla niin paljon onnea matkassa, että saamme toisen täysin terveen lapsen maailmaan.


Milloin huomasit olevasi raskaana?

Kaksi päivää ovulaation jälkeen, eli todella aikaisin! Puolitoista viikkoa ennen kuin kuukautisten piti alkaa. (edit: moni epäilee tätä ja silloin kaksi päivää myöhemmin tosiaan tunsin nipistelyä – oli se mitä oli – ja epäilin olevani raskaana, ja olin. Meidän ei tarvitse väitellä onko kiinnittyminen silloin tapahtunut vai ei, kyse on minun fiiliksestäni sillä hetkellä. Jos puhutaan siitä, milloin näin kaksi viivaa testissä ja tiesin olevani raskaana, niin se oli 8 päivää ovulaation jälkeen. )


Mitkä oli ensimmäiset oireet, mistä arvasit olevasi raskaana?

Huomasin pari päivää ovulaation jälkeen, että oikealla puolella munasarjojen kohdalla nipisti hieman jopa kivuliaasti. Tämän lisäksi rinnat olivat arat, joka ei ole minulle tavallista ja mitä olen kokenut ainoastaan raskaana ollessani. Kun suussa alkoi maistua rauta, huimasi ja lämpö oli hieman koholla, ei ollut enää mitään epäselvyyttä asiasta. Sitten odotin vain, että testiin piirtyisi kaksi viivaa. Painoakin oli 3 kg enemmän, kuin ennen testiä. Oireiden tunnistamiseen auttoi ehdottomasti se, ettei tämä ole ensimmäinen raskauteni ja ensioireet olivat täysin samat, kuin kaksi vuotta aikaisemmin Liljaa odottaessa.

Oliko raskaus suunniteltu vai iloinen yllätys? 

Ehdottomasti suunniteltu. Aikaisemmin tarkoituksena oli aloittaa rennosti toisen lapsen yrittäminen loppukesästä tai alkusyksystä, mutta poikkeuksellisen kevään myötä perheen tärkeys korostui meille ja olimme yksimielisiä siitä, että perhe menee nyt töiden edelle ja uraa ehtii tehdä myöhemmin.


Kuinka kauan yrititte toista lasta? 

Me olimme siinä mielessä onnekkaita, ettei meidän tarvinnut yrittää tätä raskautta vaan pari viikkoa ehkäisyn jättämisestä olin jo raskaana. Täytyy myöntää, että olin aluksi aika shokissa, vaikka raskaus oli tosi toivottu. Kaikki meni niin nopeasti, ettei pääni pysynyt matkassa mukana! Alkushokin jälkeen olin tietysti maailman onnellisin.


Milloin päätitte, että haluatte toisen lapsen? 

Viime syksynä aloin potemaan ensimmäistä kertaa elämässäni vauvakuumetta ja puhuin miehelleni jatkuvasti toisesta vauvasta ja raskaudesta. Kadehdin myös jokaista raskaana olevaa! Silloin tuntui kuitenkin liian varhaiselta yrittää toista lasta. Päätimme silloin, että vuodenvaihteessa jättäisimme ehkäisyn, mutta vuoden vaihtuessa aloin epäröimään ja päätimme silloin vielä odottaa. Poikkeustilan alkaessa keväällä tuntui sitten, että nyt olisi hyvä aika ja, että olisi ihana saada Liljalle leikkikaveri. Hyvin nopeasti tämän päätöksen jälkeen tulinkin sitten raskaaksi.


Mitä miehesi sanoi, kun kerroit raskaudesta?

Hän ei aluksi uskonut minua! Kerroin hänelle siis heti, kun tunnistin oireet. Hän toivoi, etten pettyisi jos en olisikaan raskaana. Hän epäili vielä, kun näki haalean viivan testissä ja vasta sana "raskaana" digitaalisessa testissä sai hänet vakuuttuneeksi. Vitsailinkin varhaisultrassa miehelleni, että "no, uskotko nyt?". Hän halusi kuitenkin toisen lapsen ihan yhtä paljon, kuin minäkin ja on ollut tästä ikionnellinen.




Millä tavalla ajatukset ja tuntemukset eroaa ensimmäisestä raskaudesta? 

Tässä raskaudessa olen paljon rauhallisempi ja unohdan välillä olevani raskaana. Asia ei siis ole samalla tavalla mielessä, kuin ensimmäisellä kerralla. Oireissa on semmoista eroa, että hajuherkkyyttä tai pahoinvointia ei ole ollut yhtä paljon, kun taas huimausta ja väsymystä on ollut enemmän. Vatsa alkoi myös näkymään hieman aikaisemmin, mikä on tavallista toisen lapsen kohdalla. Taapero pitää erittäin kiireisenä ja samalla tavalla ei ole voinut levätä aina, kun olisi ollut tarve.


Onko ollut paljon mielitekoja?

Hedelmät, smoothiet ja kaikki makea! Ekoilla viikoilla ei meinannut upota mitään ns. oikeaa ruokaa, vaan teki mieli popsia pelkkiä välipaloja! Raskausviikoilla 6-11 ei tehnyt lainkaan mieli lihaa tai mitään rasvaista, vaan kaiken piti olla tosi raikasta. Edelleen suosin raikkaita ruokia, mutta nyt olen sentään pystynyt syömään kunnon ruokaa ja myös esimerkiksi lihaa.


Haluatteko tietää vauvan sukupuolen ennen syntymää?

Halutaan ehdottomasti! Tuntuu, että odottamisesta tulee paljon konkreettisempaa, mitä enemmän vauvasta tietää. Jostain syystä vauvan sukupuoli jännittää myös enemmän, kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Olemme aika varmoja, että lapsilukumme on tämän jälkeen täynnä, joten sukupuoli tuntuu jollain tavalla hyvin lopulliselta. Joko olemme kahden tytön perhe tai sitten meille tulee yksi molempia. Molemmat hyviä vaihtoehtoja, joten en tiedä mitä jännitämme.


Aiotko paljastaa sukupuolen somessa? 

Ehdottomasti. Olisi ihanaa järjestää myös ystäville Gender reveal -juhlat samalla tavalla, kuin pari vuotta aikaisemmin Liljaa odottaessa! En tiedä vielä vaan, millä spektaakkelimaisella tavalla haluaisimme paljastaa asian!


Onko minkäänlaista tyttö- tai poikafiilistä? 

Tämän suhteen on aika ristiriitaiset fiilikset. Liljan suhteen olin täysin varma hänen olevan tyttö. Nyt on ehkä vähän enemmän tyttöfiilis johtuen alkuraskauden oireista ja mieliteoista. Pahoinvointia on kuitenkin ollut huomattavasti vähemmän sekä hajuherkkyys ei ole ollut yhtä paha. Yksi parhaista ystävistäni sai juuri tietää odottavansa poikaa ja hassua kyllä, mutta mulle tuli siitä heti fiilis, että ehkä meillekin tulee poika! Odotimme viimeksi yhtä aikaa tyttöjä, joten ehkä nytkin mahoissamme on samaa sukupuolta olevat? Haha!


Jos olisi pakko toivoa tyttöä tai poikaa, kumpaa toivoisitte? 

Jos ihan rehellisiä ollaan niin kallistumme molemmat mieheni kanssa vähän tytön puoleen, mutta sukupuoli on tietysti ihan sivuseikka. Pääasia on, että lapsi on terve. Olen aikaisemmin aina ajatellut haluavani yhden tytön ja yhden pojan, mutta Liljan syntymän jälkeen meidän yhteiseksi unelmaksi tuli nopeasti kaksi tyttöä. Olemme kuitenkin huomanneet, että mitä pidemmälle tämä raskaus etenee, sen paremmalta ajatus pojastakin tuntuu. Olisi ihana kokea molemmat ja uskon, että voisi olla myös lapsille rikkaus olla eri sukupuolta. Silti jostain syystä olisi ihanaa, että Liljalla olisi pikkusisko.




Ymmärtääkö Lilja, että mahassa on vauva? 

Ei ymmärrä. Hän sanoo "beebi" (vauva) ja osoittaa minun mahaani ja sitten omaansa. Eli näyttää siltä, että hän ymmärtää jotain, mutta ei kyllä sitä, että perheeseen on tulossa toinen lapsi. Toivomme, että syntymän aikaan Liljan ollessa päälle 2-vuotias hänelle voisi selittää, että kohta tulee pikkusisko tai -veli ja hän ymmärtäisi sen.


Oletteko miettineet vauvalle nimiä?

Ollaan mietitty nimiä jo ennen tätä raskautta. Mitään ei ole kuitenkaan lyöty lukkoon kummallekaan sukupuolelle, mutta vahvoja suosikkeja on. Se on ainakin varmaa, että vauvalle tulee kolme nimeä niin, kuin meillä muillakin perheessä on.


Miten väsymyksen ja pahoinvoinnin kestää taaperon kanssa? 

Nukkumalla päiväunet AINA, kun lapsi nukkuu! Kotityöt ovat olon ollessa huono täysin toissijainen asia ja niin saa ollakin. Mulla auttoi myös se, että annoin miehelleni täysin ohjat, kun hän tuli iltaisin töistä kotiin ja menin itse vain lepäämään. Oli hetkiä, kun oksensin vessassa taapero vieressä ja katsoin kelloa toivoen, että olisi jo ilta. Oli päiviä, kun olin varma, etten selviäisi, mutta niin vaan viikot kului ja nyt voin jo paremmin! Mieheni oli myös kuuden viikon isyyslomalla ja se oli ehdottomasti pelastus! Muuten sanoisin vinkiksi, että ole itsellesi armollinen. Taapero voi katsoa hieman enemmän lastenohjelmia, syödä valmisruokia ja on ihan ok makoilla hänen huoneen matolla selälläsi, kun hän leikkii.



Jännittääkö painonnousu raskausaikana?

Alussa jännitti paljonkin! Niin pinnallista kun se onkaan, kehon muutokset tuntui vaikeammalta hyväksyä nyt, kuin ensimmäisen raskauden kohdalla. Olin juuri pudottanut yli 20 kiloa ja hetken tuntui siltä, että kaikki työ oli tehty turhaan. Eihän se kuitenkaan niin ole. Olen fyysisesti paljon paremmassa kunnossa nyt, kuin ennen ensimmäistä raskauttani ja uskon, että siitä on nyt hyötyä. Luotan siihen, että terveellisillä elämäntavoilla paino pysyy hallinnassa ja vaikkei pysyisi, tiedän pääseväni raskauden jälkeen takaisin omiin mittoihini. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa liikkumista niin pitkään, kun se tuntuu hyvältä. Koko alkuraskauden (yhtä pahinta viikkoa lukuunottamatta) olen käynyt treenaamassa kaksi kertaa viikossa.


Jännittääkö toinen synnytys? 

Ei yhtään! Minua ei aikoinaan jännittänyt ensimmäinen synnytys ollenkaan, vaan suhtauduin siihen mielenkiinnolla ja sellaisella asenteella, että tulee mitä tulee. Sama pätee tähän synnytykseen ja olen odottanut pääseväni synnyttämään siitä asti, kun Lilja syntyi! Synnytys oli uskomattomin kokemus, jonka olen koskaan kokenut. Mikäli ensimmäinen synnytys kiinnostaa, siitä voi lukea täältä!


Aiotko palata töihin vielä ennen toisen lapsen syntymää?

Tämä onkin hyvä kysymys, sillä minä olen nyt kesän aikana siirtynyt päätoimiseksi yrittäjäksi! Työpaikallani käytiin yt-neuvottelut kevään aikana ja ne johtivat siihen, että oma työni loppui. Olen onnekkaassa asemassa, kun minulla on mahdollisuus työllistää itseni eikä ikävä tilanne vaikuttanut minuun pahimmalla mahdollisella tavalla. Tuntuu itseasiassa tosi hyvältä ja tämä on asia, mitä olin miettinyt pitkään uskaltamatta ottaa itse tätä askelta. Elokuussa Lilja menee siis ihan normaalisti päiväkotiin ja minä teen töitä kotoa. Toivon, että syksyn aikana pystyn tuottamaan entistä enemmän parempaa ja mielenkiintoista sisältöä teille!



Aiotteko muuttaa vauvan syntymän jälkeen isompaan asuntoon?

Muutto ei ole juuri nyt ajankohtainen, vaikka toki haaveillemme edelleen siitä paritalon puolikkaasta. Isompaan asuntoon täytyy kuitenkin vielä säästää. Me mahdumme hyvin lapsien ollessa pieniä tähän kolmioon, jossa on 90 neliötä. Aluksi vauva tulee nukkumaan meidän huoneessa ja sen jälkeen lapset voivat hyvin nukkua yhteisessä huoneessa.


Jännittääkö arki kahden lapsen kanssa?

Vähän tietysti jännittää, koska tiedän siinä olevan omat haasteensa. Alkuraskaudesta kannoin jopa vähän syyllisyyttä siitä, että onko tämä nyt oikein Liljaa kohtaa. Pelotti, että hän joutuu kasvamaan liian nopeasti isommaksi ja saa vähemmän huomiota. Fakta on se, että huomion joutuu jakamaan kahden lapsen välille, mutta enää se ei pelota niin paljoa. Yritän suhtautua muutokseen rauhallisin mielin, eikä kukaan meistä osaa ennustaa, millainen uusi arkemme nelihenkisenä perheenä tulee olemaan – se voi olla todella haastava, vaihteleva tai parhaassa tapauksessa jopa helppo. Ei kannata manata etukäteen ja olen varma, että kaikesta selviää positiivisella asenteella ja pyytämällä apua, kun omat voimavarat ei riitä.

15 kommenttia:

  1. "Kaksi päivää ovulaation jälkeen, eli todella aikaisin"

    Kiinnittyminenhän tapahtuu vasta 7-8 päivän kohdalla, joten epäilen että tuolloin jo olet asiasta voinut tietää jos edes kiinnittymistä ei ole tapahtunut 🤣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sain ensimmäisen haalean viivan raskaustestiin jo 8 päivää ovulaation jälkeen, joten epäilen vahvasti ettei kiinnittyminen ole tapahtunut vasta silloin. :) Uskonkin, että tuo mun tuntema nipistely on ollut nimenomaan kiinnittymistä ja näin uskoi myös kätilö!

      Poista
    2. Joo ei ole mitenkään mahdollista alkion kiinnittyä heti ovulaation jälkeen :'D siihen menee vähintään 6 päivää. Sulla on luultavasti vaan ollut se ovulaatio aiemmin kuin luulit. Ja 8 päivää ovulaatiosta on kyllä mahdollista saada jo haalea viiva, vaikkakin harvinaista. Hcg alkaa erittyä sen kiinnittymisen jälkeen heti kuitenkin.

      Poista
    3. En ole mikään asiantuntija ja voihan olla, että tuo nipistely on ollut jotain ihan muuta, mutta joka tapauksessa se hetki on se, kun aloin epäilemään olevani raskaana – sitä ei pysty muuttamaan. :D Ja olin oikeassa, sattumaa tai ei. Halusin itse asiassa selvittää ovuloinko heti ensimmäisessä kierrossa ehkäisyn jätettyä ja ovistesti näytti heti positiivista ekana ja ainoana testipäivänä, joten sen ajankohdassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. :)

      Poista
  2. Ihana uutinen! Kovasti onnea! Ultrakuvan perusteella (ns. Nub-teoria) veikkaan vahvasti tyttöä teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ei vitsi, mä en osannut ollenkaan tota katsoa, kun luin tosta teoriasta. :D Mutta kaikki selviää sit aikanaan. ;)

      Poista
  3. Onnea raskaudesta <3 Ainoana lapsena omaan kokemukseeni pohjautuen voin sanoa, että jokainen ihminen tarvitsisi mahdollisuuden sisarukseen. En tuomitse yhden lapsen hankkineita/hankkivia, yhden saaneita tai ainoita lapsia, mutta itse olisin tarvinnut sisaruksen perheeseen jakamaan ysinperheen ilot ja surut. Sisarus olisi opettanut erilaisia ihmissuhdetaitoja, huomion, materian ja kaikkia muita jakamisen taitoja. En ole syntynyt kultalusikka suussa, olen ihan tavallisesta perheestä ja minulla oli ihana lapsuus, onneksi oli serkkuja. Tietenkään kaikilla sisarussuhde ei ole edes hyvä, mutta ainakin suhteen luomiseen on ollut mahdolliuus! Suurin haaveeni aina on ollut saada sisarus, mutta se ei enää näin 25 vuotiaana lähes eläkeikäisten vanhempien vuoksi ole mahdollista. Nykyinen haaveeni on olla joskus useamman, jopa 3-4, lapsen äiti! Olen ikionnellinen jos minulle joskus edes yksi suodaan, mutta en voi liikaa painottaa miten tärkeää sisaruksen saanti joillekkin ihmistyypeille voi olla. Ymmärrän että vanhemmilla on lapsen ollessa nuori ja ruuhkavuosina erityisen rankkaa sekä tietenkään ei aina talous salli, mutta pidemmällä juoksulla voi olla toisen jos useammankin lapsen arvoista. Ihanaa odotusta ja tsemppiä koko perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Kyllä sisarus on ehdottomasti rikkaus ja itsekin olen ikionnellinen, kun minulla on kolme vuotta vanhempi isoveli. Ihana kuulla myös ainoan lapsen mietteitä tästä asiasta. Toivottavasti sinä saat toivomasi ison perheen! <3

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Iiks! Miten te näätte. :D Jännä nähdä osutteko oikeaan!

      Poista
  5. Heippa ja onnea paljon odotukseenne! :) Muistanko ihan väärin, vai oliko sulla viime syksynä/talvella täällä blogissa pohdintapostaus toisesta lapsesta ja siitä, että vielä ette silloin kokeneet olevan oikea aika toiselle. Mikä sai mielenne muuttumaan, jos näin oli? En enää postausta löytänyt, mutta jäänyt vahva muistikuva siitä ja pohdinnoistanne tietyistä syistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Viime syksynä tosiaan kirjoitin, että ei vielä ja niinhän se menikin – raskaaksi tulin "vasta" tänä keväänä. Kokoajan oli siis tarkoitus yrittää toista lasta tämän vuoden aikana, mutta meillä iso vaikutus päätökseen oli yksinkertaisesti korona. Sen vaikutus työmarkkinoihin oli väistämätön ja silloin ajattelimme, että nyt olisi hyvä aika minulle olla kotona lapsen kanssa eikä työelämässä. Muutaman vuoden päästä tilanne on mahdollisesti parempi ja silloin taas on hyvä aika tehdä uraa. Tällaisia mietteitä meillä oli asiasta ja tosiaan muutaman kuukauden aikaistimme näiden ajatuksien myötä yrittämistä. Aikaisemmin on tuntunut, että koskaan ei ole hyvä aika olla töistä poissa, mutta nyt todellakin tuntui, että se on oikein! :)

      Poista
  6. Onnea! Seurasin sinua Liljan odotusaikana ja vauva- & taaperoajan alussa mutta sitten ajanpuutteen takia karsin seurattavia ja sinä lähdit siinä... Olipas nyt kiva palata profiiliisi ja nähdä tämä uutinen! <3 Ja olen samaa mieltä edeltävän kommentoijan kanssa, että sisarus on rikkaus. Toki aina siihen ei ole mahdollisuutta esim. lapsettomuuden takia. Itselläni on sisarus mutta tuskin ollaan puheväleissä, mutta ainakin meillä on kiva lapsuus takana! Mulla myöskin lähinnä huonoja kokemuksia ihmisistä jotka ovat perheen ainoita lapsia :/ Toivottavasti tämä teidän tyttö (toivon teille tyttöä koska itse haluaisin ainakin kaksi tyttöä vain haha :D) malttaa syntyä vasta tammikuussa, en nimittäin tunne ketään joka tykkäisi syntymäpäivästään mikä on loppuvuodesta:D Olisi varmaan lapsi itsekin tyytyväinen tammikuuiseen syntymäpäivää. Just jotkuu joulukuun viimeiset viikot olisi kamala ainakin ekat 18 vuotta elämästä, mutta pitkä aika sekin on. Itse päätin tupsahtaa maailmaan aprillipäivänä ja ihan parasta olla syntynyt keväällä!!
    Paljon onnea teille ja tsemppiä jatkoon <3

    VastaaPoista
  7. Meillä lokakuussa 2017 syntynyt poika ja helmikuussa 2020 syntynyt tyttö, eli ikäeroa 2v 4kk :) Aluksi mietittiin, että mitäköhän käy pienellä ikäerolla. Kun tein positiivisen raskaustestin, oli hurjaa ajatella että esikoinen olisi kohta isoveli, kun hän tuntui sillon ihan vauvalta vielä😂 Kaikki on mennyt kyllä tosi hyvin, paremmin kun osattiin odottaa. Vanhempi lapsi ei ymmärtänyt vauvan tuloa, ennenkun mentiin synnyttämään ja hän jäi mummolaan hoitoon. Kun päästiin kotiin, niin oli kyllä onnellinen vauvasta. Isoveli ei koskaan ole ollut mustasukkainen, vaan aina hoitanut ja pitänyt pikkusiskosta. Käy vähän väliä aina halimassa ja pussailemassa 🧡 Ei myöskään koskaan ole satuttanut/yrittänyt satuttaa vauvaa mitenkään. Isompi leikkii jo itsekseen, on kuiva ja syö itse niin se helpottaa paljon. Eli itse sanoisin että tuollainen kahden vuoden ikäero on tosi hyvä👍🏻

    VastaaPoista

- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -