Oli torstaiaamu pari viikkoa sitten ja valmistauduimme ystäviemme häihin. Lähtöön oli kymmenen minuuttia ja Joonas ilmoittaa, että hänen puvunkenkiään ei löydy mistään. Keskeytin kaikki omat juttuni ja autoin etsimään mutta niitä ei kertakaikkiaan löytynyt mistään. Lopuksi Joonas juhli ystäviemme häissä maiharit jalassa ja minä ilman ripsiväriä sillä se jäi kun autoin kenkämetsästyksessä, haha.
Olin todella onnellinen, että tämä katoaminen huomattiin nyt eikä omana hääaamuna! Olen yrittänyt pitää hyvää fiilistä päällä ennen häitä ja olen onnistunut välttämään kaikki riidat siis kuukausien ajan ja pysyin rauhallisena nytkin (arvatkaa kuinka paljon olisin halunnut sanoa, että etkö voinut katsoa edellisenä iltana missä kenkäsi ovat?!) ja siinäkin vaiheessa kun Joonas syytti minua kenkien katoamisesta pidin oman Zen-tilani.
Olisi voinut luulla, että minä olisin kenkien piilottamisen takana sillä minähän halusin ostaa Joonakselle uudet kengät, mutta nyt en ollut tämän takana. Seuraavana aamuna kuitenkin ehdotin Joonakselle, että mennään ostamaan hänelle uudet kengät minun piikkiin. Hieman vastahakoisena hän suostui, koska muutakaan vaihtoehtoa ei oikein ollutkaan.
Lopuksi toisesta liikkeestä löytyi kuitenkin Dolce&Gabbanan kengät jotka oli niin täydelliset, että Joonas antoi mun ostaa ne hänelle.Nyt meillä molemmilla on täydelliset kengät joilla kävellä tärkeänä päivänämme alttaria pitkin sanomaan toisillemme tahdon.
PS. Jos sulhasella on arvokkaammat kengät kuin morsiamella, saako morsian silloin toisetkin kengät? Haha.
PPS. Joonaksen vanhoja puvunkenkiä ei olla vieläkään löydetty.
Miksi miehet aina syyttää naisia tuosta tavaroiden katoamisesta? :D
VastaaPoistaMutta nyt on tyylikkäät kengät molemmilla!