perjantai 3. marraskuuta 2017

Love at first sight

Aika nopeasti viime vuonna kosinnan jälkeen aloin katselemaan hääpukuja. En tiennyt oikeen edes mistä aloittaa sillä en ollut koskaan aikaisemmin uhrannut kunnon ajatusta sille millaisen hääpuvun haluaisin. Näin kerran Sol-pesulassa törkeän kauniin Pronoviaksen höyhenpuvun ja tämä merkki olikin jäänyt mieleeni siitä lähtien mutta muuten olin aivan ummikko.

En rehellisesti sanottuna tiennyt edes missä hintaluokassa puvut pyörivät. Kerroin veljeni vaimolle, että haluaisin mahdollisesti mennä katsomaan Stockmannin hääpalveluun pukuja ja, että budjetti olisi varmaan sellainen ihan maksimissaan 1000€. Veljeni vaimo kuitenkin tiesi kertoa, että sillä summalla en tule löytämään siitä liikkeestä yhtäkään hääpukua. Se oli ensimmäinen kerta kun jotenkin edes ajattelin, että kuinka paljon mekot voivat maksaa ja oli kunnon reality check. Mä olisin voinut yhtä hyvin ostaa hääpukuni käytettynä mikäli sopiva olisi löytynyt, mutta Joonaksen mielestä hääpuvun piti olla uusi.

Viime vuoden keväänä ensimmäinen hääpukuliike mihin menin sovittamaan mekkoja oli Kasarmintorin kupeessa sijaitseva Seremonia. Siellä oli Pronoviaksen pukuja ja kävellessäni liikkeen ohi päätin ilman ajanvarausta käydä piipahtamassa. Liikkeessä ei ollut muita asiakkaita joten pääsin heti sovittamaan. Sovitin muutamaa pukua ja täytyy sanoa, että vaikka olisinkin löytänyt sieltä unelmieni puvun, en olisi sitä sieltä ostanut. Liike ei sytyttänyt minkäänlaista fiilistä. Se oli ihan yhtä kamalaa ja arkista kuin farkkujen sovittaminen ahtaassa pukukopissa.


Tästä sovituksesta pari viikkoa myöhemmin menin Stockmannin hääpalveluun missä palvelu oli ihan erilaista. Heti tuli sellainen fiilis, että "hei me mennään oikeesti naimisiin, iiks!". Varattiin aika sovitukseen ja katselin nopeasti etukäteen pukuja läpi jotta saisin hieman kuvaa siitä mitä tulisin sovittamaan. Olin myös katsellut netistä muutamaa Pronoviaksen pukua ja olin kiinnittänyt huomioni aikalailla merenneitomallisiin mekkoihin mutta kun käteni osui yhteen mekkoon joka oli jotain ihan muuta kuin merenneitomallinen, olin häkeltynyt. Pyysin myyjää ottamaan valokuvan minusta kun pidän hääpukua edessäni jotta saisin edes pienen kuvan siitä miltä puku voisi näyttää päälläni. Tiesin jo siitä hetkestä lähtien, että tämä on minun pukuni.

Meni noin viikko, että oli sovituksen aika ja sovitin yhteensä muistaakseni viittä pukua. Olisin halunnut ensimmäisenä tietysti sovittaa pukua jolle olin jo täysin myyty mutta ammattitaitoinen myyjä pyysi, että annan muillekin puvuille mahdollisuuden joten sovitimme tätä pukua viimeisenä. Jo ennen kuin puku oli edes kokonaan päälläni huusin jo, että "yes, yes, yes, tää on mun hääpuku". Yhdenkään toisen puvun kohdalla ei ollut tullut sitä fiilistä, vaikka olivatkin todella kauniita. Myyjä sanoi tietäneensä, että jos sovitan ensimmäisenä tätä, en tule sovittamaan enää muita.

Hääpuvusta lähti heti kuvat vanhemmilleni ja parhaille ystävilleni. Sieltäkin tuli vahvistus, että tämä on minun pukuni. Klassinen mutta pienellä twistillä. Juuri minun tyylinen.

Kävimme vielä ystävieni kanssa sovittamassa uudestaan pukua jonka jälkeen laitoin puvun tilaukseen ja maksoin puvun. Olin ihan ikionnellinen ja mekko oli mielestäni joka sentin arvoinen. Myöhemmin samalla viikolla menin isäni kanssa illalliselle jolloin hän kyseli lisää hääpuvusta. Kerroin tohkeissani miten täydellinen se on ja sen jälkeen hän piti minulle pienen puheen siitä miten olen hänen ainoa tytär ja hänelle niin tärkeä ja, että hänelle olisi kunnia saada maksaa hääpukuni. Liikutuin tästä eleestä ja puvusta tuli vieläkin täydellisempi tämän hetken myötä ja oli ihana saada jakaa tämä kokemus isäni kanssa.


Voitte vain kuvitella miten paljon teki silloin mieli näyttää teille mitä olin sovittanut, mutta en tietenkään voinut. Toivottavasti teistä on kuitenkin ihan yhtä kiva palata näihin sovituskuviin, vaikka tiesitte jo millainen hääpukuni oli.

Hääpukuni sai minut tuntemaan itseni kauniiksi hääpäivänä ja nyt ensi vuonna se toivottavasti saa yhtä ihanan fiiliksen uudelle omistajalleen. Myin hääpukuni aika pian häiden jälkeen sillä koin, että olin saanut siitä täyden ilon irti. Jotkut ovat ihmetelleet miten pystyin sen myymään mutta minä itse koen, että tämä oli minulle paras vaihtoehto. On ihanaa ajatella, että mekko tuo toisellekin vielä iloa eikä jää kaappiin pölyttymään.

2 kommenttia:

  1. Tuo oli kyllä tosi kaunis puku ja näytti upealta sun päällä, kiva että löytyi mieluinen jossa oli hyvä fiilis viettää tärkeä päivä.

    VastaaPoista
  2. Tuo puku oli kyllä täydellinen sinulle!😍
    Ja ihana tuo isäsi ele❣️
    JohannaN

    VastaaPoista