tiistai 17. heinäkuuta 2018

Missä näen itseni 30-vuotiaana?

Havahduin vähän aikaa sitten siihen, ettei ole enää montaa vuotta siihen, etten voi enää kutsua itseäni parikymppiseksi. Tämä ajatus sai minut miettimään, että mistään ikäkriisistä ei ole tietoakaan, vaan ennemminkin olen todella tyytyväinen siihen mitä olen tähän mennessä elämässäni saavuttanut.

Olen onnellinen siitä, että olen naimisissa suurimman rakkauteni kanssa, meille on tulossa ensimmäinen lapsi, saan tehdä työkseni minulle mieluisaa työtä ja olen ympyröinyt itseni ihmisillä, joista välitän ja he välittävät minusta. Sanoisin, että olen ystävystynyt ihmisten kanssa, joiden kanssa uskon olevani ystäviä vielä vanhuksenakin.

En ole ikinä ollut ihminen, joka laittaisi deadlineja elämälle. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ikärajoja sihen, mitä pitäisi olla milloinkin saavutettuna. Ei koulusta valmistumisen, työpaikan, naimisiin menon tai lapsien suhteen.


Lapsena ajattelin, että noin 23-vuotiaana olen varmaan naimisissa ja minulla on lapsi. Aika nopeasti ymmärsin kuitenkin, etten ihan noin nuorena halua näiden asioiden tapahtuvan. Myöhemmin ajattelin, että oma äitini on ollut sopivassa iässä näiden asioiden suhteen ja lopulta meninkin samanikäisenä naimisiin, mutta lapsen saankin nuorempana. Eikä minua olisi haitannut, vaikka näihin asioihin olisi mennyt vielä aikaa, ei yksinkertaisesti ole mitään yhtä tiettyä ikää milloin näiden asioiden tulisi tapahtua.

Jos minua olisi kymmenen vuotta sitten pyydetty kuvailemaan elämääni tämän ikäisenä, olisin luultavasti sanonut, että toivoisin, että olisin valmistunut ammattiin, olisin naimisissa ja minulla olisi lapsi. En todennäköisesti olisi kuitenkaan tiennyt lainkaan mitä tulen työkseni tekemään tai kenen kanssa olen naimisissa. Ennen tätä nykyistä parisuhdetta, en koskaan miettinyt naimisiinmenoa ajankohtaisena asiana, mutta silti olen tiennyt, että naimisiin haluan mennä.

Olen elänyt aika sellaista "vakaata" elämää aina. Olen asunut koko aikuisikäni samassa kaupungissa, elänyt kahdessa pitkässä parisuhteessa, ollut samassa työssä seitsemän vuotta ennen kuin vaihdoin työpaikkaa vajaa pari vuotta sitten, ystävät ovat olleet samat jo vuosia ja muutenkin, elämä on aika arkista, ilman suuria seikkailuja. En missään nimessä kuitenkaan sanoisi, että elämäni on koskaan ollut tylsää, mutta en ole yllättynyt, että elän tällaista elämää kuin nyt.

Täytän syksyllä 27 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että kolmen vuoden päästä täytän seuraavan kerran pyöreitä. Kolmen vuoden päästä, uskon eläväni aika samanlaista elämää kuin nyt. Asumme luultavasti tässä samassa asunnossa. Voisin kuvitella, että muutamme jossain vaiheessa joko Lauttasaareen tai jonnekin päin Espoota, mutta en usko, että sen aika on vielä kolmen vuoden päästä.

Teen toivottavasti samantapaista työtäkin kuin nyt. Eteneminen olisi tietysti mukavaa, mutta ottaen huomioon, että olen pian äitiysvapaalla, en usko, että senkään aika on vielä kolmen vuoden päästä.

Vaikea sanoa myöskään ennen ensimmäisen lapsen syntymistä, että millainen fiilis on toisen lapsen suhteen kolmen vuoden päästä. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että kolmen vuoden päästä toivon, että saisimme perheenlisäystä vielä yhdellä lapsella.

Toivon myös, että kolmen vuoden päästä olemme saaneet matkustaa paljon perheemme kanssa ja, että olemme päässeet näyttämään tyttärellemme esimerkiksi Kaliforniaa.

Mekko Vero Moda // Laukku Louis Vuitton // Kengät Chanel // Aurinkolasit Givenchy

Kolme vuotta on loppujen lopuksi todella lyhyt aika, mutta samalla aika pitkä aika. Viimeisen kolmen vuoden aikana minulla on ollut kolme työpaikkaa, olen mennyt kihloihin ja naimisiin, olen tullut raskaaksi ja olen muuttanut kerran. Tykkään elää hetkessä ja jään mielenkiinnolla odottamaan, millaista elämäni on 30-vuotiaana.

Millaisena te näette elämänne muutaman vuoden päästä?

7 kommenttia:

  1. Toivoisin että saisin muutaman vuoden päästä elää aika samanlaista elämää kuin nyt, mutta tiedän että monikin asia tulee muuttumaan pakostakin.
    Pitäisi etsiä uusi koti, myös työpaikalla on mahdollisesti muutoksia ja rakas koirani alkaa olla jo iäkäs, joten siitä luopuminen on pian edessä.
    En silti ole mitään ikäkriisejä potenut, aina olen kulkenut omia polkujani enkä ole esim. antanut ulkoisten paineiden vaikuttaa päätöksiini, vaikka arvostelua olen saanutkin osakseni.

    Toivottavasti kaikki teidän unelmat toteutuu, nauttikaa elämästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne niin hyvin kuin raskaiden asioiden kanssa! Ihanaa, että ulkoiset paineet eivät vaikuta sinuun. :) Kiitos! <3

      Poista
  2. Mä kyllä olen suunnitellut muutamat vuodet eteenpäin. Vajaan neljän vuoden päästä valmistun koulusta, jolloin olen 26v. Sitten voisin käydä pari vuotta töissä ja mennä naimisiin. Alle kolmekymppisenä toivoisin olevani raskaana. Suunnittelen kaiken aina etukäteen, joten totta kai tämäkin on valmiina. Toivottavasti suunnitelmat käyvät toteen. :)
    Ja toivottavasti sielläkin suunnitelmat toteutuvat. Hyvällä mallilla ainakin jo.
    Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että kaikki toteutuu! :) Mukavaa viikkoa sinnekin!

      Poista
  3. Tota mihin ajattelit tradenomina edetä?

    VastaaPoista
  4. Mulla ei ole mitään tietoa, ajattelin 16-vuotiaana että asun Lahdessa 19-vuotiaana (siellä asui silloinen parasystäväni sekä exä) ja olen siellä jossain vaatekaupassa töissä ja asun jossain keskustan hienossa vanhassa kerrostalo-kaksiossa. Pienenä en ikinä ajatellut että menisin naimisiin, kihloihin tai hankkisin lapsia. Olin kaveripiirin toiseksi ainut joka sanoi ääneen, että ei näe itseään äitinä.
    Nyt sitten 10-vuotta myöhemmin asun kihlattuni kanssa helsingin kantakaupungissa omassa kodissa ja marsuvauvoja häkissä nukkumassa. Eli joo, en todellakaan tiedä missä olen edes vuoden päästä! Toivottavasti helsingissä, toivottavasti olisin saanut VIHDOIN mieluisan työn ja parisuhde voi hyvin. Ja toivottavasti kaikki läheiseni sekä lemmikit ovat elossa! Se on jotenkin jännä miten elämä vain vie :D

    VastaaPoista