keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Millaista olisi olla sinkku vuonna 2019?

"Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi käydä treffeillä uuden tuttavan kanssa tämän ikäisenä?" kysyn mieheltäni, kun istumme mieheni kanssa hienossa ravintolassa illallisella. "Haluaisitko käydä?" mieheni vastaa hämmästyneenä. Selitän, ettei kyse ole siitä, vaan tykkään leikitellä ajatuksella erilaisesta elämäntilanteesta, vaikka olenkin enemmän kuin tyytyväinen omaan elämääni. Pohdin usein, että mitä jos elämäni olisi eri tilanteessa? Se on mielenkiintoista ajatusleikkiä, sillä uskon, että elämä on pienistä valinnoista kiinni ja voin helposti kuvitella, että mitä jos olisinkin tehnyt jonkun ison päätöksen eri tavalla. Mitä jos en koskaan olisi muuttanut Helsinkiin? Mitä jos en olisi koskaan alkanut kirjoittamaan blogia? Mitä jos en olisi koskaan kertonut parhaalle ystävälleni olevani rakastanut häneen? Tämä ajatusleikki saa minut myös olemaan todella kiitollinen ja tyytyväinen omaan elämääni. En suosittele tätä ajatusleikkiä, jos olet tyytymätön omaan elämääsi. Silloin kannattaa ennemmin miettiä, miten mennä eteenpäin kuin katsella taaksepäin.


No, palataan hetki tuohon ajatukseen sinkkuelämästä näin 28-vuotiaana. Kaikki ajatukseni ovat mielikuvia, sillä minullahan ei ole asiasta minkäänlaista faktatietoa. Suurin osa ystävistänikin ovat löytäneet rinnallensa puolison ja nekin tyttökaverini, jotka viettivät vuosia sinkkuelämää, ovat nyt vakiintuneet. Minulla on siis hyvin vähäistä kosketuspintaa, millaista sinkkuelämä tämän ikäisenä oikeasti olisi.

Siitä on seitsemän ja puoli vuotta, kun minä olen viimeksi ollut sinkku – ja silloinkin vain muutaman hassun kuukauden ajan! Voin siis sanoa, että olen seurustellut koko aikuisikäni ja viimeksi olen ollut kunnolla sinkku noin 14 vuotta sitten, eli ihan lapsena! Aika tarkalleen puolet elämästäni olen seurustellut kahden eri miehen kanssa ja on siihen väliin mahtunut pari tapailuakin. Sinkkuelämä siis on todella vieras käsite minulle.


Palataan tuohon treffi-iltaan hienossa ravintolassa, missä koko tämä keskustelu sai alkunsa. Istumme siis aviomieheni kanssa perjantai-iltana ravintola Murussa ja ihmettelen, että jos tämän ikäisenä deittailisi, toisikohan joku näin hienoon ravintolaan treffeille? Varmasti joku toisi, toteamme. Mieheni on sitä mieltä, ettei hän käyttäisi ensitreffeihin näin paljoa rahaa ja olemme molemmat samaa mieltä siitä, että se voisi tuoda treffeille myös tarpeettoman paljon paineita. Itse menisin mielummin treffeillä hakemaan take away -kahvit kahvilasta ja lähtisin kävelylle tutustumaan tähän uuteen ihmiseen. Mieheni taas veisi treffiseuralaisen lasilliselle.

Mieheni kokee, että tapailu tämän ikäisenä olisi jopa vähän ahdistavaa, koska halu tavata se oikea, jonka kanssa perustaa perhe ja rakentaa elämä yhdessä, olisi kova. Minä taas mietin, etten nyt vielä näin alle kolmekymppisenä kokisi sellaista painetta, mutta samalla muistan ystävieni kertomukset viime vuosilta, kun heitä ahdistaa käydä treffeillä juurikin tästä syystä. Moni ystävistäni on kokenut vauvakuumetta jo pitkään ja se varmasti on vaikuttanut heidän fiiliksiinsä, samalla kun itselläni ei oikeastaan koskaan ole ollut vauvakuumetta. Hassua, kun minä olen nyt meistä se, jolla lapsi on. Mietin mielessäni, että olisiko minulle tullut vauvakuumetta, jos en olisi elänyt pitkässä parisuhteessa ja asia olisi ollut niin sanotusti näin helposti saavutettavissa (huom! Ymmärrän todellakin, ettei lapsen saaminen pitkässäkään parisuhteessa ole itsestäänselvyys). Olisinko sillon alkanut unelmoimaan näistä asioista? Luultavasti olisin.


Deittailu olisi joka tapauksessa varmasti hyvin erilaista, kuin silloin kun minä olin sinkku. Ensinnäkin silloin ei ollut Tinderiä, joka helpottaa hommaa aika paljon, vaikka kyllä siinäkin varmasti on omat haasteensa.

Huomaan tätä kirjoittaessani, etten oikeastaan tiedä treffikulttuurista paljoakaan, sillä en ole monilla treffeillä käynyt – ja niistä vähäisistäkin on niin pitkä aika! Päässäni treffit tämän ikäisenä poikkeaisivat vuosien takaisiin treffeihin siten, että yhdessä tehtäisiin jotain muuta kuin perus hengailua – käytäisiin illallisilla tai hienoissa paikoissa drinkeillä! Hassua, kun omat unelmatreffit olisivat kuitenkin sitä rentoa hengailua, haha!

Kertokaa, millaiset olisi unelmiesi treffit ja oletteko olleet sellaisilla? 

Kuvat: Satu Mali

7 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus! Niin, minähän olen sinkku, mutta ei ole Tinderiä, eikä treffailu juuri nyt ole ajankohtaista, koska pitää omat asiat saada järjestykseen. Eli nyt fokus on tiukasti itsessä ja oman elämän rakentamisessa. Mutta jos kävisin treffeillä, niin kahvilla, tai lasillisella tai ehkä jopa jossain ravintolassa, kävelyllä... Joku leffakin voisi olla kiva elokuvateatterissa.

    VastaaPoista
  2. hei. postauksesta sivuten, oisko sulla jaka chanelin boysta kokemuksia. juurikin mietityttää nahka. sun laukku näkyy olevan paljon käytössä, onko ilmaantunut jälkiä? entä, onko painava kantaaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä käytän boyta TODELLA paljon, se on varmasti mun käytetyin arkilaukku. Toki se kuluu, esimerkiksi kulmista, mutta ei mitenkään häiritsevästi mun mielestä. Laukku on kevyt kantaa, ainoa inhottava asia käytössä on, että hihna jää hiuksiin kiinni. :D Ostaisin ehdottomasti tämän, jos minulla ei laukkua jo olisi. En käytä laukkua ollenkaan varoen, joten se ottaa hittiä varmasti turhan paljon (ja on esimerkiksi tyttäreni suussakin usein haha), mutta minun silmääni laukku on tosi siisti edelleen. :)

      Poista
    2. kiitos paljon nopeasta vastauksesta :)
      ehkä mun tohelon on sitten parempi valita caviar-nahka.. kivaa viikonloppua teidän perheelle!

      Poista
    3. Caviar-nahasta olen kuullut, että kuluu vieläkin helpommin kulmista! :o Ystävälläni on se ja hän harmittelee aina välillä juurikin kulmia.

      Poista
  3. Mulla on sama tilanne kun sulla - viimeksi ollut sinkkuna 14 vuotiaana, melkein 12vuotta sitten! Nykyisen miehen kanssa tuli juuri 8v yhteiseloa täyteen :) Mä en voi kuvitella itteäni sinkuksi ja treffeille tuntemattoman kanssa. Välillä oikein ahdistaa ajatus siitä, että jos nyt jäisin yksin niin löytäisinkö enään ketään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä niin hassua tutustua uuteen ihmiseen "siinä mielessä". :D

      Poista