Maaliskuu x 6

Tuntuu oudolta katsoa menneiden vuosien asukuvia maaliskuilta, kun useassa kuvissa on päällä nahkatakki tai kevyempi takki. Tänä vuonna maaliskuussa kävelen ulkona pipo syvälle päähän vedettynä ja Canada Goose -takki päälläni. Oliko edellisinä vuosina lämpimämpää tähän aikaan vuodesta, vai olenko nykyään vain mukavuudenhaluisempi? Vastaus on varmaan molemmat. Kuvista päätellen, melkein kaikkina vuosina jalkakäytävät olivat jo paljaat, kun nyt tänä vuonna niiden peittona on vielä paksu jääkerros.

Huomasin myös vanhoja postauksia lukiessani, että joka toinen maaliskuu on tapahtunut elämässäni jotain merkittävää. Miten on sattunutkin, että isot asiat elämässäni ovat tapahtuneet juuri maaliskuussa? Jos tämä trendi jatkuu, on tämä vuosi taas välivuosi ja ensi vuonna tapahtuu jotain merkittävää. En edes uskalla ajatella, mitä se voisi olla.

Olin viime viikolla PR-tapahtumassa, jossa oli Peppiina Merosen hyvinvointiluento. Luento oli muutenkin todella motivoiva ja herättelevä, mutta yksi asia jäi erityisesti mieleeni. Peppiina kertoi, että naisen elinaikaennuste on noin 85 vuotta. Tämä tarkoittaisi sitä, että minulla olisi jäljellä vajaa 58 vuotta. Hurjemmalta se kuulosti kun mietti, että maaliskuita olisi jäljellä enää 58 kpl. Jouluja, kesälomia, syntymäpäiviä, kaikkia jäljellä alle 60! Jokainen kuukausi, jokainen vuosi, on siis tärkeä. Täytyy pitää tämä mielessä ja tehdä jokaisesta hetkestä merkityksellinen.

Mitä on sitten tapahtunut maaliskuussa menneinä vuosina?



Maaliskuussa 2012 aloimme seurustelemaan mieheni kanssa. Siitäkin on jo seitsemän vuotta! Muistan sen päivän niin elävästi, kun meistä tuli me. Itseasiassa nyt on tasan seitsemän vuotta siitä, kun Joonas pakkasi tavaransa ja muutti minun luokseni Ullanlinnaan. Kotiin, johon olin muuttanut vain kuukautta aikaisemmin.



Maaliskuussa 2013 kävimme Pariisissa äitini kanssa. Puhuttiin silloin, että tästä pitäisi tulla jokavuotinen perinne, mutta ei olla kuitenkaan tämän matkan jälkeen kahdestaan oltu matkalla. Ehkä tulevaisuudessa voimme aloittaa uuden perinteen: minä, Lilja ja mummi -matka?



Maaliskuussa 2014 tapasin yhden parhaista ystävistäni, Ainon. En silloin vielä tiennyt, miten läheisiä meistä tulisikaan. Että olisimme kaasoina toistemme häissä ja, että hänestä tulisi tyttäreni kummitäti.



Maaliskuussa 2015 elin ihan tavallista arkea. Mitään erityistä ei tainnut tapahtua, olin vain töissä ja opiskelin.



Maaliskuussa 2016 mieheni kosi minua neljännen vuosipäivämme tienoilla. Koko loppukevät menikin sitten sellaisessa rakkauskuplassa! Kevät oli muuten aika rankka, sillä olin juuri valmistumassa ammattikorkeakoulusta, joten tuollainen ihana tapahtuma piristi kyllä muuten kamalaa kevättä.



Maaliskuussa 2017 teimme valmisteluja tulevia häitämme varten. Kävimme Tampereella kultasepän luona sovittamassa vihkisormustani ja taisimme myös lähettää tässä kuussa hääkutsumme!



Maaliskuussa 2018 olin juuri saanut tietää, että olen raskaana. Hassua näin jälkikäteen miettiä, että tässäkin kuvassa Lilja on siellä mahassa, pikkurillin kynnen kokoisena, sillä olin rv 6. Olin juuri aloittanut myös uudessa työssäni ja elämä hymyili, sillä tässä vaiheessa ei ollut edes tietoa vielä raskauspahoinvoinnista.

Tämä maaliskuu 2019 on ollut tähän mennessä oikein ihana. Olen elänyt rauhallista vauvaperhearkea ja nauttinut siitä täysillä. Hassua ajatella, että ensi maaliskuussa meillä on jo taapero juoksemassa jaloissamme.

1 kommentti:

  1. Anteeks mitä! Onks ollu noin lämmintä menneinä vuosina. Siis toi 2013!? Hyvä että toukokuussa on tuommoista 😆 ihania kuvia, voi kuinka toivonkaan jo nahkatakki kelejä ☀️☀️

    VastaaPoista

- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -