Ahaa-elämys

Tästä tulee luultavasti koko blogihistoriani henkilökohtaisin postaus ja aluksi mietinkin, että kirjoitanko edes tästä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä voin auttaa jotain samassa tilanteessa olevaa ja toisaalta haluan myös purkaa omia tuntemuksia. Kyseessä on nimittäin tulevaisuuden suunnitelmat.


Mä olen aina ollut aikamoinen suorittaja. Olen aina tehnyt miljoona asiaa samanaikaisesti ja minulle on tärkeää onnistua. Minun maailmani ei tosiaankaan kaadu siihen jos koulussa ei mene tentti läpi mutta yritän aina parhaani sen hetkisillä resursseilla. Olen jopa mennyt niin pitkälle, että olen nuoresta iästä huolimatta kokenut jonkin näköisen burn outin pari vuotta sitten. Se tunne siitä, että teki kaikkea niin täysillä, että illalla kotiin päästyä vain itki, koska oli niin väsynyt on aika hälyttävää. Se, että mikään ei edes harmita mutta silti itkettää. Onneksi siinä vaiheessa muut huomasivat tämän ja esimerkiksi töistä tarjottiin muutaman kuukauden vapaata. Tämä oli ihan ehdottoman tärkeää ja sain siitä taas uutta potkua!

Olen koko aikuisiän tehnyt töitä kovasti samalla kun olen opiskellut. Valehtelisin jos väittäisin ettei työnteko ole vaikuttanut opiskeluihini mutta minä en pystyisi olemaan ilman työtäni. Näiden kahden asian yhdistäminen on johtanut siihen, että mä en ole pystynyt tietenkään elämään ihan yhtä rennosti kuin monet mun ystävät ja "mulla on töitä" onkin tosi yleinen lause mun suusta.



Mä olen myös sellainen, että jos olen jotain suunnitellut niin mun on tosi vaikeaa vaihtaa mun suunnitelmia. Nyt esimerkiksi olen jo monta vuotta asennoitunut siihen, että minähän valmistun 2014 joulukuussa. Päässäni tämä asia on mennyt silleen, että valmistuminen on 31.12 ja 2.1 minun pitäisi jo olla oman alan kokopäivä töissä. Mielellään vakituisessa työsuhteessa. Tämä asia tuotti minulle vähän stressiä kun mietin esimerkiksi, että haluaisin matkustella mutta luultavasti en voi jos minulla on tammikuussa uusi työ eikä lomia kertynyt. Sitten koin ihan älyttömän ahaa-elämyksen.

Miksi minulla on niin kiire valmistua? Varsinkaan tässä taloustilanteessa minulla tuskin on kiire. Miksi minun pitäisi hektisestä elämästä vaihtaa heti seuraavaan hektiseen elämänvaiheeseen. Moni nuori sanookin, että nyt kun on nuori eikä ole sidoksissa mihinkään niin pitäisi kokea asioita. Mä en ole vaan ikinä ymmärtänyt tätä ja nyt kun sen ymmärrän niin koen oloni ihan valaistuneeksi! :D Vaikka olen hyvin onnellinen elämästäni niin minusta tuntuu välillä siltä, että olen unohtanut elää. Minä en ole se joka lähtee kesäisin kavereiden kanssa festareille tai olisi ollut pidemmän aikaa kiertelemässä Aasiaa. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta viettää monia mökkiviikonloppuja kavereiden kanssa kesäisin. Minä en edes lähtenyt vaihtoon, koska en uskaltanut jättää kaikkea täällä.



Nyt uusi suunnitelma onkin pitkittää mahdollisesti opiskeluja ensi kevääseen ja jatkaa nykyisessä työpaikassani osa-aikaisena. Viettää vähän sellaista huolettomampaa elämää nyt kun vielä on siihen mahdollisuus ja suurin haaveeni tällä hetkellä onkin pitää ensi vuonna kesäloma jo keväällä ja lähteä vajaa kuukaudeksi autoilemaan Kaliforniaan. :)

Ikinä ei voi tietää mikä elämässä muuttuu itsestä riippumattomistakin syistä mutta tärkein asia minkä tajusin tässä muutama päivä sitten oli se, että on ihan okei vaihtaa suunnitelmiaan. :)

3 kommenttia:

  1. Hyvä postaus. 30 vuoden päästä kun katsot taaksepäin, niin jollain vuodella tai kahdellakaan ei ole mitään merkitystä. Nuorena saa elää siinä mielessä huoletonta elämää, että asioita voi tehdä aika lailla hetken mielijohteesta. Sitten kun on perhe-elämän aika, niin ei niin vain voikaan lähteä vaikkapa puoleksi vuodeksi reppureissamaan. Siispä carpe diem!

    VastaaPoista
  2. Kai se on sitä kiltin tytön tunnollisuutta tai jotain perfektionismia. Itsekin tuosta kärsin edelleen. Poden huonoa omaatuntoa mitä ihmeellisimmistä asioista ja on riittämätön olo.
    Sain juuri vakituisen työn, jonka eteen olen raatanut niska limassa. Iloitsen asiasta, mutta toisaalta olen välillä jopa ahdistunut siitä, että niin moni on menetänyt työnsä viime aikoina. Ja ajattelin myös, että olisi helpotus, että saa vakkaripaikan. Voisi olla huolettomampi, mutta sitten iski kauhea huoli, että olenko nyt varmasti tarpeeksi hyvä ja tehokas työntekijä ja sen vakinaistamisen arvoinen. Olisi kiva kun osaisi ottaa rennommin, eikä aina puskea täysillä. Toivottavasti voit nauttia nuoruudestasi ja olla vapaammin kiireisten opiskeluvuosien jälkeen, uraa ehtii luoda sitten myöhemminkin.

    VastaaPoista

- DESIGNED BY ECLAIR DESIGNS -