maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ajatuksia bloggaamisesta

Blogini täytti joulukuussa kuusi vuotta (!!!!!) ja silloin jo oli tarkoitus pohtia minkälaista bloggaaminen mielestäni on ja miten se on muuttanut elämääni. Rehellisesti sanottuna onhan bloggaaminen muuttanut elämääni todella paljon ja olen niin kiitollinen jokaisesta mahdollisuudesta jonka blogini on minulle tuonut. Tarkemmin ajateltuna olen ihan älyttömän kiitollinen tuolle 17-vuotiaalle Lotalle joka päätti yhtenä tylsänä joululomapäivänä kuvata Gina Tricotista ostetut alelöytönsä ja laittaa ne sivustolle jonka nimeksi hän antoi Life of Lotta. Blogini on kasvanut hetken mielijohteesta harrastukseksi ja sitä kautta vielä toiseksi työksi. Hurjaa!

En olisi kuusi vuotta sitten villeimmissäkään kuvitelmissani voinut kuvitella, että minä pääsen tekemään yhteistyötä uskomattomien merkkien kanssa, käymään toineen toistaan kauniimmissa pressitilaisuuksissa juomassa kuohuvaa ja syömässä esimerkiksi Michelin ravintolan purtavia. En olisi ikinä uskonut, että voisin tutustua niin upeisiin ihmisiin tämän blogin kautta joihin olen tutustunut. Ihmisiin joita tänä päivänä kutsun ystävikseni ja joiden kanssa vietän todella paljon aikaa. Myöskin joka kerta kun postimies tuo ovelleni paketteja olen yhtä innoissani kun ekan blogipakettini noutaessani itse postista. Kyllä te tiedätte, sellaisen naurettavan kikattelevan innoissani.

 En olisi ikinä voinut kuvitella, että jotain mitä loin teininä voisi olla minulle hyödykseni työelämässäni. Enhän minä edes tiennyt mikä musta piti tulla isona! Mua jotenkin herkistää ajatella miten paljon tämä on mulle antanut ja kiitos kuuluu myös teille, lukijoilleni, jotka jaksatte päivä toisensa jälkeen klikata itsenne tänne minun blogiini, ilahduttaa minua kommenteillanne ja postaustoiveillanne. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin ilman teitä ei olisi blogiani, kiitos!


Nykyään bloggaaminen on ihan erilaista kuin mitä se oli vuonna 2008 kun aloitin. Nykyään blogeja syntyy kuin sieniä sateella ja pitää erottua joukosta ja tehdä sen eteen töitä. Blogit muistuttavat jo muotilehtiä upeiden kuvien ja sisällön kanssa ja monilla on todella ammattimainen ote tähän. Voin kuitenkin taata, että kukaan joka kirjoittaa hyvää blogia ei kirjoita sitä vaan menestymisen vuoksi. Siksi, että siitä saisi rahaa tai ilmaisia tuotteita. Kyllä siinä pohjalla on jotain ihan muuta, nimittäin palo kirjoittamiseen tai kuvaamiseen tai molempiin. Minusta on surullista, että kun yläasteikäisiltä tytöiltä on kysytty mitä he haluavat tehdä isona on vastaus ollut monesti, että he haluavat olla bloggaajia. Onhan se hienoa, että jos haluaa luoda jotain ja viedä sitä eteenpäin mutta kun siitä ei ole ollut kyse vaan siitä, että he ovat kokeneet bloggaamisen kuulostavan niin helpolta työltä ja "kiva kun saa ilmasta kamaa ja sit vaan kirjottaa siitä". Ei, ei, ei, eeeeei.

Tiedän etten omiin postauksiini pysty panostamaan tällä hetkellä läheskään yhtä paljon kun monet bloggaavat ystäväni mutta silti minulla menee tähän useampi tunti päivässä ja minä kuitenkin opiskelen ja käyn vielä töissäkin. Jokaisen postauksen takana on monen tunnin työ eikä se minua haitttaa mutta haluan vaan sanoa, että tämä on todella aikaavievää, välillä työlästäkin mutta lopulta kuitenkin todella palkitsevaa. Mikään mikä on helppoa ei ole palkitsevaa.


Tavallaan on ikävä niitä aikoja kun postauksissa näkyi sitä oikeaa elämää enemmän ja ostosten esittelyä mutta toisaalta taas olen todella iloinen mihin blogimaailma on mennyt. Laadukkaita kuvia on iloa katsoa ja laadukasta tekstiä ilo lukea, niin se vaan on. Tuskin itsellänikään olisi näin hyvää kameraa kun minulla nyt on jos en olisi bloggaaja. Blogi sai minut entistä kiinnostuneemmaksi valokuvaamisesta ja opin joka päivä lisää. Ihanaa kun saan toimia kuvaajana perheeni tärkeissä tilaisuuksissa ja saan ikuistaa elämäni ihania hetkiä kameralle joita ei muuten varmaan tulisi kuvattua. Ainakaan näin usein.

En löydä enää edes sanoja. Halusin kai vaan sanoa, että olen niin onnellinen, että aikoinaan päätin perustaa blogin. Onko siellä ruudun takana ketään joka on jo vuosia tai kenties alusta asti seurannut blogiani? Olisi ihan älyttömän kiva kuulla! :)

10 kommenttia:

  1. Olen seurannut vuoden 2011 alkupuolelta asti. Kylläpä aika onkin mennyt nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet niin pitkään pysynyt mukana ja totta, aika menee niiiin nopeasti! :)

      Poista
  2. Minäkin olen seurannut vuodesta 2012 :) Kiitos inspiroivasta ja monipuolisesta blogista, tätä on kiva lukea! :)
    jenppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kun olet noin pitkään jaksanut seurata! :)

      Poista
  3. Itse eksyin Mikaela Koskelan blogin kautta joskus pari vuotta sitten, ja koukkuun jäin heti! Siitä asti olen itseni tänne muutaman päivän välein vähintään itseni klikkaillut :) Sun blogi on tosi monipuolinen ja jotenkin niin piristävä, toivottavasti jaksat vielä toiset kuusi vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos! :) Hui kuuden vuoden päästä olen melkein kolmekymmentä joten ikinä ei voi tietää mihin elämä kuljettaa mutta uskoisin, että bloggaan vielä silloinkin. ;)

      Poista
  4. Alusta asti olen seurannut, sun silloinen poikakaveri oli mun kans samassa koulussa ja jotenkin sitä kautta löysin blogiisi. Välillä on toki ollut taukoa lukemisesta (kuten sulla kirjoittamisesta) mutta täällä ollaan yhä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun oot noin kauan jaksanut seurata! Varmaan siis siitä asti kun Henkka oli ammattikoulussa siis olet seurannut? Ja siitä on aikaa. :D Kiva kun vieläkin jaksat lukea, kiitos! :)

      Poista