Vauvantuoksuinen joulukuu

Meidän marraskuun loppu sekä tämä joulukuun alku on mennyt yhdessä hujauksessa. Päivämme ovat olleet täynnä uuden oppimista ja vauvan ihailua. En ole ikinä ollut mitenkään hirveän innoissani vauvoista ja olenkin sanonut, että odotan enemmän sitä taaperoaikaa, kun vauvaan saa enemmän kontaktia – voi pojat, miten väärässä olenkaan ollut.

Päivät menevät niin nopeasti, että toivoisin vain kellojen pysähtyvän. Tyttäremme on aivan mahtava ja voisin tuijotella häntä kellon ympäri. Hänen ilmeensä, se kun hän tarttuu sormesta kiinni tai silittää omalla kädellään poskeani – miksi luulin, että vastasyntyneisiin ei saisi kontaktia?

Huomenna mieheni palaa taas töihin ja me jäämme kahdestaan tytön kanssa kotiin. En tiedä kummalle tämä on isompi shokki, minulle vai miehelleni. Tyttäremme on onnistunut kahden viikon aikana kietomaan isänsä pikkusormensa ympärille ja mieheni on aivan hänen lumoissaan. Onneksi aivan pian on joulupyhät, jolloin voimme kaikki kolme taas viettää kunnolla aikaa yhdessä.

Täällä eletään siis kunnon vauvakuplassa. En ole ikinä ollut näin onnellinen. ♥