Viime viikolla tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että kaipaisin Liljalle hoitajaa, ihan vain siksi, että voisin olla yksin kotona, hiljaisuudessa. Melkein puoli vuotta siihen meni, että tulisi tällainen tunne. Liljalla oli menossa vaihe, jolloin hän kiljui monta tuntia päivästä. Iloista ja hyväntuulista kiljuntaa, mutta korvia raastavaa. Jotenkin väsähdin siihen ääneen ja toivoin vain pientä hiljaisuutta. Nyt on mennyt jo pari päivää, kun hän ei koko ajan kilju, vaan ääntelee muuten ja huomaan, miten alan saamaan energiaani takaisin. Päätin myös alkuviikosta, että en aio nähdä tällä viikolla lainkaan ystäviäni vaan nautin vain Liljan kanssa kotona olemisesta. Käymme kahdestaan puistossa, kävelyillä, siivoamme kotia ja teemme rauhallisia asioita.
Tämä viikko on tehnyt henkisesti minulle niin hyvää. En edes halunnut myöntää itselleni, miten paljon tätä tarvitsin. Piti muistuttaa itseään, että on ihan ok olla välillä vähän väsynyt. Muistuttaa, että on ihan ok pysähtyä ja vain hengittää välillä. Uskon, että tämä rauhallinen viikko on tehnyt myös Liljalle hyvää, sillä on ollut jotenkin erityisen hyvällä tuulella ja tosiaan se kiljuminenkin saatiin vähenemään. Score!
"Stop Trying to calm the storm. Calm yourself, the storm will pass."
Muistakaa välillä ottaa iisimmin. On ihan okei sanoa ystäville ettei halua nähdä, vaikka ehtisi. Minulle ainakin tekee todella hyvää välillä olla vain itsekseni (vaikkakin nykyään se tarkoittaa useimmiten kaksistaan, mutta you get the point). Sain Liljalle ensi viikonlopuksi hoitopaikan yhdeksi päiväksi, jolloin voin toteuttaa haaveeni vain kotona olosta ilman vauvaa. Vielä en ole valmis antamaan Liljaa yöksi hoitoon, mutta jo tämä on minulle iso askel. Lilja on aikaisemmin ollut hoidossa vain ihan muutamia tunteja maksimissaan.
Sanoin myös miehelleni ääneen alkuviikosta, että kaipaisin ihan omaakin aikaa. Sellaista kun en olisi kuntosalilla (vaikka sitäkin omaa aikaa arvostan kovasti!), vaan rentoutuisin vain. Mieheni on yrittäjä ja tekee pitkiä päiviä, joten tällaista aikaa ei usein ole helppo järjestää. Tänään hän kuitenkin tulee kotiin hieman aikaisemmin ja minä pääsen livahtamaan alakerrassa sijaitsevaan kauneushoitolaan ja pääsen nauttimaan 90min jalkahoidossa. En ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani, niin innoissaan, että tekisi melkein mieli itkeä ilosta. Ihana viettää aikaa vain minun kanssani.
Voi että! Tämä teksti tuli tarpeeseen, kiitos Lotta!
VastaaPoistaJa hyvää vauva-aikaa sinne teille! :)
Käsite oma aika saa kyllä ihan oman määreensä lapsen saannin jälkeen :D Se on niin luksusta kun saat olla vaikka vaan 15 min hetken yksin niin ettei kukaan tarvitse sinulta mitään :D Vaikka onkin niin ihanaa olla lapsen kanssa mutta on se vaan tietyllä tapaa raskastakin! Kiva kun kirjoittelit vähän erilaisempia äitiysvapaakuulumisiakin!
VastaaPoista