keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Mitä mulle kuuluu?

Meillä on meneillään todella hyvä kausi meidän perheessä. Lilja tekee hampaita (kolmea yhtä aikaa!) ja on vähän herkempi ja itkuisempi, kuin tavallisesti mutta muuten kotona vallitsee silti rauha ja hyvä fiilis. Tämän viikon yöt ovat olleet rankkoja, mutta niistäkin ollaan selvitty, kun ollaan jaettu vastuuta. Lilja oppi hetki sitten kävelemää ja ollaan siitä tietysti todella innoissamme ja huomaan videokuvaavani puhelimellani aina kun hän kävelee, vaikkei kyse ole enää mistään ensiaskeleista. Voitte vain kuvitella, miten monta tällaista videota puhelimeni muistiin tallentuu päivässä.

Parisuhde voi paremmin, kuin pitkään aikaan, vaikkei meillä nyt varsinaisesti ongelmia aikaisemminkaan ole ollut. Jotenkin nyt loppuvuoden työkiireissä molemmat arvostetaan toistemme tukea entistä enemmän ja ollaan toistemme zen. Koti on pysynyt stressivapaana zonena ja niin on hyvä!


Loppuvuosi on aina kiireistä aikaa ja tuntuu, että viikot vain sujahtavat ohitse. Eilenkin ehdotin vahingossa yhdelle yhteistyökumppanille julkaisupäiväksi 26. marraskuuta, siis eilistä päivää, ajatellen, että se on jossain tulevaisuudessa. Alle neljän viikon päästä on jouluaatto ja sekin on vaikea sisäistää. Marras- ja joulukuu on myös meille vaikuttajille, kuten suurimmalle osalle muidenkin alojen työntekijöille, vuoden kiireisintä aikaa ja olen joutunut muistuttamaan itseäni useasti, mihin voimavarani riittävät – kivoja kampanjoita olisi niin paljon, mutta kaikkeen ei aika riitä!

Mun tekisi mieli töiden vastapainoksi aloittaa joku jouluinen askarteluprojekti. Olen innostunut tänä vuonna kranssien teosta todenteolla ja kyllähän meille kotiin mahtuisi vielä yksi – vaikka ulko-oveen! Toinen vaihtoehto olisi tehdä itse kransseja, jotka veisin isovanhempieni haudoille ennen joulua kynttilöiden kanssa.

Neule &Other Stories // Villakangasliivi Zara // Housut Wolford (saatu) // Hattu kirpparilta // Kengät Dr. Martens // Laukku Chanel

Tänään on Liljan 1-vuotistarkastus neuvolassa, mitä olen odottanut todella paljon. Onhan viimeisestä neuvolakäynnistä kulunut jo neljä kuukautta ja paljon on sinä aikana ehtinyt tapahtumaan. Meidän neuvolatätikin on jäänyt eläkkeelle ja tuntuu vähän haikealta, ettei saada esitellä kävelevää Liljaa sille, joka seurasi koko raskauttani ja Liljan ensimmäisiä kuukausia aina kahdeksaan kuukauteen asti.

Muuten tämä viikko meneekin kampanjoita valmistellessa ja ystäviä nähdessä. Huomaan, että tähän viikkoon on ollut vähän vaikeaa käynnistyä. On se rankkaa juhlia lapsen 1-vuotispäivää, selkeästi. Ehkä ensi viikolla olen taas kartalla siitä, mikä päivä ja viikko on kyseessä!

Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille! 

Kuvat: Aino Rossi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti