torstai 21. helmikuuta 2019

Olisinpa tiennyt tämän vauvan syntymän jälkeisestä elämästä

... että jokin ehdottomalta tuntuva tavara on turha jo viikon päästä. Näin kävi meillä esimerkiksi kapaloiden kassa. Sairaalasta kotiuduttua tyttö viihtyi kapaloituna ja totesimme mieheni kanssa, että ompas loistava tuote, kunnes viikon päästä tytölle ei käynyt kapalointi enää ollenkaan. Näin kävi monelle muullekin tuotteelle ja monet tuotteet jäivätkin melkein käyttämättömäksi.

... että jalkakokoni kasvaisi raskauden aikana noin puolikkaalla koolla. Tiesinhän minä, että se on mahdollista, mutta ajattelin aina, ettei minulle kävisi niin. Arvatkaa, kuinka paljon harmittaa kun omat avokkaat (joihin minulla on mennyt omaisuus!) eivät enää mene jalkaan?!

... Mom hair -ilmiölle on looginen selitys. Lapset repivät hiuksia. Koko ajan. Mulla on pakko olla hiukset kiinni aina kun pidän Liljaa sylissä, muuten hiukset saavat kyytiä.

... kaikkia vaatekokoja ei tarvitse hankkia montaa. Meillä meni koko 50 noin kuukauden ja sen jälkeen ollaan käytetty kokoa 56 ja 62 samaan aikaan. Jos jonkin vaatekoon olisin skipannut, olisi se ollut koko 56.


... vauvan kylpyamme on meille ainakin toistaiseksi turha hankinta. Vauva viihtyy suihkussa.

... New born -vaihe menee niin nopeasti. Tuntuu, että Lilja on kasvanut vastasyntyneestä ihan oikeaksi vauvaksi silmänräpäyksessä.

... hoitopöytää ei todellakaan kannata laittaa vauvan huoneeseen. Ainoa oikea paikka on mielestäni kylpyhuone. Nyt meillä on sitten Muuramen hoitopöytä ihan turhana vauvan huoneessa.

... New born -kuvaus kannattaa varata jo ennen lapsen syntymää. Tämä tuli minulle yllätyksen. En vieläkään tiedä, miten tämä käytännössä toimii, sillä lapsen syntymäpäivää on mahdoton ennustaa ellei kyseessä ole suunniteltu käynnistys tai - sektio. Yllätyksenä kuitenkin tuli se, että lähes kaikki kuvaajat olivat jo varattuina, emmekä me päässeet ottamaan haluamallemme valokuvaajalle Liljan ensimmäisiä kuvia.


... että imetys ei välttämättä onnistu niin kuin haluaisin. Sanoin aina neuvolassa, että imetän, jos se vain on mahdollista. Rehellisesti sanottuna, en kuitenkaan koskaan epäillyt ettei se minulla onnistuisi ja nyt kolme kuukautta vauvan syntymän jälkeen harmittaa hieman, että en yrittänyt tarpeeksi saada täysimetystä toimimaan.

... omat tarpeet synnytyksen jälkeen. Olisinpa ostanut valmiiksi kaikkia ruokia kotiin, mitä en ollut yhdeksään kuukauteen saanut syödä ja mitä tiesin himoitsevani. Onneksi paras ystäväni toi heti kotiin päästyäni minulle toivomiani asioita: lakritsia, skagenia, paahtoleipää ja energiajuomaa.  Olisimpa myös ostanut valmiiksi siteitä ja maidonkerääjiä. Myöskin vauvalle olisi tullut ostaa enemmän harsoja ja tuttipulloja ja näitä piti myös sitten pyytää muita hakemaan meille kotiin. Olisinpa myös ostanut sähköisen rintapumpun suoraan, enkä lainkaan manuaalista.

Kuvat: Mikaela Koskela 

9 kommenttia:

  1. Olisimpa...olisinpa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tekstissä yritin olla tarkka, mutta näemmä otsikossa en. :D

      Poista
  2. Mäkin luulin, että jalka jäi pysyvästi isommaksi, mutta reilu 3,5kk synnytyksestä siihen meni että jalka palautui vanhaan kokoon. Mäkin olin jo heittämässä vanhoja kenkiä kiukuspäissäni pois :D

    VastaaPoista
  3. Joo, nämä ovat kyllä niin totta mutta kukapa näitäkään olisi voinut tietää kun jokainen lapsikin on niin yksilö että se mikä toiselle on turhake niin toiselle tarpeellinen :D Se mikä itselle tuli yllätyksenä niin että monet siirtyi vaunukopasta pois aikaisin eli joskus n.6 kk:n kohdalla (vauva ei viihtynyt enää makuuasennossa ym) Meillä kyllä mentiin vaunukopalla niin pitkälle kuin vain lapsi viihtyi ja mahtui sinne, olisiko joskus 8 kk:n iässä siirryttiin pois... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. :D Jos joskus toinen lapsi tulee, niin sitten nyt käyttämättä jääneet jutut voivatkin olla hyödyllisiä. :D Hei hyvä tietää tuokin, itse ajattelin, että nimenomaan 6kk pitää siirtää lapsi kopasta pois, mutta eihän se tietenkään niin välttämättä mene ellei lapsi näin halua. :D

      Poista
  4. Tuo imetys on kyllä sellainen asia, ettei sitä voi yhtään tietää miten se sujuu ja menee. Mulla on molemmat lapset olleet 2viikkoa vanhoja, kun olen joutunut antamaan lisämaitoa ja sit ovat jääneet korvikkeelle kokonaan. Mulla ei ole monien syiden takia imetys onnistunut eikä edes tuntunut hyvältä.
    Itse en ole ikinä käyttänyt meidän hoitotasoa, vaikka sellainen ekalle lapselle hankittiin. Onneksi taso taittuu kaksitasoiseksi hyllyksi eikä lipasto ole jäänyt käyttämättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! Itseä harmittaa vähän siksi, että tykkäsin oikeastaan imettämisestä ja nyt kun se sitten loppuu niin harmittaa. Olen lähes varma, että jos olisin vain sinnikkäästi imettänyt enkä pumpannut niin paljoa ja antanut sitä sitten pullosta, niin imettäminen olisi onnistunut. :( Mutta ehkä opin tästä, ja eihän tämä koko maailmaa kaada. :)

      Poista
  5. Imetys on kyllä monille tosi haastavaa. Siitä ei puhuta tarpeeksi! :( Mun vauvalla oli rintaraivareita neljän kuukauden ajan (2kk-6kk) ja imetys oli tosi vaikeaa aina päivisin. Öisin sujui ihan normaalisti, kun vauva oli uninen eikä jaksanut taistella suihkuavia tissejä ja maitotulvaa vastaan. Nyt kun vauva on jo yli puolivuotias, imetys sujuu niin kuin kuvittelinkin sen tapahtuvan, eli tissi vaan vauvan suuhun ja hän alkaa syömään.
    Rintaraivareiden takia me ei päästy ekan puolen vuoden aikana juuri liikkumaan kodin ulkopuolella, koska syöminen ei onnistunut ilman äänekästä ja aikaa vievää sirkusta. Niin ja pullostahan vauva ei suostunut ottamaan koskaan pisaraakaan eli tilanteelle ei ollut mitään tehtävissä. Ei siis pystytty edes kokeilemaan korvikkeita tai lypsymaitoa, minkä takia vauva oli minusta täysin riippuvainen. Kaikki vinkit kokeilin ja taistelin asian kanssa päivittäin. Onneksi aika auttoi ja imetys lähti lopulta sujumaan, koska nyt vauva-arki perus valvomisineen tuntuu helpolta.
    Sullahan on hyvä tilanne, kun tyttö syö pullosta. Se vapauttaa huomattavasti, kun sekä isä että äiti voi hoitaa neitiä :)

    VastaaPoista